Paljon on viime vuosina puhuttu paperisen lehden kuolemasta. Sitä on ennusteltu tapahtuvaksi jo vähintään viimeiset 20 vuotta. Kun internetin ihmeellinen digitaalinen maailma avautui aikanaan 90-luvulla keskivertokansalaisille, oli se lähtölaukaus paperisen lehden alasajolle. Yllättävän pitkään on paperinen lehti kuitenkin sinnitellyt markkinoilla, vaikka haasteet ovat isoja. Yksi suurimmista haasteista on uutisoinnin nopeus, jossa digitaalinen media pesee perinteisen lehden 100-0. Miksi kukaan maksaisi uutisista paperilehdessä, kun on lukenut ne samat uutiset netistä jo edellisenä päivänä? Nykyään kuluttajat vaativat nopeaa uutisointia ja nettilehtien uutisointi tapahtuu tänä päivänä melkeinpä suurelta osin täysin reaaliajassa.
Toinen printtimedian iso haaste on kasvavat kulut. On selvä, että digitaalisessa lehdessä ei ole lainkaan paino- eikä jakelukuluja. Printtipuolella nuo kulut ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Eikä tämä fyysisen tuotteen katoaminen tietenkään isossa kuvassa ole pelkästään median yksinoikeus. Digiin siirtyminen on ollut vauhdissa myös muualla. mm. kirjat ovat siirtyneet äänikirjoiksi ja äänilevyt striimeiksi. Pankissa ei enää käydä, koska liki kaikki toiminnot voit hoitaa verkossa jne. Tässä piilee myös vaara. Esimerkiksi paperilehdestä luopuminen vähentää uutisten saatavuutta. Ne, jotka eivät lue uutisia verkosta, jäävät muutoksen myötä helpommin uutisten tavoittamattomiin. Samoin käy ihmisille, jotka eivät halua tai osaa käyttää nettiä. Miten hoidat asiasi, kun aina kerrotaan ohjeeksi, että mene nettiin?
Viime aikoina printtimediaa on karsittu kovalla kädellä ympäri maata, kun useat isot lehdet ovat ilmoittaneet lopettavansa sunnuntainumeronsa paperiversiot. Ilkka-Pohjalainen kertoi maaliskuun lopulla luopuvansa sunnuntain paperilehdestä säästösyistä. Aiemmin tänä vuonna samaan ratkaisuun ovat päätyneet muun muassa Joensuun seudulla ilmestyvä Karjalainen sekä Oulun seudulla ilmestyvä Kaleva. Mediakonserni Keskisuomalainen suunnittelee useiden lehtiensä tilattavien paperilehtien ilmestymispäivien vähentämistä osana tehostamisohjelmaansa.
Kohtalaisen varmaa on se, että joku kaunis päivä se viimeinenkin paperilehti lopettaa, mutta uskon, että nimenomaan ilmaisjakelulehti, kuten Omalähiö, on se elinvoimaisin lehtityyppi, joka säilyy pisimpään paperisena. Tottahan toki mekin olemme satsanneet nettisivuihin ja näköislehteen, mutta päätuotteemme on edelleen se paperinen Omalähiö, joka jaetaan kerran viikossa luukkuihin. Ilmaisjakelulehdet eivät perustu päivän shokkiuutisiin, vaan mielenkiintoisiin juttuihin, hyviin kolumnisteihin ja ennen kaikkea paikallisuuteen. Lisäksi ehkä tärkein seikka on se, että saat sen luukustasi täysin maksutta. Ilmaisjakelulehtien suurin tulevaisuuden kysymys on se, kuinka pitkään lehtitoiminnan mahdollistavat mainostajat uskovat printtimedian toimivuuteen mainoskanavanaan? Siinä vaiheessa, kun mainostajatkin siirtyvät pelkästään nettiin, voidaan myös ilmaisjakelulehdet siirtää historian lehdille museoon.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi