Viime vuonna vietettiin Suomen valtion 100-vuotisjuhlia oikein isolla kädellä. Oli juhlaa jos jonkin näköistä ja erilaisia Suomi100-tuotteita löytyi enemmän kuin tarpeeksi. Mielenkiintoisin Suomi100-tuote oli eittämättä juhlaruumisarkku. Onneksi en sellaista tarvinnut. Siitä juolahtikin mieleeni, että tänä vuonna tuli kuluneeksi tasan 100 vuotta sisällissodasta, mutta se nyt ei varsinaisesti taida olla mikään juhlimisen paikka, kun veli veljeään julmasti tappaa? Toisaalta voisihan sitä juhlia, ettei sataan vuoteen ole sisällissotaa ollut?

No, kyllä 101-vuotias Suomikin ansaitsee mielestäni onnittelut. Taas yhden vuoden vanhempi ja viisaampi. Tai ehkei nyt sentään viisaampi, sillä joskus mediaa seuratessani tuntuu, että olemme menossa aina vain hullumpaan suuntaan tässä maassa. Fakta kuitenkin on, että Suomi on yksi maailman parhaista maista millä mittarilla tahansa mitattuna. Tosin me suomalaiset koitamme sitä faktaa kovasti päivittäin kiistää. Siinä missä muualla kärsitään sodista, nälänhädästä, köyhyydestä, luonnonkatastrofeista sekä muista elämänlaatuun negatiivisesti vaikuttavista asioista, meillä taistellaan enimmäkseen sotesta ja maahanmuuttajista. Ongelmia toki nekin, mutta ihan eri mittakaavassa kuin henkeä uhkaavat katastrofit. Koulutus ja terveydenhoito on Suomessa maailman huippuluokkaa koulutusleikkauksista ja sote-taistelusta huolimatta.

Minkälainen on sitten se kuuluisa keskivertosuomalainen vuonna 2018, 101-vuotiaassa Suomessa?
Suomalaisen keski-ikä on 42,3 vuotta. Vähän yli puolet suomalaisista asuu pientalossa ja 35 prosenttia kerrostalossa. Asunnon keskikoko on noin 80 neliötä. Suomalaisen olohuoneen tärkein huonekalu on tietenkin televisio, jota keskimääräinen suomalainen katselee 3 tuntia päivässä.
Tavallinen suomalainen syö lihaa 76,4 kiloa vuodessa. Kasviksia vain noin 58 kiloa vuodessa. Kahvinjuojina suomalaiset ovat aina kunnostautuneet, niinpä suomipoika ja -tyttö juo kahvia 2,8 kupillista päivässä. On meillä suomalaisilla toinenkin lempijuoma, nimittäin alkoholi eri muodoissaan. Suomalainen juo vuoden aikana keskimäärin noin 94 litraa olutta, 15 litraa viiniä, kymmenen litraa long drink -juomia, yhdeksän litraa siideriä ja kuusi litraa väkeviä. On siinä litkimistä. Kalsarikännit ovat varsin suomalainen ilmiö, sillä peräti 90% alkoholista juodaan kotioloissa.

Töihin Maija ja Matti Meikäläinen huristelee, polkaisee tai kävelee keskimäärin 14 km matkan. Palkkaa aherruksestaan keskivertokuukausipalkkalainen saa 3500 euroa kuussa. Tuntuu aika isolta summalta vai mitä? Liikuntaa keskivertofinski harrastaa vähintään kolme kertaa viikossa.
Suurin osa suomalaisista käyttää nettiä päivittäin. Näin tekee peräti 88% 16–89-vuotiaista suomalaisista eli meillä on tietotekniikka aika hyvin hanskassa. Netinkäytön kasvusta huolimatta keskimäärin suomalainen lukee 43 minuuttia päivässä. Näin pienen ilmaisjakelulehden päätoimittajana miellyttää erityisesti se tieto, että sanomalehtiä suomalainen lukee keskimäärin 14 minuuttia päivässä.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille meille suomalaisille!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Meneillään oleva vuosi tulee olemaan kolmas perättäinen vuosi, jonka aikana Suomessa kuolee ihmisiä enemmän kuin syntyy. Tilastokeskuksen tuoreen väestöennusteen mukaan Suomen väkiluku kääntyy laskuun vuonna 2035 ja 2050-luvulla maamme väkiluku olisi ennusteen mukaan jo nykyistä pienempi.
Kokonaishedelmällisyysluku kuvaa lapsimäärää, jonka naiset keskimäärin saavat elinaikanaan. Luvun pitäisi olla vähintään 2,1:ssä, jotta väestön määrä pysyy ennallaan ja sen ikärakenne tasapainossa. Arvion mukaan kokonaishedelmällisyysluku olisi tänä vuonna vain 1,43

Syitä syntyvyyden rajuun vähenemiseen on monia. Tänä päivänä ensimmäisen lapsen hankintaa yksinkertaisesti lykätään ja niinpä Suomessa ensisynnyttäjä alkaa lähenemään iältään jo 30 ikävuotta. Tämän seurauksena monesti perheiden lapsimäärä jää yhteen, korkeintaan kahteen.
Myöskin kokonaan lapsettomat liitot lisääntyvät. Väestöliiton tutkimusten mukaan suomalaisissa on yhä enemmän niitä, jotka eivät halua lapsia lainkaan ja yhä vähemmän niitä, jotka haluavat useampia. Syykin on Väestöliiton perhebarometrin mukaan yksinkertainen: halu elää matkustelevaa elämää ja rakentaa uraa. Moni alle kolmekymppinen pelkää paikalleen jämähtämistä, jos he tekevät lapsen. Muut asiat, joita voi elämässään tehdä, kiinnostavat yksinkertaisesti enemmän kuin perhe-elämä. Samalla lapsen saaminen yhdistetään jopa köyhyyteen, mutta vähintäänkin alempaan elintasoon. Ajatusmalli siitä, että elämä ja työura ovat ohi, kun saa lapsen, on yleistynyt nuorten keskuudessa.

Varsinkin naisilla lapsen saaminen vaikuttaa työuraan. Naisten ja miesten asema työmarkkinoilla on edelleen erilainen sukupuolten keskimääräisen palkkaeron ollessa 15-20%. Monet naiset ja miehet aloittavat uransa samalta viivalta, mutta ero alkaa syntyä siinä vaiheessa, kun perheeseen syntyy lapsi. Naiset vastaavat sen jälkeen pääosin perheestä ja miehet saavat keskittyä työuraansa. Näin ei asian pitäisi olla ja tähän ongelmaan onkin suunnitteilla suuri perhevapaauudistus, jonka tuloksena lapsen saaminen ei vaikuttaisi negatiivisesti perheen tuloihin ja naisen työuraan. Ongelma on vain siinä, että jokaisella puolueella on oma mallinsa uudistuksesta ja yhteisymmärrykseen ei ainakaan vielä ole päästy. Ehkä sitten seuraavalla hallituskaudella?

Perhevapaauudistus on saatava aikaan ensi tilassa, jotta yhteiskuntamme pysyisi elinvoimaisena. Ilmapiiri maassamme on muutettava lapsiystävällisemmäksi. Lapsi ei saa olla rangaistukselta tuntuva asia, vaan lasten tekoon tulisi kannustaa monin eri tavoin. Antti Rinne puhui synnytystalkoista, jotkut työperäisen maahanmuuton lisäämisellä, toiset taas vauvarahasta, joka maksettaisiin jokaisesta lapsesta ikään kuin palkkiona. Keinot ovat syytä ollakin moninaiset, sillä ongelma on valtava ja se on ratkaistava tavalla tai toisella. Muuten lapsenlapsemme, jos niitä edes syntyy, voivat heittää hyvästit hyvinvointivaltiolle nimeltä Suomi.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Katsoin jokin aika sitten mainion dokumentin televisiosta, joka kertoi Venajän trollitehtaista. Kyseessä on siis yksikkö, jossa tehtaillaan 200 ihmisen voimin nettiin valeuutisia. Trollien tehtävänä on taata, että vallanpitäjien näkemykset leviävät ja ne tulkitaan ”oikein” eli tässä tapauksessa Venäjälle edullisella tavalla. Näin valeuutisilla huijataan Venäjän omaa kansaa, mutta huijattavina ovat myös muut maat, sillä trollitehtaalta syntyy valeuutisia monilla eri kielillä. Uskokaa tai älkää, myös suomeksi.

Trollitehdas pitää mm. yllä valheellisia nettisivuja, osallistuu ärhäkkäästi keskusteluforumeihin sekä tietenkin jakaa omia valeuutisiaan kiihkeästi somessa. Koska ihmiset elävät somessa omassa kuplassaan, toisin sanoen näkevät vain samanhenkisten ihmisten päivityksiä, on trollien helppo saada aikaiseksi kuohuntaa eri ryhmien välille ja entisestään kasvattaa vastakkainasettelua. Tästä hyvänä esimerkkinä dokumentissä esitettiin venäläisten trollien masinoimat mielenosoitukset Amerikassa, jossa trollit olivat tehneet tapahtuman facebookiin yhtäaikaisesti samaan paikkaan sekä muslimeille että näiden vastustajille. Tarkoitus oli vain yksinkertaisesti saattaa nämä kaksi eripuraista ryhmää yhtä aikaa samaan paikkaan ja kas, mellakka oli valmis. Ja tämä kaikki tehtiin todellakin Pietarista käsin.

Venäjän sekaantuminen USA:n vaaleihin on oikeastaan trollien paras taidonnäyte. Ei, trollit eivät tietenkään pääse näpelöimäään itse äänestystä, mutta valeuutisten massiivisella vyöryllä pystyivät vaikuttamaan ihmisten mieliin ja äänestyskäyttäytymiseen. Helpommaksi vaikuttamisen tekee se, että äänestysprosentti oli USA:n presidentinvaaleissa vaivaiset 55%.
Kun jollain keskustelufoorumilla tai uutisen kommentointipalstalla toistuvasti ja monen eri kirjoittajan suulla kerrotaan jonkin suuntaista ”totuutta”, syntyy helposti vaikutelma siitä, että täytyyhän sen totta olla, kun noin moni on tuota mieltä. Harva tulee ajatelleeksi, että useimpien kommenttien takana onkin vain yksi trollitehdas.

Ei Venäjä toki yksin trolliarmeijansa kanssa ole. Jokaisella isolla maalla on varmasti omanlaisensa trollitehdas, sillä kybervaikuttaminen on tämän päivän sodankäyntiä. Esimerkiksi Donald Trump on hyvä esimerkki kybervaikuttamisesta. Toistuvasti hän mitätöi tiettyjen uutiskanavien uutiset valeuutisina ja toistelee omissa twiiteissään omaa erinomaisuuttaan ja omaa totuuttaan. Tarkoituksena on aiheuttaa hämmennystä ja eripuraa, sillä roomalaisten vanha ”hajoita ja hallitse”-taktiikka toimii yhä tänä päivänä. Hallittavat on jaettava eri ryhmiin, joita sitten kiihotetaan toisiaan vastaan. Näin ei pääse syntymään yhtenäistä vaikutusvaltaista ryhmittymää, joka voisi haastaa valtaapitävät.

Valitettavasti Suomessakin löytyy paljon niitä henkilöitä, jotka mielellään jakavat netissä kaikkea mahdollista disinformaatiota. Osa tahallaan, osa tietämättään. Siksi olisikin erittäin tärkeää, että ennen kuin jaat uutisen somessa, tarkistaisit faktat edes jollain tasolla. Muuten pelaat trollien pussiin, joiden perimmäistä tarkoitusperää et voi edes arvata. Aika nopeasti huomaa, että tietyt ns. uutissivustot ajavat vain jotain tiettyä asiaa, eikä niiden uutisiin ole luottamista. Samalla nämä valeuutissivut levittävät tietoa siitä, että valtamedia onkin se valeuutislähde. Kyseessä on siis aivan sama vaikuttamiskeino kuin valtameren tuolla puolen Trumpilla. Kun saa aikaiseksi epätietoisuutta siitä, mikä on uskottava uutinen, on helpompaa levittää omia valeuutisiaan.

