Pääkirjoitus 11.1.2018

Presidenttiehdokkaat tivolissa

Presidentinvaalit lähestyvät kovaa vauhtia, eikä todellista vaalikiimaa ole vielä näkyvillä edes kulman takana. Suurin syy tähän on Sauli Niinistön gallupeissa keräämä ylivoimainen suosio. Kieltämättä latistaa hieman vaali-intoa, kun yksi ehdokas kerää gallupeissa yli 70% suosion, muille jäädessä vain rippeet. Todellisesta taistosta on silloin turha puhua. Tuntuu, että jotkut ehdokkaat ovat mukana vain siksi, että puolueella pitää olla oma ehdokas. Niinpä vaalien suurin mielenkiinto kohdistuukin lähinnä siihen, valitaanko Niinistö suoraan jo ensimmäisellä kierroksella ja mistä kaikesta Paavo Väyrynen ehtii vielä Niinistöä syyttää.

Tällä viikolla alkoivat televisiossa ehdokkaiden yksityistentit, niin Ylen kuin MTV:kin puolella. Monesti nämä yksityiset tentit kertovat paljon enemmän ehdokkaista kuin yhteistentit, joissa keskustelu menee usein päälle puhumiseksi ja yleiseksi älämölöksi. Yleensä olen ollut sitä mieltä, että Yle on hoitanut nämä vaalitentit selkeästi paremmin ja laadukkaammin kuin sensaatiohakuisempi kilpailijansa MTV. Tällä kertaa kuitenkin Yle yllätti allekirjoittaneen negatiivisesti, sillä se olikin näissä vaaleissa päättänyt rahdata studioon ehdokkaan mölyävän kannattajalauman, jonka funktio jäi ainakin minulle täysin mysteeriksi. Onko tällä sitten tarkoitus saada edes vähän sitä kiihkoa ja tunnetta kieltämättä hieman laimeaan vaalikeskusteluun? Vähän jenkkityylistä tivolia peliin, niin kyllä se kiihko siitä nousee?

Lisäksi toimittajalle on nähtävästi asetettu tavoitteeksi yrittää ärsyttää ehdokas aina raivon partaalle asti. Miksi jankataan ja jankataan samaa kysymystä yhä uudestaan, kun ehdokas on siihen jo pari kertaa vastannut? Itse olisin arvostanut järkevää keskustelua, en niinkään ehdokkaan ärsyttämistä, joka ei johda mihinkään. Lisäksi asiantuntijat, jotka olivat paikalla arvostelemassa puhetta ja tenttiä, toivat mieleeni lähinnä Idols-kilpailun, jossa tärkein anti on ”Tukka oli kivasti, mutta hän ei antanut mitään uutta”-tyylisiä hokemia. Tällaisenaan Ylen vaalitentistä jäi itselleni huono maku. Ainoa plussa tulee ehdokkaalle annetusta 7 minuutin mittaisesta puheajasta. No, se on kyllä myönnettävä, että tämän viikon tenttien jälkeen odotan mielenkiinnolla sitä, kuinka tiukoille toimittaja uskaltaa istuvan presidentin laittaa.

Pelonsekaisin tuntein päätin vielä kurkata myös MTV:n vaalitentin. Jos kerran Ylen tentti oli jo tuskastuttavaa tivolia ja jankkaamista, niin millaisiinkohan sfääreihin ja ihmetemppuihin maikkarin tentti mahtaisikaan yltää? Yllätys olikin suuri, kun avasin television. Kaksi asiallista haastattelijaa tenttasi presidenttiehdokasta. Ei kirkuvaa yleisöä, ei analysoivia asiantuntijoita, ei liiallista jankkaamista, ei päälle käyvää käytöstä toimittajien puolelta. Vain ja ainoastaan silkkaa asiaa, jossa arvostettiin myös tentattavaa presidenttiehdokasta. Liian helpolla ei maikkarillakaan ehdokasta päästetty, eikä pidäkään päästää, muttei heitä sentään yritetä tarkoituksellisesti tentissä ärsyttää. Hyvä MTV. Ei kaikesta tarvitse tivolia tehdä, jotta se olisi kiinnostavaa.

Ensi viikolla päästäänkin jo antamaan ennakkoääniä ja ensimmäisen kierroksen varsinainen äänestyspäivä on 28. tammikuuta, joten pari viikkoa on vielä aikaa miettiä omaa ehdokastaan.
Kuusi vuotta sitten Niinistö sai ensimmäisellä kierroksella liki 37% äänistä ja tarvittiin toinen kierros Haaviston haastaessa. Kuinkahan tällä kertaa käy?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

1 kommentti “Presidenttiehdokkaat tivolissa

  1. RUUSUJA päätoimittajalle oli tosi mahtava pääkrjoitus.

Pääkirjoitukset

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Kalle Aaltonen: En ole koskaan uskonut, että Malva olisi pitkässä juoksussa taloudellisesti kannattava
Launeen kirkon vanha asuntosiipi päivitetään – Laajempi remontti alkaa vuonna 2027
Lahti-oppaat juhlivat 50-vuotista taivaltaan – Kesä on täynnä kierroksia ja uusia tarinoita
Toni Putula: Lahti on edelleen Suomen johtava ympäristökaupunki
Kimi Uosukainen: Luottamuspaikkajaosta saavutettu sopu kuvastaa lahtelaisten puolueiden halua sopia yhteisistä asioista
Ohjaaja Arthur Franck: Helsinki Effect on dokumentti, joka syntyi uuden uhan varjossa
Pekka Räty: Aina kun tulen Lahteen, tuntuu kuin tulisin kotiin
Mika Kari, Kalle Aaltonen ja Minerva Kastehelmi Etelä-Lahden ääniharavat
Milla Bruneau: Jokainen kaupungissa vieraileva tapahtumakävijä on myös potentiaalinen tuleva lahtelainen
Vaalimainokset ovat kalliita ja ilkivalta aiheuttaa ehdokkaille ylimääräisiä kustannuksia
Johanna Ekman: Mielenterveyspalveluihin tulee päästä nopeammin ja matalammalla kynnyksellä
Pääesiintyjiltä riimejä ja riitasointuja
Tauno Ylä-Soininmäki: Launeen kirjastoa ja Saksalan uimahallia ei saa lopettaa
Kirsi Lehtimäki: Nopeita matalankynnyksen palveluita tarvitaan nuorille lisää hyvinvointialueella
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Seurakuntien työtä arvostetaan ja sen työlle on yhä olemassa sosiaalinen tilaus
Tomi Sairomaa: Lapset ovat meidän tulevaisuutemme ja heihin pitää panostaa
Kari Kallio: Hoitopaikoissa tulee kerätä palautteet hoidon onnistumisesta
Marja Salomaa 1937–2025
Seppo Korhonen: Työttömät ovat sysätty kuntien vastuulle antamatta riittäviä resursseja työllistämistehtävien hoitamiseen
Kolmospolttaja Heikki Laine pokkasi elämänurapalkinnon
ARKISTO