Yli 85-vuotiaiden määrä on jo nyt kaksinkertaistunut 20 vuodessa ja määrä kaksinkertaistuu seuraavien 15 vuoden aikana. Seuraava vuosikymmen tuleekin olemaan palveluiden todellinen testi. Nyt, jos koskaan, on viimeinen hetki edes yrittää varautua tulevaan. Jo 1990-luvulla vanhuspalvelut olivat keskeinen leikkauskohde. Sen jälkeen tarpeet ovat kasvaneet hurjasti, samaan aikaan palvelut eivät.
Meillä on käsillä tilanne, jossa ikäihmisten määrä kasvaa, vanhustenhoito vähenee. Sen saatavuus oli laskussa ennen hyvinvointialueiden aloittamista, mutta nyt moni niistä on päättänyt vähentää radikaalisti erityisesti ympärivuorokautisen hoidon saatavuutta. Myös kotihoitoa vähennetään. Vanhustenhoitojärjestelmämme ei ole ollut mitenkään valmistautunut vanhusten määrän kasvuun, vaikka se on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä.
Suomalainen vanhushoiva on kaukana muista Pohjoismaista. Itse asiassa muiden Pohjoismaiden tasolla suomalainen vanhushoiva ei ole ollut koskaan. Suomi on samassa kelkassa Itä-Euroopan maiden kanssa linjaa yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger, jonka mukaan Suomessa pitäisi käyttää vanhuspalveluihin vuosittain kaksi miljardia nykyistä enemmän, jotta yltäisimme pohjoismaiselle tasolle. Kyse ei ole tämänhetkisen hallituksen, edellisten hallitusten tai hyvinvointialueiden toimista. Palveluihin ei yksinkertaisesti ole haluttu panostaa, vanhusten hoivaa ei nähdä tarpeeksi tärkeänä. Kaikki keskeiset toimenpiteet tähtäävät säästämiseen. Eivät palveluiden parantamiseen, saatavuuteen tai henkilökunnan työolojen parantamiseen, Kröger sanoo. Ympärivuorokautisen hoivan jatkuva vähentäminen on tehnyt kotihoidosta kotiin tuotavaa laitoshoitoa. Laitoshoitoon pääsevät pahasti muistisairaat ihmiset.
Johtavat tutkijat ovat puhuneet ainakin 30 vuoden ajan, että henkilöstötarpeita täytyy suunnitella. Tämä tarkoittaa koulutuksen lisäksi sitä, että työolot ja palkkaus järjestetään reiluiksi, jotta alalle halutaan. Nyt näin ei ole. On outoa, etteivät päättäjät ole nähneet, tai halunneet nähdä, tätä huolestuttavaa kehitystä, vaikka kaikilla meillä on edessä vanheneminen ja kaikkien meidän tulisi olla huolissaan siitä, minkälaiset vanhuutemme viimeiset vuodet ovat. Vanhukset ovat ansainneet ihmisarvoisen kohtelun ihan loppuun asti. He ovat kannatelleet meitä veronmaksajina ja yhteiskuntamme tärkeinä jäseninä koko elämänsä ajan ja nyt on meidän vuoromme auttaa ja kantaa heitä. Palvelut eivät vähene, jos niitä ei vähennetä. Kysymys on tahdosta ja nyt sitä pitäisi löytyä. Ei säästetä vanhuksiamme hengiltä.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi