Lahen 8-salilta startanneen räppärin ura sai tähänastisen huipennuksensa viime viikonloppuna. Kaksi loppuunmyytyä olympiastadionia on todella kova saavutus suomalaiselle artistille. Niin kova saavutus, ettei kukaan muu suomalainen ole tähän mennessä siinä onnistunut, ei edes yrittänyt. Niinpä Cheekillä onkin hyvä syy kysellä laulunsa mukaisesti: Kuka muu muka? No, luulenpa, että ensi kesänä näemme seuraavan suomalaisen artistin yrittämässä samaa, nyt kun latu on ns. aukaistu.
Mielenkiintoista nähdä, mitä Cheek tekee taukonsa jälkeen. Kahden loppuunmyydyn stadionkeikan jälkeen voi olla, ettei tavallinen perjantai-illan keikka Nivalan lavalla enää tunnukaan miltään. Korkeintaan alamäeltä. Ja tietysti puoli Suomea odottaa vesi kielellä, milloin se Cheekin alamäki oikein alkaa, jotta pääsisi sanomaan: ”Minähän sanoin!” No, se toinen puoli Suomesta odottaa vastaavasti vesi kielellä Cheekin comebackia.
Menestys tuo aina mukanaan mammonan lisäksi niitä, jotka jaksavat vähätellä artistin saavutuksia, musiikkia ja tietenkin faneja. Tämä ei ole mikään ihme, Suomessahan tunnetusti kateus voittaa kiimankin. Ja Cheek, jos kuka, on hyvä kateuden kohde. Mies joka ajaa Bentleyllä, pukeutuu kalliisiin merkkivaatteisiin, menestyy paremmin kuin muut ja lisäksi omaa kokoomuslaisen ajatusmaailman, suorastaan kerjää vihamielisiä tai vähätteleviä kommentteja. Suomessa on artistin oltava ennen kaikkea nöyrä, nöyrä ja vielä kerran nöyrä. Itsestään ei saa tehdä suurta numeroa. Lisäksi hänen tulee omata suurta musiikillista lahjakkuutta ja mielellään olla alansa ehdoton virtuoosi. Mutta siis kuitenkin nöyrä, sitä ei saa unohtaa…
Itse en ole kuunnellut yhtään Cheekin biisiä loppuun asti, sillä miehen edustama musikkityyli eli Rap-musiikki ei kuulu suosikkeihini. Silti on pakko nostaa miehelle hattua, sillä jotain hän ilmeisestikin tekee oikein. Kysykää vaikka niiltä 80 000 ihmiseltä, jotka ahtautuivat stadikalle viime viikonloppuna.
Mielestäni artisti, joka ei herätä minkäänlaisia tunteita, on tylsä ja täysin mitäänsanomaton. Cheek herättää selvästi tunteita, niin puolesta kuin vastaankin. Tunteistahan musiikissä on hyvin pitkälti kyse. Minkälaisen olon saan tuon artistin musiikista? Musiikissa ei ole olemassa tapaa, jolla voisi todistaa jonkun artistin olevan hyvä tai huono. Joku laulaja tai soittaja voi olla kyllä teknisesti parempi kuin toinen, mutta herättääkö hän minkäänlaisia tunteita. Kyse on siis yksinkertaisesti mielipiteestä. Niinpä ajatus artistin hyvyydestä tai huonoudesta asustaakin meidän jokaisen omien korvien välissä. Ajatelkaapa sitä, että meillä kaikilla olisi täsmälleen sama musiikkimaku. Eikö olisi aika tylsää?
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi