Pääkirjoitus 14.6.2019

Päijät-Hämeen pahoinvointiyhtymä

Viime päivät otsikoissa negatiivisessa sävyssä paistatellut Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä on lyhyesti ilmaistuna taloudellisessa kurimuksessa, mikä tarkoittaa sitä, että samassa kurimuksessa ovat myös siinä mukana olevat kunnat. Hyvinvointiyhtymän tulos uhkaa tänä vuonna painua pakkasen puolelle 34 miljoonaa euroa. Se on hurja summa, kun kaiken kaikkiaan ostoihin on budjetoitu vuoden 2017 budjetissa 345 miljoonaa euroa. Harvoin budjetit paukkuvat yli noin komeasti, joten jotain on tehty väärin yhtymässä tai sitten budjetin tekijät ovat olleet yltiöoptimistisia tai suorastaan ammattitaidottomia.

Lahti joutuu osallistumaan talkoisiin 25 miljoonalla lisäeurolla. Vuonna 2018 Lahti kustansi yhtymän kuluja 223 miljoonaa euroa eli 61,2% kaikista kuluista, ollen ylivoimaisesti yhtymän suurin maksumies. Tämä on tietysti ymmärrettävää, sillä onhan Lahti alueen asukasmäärältään ylivoimaisesti suurin kuntakin. Viime vuonna Lahden maksuosuus yhtymälle kasvoi yli viidellä prosentilla ja ylittyi noin 15 miljoonalla eurolla. Tahti on siis kiihtyvä. Lahden talous kestää tätä tahtia ehkä juuri ja juuri muutaman vuoden, mutta yhtymän pikkukunnat kuten Kärkölä, Hartola, Iitti jne. tuskin kestävät toista tällaista vuotta peräkkäin. Edessä on veronkorotuksia, jos ei suunta pikaisesti käänny.

Miksi ja miten tähän tilanteeseen on sitten ajauduttu? Rahat kun eivät vain tunnu riittävän sosiaali- ja terveyspuolella minään vuotena. Ensinnäkin isossa kuvassa väestö ikääntyy ja palveluntarve lisääntyy vuosi vuodelta koko Suomessa. Kun Oiva, Aava ja Lahden kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelut yhdistettiin hyvinvointiyhtymäksi, piti koko henkilöstön palkkataso saada uudessa organisaatiossa keskenään vertailukelpoiseksi. Se tarkoittaa yleensä kulujen nousua. Yhtymän taloutta ei ole pystytty seuraamaan reaaliajassa, mikä on ensiarvoisen tärkeää, jotta ongelmiin voitaisiin reagoida nopeasti. Lahdella oli yhtymän alussa pitkät hoitojonot, joihin sen piti reagoida. Tämäkään tuskin tuli kovinkaan halvaksi.

Kaiken kaikkiaan hyvinvointiyhtymässä ei ole kunnolla ehditty perata yksikön toimintaa sen jälkeen, kun yhtymä koottiin useasta eri organisaatiosta. Päällekkäisyyksiä löytyy organisaatiosta varmuudella. Lisäksi palveluiden ostot ovat olleet euromäärällisesti kasvussa. Sairauslomien määrä on yhtymässä kuulemma korkea, mikä myös osaltaan nostaa kustannuksia. Yhtymällä on 190 toimipistettä, joten oletettavaa on, että toimipisteitä tullaan jatkossa karsimaan. Mistä, jää nähtäväksi.

Kuten useimmissa yrityksissä, yksi yhtymän suurimmista kulueristä on henkilöstön palkat, tosin ns. suorittavista käsistä ei ole varaa nipistää yhtään, ilman että palvelutaso kärsii, joten ison luudan täytyy löytää nipistettävää muusta henkilökunnasta ja organisaation hallintohimmeleistä. Löytyykö nipistettävää tarpeeksi, on sitten eri asia. Joka tapauksessa hyvinvointiyhtymä ilmoitti viime viikolla käynnistävänsä koko organisaatiota ja henkilöstöä koskevat yt-neuvottelut. Neuvottelut koskevat noin 7000 työntekijää.

Hyvinvointiyhtymä on pikaisesti saatava raiteilleen ja ruotuun, ennen kuin se suistaa siinä mukana olevat kunnat veronkorotuksien kierteeseen. Vai olemmeko tulleet yhteiskunnassamme siihen tilanteeseen, että yksinkertaisesti rahat eivät vain riitä tämän hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen ja verovarojen virtauksen suuntaa on pakkoa alkaa priorisoida tiukemmalla seulalla? Mitkä palvelut katsotaan silloin tärkeämmäksii kuin toiset?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Pääkirjoitukset

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Mika Kari

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Etelä-Lahdessa riittää kaavoituskohteita
Ikääntyneiden asiakasohjaus Siiri muutti Lahden palvelutorille
Kinkkutemppu järjestettiin neljännen kerran
Tutkimuspäällikkö Hannu Takala: Tuskin Hennalan alueella tehdään enää arkeologisia kaivauksia
Kirjastopalvelujohtaja Salla Palmi-Felin: Lukuinnon sytyttäminen on tärkeämpää kuin se, mitä luetaan
Vuonna 2020 Omalähiötä ei enää jaeta mainoskieltoluukkuihin
Lahden turvakodin johtaja Marjo Taipale: Yksikään turvakotijakso ei ole turha
Kaupunginarkkitehti Anne Karvinen-Jussilainen: Orvokkitien päähän parkkipaikka ulkoilijoille
Rehtori Esko Taipale: Launeen monitoimitalo Lähteessä oppimisympäristöt ovat täysin erilaiset kuin parakeissa
Media-ohjaaja Marita Nuto: Haluamme kehittää Liipolassa maahanmuuttajien kirjastopalveluja
Evakkolapsi Eila Jokinen: Kaikki evakkolapset muistavat Lottien maittavan kauravellin
Toimitusjohtaja Pekka Mäki-Reinikka: Kaurabuumi alkoi jo vuonna 2010 ja se jatkuu yhä
Apoli-tunnustus Svenska Gården i Lahtis -hankeelle
Lahden kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Antti Holopainen: Arkistotutkimuksen avulla selvitetään Hennalan vankileirin uhrien lukumäärä
Kaakkois-Turkin nähtävyydet – Kemer Turkin Riviera
Suunnitteluinsinööri Carita Uronen: Tuhkimontieltä ei tule ajoyhteyttä Helsingintielle
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Seurakuntaneuvosto haluaa, että tilaratkaisut on tehtävä välittömästi
Kaavoitusarkkitehti Markus Lehmuskoski: Liian korkeat kerrostalot eivät sovi Liipolaan
Valtuustotukea käytettiin Lahdessa värikkäästi – Vihreät hankkivat kalliin älytelevision ja Kokoomus maksoi vuokrakulujaan valtuustotuella
Filosofian maisteri Elina Salomaa: Some mullisti mediatapahtuman katselukokemuksen, muttei television valta-asemaa
ARKISTO