Pitelet kädessäsi vuoden 2022 viimeistä Omalähiötä. Seuraavan kerran Omalähiö tippuu luukustasi tammikuun 13. päivä ja silloin eletäänkin jo vuotta 2023. Perinteisesti olen aina vuoden viimeisessä numerossa niputtanut kuluneen vuoden tapahtumat yhteen, jotta saisin hieman perspektiiviä siitä mitä kaikkea vuosi onkaan sisällään pitänyt. Itsekeskeisesti olen käyttänyt lähdeaineistona vain ja ainoastaan omia pääkirjoituksiani eli kyseessä on vuosi allekirjoittaneen vinkkelistä katsottuna.

Heti alkuvuodesta Suomen kansa kohahti, kun amerikkalainen mediajätti CNN listasi vuoden 2022 upeimmat matkakohteet ympäri maailman ja näiden upeiden matkakohteiden joukosta löytyi pieni, mutta sinnikäs Lahden kaupunki! Ensimmäiset aluevaalit järjestettiin tammikuussa, mutta niissä äänesti vain vajaat 50% äänioikeutetuista, joka herätti ansaittua keskustelua. Helmikuussa tuskailtiin, kun olympialaiset jouduttiin pitämään hieman koronaepidemian varjossa ja Ranskan presidentti Macron tarjosi Ukrainalle suomettumista keinona selvitä konfliktista Venäjän kanssa. Tähän Putin vastasi hyökkäämällä asein Ukrainaan ja samalla Suomen talviunilla makoillut NATO-optio heräsi henkiin hetkessä. Maaliskuu Suomessa varoiteltiin Venäjän hybridivaikutusyrityksistä ja ensimmäisenä sodan seurauksena uhkasi paperi loppua Suomesta. Sekös meitä täällä toimituksessa huoletti.

Huhtikuussa hoitoala uhkasi lakolla. Paljon heille luvattiin ja paljon kiiteltiin koronan hoidosta, mutta hoitoalan palkkauksessa se ei näkynyt. FC Lahti aloitti kautensa kotiottelulla, mutta peli pelattiin Vaasassa. Voiko nolompaa olla? No, voi olla, nimittäin koko FC Lahden kausi oli farssi. Natoon hakemista kiirehdettiin ja näin paikallisesti kehoitin lahtelaisia tutustumaan lahtelaiseen kulttuuritarjontaan ja osallistumaan paikallisten omakotiyhdistysten toimintaan. Toukokuussa puhutti vanhan Launeen terveysaseman tiloihin muuttanut Tuulensuoja eli päiväkeskus päihteiden käyttäjille. Samalla tuuletettiin Fazerin makeistehtaan valittua asemapaikakseen Lahden ja muutenkin kaupungissa oli aistittavissa positiivista pöhinää. Kesäkuusssa tuo positiivinen pöhinä sai hieman karumman kehyksen, kun KymiRing haettiin konkurssiin ja kukapas muu siellä oli mukana sekoilemassa kuin Lahden kaupunki rahoineen. Liike Nyt harppasi kerralla valtuuston neljänneksi suurimmaksi ryhmäksi, kun neljä valtuutettua loikkasi yllättäen Liike Nytin joukkoihin. Vaaleissa Liike Nyt ei saanut yhtään paikkaa, mutta käy se näköjään näinkin. Kisapuiston hankesuunnitelma hyväksyttiin, mutta kauas on vielä pitkä matka. Kaikki lahtelaiset jalkapallofanit tietävät mitä tarkoitan, sillä vastahan Kisapuiston stadionia on odotettu 70 vuotta toteutuvaksi.

Heinäkuussa lomailtiin, mutta elokuussa ennakoitiin jo tulevia ongelmia sähkön hinnan kanssa ja ihasteltiin Wilma Murron EM-kultaa seiväshypyssä. Sanna Marin pysyi otsikoissa ja tällä kertaa hän ravisteli pääministeri-instituutiota bilekohullaan. Jauhojengi jee!! Syyskuussa hallitus kasaili sähköpakettiaan ja hoitajat uhkailivat lakkojen koskevan myös teho-osastoja. Merkittävää oli tietenkin jokasyksyinen ja perinteinen yleisökato jääkiekkoliigassa. Sen sijaan Nord Stream-putkien räjähtäminen Ruotsin rannikon läheisyydessä muistutti meitä käynnissä olevasta sodasta ja sen mahdollisuudesta laajeta hetkessä.

Lokakuussa huomattiin, että inflaatio on hurjassa nousussa ja eläminen kallistuu kovaa vauhtia. Eläminen on nyt yksinkertaisesti kalliimpaa ja jostain on jokaisen säästettävä. Lahden valtuutetut tekivät opintomatkan Tampereelle. Onko se musta makkara, joka tekee Tampereesta Suomen tämän hetken ykköskaupungin? Marraskuussa muistuttelin teitä siitä, kuinka netissä meitä huijataan algoritmien avulla ja siitä kuinka tämän päivän isä-ihmisillä on monta roolia ja kauhean paljon ulkoa ja sisältä kumpuavaa painetta onnistua isänä. Gettomasa pamahti kuuluisaksi koko maassa, ei niinkään mahtavien rap-esityksiensä ansiosta, vaan idiottimaisen haastattelunsa ansiosta. Joulukuussa juhlittiin itsenäisyyttä tässä lottovoittajien maassa ja pähkäiltiin keinoja, joilla saataisiin sähkönhintaan edes jotain tolkkua.

Yhteenvetona vuodesta voisi sanoa, että yksi asia pysyi otsikoissa läpi vuoden: Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja kaikki siitä johtuvat ongelmat länsimaiden talouteen. Koronasta päästiin vihdoinkin voiton puolelle, mutta vastaavasti seuraava epidemia eli venäläinen sotahulluus Putinin tapaan jatkoi näitä hulluja vuosia. No, tästäkin kaikesta selvitään, näin vilpittömästi uskon.
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille säädyille!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kun koronapandemia iski liki kolme vuotta sitten Suomeen vauhdilla, toimi myös maan hallitus silloin todella vauhdikkaasti. Pikaisesti pantiin käytäntöön useita isoja ja varsin uskomattomiakin toimia ja loihdittiin monia eri tukimuotoja yrityksille. Nyt meillä on käsissämme, vai pitäisikö sanoa jo sylissämme, uusi vakava kriisi eli sähkönhinta, joka on noussut pilviin. Tästä saamme tietenkin kiittää Venäjää ja sen hyökkäyssotaa Ukrainassa.

Tässä kriisissä hallituksen toimet eivät ole olleet lähellekään niin ripeitä kuin koronakriisissä. Monen kuukauden vatuloinnin jälkeen saatiin kotitalouksille aikaiseksi kotitalousvähennyksen kaltainen ns. sähkövähennys. Kotitalous on oikeutettu tähän vähennykseen jos sähkölaskut ovat nousseet yli 2000 euroa neljässä kuukaudessa (tammi-huhtikuu). Lisäksi arvonlisävero pudotettiin 24 prosentista 10 prosenttiin. Hyvä alku, mutta ei riitä mihinkään.

Varsinkin jos mietitään yrityksiä, niin niille ei ole suunnattu toistaiseksi mitään muuta kuin tuo ALV:n pudottaminen ja jokainen meistä osaa laskea, ettei se ALV-osuuden laskeminen 14 prosenttiyksiköllä pelasta vielä yhtään mitään. Koronan iskiessä yrityksille oli tarjolla hyvin nopeasti haettavana useita eri tukimuotoja. Nyt sähkökriisin iskiessä yritys ei voi hakea tukea mistään. Itse on pärjättävä. Esimerkiksi yritykset joilla on isoja lämmitettäviä hallitiloja, ovat varmasti todellisessa nesteessä sähkölaskujen kanssa. Jopa meidän pieni toimituksemme, joka toimii vanhan omakotitalon yläkerrassa voi odottaa tammi-helmikuulta jopa 2500-3000 euron kuukausittaista sähkölaskua. Sellainen summa alkaa vaikuttaa jo pienen yrityksen toimintaan pidemmällä aikavälillä ellei jotain tukea tai muuta keinoa pienentää sähkölaskua pikaisesti löydy. Nyt olemme toimineet niin, että osa huoneista on otettu pois käytöstä, lämmitystä pudotettu ja siirrytty osin etätöihin. Katsotaan miten toimet riittävät.

Tällä viikolla pääministeripuolue toi pikavauhdilla eduskuntaan ajatuksen sähkön hintakatosta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan voisi tähän todeta. Oppositio leimasi ehdotuksen heti panikoimiseksi, liian myöhäiseksi ja vaalitempuksi. No, oli se sitten mitä tahansa noista, niin nyt olisi syytä oppositionkin syytä unohtaa politikointi asian tiimoilta ja tarttua tilaisuuteen asettaa sähkölle hintakatto. Mitä pikemmin, sen parempi. Hintakaton lisäksi odotan hallitukselta edelleen toimia, jotka edesauttaisivat monet pienet ja keskisuuret yrittäjät tästä nesteestä ylös. Jotain sellaista kuin kotitaloukseille räätälöity sähkövähennys, olisi varmasti varsin sopiva myös yrityksille. Sen verran paljon me veroja Suomessa maksamme, että on syytä odottaa, ettei tämä sähkökriisi kaadu kokonaan kotitalouksien ja yrittäjien niskaan. Lain mukaan sähköä on toimitettava kansalaisille kohtuulliseen hintaan. Nyt hinta ei ole kohtuullinen.

Jään mielenkiinnolla odottamaan kunka hintakatto eduskunnassa etenee ja hikikarpalot otsalla odottamaan joulukuun sähkölaskua.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Silloin kun minä olin pikkupoika, puhuttiin usein, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Jo ajat sitten irvileuat käänsivät tuon lauseen niin, että tarvitaan lottovoitto, jotta pystyisi elämään Suomessa. Molemmissa mielipiteissä piilee varmasti pieni totuuden siemen. Suomessa moni asia on paremmin kuin sadoissa muissa maailman maissa. Onnellisuus-tutkimuksissa kärkipäässä komeilee liki aina piskuinen Suomi. Ja suomalaiseen mielenlaatuun sopii hyvin, että sen onnellisuuden kiistää hyvin todennäköisesti vain ja ainoastaan suomalainen. Meillähän on siihen oikein sanontakin: Kell’ onni on, se onnen kätkeköön. Toisaalta, Suomessa maksetaan hurja määrä erilaisia veroja, joilla tämä onnellinen hyvinvointiyhteiskunta pääsääntöisesti rahoitetaan ja eihän se ruokakaan kaikkein halvinta Suomessa ole.

Suomen tulevien 105-vuotisjuhlien innoittamana päätin hieman tutkia minkälainen on se ”lottovoiton” saanut keskivertosuomalainen. Keskivertosuomalainen on iältään 42-vuotias nainen, jonka odotetaan elävän liki 84 vuotiaaksi. Tällä keskivertosuomalaisella on lapsia 1,85 ja hänen perheensä sisältää keskimäärin 2,77 henkilöä. Keskimääräinen suomalainen asuu kerrostalossa 80 m2:n omistusasunnossa, jossa on 3-4 huonetta. Henkeä kohden suomalaisella on 39,8 neliötä käytettävissään. Palkkaa tämä tavis-suomalainen saa keskimäärin vuodessa noin 40 000 euroa. Ammattina suomalaisella on todennäköisimmin myyjä. Yllättäen suurin osa suomalaisista ei käy töissä. Yksi työllinen elättää 1,31:tä työssä käymätöntä (työtöntä, lasta, eläkeläistä, opiskelijaa, kotityötä tekevää). Suomen tavallisin nimi on Timo Virtanen, vaikka yleisin sukunimi onkin Korhonen. Suomalaiset myös syövät ja juovat. Asukasta kohti laskettuna suomalaiset juovat vuodessa 73 litraa keskiolutta, kuluttavat 10 kg kahvia, syövät 58 kg tuoreita hedelmiä, 61 kg perunoita ja 72 kg lihaa. Paljon parjattua EU:ta keskivertosuomalainen tukee 147 eurolla vuodessa eli noin 12 eurolla per kuukausi. Ei ehkä sittenkään niin paljon kuin moni kuvittelee?

Loppujen lopuksi huomaamme, että keskiarvosuomalainen on itseasiassa hyvin teoreettinen hahmo ja oikeassa elämässä todella harvinainen. Ei ole olemassa mitään ”suurta yleisöä”, joka edustaisi suurinta osaa suomalaisia. Politiikassa sanonta ”kyllä kansa tietää” saa erilaisen merkityksen, kun ymmärtää, että itseasiassa 85-87% suomalaisista ei äänestä vaalivoittajapuoluetta eduskuntavaaleissa, vaikka se saisikin noin 20% annetuista äänistä. Tämän päivän Suomessa on todella vähän asioita, jotka yhdistäisivät yli puolta suomalaisista. Tähän ei pysty edes jääkiekkoilun MM-kulta tai Euroviisu-voitto.

Kaiken tämän syvällisen pohdinnan ja tutkiskelun jälkeen tulin siihen johtopäätökseen, että vuonna 2022 Suomi on edelleen varsin hyvä maa asua. Ei nyt ehkä ihan se päävoitto lotossa, mutta kyllä meillä asiat ovat monelta kantilta katsottuna todella hyvin. Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei siitäkään kannata liikaa iloita. Onneksi vanhat suomalaiset sananlaskut ovat opettaneet meitä olemaan aina nöyriä, sillä että itku pitkästä ilosta ja ylpeys käy lankeemuksen edessä. Onnea 105-vuotias Suomi ja hyvä me!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi