Kuntavaalikiima alkaa olla pikku hiljaa käsin kosketeltavissa meidän omassa mastokaupungissamme. Kierroksia on nostettu puolin ja toisin ja näyttääkin vahvasti siltä, että saamme ensi keväänä aikaiseksi varsin mielenkiintoiset vaalit.

Asetelmia luodaan nyt kovaa vauhtia ja kovimmissa vaikeuksissa tällä hetkellä tuntuu olevan kokoomus. Valtakunnallisesti kokoomus ei ole onnistunut kovinkaan hyvin oppositiopolitiikassaan, sillä kokoomus on tottunut johtamaan, ei olemaan oppositiossa ja se näkyy ja kuuluu kauas. Tämä näkyy myös Lahden kuntapolitiikassa, jossa kokoomuksen muutamat oikealla laidalla olevat edustajat ovat jo loikanneet suoraan perussuomalaisten syliin. Kenttä vaikuttaa hajanaiselta ja erilaisia kuppikuntia näyttää syntyneen puolueen valtuustoryhmänkin sisään. Näyttää siltä, että Päijät-Hämeen vahvin kokoomuslainen löytyy tällä hetkellä Asikkalasta muikkuverkkojensa äärestä. Sääli vain kokoomukselle, että eläkeläispoliitikko Ilkka Viljanen ei aio lähteä vaaleihin ehdokkaksi, vaan tyytyy kirjoittelemaan isällisiä neuvoja puoluekavereilleen lehtien mielipidepalstoille.

Lahdessa kokoomus on jäänyt pahasti pahimman kilpakumppaninsa demareiden varjoon, jolla on marssittaa vaaleihin kaksi vahvaa kansanedustajaa, kokoomuksen nollaa vastaan. Hyvin todennäköisesti tulemme keväällä näkemään perussuomalaisten nousun Lahden toiseksi suurimmaksi puolueeksi ohi kokoomuksen. Käytännössä loikkausten jälkeen ryhmät ovat jo nyt yhtä isoja. Tämä tullee merkittävästi muuttamaan Lahden kunnallispolitiikkaa, sillä demarit ja kokoomus ovat yhdessä johtaneet Lahtea jo vuosikymmeniä. Ensi keväänä olemme tilanteessa, jossa tämä kaikki voi muuttua.

Pormestarimalli on myös aiheuttanut porua ja kiistaa koko vuoden. Alussa liki kaikki puolueet vaikuttivat olevan tyytyväisiä suunniteltuun malliin, mutta mitä lähemmäksi vaalit ovat tulleet, sitä enemmän malliin tyytymättömiä on kaupungintalolta löytynyt. Liekö motivaattorina sitten se, että siitä saa kivan keppihevosen vaaleihin? On totta, että Lahti on isoissa taloudellisissa vaikeuksissa, mutta faktaa on myös se, ettei pormestarimallin romukoppaan heittämisellä tai älypyörätien rakentamatta jättämisellä Lahden taloutta pelasteta. Ei lähellekään, mutta populistipoliitikolle aiheet ovat oikein osuvia ja tarpeeksi raflaavia. Ja näitä populisteja muuten löytyy tänä päivänä ihan jokaisesta puolueesta.

Valitettavasti politiikasta on tullut someheittojen viidakko, jossa parhaan läpän heittänyt ja eniten peukutuksia ja hurraavia kommentteja saanut voittaa. Sen sijaan, että vannottaisiin yhteistyön nimeen, levitetään eripuraa ja haukutaan rumasti muita somessa. Toisen ihmisen tekeminen naurunalaiseksi on henkistä kiusaamista eikä edistä millään tavalla minkäänlaisen yhteistyön syntymistä. Harvassa alkavat olla ne poliitikot, jotka oikeasti haluavat rakentaa yhteistyötä puolueiden välille ja ymmärtävät, että politiikka on pitkälti kompromissien tekemistä ja asioiden hoitamista yhdessä. Nyt kaivataan sillanrakentajia, ei sillanpolttajia. Yksin ei kukaan saa mitään aikaan, ellei sitten ole onnistunut pääsemään diktaattoriksi. Kun seuraa politiikkaa, tuntuu että aika monessa poliitikossa taitaa olla vähän sitä diktaattorin vikaa. Ja jos ei diktaattorin vikaa, niin ainakin kiusaajan vikaa. Ja sitten vielä ihmetellään, miksi Suomessa ei olla päästy eroon koulukiusaamisesta. Lapsethan vain ottavat aikuisista mallia ja poliitikkomme näyttävät sitä mallia pahimmalla tavalla päivittäin. Olisiko jo aika ryhdistäytyä?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi