Pääkirjoitus 6.9.2019

Postin alasajo

Vuonna 1984 menin elämäni ensimmäistä kertaa kesätöihin. Työpaikaksi oli valikoitunut silloinen Posti- ja telelaitos. Tarkemmin sanottuna työpaikka löytyi Launeen postista ns. kesähessuna, konttorin silloin vielä sijaitessa Mustamäenkadulla. Jakelureitti löytyi Launeen ytimestä. Launeen postin ryhmävastaavana toimi silloin Väinö Siro. Kovin arvokkaan oloinen vanhahko mies, päällään Postin sininen univormu. Kyllä luit oikein, univormu! Silloin postinjakajan vaatetukseen kuuluivat erottomattomasti kauluspaita, kravatti ja univormu. Päässä oli postin kenttälakki.

Postinkantaja oli arvostettu työssään ja häntä oltiin monesti jo portilla vastassa. Oma postimies tunnettiin nimeltä ja usein hänet pyydettiin myös kahville. Tosin silloin posti jaettiin vielä oveen asti omakotitaloissakin. Jotain postinkantajan arvostuksesta kertoi se, että jouluisin alueen postimiehelle kerättiin joululahjarahaa lähikulman osuuskaupassa ja sitä saattoikin kertyä monta sataa markkaa. Jopa me nuoremmat postinjakajat saimme piiriltä jouluisin kymmeniä suklaarasioita.

Postinjakajat olivat ylpeitä työstään, olihan kyseessä kuitenkin valtion virka. Myös työn laadusta oltiin erittäin tarkkoja ja jos jostain syystä kävi niin, että jakoi vahingossa väärin, kummitteli se mielessä monta yötä. Piiri tunnettiin läpikotaisin ja muistan, että olisin itse pystynyt luettelemaan reittini 300 luukkua ulkoa osoitteineen ja nimineen. Silloin ei tullut mieleenkään, että kokonainen piiri voisi jäädä jakamatta, ammattiylpeys oli niin kova, että homma hoidettiin aina maaliin porukalla ylitöinä.

Leikkaus tähän päivään, 35 vuotta myöhemmin: Postin pääjohtaja vetää miljoonapalkkaa samalla, kun pakettilajittelijoiden palkkaa yritetään alentaa 30-50% vaihtamalla työntekijät törkeästi edullisempaan liittoon, lähetyksiä häviää toistuvasti, postia jaetaan vain neljä kertaa viikossa, ensi vuonna luultavasti vain kolme päivää viikossa, isoja irtisanomisia, posteja jää päivittäin jakamatta, työntekijät vaihtuvat tiuhaan, kirjemaksut nousevat vuodesta toiseen, postimiehet leikkaavat nurmikkoja jne…Kaiken kaikkiaan postityön arvostus on suomalaisten silmissä lähellä nollaa, eikä kuulemani mukaan työntekijätkään enää pidä työtään minkään arvoisena.

Miten tähän on tultu? Yksi perustavaa laatua oleva virhe tapahtui vuonna 1994, jolloin Postista tuli osakeyhtiö. Tällöin olisi postinjakelu pitänyt erottaa omaksi toiminnakseen ja pitää tiukasti erossa bisneksen tekemisestä. Kirjeiden ja lehtien jakelu ei Suomessa ole koskaan ollut kannattavaa muuta kuin isoissa kaupungeissa. Harvaan asutulla maaseudulla jakelun kustannukset karkaavat helposti käsistä. Yhtiön keskeiseksi johtotähdeksi tuli tuloksen tekeminen tavalla tai toisella. Yritettiin olla aallonharjalla IT-puolella, vaikkei osaamista siltä puolelta oikein ollutkaan. Vaihdettiin jopa yhtiön nimi Itellaksi, joka myöhemmin myönnettiin kalliiksi virheeksi ja palattiin tuttuun Posti-nimeen. Ikävä kyllä uskottavuus oli jo kansalaisten silmissä menetetty.

Sen jälkeen kun Postista tuli osakeyhtiö, alkoivat jatkuvat organisaation muutokset ja moninaiset säästötoimenpiteet. Työmenetelmiä muutettiin niin usein, ettei perässä meinannut pysyä. Nurkan takana lymyili aina se seuraava työmenetelmä, jolla voitaisiin säästää. Yhtiön johdon toiminta on ollut puokkoilevaa jo 90-luvun puolivälistä lähtien kaikkine Itella-seikkailuineen ja samalla yhtiön vahva ydinosaaminen eli lähetysten jakelu unohtui suuruudenhullujen visioiden alle.

Sääli, sillä työntekijät ovat aina tehneet parhaansa vallitsevista olosuhteista huolimatta, joten heitä ei ole missään nimessä syyttäminen tästä tilanteesta. Jossain vaiheessa vain jaksaminen loppuu, kun työtä jota teet, ei arvosteta. Postin johdon toimet ovat jo vuosia osoittaneet, että postinjakaja on vain haitallinen kuluerä firmalle, josta pitää päästä eroon.

Alussa kertomani kuvaus Postista 80-luvulla ei enää palaa, se on selvä, mutta voisiko Postin johto edes teeskennellä arvostavansa omia työntekijöitään kyselee postilainen Salomaa 1984 – 2009

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

3 thoughts on “Postin alasajo

  1. Korjaus, pieni sellainen. Postista ei 1994 vielä tullut osakeyhtiö, vaan Valtion liikelaitos.

    1. Tietojeni mukaan Postista tuli valtion liikelaitos vuonna 1990 ja osakeyhtiö vuonna 1994

  2. Kyllä vielä tämän vuosikymmenen alussa reitit tulivat hyvin jaetuksi. 2014 alkoi ongelmat heti sen jälkeen, kun satoja jakajia irtisanottiin ja saman verran reittejä poistettiin.

    Hämmennys oli kova, kun aika yksinkertaisesti korjattavaa ei korjattu, vaan päinvastoin 2016 tehtiin sama operaatio, vaikka jakelussa oli todella paljon ongelmia. Posketonta oli, että firman johto valehteli julkisuuteen jakeongelmien syistä. Oli autot rikki, koneet rikki, flunssa-aalto. Hyvin niihin selityksiin uskottiin pari vuotta, kunnes usko katosi.

    On tätä ollut surullista seurata. Että hyvin kunniallisesti asiansa hoitanut Posti on nyt saatu tähän tilaan.

Pääkirjoitukset

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Mika Kari

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Media-ohjaaja Marita Nuto: Haluamme kehittää Liipolassa maahanmuuttajien kirjastopalveluja
Evakkolapsi Eila Jokinen: Kaikki evakkolapset muistavat Lottien maittavan kauravellin
Toimitusjohtaja Pekka Mäki-Reinikka: Kaurabuumi alkoi jo vuonna 2010 ja se jatkuu yhä
Apoli-tunnustus Svenska Gården i Lahtis -hankeelle
Lahden kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Antti Holopainen: Arkistotutkimuksen avulla selvitetään Hennalan vankileirin uhrien lukumäärä
Kaakkois-Turkin nähtävyydet – Kemer Turkin Riviera
Suunnitteluinsinööri Carita Uronen: Tuhkimontieltä ei tule ajoyhteyttä Helsingintielle
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Seurakuntaneuvosto haluaa, että tilaratkaisut on tehtävä välittömästi
Kaavoitusarkkitehti Markus Lehmuskoski: Liian korkeat kerrostalot eivät sovi Liipolaan
Valtuustotukea käytettiin Lahdessa värikkäästi – Vihreät hankkivat kalliin älytelevision ja Kokoomus maksoi vuokrakulujaan valtuustotuella
Filosofian maisteri Elina Salomaa: Some mullisti mediatapahtuman katselukokemuksen, muttei television valta-asemaa
Kristillisdemokraatit ja Perussuomalaiset sekä Ratia suhtautuvat kriittisesti valtuustotukeen
Tutkija Marjo-Riitta Liukkonen: Hennalaan pitäisi perustaa sisällissotamuseo
Keskusta, Vihreät ja Vasemmistoliitto kannattavat kohtuullista valtuustotukea
Kirjailija ja metsätalousinsinööri Juha Inovaara: Halusin tallentaa metsäteollisuuden murrosajat jälkipolville
Lahtelaiset demarit ja kokoomuslaiset ovat myötämielisiä valtuustotuelle
Kirjailija Raija Oranen: Lukijan täytyy saada pala ikuisuutta
Elä terveesti, mutta mistä löytyy apu sairaalle?
Pro Lahti -ryhmän Kalle Aaltonen: Huumeongelma pitäisi reilusti myöntää, eikä vain lakaista sitä maton alle
Mirva Illi-Lampio: Perhekahvilat ovat tärkeitä vertaistuellisia kohtaamispaikkoja
ARKISTO