Sunnuntaina on kuntavaalien varsinainen äänestyspäivä. Kuntavaaleissa valitaan edustajat kaupunginvaltuustoon, joka tekee päätökset meille lahtelaisille elintärkeissä asioissa. Niinpä ei olekaan yhdentekevää, ketkä siellä valtuustossa istuvat.

Kuntauudistus, kunnallisveron korotuspaineet, terveydenhuolto, vanhustenhuolto, koulu- ja päiväkotiasiat, toriparkki, matkakeskus, eteläinen kehätie, keskustan kävelykatusuunnitelmat jne…. Asioita on käsittelyyn jonoksi asti ja kuten tiedetään kaupungin rahat eivät tule riittämään kaikkeen. Ainakin, jos halutaan välttyä lisälainanotolta. Niinpä seuraavalta valtuustolta vaaditaankin erittäin järkevää taloudenpitoa ja asioiden priorisointia.

Koska kaikkeen ei ole tulevaisuudessa varaa, on mietittävä tarkkaan, mikä on Lahden linjaus seuraavat neljä vuotta. Itseasiassa suuret linjat tulisi vetää vähintään 20 vuoden päähän. Satsataanko peruspalveluiden parantamiseen ja asukkaiden hyvinvointiin hoitamalla peruspalvelut niin kiitettävästi, että se huomioitaisiin valtakunnallisestikin ja siten houkuteltaisiin uusia asukkaita vai yritetäänkö tehdä Lahdesta houkutteleva kaupunki uusille asukkaille ja yrityksille rakentamalla mm. kehätie, toriparkki ja kävelykeskusta? Kaikki ovat omalla tahollaan toki kannatettavia suunnitelmia, mutta kaikkeen ei ole varaa. Ainahan voidaan veroäyriä nostaa ja nostetaankin, mutta silti eivät rahat tule riittämään.

Lahdessa ei ole paljon puhuttu kuntauudistuksesta, vaikka hyvin todennäköisesti se seuraavan neljän vuoden sisään tapahtuukin ja uusi valtuusto on tässäkin asiassa avainasemassa. Naapurikunnissa se on ollut vaalien ykkösjuttu. Lahti ei ole helpolla saamassa kavereita kuntauudistuksessa. Jotain täällä tehdään jatkuvasti väärin, kun Lahti ei kumppanina houkuttele.
Siinäpä lisää työsarkaa uudelle valtuustolle. Sunnuntaina äänestämään!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Viime sunnuntaina Omalähiö sai kunnian vastaanottaa Lahden kaupunkikulttuuriseuran myöntämän ”Lahtelainen kaupunkikulttuuriteko 2012” – tunnustuksen. Tunnustus jaetaan vuosittain lahtelaista kaupunkikulttuuria rikastuttaneelle asialle tai henkilölle.
Valintakriteereissä mainitaan mm. Omalähiön ihmisläheinen uutisointi, joka antaa tilaa erilaisille mielipiteille, sekä toiminta alueen kylähengen vahvistajana.

Vaikkei lehteämme tehdäkään palkinnot ja tunnustukset silmissä kiiluen, on aina hienoa saada tunnustusta työstään ihan näin julkisestikin. Itse olen ollut Omalähiön ruorissa vasta liki 4 vuotta, joten suurin kunnia lehden saamasta tunnustuksesta menee eittämättä vanhemmilleni Seppo ja Marja Salomaalle, jotka yhdessä perustivat Omalähiön jo 34 vuotta sitten. Isäni ajatus kaupunginosalehdestä, Etelä-Lahden pikkujättiläisestä, oli vuonna 1978 uusi ja innostava. Vuosien saatossa palo tehdä lehteä ei ole kadonnut, vaan lehtemme on kehittynyt alkuaikojen 4-sivuisesta, neljäpalstaisesta ”mainosläpyskästä” nykypäivän moderneihin mittoihin.

34 vuoden aikana moni paikallislehti on syntynyt ja kuollutkin. Mikä on siis Omalähiön salaisuus?
Luulen, että avainsana on pitkäjänteisyys. Hanskoja ei ole lyöty tiskiin edes vaikeina aikoina, vaikka se olisi voinut olla helpompi ratkaisu kuin jatkaa. Lisäksi alueen omakotiyhdistykset, seurakunta, lukuisat avustajat, kirjoittajat ja lukijamme ovat omalta osaltaan muokanneet lehtemme linjaa ihmisläheiseksi, nimenomaan etelälahtelaisten omaksi lehdeksi. Omalähiö ei ole meille tekijöille pelkkä työpaikka, se on myös elämäntapamme.

Ikävä kyllä, en itse päässyt paikanpäälle vastaanottamaan tunnustusta, joten välitän tässä ja nyt nöyrimmät kiitokseni Lahden kaupunkikulttuuriseuralle näin lehtemme palstalla. Kiitos, tästä on hyvä jatkaa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Yle on viime aikoina ollut harvinaisen paljon kansalaisten hampaissa. Negatiivisia reaktioita ovat viime aikoina aiheuttaneet mm. ensi vuonna voimaan astuva lupamaksut korvaava Yle-vero, jolla Ylen toimintaa jatkossa pyöritetään, jääkiekon MM-kisojen menettäminen maksullisille kanaville ja Mannerheim-elokuva. Lisää todisteita Ylen haparoivasta linjanhausta saatiin, kun Yle hankki TV-kakkoselle tanssiohjelman. Kyseessä on kuulemma miljoonasatsaus. Kukahan neropatti Ylellä on keksinyt, että tanssiohjelmahan se juuri meiltä suomalaisilta puuttuukin?

Muutenkin Yle on turhaan lähtenyt kilpailemaan maksukanavien kanssa. Meillä on ihan tarpeeksi jo näitä turhia julkkiksia pursuavia hömppäohjelmia ja tosi-TV-formaatteja muilla kanavilla, joten pyydänkin että Yle pitäytyisi siinä minkä parhaiten osaa eli pääosin laadukkaissa asiaohjelmissa, TV-sarjoissa ja elokuvissa. Myös Ylen musiikkiohjelmat ovat huomattavasti korkeatasoisempia kuin millään muulla kanavalla.

Myös toimittajien taso Ylellä on ikävä kyllä valahtanut monenkirjavaksi. Tuntuu, että joka ohjelmassa on oltava mukana twitter-, facebook- tai tekstiviestiosuus, jolloin toimittajan ei tarvitse asioihin niin paljon perehtyäkään, kunhan toimii eräänlaisena viestinvälittäjänä. Ohjelmaa vievät tällöin eteenpäin katsojien kommentit, eivät asiansa osaavat toimittajat. Melko uskomaton oli myös Ylen kuntavaalikeskustelun aloitus, jossa ns.asiantuntijat valitsivat keskustelun suurimman onnistujan ja epäonnistujan, ikäänkuin kyseessä olisi ollut joku halpa talent-kilpailu.

Kansakunta kaipaa viihdettä, mutta jonkun kanavan pitäisi myös jatkossa satsata luotettavuuteen ja asiaosaamiseen. Julkisen palvelun tehtävä on määritelty Yle-laissa. Tehtävä on laaja ja Ylellä on merkittävä kulttuurinen vastuu. Yle saa ensi vuonna 500 miljoonaa euroa, enemmän kuin koskaan ennen. Nyt olisi viimeistään aika puhua siitä, mitä sillä rahalla Suomen kansa vastaanottimiinsa saa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kunnallisvaalit lähenevät kovaa vauhtia ja jostain pitäisi nyhjäistä juuri omia mielipiteitäni myötäilevä ehdokas. 100 % samaa mieltä kanssani olevaa ehdokasta ei varmasti löydy muuten kuin itse ehdokkaaksi lähtemällä, joten ajattelin katsastaa niin YLE:n kuin ESS:nkin vaalikoneet.

Vaalikonevertailussa Yle vetää pitemmän korren. Sen kysymykset tuntuvat olevan perusteellisempia ja ihan lopuksi otetaan huomioon myös ehdokkainen henkilökohtaiset ominaisuudet ja tapa tehdä vaikeita päätöksiä. Myös toteutus ja toimivuus on Ylellä parempi.

Ylellä paras Eniten samaa mieltä-prosenttini oli 75%, huonoin osuvuus 41%. Näköjään vastaukset puolueiden sisällä heittelevät paljonkin, sillä omassa top 5:ssani oli vaatimattomasti viiden eri puolueen edustajia.

ESS:n vaalikoneen tulos on hieman hämmästyttävä. Ykkönen oli kanssani samaa mieltä peräti 86,8 prosenttisesti. Ihan kiva, mutta, kun yli 75 prosenttisesti kanssani samaa mieltä olevia on peräti 194 kappaletta, voidaan kysyä, onko tästä mitään hyötyä? No, jäihän 160 ehdokasta kuitenkin alle 75%:n. Huonoin yhteensopivuusprosentti oli 52% eli en löytänyt ketään, joka olisi kanssani yli 50 prosenttisesti eri mieltä. Jotta soppa olisi vielä hieman sekavampi, ei kummankaan top 5:ssä näy samoja nimiä.

Ehkäpä vaalikonetta kannattaa käyttää niin, että vastaa vain muutamaan, itselle elintärkeään kysymykseen. Silloin on mahdollista saada selville, kuka ehdokkaista ajattelee juuri siitä asiasta kanssani samoin tavoin. Ylen vaalikone tosin vaatii vastamaan vähintään kolmeen kysymykseen, ennen kuin eroa löytyy tarpeeksi ehdokkaiden väliltä.

Samoja asioita voi eri vaalikoneissa tiedustella hieman eri painotuksin, siitä lopuksi esimerkkinä eteläistä ohitietä koskeva kysymys.
Yle: Lahden eteläinen kehätie tulee sittenkin rakentaa Renkomäkeen eikä Launeelle.
ESS: Lahden eteläisen kehätien suunnitelmia voi karsia esimerkiksi vähentämällä liittymiä ja tunneleita, jotta kustannukset alentuisivat ja toteutus nopeutuisi.

Kummastakaan vaalikoneesta en vielä sopivaa ehdokasta itselleni löytänyt, joten etsintä jatkuu.

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi