Olemme päässeet siihen pisteeseen vuotta 2016, että pitelet käsissäsi vuoden viimeistä Omalähiötä. Vuoden viimeiseen lehteen sopinee perinteisesti pieni katsaus siitä, mitä kaikkea vuonna 2016 oikein tapahtui, ainakin allekirjoittaneen silmin katsottuna.

Tammikuu alkoi poliittisella tuuletuksella, kun valtuustossa kokoomus tuuletti rajusti rivejään ja syntyi uusia valtuustoryhmiä. Kiistelty matkakeskus valmistui, tosin monen mielestä se ei ole valmis vieläkään. Loppukuusta pohdittiin myös sitä, kuolevatko suomalaiset sukupuuttoon, kun lasten tekeminen ei enää kiinnosta. Tosin luulisi ainakin tekotavan vielä edes vähän kiinnostavan.

Helmikuun aloitti tylysti sähköyhtiö Caruna, joka nosti hintoja ollen kovin karuna asiakkaita kohtaan. Samaan hikeen todettiin Suomessa olevan liki puoli miljoonaa köyhyysrajan alla elävää eläkeläistä sekä kävi selväksi, että kaikki Lahden koulut ovat homeessa. MM-hiihtojen etkot eivät houkutelleet suuria yleisömassoja, mikä ei ollut suuri yllätys. Ehkäpä sitten varsinaiset kisat kiinnostavat ensi vuonna?

Maaliskuussa väännettiin hallituksen toimesta yhteiskuntasopimusta, joka pikkuhiljaa kääntyikin sitten kilpailukykysopimukseksi. Sama asia, mutta eri nimi ja heti meni läpi. Paljon merkittävämpi asia oli sen sijaan se, että ilmaisia ämpäreitä jaettiin milloin missäkin ja aina paikalla oli järkyttävä ryysis. Launeen monitoimitalon suunnitelmat aiheuttivat närää, kun joidenkin mielestä rakennetaan valmiiksi liian pieni koulu. Lahtelaisen rakennuskulttuurin tuntien tuokin koulu puretaan 20-30 vuoden päästä, joten kovin kauaa ei liian pienestä koulusta jouduta kärsimään.

Huhtikuussa kehätie sai rahoituksen ja Lahdessa juhlittiin, koska pääsemme maksamaan siitä 70 miljoonaa euroa. Launeen uimahallihanke nousi taas vaihteeksi otsikoihin. Vastahan siitäkin on peistä taitettu 80-luvulta lähtien. Loppukuusta pankeista varsinkin Nordea ryvettyi veroparatiisikohussa.

Toukokuu toi median ykkösnimeksi Patrik Laineen, jonka joka ainoa tekeminen tai tekemättä jättäminen oli uutinen. Postilla oli vaikeuksia jakaa postit, mutta näppärästi se kuitenkin lupasi leikata asiakkaiden nurmikot.

Kesäkuussa revittiin Aleksi vaihteeksi auki, mutta ei hätää, sillä futiksen EM-kisat alkoivat ja yllätys yllätys, Saksa ei voittanutkaan.

Elokuussa mietittiin hiihtostadionin tulevaisuutta, onko sitä vai pitäisikö hyppyrimäet kaataa? Rion olympialaisissa ei menestystä entiselle urheilukansalle tullut, paitsi tietenkin Suomen ykköslajissa eli naisten nyrkkeilyssä, josta pokattiin kisojen ainoa mitali.

Syyskuussa Lahden talouden todettiin olevan pakkasen puolella 13 miljoonaa euroa, joka tuntuukin olevan jokavuotinen perinne. Niinpä lokakuussa Lahti kyselikin neuvoja lahtelaisilta taloudenpitoon kivalla mobiilisovelluksella. Haloo, osaisko tai tietäiskö joku, mitä meidän pitäis tehdä? Kärpäsen koulussa nähtiin välikohtaus, joka kertoo olennaisen siitä, missä tänä päivänä koulumaailmassa mennään. Yhdellä sanalla sanottuna: syvällä.

Uusi uimahalli vai Kisapuisto? Molempia emme lähivuosina saa, mutta vääntö siitä, kumpi rahaa kaupungilta saa, alkoi. Marraskuussa media oli pullollaan taas perinteisesti julkkisten verotietoja. Amerikassa koettiin varsinainen jytky, kun Donald Trump valittiin USA:n presidentiksi. Tarkoittaako tämä sitä, että Suomen seuraava presidentti on Hjallis Harkimo? Lahti sekoili Mariankadun valojen kanssa ja sehän tarkoitti taas lisärahanmenoa. Uusi alkoholilaki puhutti, sillä se sisältää useita helpotuksia aiemmin tiukkana pidettyyn lakiin. Kohta ryypätään ja kunnolla?

Joulukuussa Hennalan suunnitelmat nytkähtivät eteenpäin, kun loputkin kasarmit myytiin ja suunnitelmat uudelle asuinalueellekin saivat muotonsa. Uusi postilaki huolestutti kaikkia, eniten kuitenkin postia itseään, jolla oli vaikeuksia selvitä jakelusta. Pääministeri ja Yle yrittivät ottaa niskalenkkiä toisistaan ja sananvapaudesta oltiin kovasti huolissaan joka puolella.

Lopuksi voidaan todeta, että vaikka ongelmia Suomessa oli taas vuonna 2016 riittämiin, niin ei mitään hätää. Meillä on Saara Aalto ja Patrik Laine. Kyllä se siitä!

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2017!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Pääministeri Juha Sipilän ja Ylen välienselvittely Terrafame-uutisoinnista pari viikkoa sitten aloitti pienimuotoisen kriisin journalistisessa kentässä ja varsinkin Ylen käytävillä on riehunut suoranainen myrsky, kun toimittajat ovat valinneet puoliaan tässä taistelussa, jossa keskiössä on ollut sananvapaus ja se mitä se kellekin kyseisessä mediatalossa merkitsee.

Keskiviikkona saimme lukea, että Ylen ajankohtaistoimituksen esimies Jussi Eronen ja toimittaja Salla Vuorikoski ovat jättäneet työnsä Ylessä. Eronen perusteli eroaan sillä, että häntä on pyydetty vähentämään väärinkäytöksiin ja epäkohtiin puuttuvan paljastusjournalismin tekemistä. Erosen mukaan mikä tahansa aihe, joka käsittelee valtionjohtoa tai keskustaa, juuttuu koneistoon pitkäksi aikaa.

Myrskyn silmässä jo pari viikkoa viihtynyt uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen perustelee hitautta sillä, että tutkivaa journalismia tehdessä on olennaista huolellisuus ja se, että väitteet pitävät varmasti paikkansa. Tärkeintä ei siis ole se, kuka saa ensimmäisenä jymyjuttunsa esille nettiin. Jääskeläisen mukaan tällainen huolellisuus ei ole sananvapauden rajoittamista. Päätoimittajan keskeisiin tehtäviin kuuluvat journalistiset linjaukset ja vastuun kantaminen niistä ja näin Jääskeläinen juuri tekee.

Näkemyseroja selittää huomattavasti se, kun tietää, että niin Eronen kuin Vuorikoskikin ovat hankkineet kannuksensa MTV:n puolelta ja siirtyneet vasta noin vuosi sitten Ylen leipiin. Kulttuuriero näiden kahden uutistoimituksen välillä on merkittävä. MTV tuntuu olevan koko ajan jonkun skandaalin perässä, josta saisi revittyä mahdollisimman raflaavat otsikot, kun taas Yle on yrittänyt keskittyä tutkivaan journalismiin, jossa asioita selvitellään rauhassa vähän syvemmältäkin.

MTV:n rahoittajana toimivat käytännössä mainostajat, kun taas Yle operoi verorahoilla. MTV:n objektiivisuuteen vaikuttavat siis varmuudella isoimmat mainostajat, jotka suorastaan vaativat otsikoita ja uutisia, jotka saavat ihmiset kääntämään kanavan MTV:n puolelle. Mutta vaikuttaako valtionjohto Ylen uutisointiin? Näin ikävä kyllä vaikuttaisi olevan. Asiahan ei ole uusi. Jo 60-80-luvuilta muistamme Ylen kovin neuvostohenkisen uutisoinnin, jossa oltiin totaalisesti rähmällään itään. Muualla maailmalla keksittin tätä kuvaamaan ihan termikin: suomettuminen. Nyt rähmällään ollaan toiseen suuntaan eli valtionjohtoinen yhtiö kertoo johdonmukaisesti valtionjohdon haluamia uutisia.

Toisaalta voidaan miettiä onko tasapuolisuuden vaatimus journalismissa jo lähtökohtaisesti ongelmallinen? Media on aina omistajansa näköinen. Tutkittaessa median riippumattomuutta, on aina syytä tarkistaa mikä taho hoitaa rahoituksen siellä taustalla. Vanha sanonta: ”Sen lauluja laulat kenen leipää syöt” pitää kutinsa tänä päivänäkin, myös median suhteen. Mediankin on tehtävä bisnestä, eikä Ylekään halua purra ruokkivaa kättä eli valtionjohtoa.

Valitettavasti pääministeri Sipilä teki melkoisen karhunpalveluksen Ylelle kertomalla luottamuksensa Yleen olevan nollatasolla. Tähän tietenkin tarttui ilolla ns. vaihtoehtomedia, joka on toistuvasti taistellut valtamediaa vastaan kovin kyseenalaisin keinoin levittämällä suoranaisia valheita ja keksittyjä juttuja sivuillaan. MV-lehden Ilja Janitskin julistaa olevansa totuuden ainoa airut ja ikävä kyllä monet uskovat sokeasti kaiken mitä sivustolta lukevat. Omaa maailmankuvaa vahvistavan otsikon näkeminen kun tuntuu monille riittävän. Kun pääministerikin kertoi ettei luota Yleen, oli se sama kuin olisi kaatanut rahaa suoraan Janitskinin laariin. Janitskin nauraa matkalla pankkiin ja sananvapaus saa taas uusia muotoja…

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Mediassa on viime päivinä väännetty uudesta postilaista. Lausuntoaika postilain uudistamisesta päättyi keskiviikkona. Niin Postiliitto kuin Postikin vaikuttavat kovin tyytymättömiltä uuteen lakiin, varsinkin jos tutkailee osapuolien lausuntoja uudesta laista. Postiliitto PAU nimittää uutta lakia katastrofaaliseksi, joka tulee johtamaan tuhansien ihmisten työttömyyteen ja harventaa postinjakelua.
Vastaavasti Suomen Posti Oyj tuskailee uuden lain aiheuttavan jakelun pakollisen kilpailutuksen haja-asutusalueilla ja nämä uudet vaatimukset uhkaavat nostaa asiakkaiden jakelukustannuksia, enimmillään jopa 16 miljoonaa euroa vuodessa. Kilpailutus voi johtaa myös Postin henkilökunnan merkittäviin irtisanomisiin, jos jakelutyö siirtyy Postin henkilöstöltä muiden hoidettavaksi. Siitä molemmat osapuolet ovat siis herttaisen yksinmielisiä, että käy niin tai näin, maksavat lainuudistuksen hinnan työntekijät työpaikkansa menettämisellä ja se ei koskaan ole hyvä asia.

Uusi laki sallii taajama-alueilla, joissa on tarjolla sanomalehtien varhaisjakelu, mahdollisuuden poiketa viisipäiväisestä jakelusta. Toisin sanoen sallisi vähintään kolmipäiväisen jakelun. Jos postia jatkossa jaetaan taajamissa vain kolmena päivänä viikossa, on selvää, että tuhansia työpaikkoja tulee katoamaan. Tapahtuuhan pääosa jakelusta nimenomaan taajamissa.
Toisaalta yrityksen kannalta on outoa, että Posti velvoitetaan kuitenkin kilpailuttamaan haja-asutusalueilla kirjeiden jakelu. Jos halukkaita yrittäjiä ei löydy, Postin pitää hoitaa yleispalvelu itse. Voin hyvin kuvitella, ettei haja-asutusalueiden jakeluun koske yksikään yksityinen yrittäjä pitkällä tikullakaan. Niiden on paljon helpompi ns. kuoria kermat tiheästi asutuista taajamista. Haja-asutusalueille jakelun kustannukset kun ovat tunnetusti jopa kymmenkertaiset taajamiin verrattuna. Tämä tulee siis nostamaan Postin jakelukustannuksia entisestään.

Mielenkiintoista on nähdä miten Posti aikoo ottaa käyttöön lain suoman oikeuden siirtää jakelu kerrostaloissa lokerikkoihin huoneistokohtaisten postiluukkujen sijaan. Siinä olisi myös iso mahdollisuus säästää jakelukustannuksia, mutta samalla se tietäisi myös irtisanomisia, joten tuskinpa Posti lähtee samanlaiseen ”pakkoryhmittelyyn” kerrostaloissa, kuin se teki omakotitalojen kanssa jokunen vuosi sitten.

Jaettavan postin määrä vähentyy voimakkaasti, jopa kymmenen prosentin vuosivauhtia digitalisaation vuoksi. Yritykset ja yksityishenkilöt hoitavat viestittelynsä kirjeiden sijaan mm.sähköpostitse, tekstiviestein ja sosiaalisen median kautta. Laskut kulkevat näppärästi verkkolaskuina jne. Kuka enää tarvitsee joka päivä luukkuun jaettavaa postia, kun siitäkin suurin osa on mainoksia? Sanomalehdetkin on halvempaa tilata suoraan tablettiin luettavaksi. Itse laskin, että viikon aikana saan noin viisi lähetystä, joista suurin osa on laskuja. Nekin voisin siirtää suoraan e-laskuiksi verkkopankkiin, joten jäljelle jäävät enää ne kaikkien rakastamat mainokset.

Karua kieltä postimäärien muutoksesta kertoo Postin ikiaikainen jakelumäärien indikaattori eli lähetettävien joulukorttien määrä. Vuosikymmenet joulukorttien määrä keikkui yli 50 miljoonassa per joulu. Viime jouluna kortteja lähetettiin enää 30 miljoonaa. Katoavaa bisnestä korvaamaan Posti on kehitellyt muita palveluja. Varsinkin sosiaalisessa mediassa on Postin uusia palveluja, kuten ruohonleikkuu- sekä ulkoilukaveripalvelu kritisoitu, jopa naureskeltukin, mutta jollain konstilla tulisi työpaikat säilyttää tässä uusjaossa, jota nyt ollaan suorittamassa jakelubisneksessä.

Monet kyseenalaistavat sen, tehdäänkö muutoksia liian nopealla aikataululla ja harkitsematta. Postinjakajia on vähennetty viime aikoina niin kovaa tahtia, että päivänposti tulee monille vasta illalla ja moni ihmetteleekin aiheellisesti, eikö Postia enää kiinnosta sen päätehtävä, joka on, ihan muistin virkistämiseksi, juurikin se postinjakelu. Vaikka trendi on laskeva, ei osaavaa henkilökuntaa silti tarvitse etukäteen irtisanoa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Pari viikkoa sitten uutisoimme Hennalan varuskunnan aluetta koskevasta arkkitehtikilpailusta, jonka voitti Kangas & Vuorinen Arkkitehdit Oy:n ehdotus Flowerpower. Kyseessähän on rakennussuunnitelma, jossa Hennalan isolle harjoituspellolle nousee 30 hehtaarin alueelle asuntoja tuhansille ihmisille 2020-luvulla. Kun tähän lisätään vielä kerrostalot, joiden on suunniteltu nousevan vanhojen kasarmien viereen, voidaan realistisesti odottaa Hennalaan muuttavan seuraavan 10-15 vuoden sisään jopa 6000 – 8000 uutta asukasta.

Kuukausi sitten Omalähiön ja Etelä-Lahden sosiaalidemokraattien yhdessä järjestämässä Etelä-Lahti -illassa puhuimme Salinkallion koulun tulevaisuudesta. Silloin meitä oli asiasta paikalla valistamassa sivistystoimen palvelujohtaja Jaana Suvisilta ja Lahden Tilakeskuksen toimitilajohtaja Mauri Koistinen. He kertoivat, että Salinkallio lakkaa toimimasta kouluna vuonna 2020, kun Launeen uusi monitoimitalo ja suurkoulu valmistuu. Sen sijaan Salinkallion koulurakennuksen tulevaisuus sen jälkeen jäi arvailujen varaan. Keskustelutilaisuudessa Lahden kaupungin taholta todettiin, että rakennus pidetään jatkossakin kunnossa siihen asti, kunnes jatkokäyttö selviää. Ja kun tuota Hennalan Flowerpower- rakennussuunnitelmaa katsoo, niin hyvä että pidetään kunnossa, sillä kunhan nuo sadat lapsiperheet asettuvat aloilleen Hennalaan 2020-luvun puolivälissä, tulee lähikoulu tarpeeseen ja onneksi sellainen on jo olemassa Salinkallion muodossa.

Marraskuun aikana Lahden kaupungin sivistystoimi on kuuleman mukaan tehnyt uudet oppilasvirtalaskelmat ja näissä laskelmissa on toivottavasti ollut jo mukana nuo Hennalan suunnitelmat. Voidaankin siis hyvällä syyllä olettaa, että Salinkallion koulu saa kuin saakin jatkaa elämäänsä vielä pitkälle 2020-luvun jälkeenkin, koska Etelä-Lahteen on suunnitteilla yhteensä tuhansia uusia asuntoja, eikä kaikkia oppilaita saada millään mahtumaan Launeen suurkouluun. Onhan koulu suunniteltu monien opettajienkin mielestä jo valmiiksi kovin ahtaaksi.

Se mitä toimintaa Salinkalliolle keksitään näiden välivuosien ajaksi onkin ihan eri juttu. Rakennusta ei missään nimessä saa päästää ryvettymään huonoon kuntoon. Olisikohan vuoden 2020 jälkeen viisasta aloittaa jo pikkuhiljaa kiinteistön remontointi ja päivittäminen? Nimenomaan siis pikkuhiljaa, ettei vastaan tule suuria ja kalliita yllätyksiä, sitten kun koulu pitäisi palauttaa taas päivittäiseen koulukäyttöön joskus 2020-luvun puolivälin jälkeen. Jäämme odottamaan kaupungin ulostuloa asiasta. Uudet oppilasvirtalaskelmathan pitäisivät olla jo tulevaisuutta varten valmiina?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi