Tänä viikonloppuna järjestetään järjestyksessään jo 88. Salpausselän kisat. Meille lahtelaisille kisat ja kisatunnelma on jo äidinmaidossa imetty traditio, mutta pelkillä lahtelaisilla katsojilla ei vielä pitkälle pötkitä. Kaukana ovat ne kultaiset ajat, kun Salppurin kisat vetivät selälle 100 000 katsojaa, sillä esimerkiksi viime vuonna jäätiin noin 50 000 katsojaan.
Suomalaiset hiihtäjät ja hyppääjät eivät yhtään helpottaneet markkinamiesten hommia juuri päättyneissä hiihdon MM-kisoissa, sillä parisprintin pronssilla ei vielä kovin isoja yleisömassoja houkutella. Vielä joitakin vuosia sitten kisajärjestäjät saattoivat aina luottaa mäkimiehiin. Kukapa ei muistaisi millaisen yleisöryntäyksen aiheutti aikoinaan Toni Nieminen olympiakultineen tai viisinkertainen mäkiviikon voittaja Janne Ahonen.
Kun ihmisiä ei pystytä houkutteleman kisoihin suomalaisilla kultamitalisteilla, niin olisi voinut kuvitella, että organisaatio olisi satsannut kunnolla sitten oheisohjelmaan. No ei ole. Yhtään yleisöryntäystä aiheuttavaa artistia ei Lahdessa kisaviikonloppuna nähdä. Tässä olisi ehdottomasti petraamisen paikka tulevaisuudessa.
Silloin kun urheilu kyntää syvällä, olisi mahdollista tavoitella maksavia asiakkaita vaikkapa niillä ykkösluokan artisteilla. Olisi kannattanut tiedustella esim. Summer Up- festivaalin järjestäjiltä, olisiko kisojen oheen voinut järjestää urbaanin musiikin festarin jäähalliin? Ja toinen konsertti vaikkapa messuhalliin, jossa olisi ollut sitten huippuartisteja vähän aikuisempaan makuun.
Tämä ihan näin huolestuneen sivustakatsojan näkökulmasta mietittynä. Saa käyttää, muttei ole pakko.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi