Pääkirjoitus 6.9.2019

Postin alasajo

Vuonna 1984 menin elämäni ensimmäistä kertaa kesätöihin. Työpaikaksi oli valikoitunut silloinen Posti- ja telelaitos. Tarkemmin sanottuna työpaikka löytyi Launeen postista ns. kesähessuna, konttorin silloin vielä sijaitessa Mustamäenkadulla. Jakelureitti löytyi Launeen ytimestä. Launeen postin ryhmävastaavana toimi silloin Väinö Siro. Kovin arvokkaan oloinen vanhahko mies, päällään Postin sininen univormu. Kyllä luit oikein, univormu! Silloin postinjakajan vaatetukseen kuuluivat erottomattomasti kauluspaita, kravatti ja univormu. Päässä oli postin kenttälakki.

Postinkantaja oli arvostettu työssään ja häntä oltiin monesti jo portilla vastassa. Oma postimies tunnettiin nimeltä ja usein hänet pyydettiin myös kahville. Tosin silloin posti jaettiin vielä oveen asti omakotitaloissakin. Jotain postinkantajan arvostuksesta kertoi se, että jouluisin alueen postimiehelle kerättiin joululahjarahaa lähikulman osuuskaupassa ja sitä saattoikin kertyä monta sataa markkaa. Jopa me nuoremmat postinjakajat saimme piiriltä jouluisin kymmeniä suklaarasioita.

Postinjakajat olivat ylpeitä työstään, olihan kyseessä kuitenkin valtion virka. Myös työn laadusta oltiin erittäin tarkkoja ja jos jostain syystä kävi niin, että jakoi vahingossa väärin, kummitteli se mielessä monta yötä. Piiri tunnettiin läpikotaisin ja muistan, että olisin itse pystynyt luettelemaan reittini 300 luukkua ulkoa osoitteineen ja nimineen. Silloin ei tullut mieleenkään, että kokonainen piiri voisi jäädä jakamatta, ammattiylpeys oli niin kova, että homma hoidettiin aina maaliin porukalla ylitöinä.

Leikkaus tähän päivään, 35 vuotta myöhemmin: Postin pääjohtaja vetää miljoonapalkkaa samalla, kun pakettilajittelijoiden palkkaa yritetään alentaa 30-50% vaihtamalla työntekijät törkeästi edullisempaan liittoon, lähetyksiä häviää toistuvasti, postia jaetaan vain neljä kertaa viikossa, ensi vuonna luultavasti vain kolme päivää viikossa, isoja irtisanomisia, posteja jää päivittäin jakamatta, työntekijät vaihtuvat tiuhaan, kirjemaksut nousevat vuodesta toiseen, postimiehet leikkaavat nurmikkoja jne…Kaiken kaikkiaan postityön arvostus on suomalaisten silmissä lähellä nollaa, eikä kuulemani mukaan työntekijätkään enää pidä työtään minkään arvoisena.

Miten tähän on tultu? Yksi perustavaa laatua oleva virhe tapahtui vuonna 1994, jolloin Postista tuli osakeyhtiö. Tällöin olisi postinjakelu pitänyt erottaa omaksi toiminnakseen ja pitää tiukasti erossa bisneksen tekemisestä. Kirjeiden ja lehtien jakelu ei Suomessa ole koskaan ollut kannattavaa muuta kuin isoissa kaupungeissa. Harvaan asutulla maaseudulla jakelun kustannukset karkaavat helposti käsistä. Yhtiön keskeiseksi johtotähdeksi tuli tuloksen tekeminen tavalla tai toisella. Yritettiin olla aallonharjalla IT-puolella, vaikkei osaamista siltä puolelta oikein ollutkaan. Vaihdettiin jopa yhtiön nimi Itellaksi, joka myöhemmin myönnettiin kalliiksi virheeksi ja palattiin tuttuun Posti-nimeen. Ikävä kyllä uskottavuus oli jo kansalaisten silmissä menetetty.

Sen jälkeen kun Postista tuli osakeyhtiö, alkoivat jatkuvat organisaation muutokset ja moninaiset säästötoimenpiteet. Työmenetelmiä muutettiin niin usein, ettei perässä meinannut pysyä. Nurkan takana lymyili aina se seuraava työmenetelmä, jolla voitaisiin säästää. Yhtiön johdon toiminta on ollut puokkoilevaa jo 90-luvun puolivälistä lähtien kaikkine Itella-seikkailuineen ja samalla yhtiön vahva ydinosaaminen eli lähetysten jakelu unohtui suuruudenhullujen visioiden alle.

Sääli, sillä työntekijät ovat aina tehneet parhaansa vallitsevista olosuhteista huolimatta, joten heitä ei ole missään nimessä syyttäminen tästä tilanteesta. Jossain vaiheessa vain jaksaminen loppuu, kun työtä jota teet, ei arvosteta. Postin johdon toimet ovat jo vuosia osoittaneet, että postinjakaja on vain haitallinen kuluerä firmalle, josta pitää päästä eroon.

Alussa kertomani kuvaus Postista 80-luvulla ei enää palaa, se on selvä, mutta voisiko Postin johto edes teeskennellä arvostavansa omia työntekijöitään kyselee postilainen Salomaa 1984 – 2009

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

3 thoughts on “Postin alasajo

  1. Korjaus, pieni sellainen. Postista ei 1994 vielä tullut osakeyhtiö, vaan Valtion liikelaitos.

    1. Tietojeni mukaan Postista tuli valtion liikelaitos vuonna 1990 ja osakeyhtiö vuonna 1994

  2. Kyllä vielä tämän vuosikymmenen alussa reitit tulivat hyvin jaetuksi. 2014 alkoi ongelmat heti sen jälkeen, kun satoja jakajia irtisanottiin ja saman verran reittejä poistettiin.

    Hämmennys oli kova, kun aika yksinkertaisesti korjattavaa ei korjattu, vaan päinvastoin 2016 tehtiin sama operaatio, vaikka jakelussa oli todella paljon ongelmia. Posketonta oli, että firman johto valehteli julkisuuteen jakeongelmien syistä. Oli autot rikki, koneet rikki, flunssa-aalto. Hyvin niihin selityksiin uskottiin pari vuotta, kunnes usko katosi.

    On tätä ollut surullista seurata. Että hyvin kunniallisesti asiansa hoitanut Posti on nyt saatu tähän tilaan.

Pääkirjoitukset

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Jaakko Ripatti: Kirkkoherran työ Launeella oli minulle parasta aikaa työelämässä
Puheenjohtaja Anneli Peltokukka: Tämä päivä on jo huomenna historiaa
Kaarikadun päiväkodin rakentaminen alkaa muutaman kuukauden päästä
Launeen keskusteluillassa summattiin alueen hyvät ja huonot puolet
Kirjastopalvelujohtaja Salla Palmi-Felin: Launeen kirjastolle etsitään korvaavia tiloja Hennalasta
vt. kaupunginjohtaja Mika Mäkinen: Lahden tunnettuutta pitää vahvistaa ja mielikuvaa rakentaa yhä vetovoimaisemmaksi
Nikkilän kartanosta Lahden kaupunginosaksi -kirja julkaistaan marraskuun lopussa
Liipolan ”likka” Jonna Hakala Hawaiji Ironman -kilpailun ikäluokkansa paras
Launeelainen Juha-Pekka Forsman: Postilaatikkoihin kohdistuva ilkivalta on loputtava!
Niin maailma muuttuu Eskoseni! – Reunasen Nummisuutarit haastaa katsojat uudella tulkinnallaan
Muusikko Lipa Liukkonen: Nyt haetaan uutta vauhtia soolouralle
Sivistyslautakunta mukaan järjestyssäännöillä voi puuttua kännyköiden käyttöön
Miksi Kisapuiston suunnitelmissa on veronmaksajille halvin ja ainoa UEFA 3 -tason suunnitelma jätetty huomioimatta?
FC Lahden Mika Halttunen: Kisapuisto on äärimmäisen tärkeä koko jalkapalloperheelle
Lahden uudeksi kaupunginjohtajaksi valittiin Niko Kyynäräinen
Toimitusjohtaja Heikki Kaunisto: Valokuitu on kaikista luotettavin ja tehokkain tapa siirtää tietoa
Kirjastovirkailija Päivi Partanen: Jokaisella on erilainen lukukokemus samasta kirjasta
Valokuvaaja Antti Sepponen: Lahden dokumentointi valokuvin on lähellä sydäntäni
Aluevaltuutettu Seppo Korhonen: Aluevaltuutettuja ei kiinnosta pienen ihmisen hätä
ITE-taiteilija Kari Ruotsalainen: Lahtelainen taiteilija olisi kätkenyt selkeän sanoman ympäristötaideteokseen
ARKISTO