Eikä tämä yhtään helpommaksi ole menossa, sillä trollien työnjälki on päivä päivältä parempaa, niin sisällölliseti kuin teknisestikin, ja valeuutisia on yhä vaikeampi erottaa oikeista uutisista. Siinä missä alunperin ajateltiin netin yhdistävän ihmisiä, näyttääkin pikkuhiljaa siltä, että se pikemminkin erottaa ihmisiä toisistaan ja lisää vastakkainasettelua.

Ei hyvä, ei ollenkaan.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Sunnuntaina vietetään isänpäivää. Isänpäivä on ollut Suomessa vakiintunut liputuspäivä vuodesta 1987. Äidit saivat liputuspäivänsä jo 40 vuotta aikaisemmin, joten jonkin aikaa kesti, ennen kuin isät oman päivänsä saivat, mutta ei auta valittaa. Parempi myöhään kun ei ollenkaan. Alunperin isänpäivän idea kehittyi, missäpä muualla kuin Yhdysvalloissa. Ne, joiden mielestä isänpäivä on vain yksi kauppiaiden keino saada meidät kuluttajat ostoksille, ovat varmasti osin oikeassa, sillä ainakin kaikki tietävän Wikipedian mukaan 1940-luvun lopulla pohjoismaiset kauppiaat ehdottivat päivän viettämistä marraskuun toisena sunnuntaina. Tällöin kaupoissa on vielä hiljaista ennen joulusesonkia. Jollain keinolla sitä myyntiä piti saada, miksipä ei siis alettaisi viettää isänpäivää?

No, kyllähän isät ovat kaiketi päivänsä ansainneet? Ennen muinoin riitti, että isä toi leivän pöytään ja äiti hoiti kotiasiat. Hyvin simppeli työnjako siis. Tänä päivänä ei isänä tai miehenä oleminen olekaan enää niin yksinkertaista. Vaatimustaso on noussut toiseen potenssiin. Tämän päivän isän pitää osata hoitaa myös kaikki mahdolliset kotityöt. Siis mm. imurointi, tiskaus, siivous, silitys, leipominen, ruoanlaitto ja tietenkin se tärkein eli lastenhoito. Näiden lisäksi mukana kulkevat vielä ne ns. vanhat ”miesten työt” eli remontointi, lumenluonti, autoihin liittyvät toimet, ruohonleikkuu sekä muut sekalaiset fyysiset työt, joita jokaisessa huushollissa varmasti löytyy pilvin pimein.

Tämän lisäksi miehen tulee pitää tietenkin hyvää huolta ulkonäöstään ja parisuhteesta keskellä elämän ruuhkavuosia. Vähän pitäisi siis ehtiä urheilemaan ja käymään kuntosalilla. Ei auta miehen rupsahtaa, sillä vaimo saattaa vaihtaa nopeasti nuorempaan ja ei-niin-kaljamahaiseen ”naapurin mieheen”. Isän pitää muistaa myös järjestää äidille romanttisia illallisia ja osata puhua tuntitolkulla tunteista. Eli onhan isän osa tänä päivänä todella haastava. On siinä sovittelemista, varsinkin kun tiedämme, että naisten ihannemies on Kauniiden ja rohkeiden komealeukainen Ridge ja miesten miesihanne on mallia Uuno Turhapuro. Siitä vaan sitä isän mallia sorvaamaan näistä palikoista.

Jos mietit lahjaa omalle isällesi tai isoisällesi, niin ne suosituimmat lahjat isälle ovat vuodesta toiseen samat: kirjat, sukat, kalsarit, pipot, sormikkaat ja huivit. Eli takana lienee kaunis ajatus pitää isä lämpimänä talven tuiskuissa? Luulen, että moni isä arvostaisi myös hyvää ateriaa, jonka omat rakkaat pienokaiset ovat tehneet omin pikku kätösin, tosin mieluusti äidin avustamana. Jostain syystä monessa perheessä sohva television ääressä mielletään isän lempipaikaksi kotona. Niinpä jonkin muotoinen perinne näyttää muodostuneen myös siitä, että isänpäivä-ilta vietetään jääkiekon ja formuloiden parissa. Niin muuten tänäkin vuonna.

Oman kokemukseni mukaan paras lahja isälle on kuitenkin itse se isyys. Mikään maailman ihme ei voita sitä tunnetta kun tulee isäksi. Onneksi omalle kohdalleni tuo onni on osunut peräti neljä kertaa. Olen onnenpekka, olen isä.

Hyvää isänpäivää!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla pääsemme jälleen kieriskelemään veropornossa eli tirkistelemään oikein kunnolla ihmisten verotietoja. Paljonkohan se naapurin Erkki oikein tienaa, kun on niin helvatan leuhka? No eipäs tuokaan julkkis paljoa ansaitse tai millähän ihmeellä se tuokin ns. laulaja on tuollaiset tulot kerännyt? Ihmeteltävää riittää ja media paukuttaa vähintään viikon raflaavia otsikoita.

Itse en oikein ymmärrä mitä iloa moisesta mahdollisuudesta on. Jokainen on ansainnut omat tulonsa työnteollaan ja turha niistä toisen tuloista on kateellinen olla. Toisaalta mahdollisuus tirkistellä toisten elämää ja tulotasoa taitaa olla oiva katalysaattori meidän suomalaisten niin usein harrastamalle kateuskeskustelulle. Ja Suomessahan tunnetusti kateus voittaa jopa kiiman. Mediassa verotiedoista revitään kaikki mahdollinen irti. Otsikot kirkuvat joka vuosi sitä, kuka on minkäkin alan palkkakunkku ja kuka on viime vuonna tienannut yllättävän vähän.

Itse en kaipaa tietoa siitä mitä muut tienaavat. Minun puolestani verotiedot voitaisiin julistaa salaisiksi niinkuin esimerkiksi Saksassa on tehty. Mielestäni tietojen julkistaminen loukkaa ihmisten yksityisyyttä. Verotietojen julkaisua puolustetaan vetoamalla avoimen yhteiskunnan periaatteeseen. Verotietoja julkaisemalla saadaan kuulemma tärkeää tietoa muun muassa tuloeroista ja niiden muutoksesta. Voihan se niinkin olla, mutta mielestäni verotietojen julkisuus lisää aivan turhaan tirkistelyä yksityisasioihin ja samalla kasvattaa kateutta toisten menestyksestä. Suomessa ei mielestäni tarvita yhtään enempää lisää kateutta, sitä meiltä löytyy jo ihan tarpeeksi. Sen sijaan positiivisuutta yhteiskuntamme tarvitsisi edelleen roppakaupalla lisää.

No, jotain positiivistakin näistä verotiedoista sentään irtoaa. Pelifirmoilla menee edelleen komeasti, josta hyvänä esimerkkinä videopelejä kehittävä Supercell, jonka johtohenkilöt edelleen miehittävät Suomen suurituloisten top kymppiä. Jatkossa ei lapsia kannatakaan enää patistaa jalkapallon tai jääkiekon pariin isojen ammattilaissopimusten toivossa, vaan annetaan niiden lasten rauhassa touhuta tietokoneellaan. Fiksumpaa ja taloudellisesti ajatellen järkevämpää on siis tehdä NHL-videopeli kuin pelata siellä oikeasti. Eikä tule niin hikikään. Osta siis pikku piltillesi joululahjaksi sen jokavuotisen jääkiekkomailan sijaan kirja, joka opastaa lapsesi ohjelmoinnin ja koodauksen ihmeelliseen maailmaan. Lapsesi kiittää sinua sitten 20 vuoden päästä tienattuaan ensimmäisen miljoonansa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi