Pääkirjoitus 3.7.2015

Lahden maine ryvettyy

Tällä viikolla uutisoitiin jotain, joka romahduttaa Lahden kaupungin ja lahtelaisten pitkään ja hartaasti rakentaman ja vaaliman maineen lopullisesti. Iltalehti nimittäin kertoi, että Lahti on Suomen väkivaltaisimmat kaupungit listalla vasta sijalla 55. Siis mitä ihmettä? Viedäänkö meiltä nyt vanha kunnon Suomen Chicago-nimityskin, kun listalla keikkuvat kärjessä sellaiset metropolit kuin Kinnula, Kittilä ja Tuusniemi. Jopa Asikkalakin on tilaston mukaan väkivaltaisempi paikka kuin Lahti. Siis se leppoisa lahtelaisten kesänviettopaikka? Haloo! Eikö Lahden nakkareilla enää saakaan turpaansa? Onko Aleksilla muka nyt turvallista nastolalaisen kävellä? Tämä voidaan kyllä osaksi pistää toriparkin syyksi, sillä tori nakkareineen on loistanut poissaolollaan vielä alkuvuodesta, kun tilastoa on kasattu, joten niitä luonnollisia ”senkka nenästä”- paikkoja on ollut totuttua vähemmän tarjolla.

No eipä hätää, sillä kesäkuun alkupuolella Lahti pääsi sentään yhden kategorian ykköseksi. Lahti on nimittäin Suomen huumepääkaupunki, kun mittarina käytetään huumausaineiden pitoisuuksia jätevedessä. Eli enää ei Lahessa saa turpaansa, mutta huumeita kyllä kannattaa kysellä. Niitä löytyy.
Tunnetustihan Lahdessa paras ja halutuin naapuri kerrostaloyhtiössä on se hiljainen kannabis-viljelmä lämpölamppuineen. Ei häiritse ketään ja varmasti on massia takataskussa maksaa vastike.

Joskushan Lahti tunnettiin urheilukaupunkinakin. Kuka vielä muistaa? Ei muuten tunneta enää. Hiihtostadionista ei tule mieleen mitään muuta kuin doping, Koris-Namika on mennyt konkurssiin, FC Lahti ei voita veikkausliigassa enää ketään, Janne Ahonen on kuin varjo entisestään ja Pelicans yrittää rypistellä mukana kiekkoliigassa mainostaen Lahtea kiekkokaupungiksi, asia johon eivät oikeasti usko itsekään. Jotain lahtelaisesta kiekkokulttuurista kertoo, että sen ainoan mestaruusviirin jäähallin kattoon toi Viipurin Reipas vuonna miekka ja kilpi. Niin juuri, Viipurin Reipas, ei siis Lahden Reipas.

Kulttuurikaupungiksikin Lahtea on joskus yritetty tituleerata. Se on jo aika kaukaa haettu ja tuntuu kovin väkinäiseltä. Lahtelaisetko kulttuuriväkeä? No, onhan meillä maineikas sinfonia-orkesteri, mutta sen omat 15 minuuttia kuuluisuudessa menivät jo Osmo Vänskän aikana. Jotain Lahden kulttuurielämästä kertoo se, että muualla Suomessa tunnetuin lahtelainen kulttuuriakti on Sleepy Sleepers. Siis se bändi, jolle kakkakepposet, huono huumori sekä kaljan vaatiminen kioskeihin oli kova juttu. Lahtelaista kulttuuria parhaimmillaan?

Nyt kun meiltä viedään maine Suomen Chicagona ja urheilusta eikä myöskään kulttuurista ole vetojuhdaksi, niin mistä sitten Lahden uusi imago revitään? Iltalehti kyseli männä viikolla lahtelaisilta sitä miten Lahdessa tervehditään. Suurin osa vastasi, ettei tervehditä lainkaan. Siinähän se on. Se lahtelaisten uusi imago. Ehkä täällä ei saa enää turpiinsa, mutta ystävällisiä täällä Vesijärven rannoilla ei ainakaan olla. Ennemminkin tylyjä ja vieläpä pirun ylpeitä siitä. Joten nautitaan yhdessä tästä perilahtelaisesta juroudesta, junttiudesta ja kylpemisestä tässä ihanassa itseironiassa, jota tämäkin pääkirjoitus pitää sisällään. Ulkopaikkakuntalaiset eivät voi haukkua Lahtea tarpeeksi, sillä me lahtelaiset teemme sen ihan itse. Ja kaiken lisäksi vieläpä pieni ylpeys rinnassamme…Hyvä Lahti! Hyvä me!
Hyvää lomaa, tavataan taas elokuussa!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

PÄÄKIRJOITUKSET -arkisto

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011