Kun Suomi ja Ruotsi allekirjoittivat Nato-hakemuksensa toukokuun puolivälin jälkeen, monella oli käsitys, että molempien maiden hakemukset tullaan hyväksymään pikavauhtia muissa Nato-maissa. Olivathan niin Suomen kuin Ruotsinkin päättäjät sukkoloineet pitkin Eurooppaa ja USA:ta ja saaneet varsin myötämielisen suhtautumisen hakemuksiinsa.
Nato-maista etukäteen ongelmallisimmaksi tiedettiin jo etukäteen Turkki ja sen yksinvaltias presidentti Erdogan. Presidentti Niinistö oli keskustellut Erdoganin kanssa huhtikuussa ja silloin Turkin suunnasta oli näytetty vihreää valoa Suomen Nato-jäsenyydelle. Pelkästään tämän varassa ei Suomi ollut, sillä myös ulkoministeri Pekka Haavisto oli saanut Turkista samansuuntaista, positiivista viestiä.
Tämä kaikki oli kuitenkin Turkin puolesta vain silmänlumetta ja poliittista peliä, sillä Turkki oli nähnyt tilaisuutensa tuoda esille omia turvallisuusuhkiaan. Heti hakemuksen jättämisen jälkeen moni varmasti hieraisi silmiään, kun näki Erdoganin lausunnot, joissa hän totesi, ettei Suomella ja Ruotsilla ole mitään asiaa Natoon, niin kauan kuin ne hyysäävät terroristeja. Turkki haluaa Suomen ja Ruotsin luovuttavan Turkkiin henkilöitä, joilla se uskoo olevan yhteyksiä terrorismiin, toisin sanoen aseellisiin kurdijärjestöihin PKK:hon ja YPG:hen tai Fetullah Gülenin uskonnolliseen oppositioliikkeeseen, jota Turkki syyttää vuoden 2016 vallankaappausyrityksestä.
Sen jälkeen olemme kuulleet Erdoganin vaativan mm. Ruotsin puolustusministerin eroa ja Suomea ja Ruotsia puuttumaan valtiontelevisioiden toimintaan, jotta Turkki voisi hyväksyä niiden Nato-jäsenyyden. Valtiontelevisiot kun näyttävät kuulemma terroristijohtajien haastatteluja. Onhan tämä nyt kerrassaan uskomatonta, että Turkin yksinvaltias yrittää rajoittaa median vapautta Suomessa ja Ruotsissa! Anteeksi vain herra Erdogan, mutta homma ei toimi näin. Diktatuurissa toimii kyllä, mutta ei länsimaisessa demokratiassa.
Suomi ja Ruotsi ovat nyt tahtomattaan joutuneet Turkin ja USA:n välisen poliittisen pelin shakkinappuloiksi. Monet tahot uskovat, että Turkin vaatimusten takana on ennemminkin USA:n kanssa esillä olevat hankaluudet. Turkki ei ole mielissään siitä, että se on evätty F-35-hävittäjäohjelmasta. Siitä Turkki heitettiin ulos, kun maa valitsi S-400 ohjustorjuntajärjestelmän Venäjältä. Turkki haluaisi ostaa Yhdysvalloilta myös F-16 -hävittäjiä, mutta sekin kauppa on jumiutunut.
Lisäksi Erdoganin kohtalaisen läheiset välit Putiniin eivät miellytä muita Nato-maita. On nostettu esiin jopa sellainen skenaario, että Erdoganilla ja Putinilla olisi olemassa salainen sopimus Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden estämisestä. Jos tällainen sopimus paljastuisi, merkitsisi se hyvin todennäköisesti Turkin heittämistä Natosta ulos. On yleisesti tiedossa, ettei Turkin toimintaa katsota tällä hetkellä muissa Nato-maissa hyvällä, sillä Suomen ja Ruotsin jäsenyydelle on olemassa todella laaja kannatus Natossa.
Toivotaan, että Erdoganin törkeä kiristys ja valtapeli saadaan neuvotteluilla loppumaan mahdollisimman pian ja saadaan siten Suomi ja Ruotsi lopullisesti Naton jäseniksi.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi