Kuntavaalien ennakkoäänestys käynnistyi keskiviikkona, joten minäkin heräsin miettimään sitä, kenelle kallisarvoisen ääneni antaisin. Kuka voisi olla se henkilö, joka hoitaisi juuri minun asioitani tässä kaupungissa ja tekisi ne oikeat arvovalinnat puolestani?
Niinpä aloinkin kiivaasti tutkailemaan vaalimainoksia, joita tulee näinä päivinä vastaan niin kaduilla, lehdissä kuin netissäkin. Kaupungilta ja kauppojen edustoilta löytyy myös monenlaista yrittäjää. Ihmisille jaellaan ehdokkaiden kuvilla ja ajatuksilla varustettuja ämpäreitä, kyniä, postikortteja, tulitikkuja jne. Kahvia tarjotaan joka kojussa ja joissain maistellaan jopa makkaraa. Ilmaiseksi tietty. Samalla ollaan kovasti kiinnostuneita juuri minun arjestani. Mitä minulle kuuluu? Onpa kivaa, kun välitetään. Tosin joskus tuntuu, että minusta ollaan näin kiinnostuneita ainoastaan vaalien aikaan, mutta positiivistahan se vain on, että edes silloin.
Meikäläisen ääntä ei kuitenkaan osteta ilmaisella ämpärillä eikä edes hyvällä makkaralla, joten ajattelin hoitaa sopivan ehdokkaan etsimisen sivistyneesti ATK:n avulla, olenhan koulutukseltani sentään komeasti ATK-merkonomi. Napsautin siis tietokoneeni auki ja syöksyin vaalikoneiden ihmeelliseen maailmaan. Ensimmäiseksi päätin kokeilla paikallislehden vaalimasinaa.
Paljon mielenkiintoisia kysymyksiä, mutta liukuva vastauspalkki antaa ihan liikaa liikkumavaraa. Aluksi jaksan katsoa tarkkaan minkä luvun annan 0 ja 100 välillä, lopussa jo lipsuu vähän sinne päin. Lopputuloksena on se, että iso osa ehdokkaista on samaa mieltä kanssani yli 80 prosenttisesti. Taidankin olla melko keskivertotyyppi? Vai ehdokkaatko niitä keskivertotyyppejä ovatkin? Neljän kärjessä 86-88 prosentin arvoilla on neljän eri puolueen (kok/vihr/sdp/Ps) ehdokas. Mitä? Eikö puolueiden välillä ole mitään eroja?
Seuraavaksi käsittelyyn valtakunnalliset Ilta-Sanomat ja Helsingin Sanomat. Ehkäpä heidän vaalikoneistaan löytäisin joitain erojakin puolueiden ja ehdokkaiden välille? IS väittää vastausteni jälkeen, että olen Juha Sipilän puoluekavereita, mutta parhaat ehdokkaat löytyisivät kuitenkin kokoomuksesta ja demareista. Eroja ehdokkaiden välillä ei ole nimeksikään. Lisäksi Hesarin vaalikone väitää samaa. Onpas tämä nyt sekavaa. Niinpä varmuuden maksimoimiseksi teen kaikki kolme vaalikonetta uudestaan. Nähtävästi toisella kertaa vastasinkin hieman eritavalla kuin ensimmäisellä kerralla, sillä nyt tulokset ovat taas erilaiset.
Eihän tästä mitään tule! Ehkäpä ATK ei olekaan niin hyvä tapa valita oikea ehdokas? Takaisin torille vai äänestänkö vain ulkonäön perusteella? Sehän tarkoittaisi sitä, että ääni menisi jollekin hyvin kauniille naiselle vai etsisinkö ehdokkaiden joukosta sen jonka tunnen henkilökohtaisesti vai…? Argh!
Tämän pienen tarinan opetus on se, että on vähintään miljoona eri tapaa valita ehdokas jota äänestää. Joku voi löytää ehdokkaan vaalikoneesta, joku torilta ämpäreitä jakamasta ja joku lehden palstoilta. Älä turhaan hätäile, kunhan muistat, että tärkeintä on äänestää. Se on todellakin ainoa tapa vaikuttaa kuntasi asioihin. Nukkuvien puolue ei vie asiaasi eteenpäin, joten älä sinä nuku onnesi ohi.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi