Suomalaiset matkalla sukupuuttoon?

Suomalaiset, suomen kieli ja suomalainen kulttuuri ovat katoamassa. Tähän olettamukseen törmäsin eräällä some-alustalla viimeksi tällä viikolla, eikä kyseinen olettamus tullut edes äärioikeiston suunnasta. Tätä onkin ehkä syytä pohtia. Tilastot ovat ainakin pysäyttäviä: Suomen syntyvyys on romahtanut historiallisen alas, ja samaan aikaan maahanmuuton merkitys väestönkasvulle on kasvanut ennennäkemättömästi. Yhä useampi kysyy, mitä tapahtuu suomalaiselle kulttuurille, identiteetille ja hyvinvointivaltiolle, jos kehitys jatkuu nykyiseen suuntaan.

Vuonna 2010 suomalainen nainen synnytti keskimäärin noin 1,87 lasta. Nyt luku on alle 1,3 – ja tilastokeskuksen ennusteet kertovat, että lasku ei näytä pysähtyvän. Tämä on Euroopan alhaisimpia lukuja, ja se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että jokainen uusi sukupolvi on pienempi kuin edellinen. Jo muutaman vuosikymmenen kuluttua Suomessa on huomattavasti enemmän vanhuksia kuin työikäisiä. Moni nuori aikuinen haluaa vakauden ennen perhettä, ja vakaus tuntuu yhä tavoittamattomammalta. Työelämän epävarmuus, asumisen korkeat kustannukset ja ilmastonmuutoksen aiheuttama tulevaisuudenpelko luovat ympäristön, jossa lasten hankkiminen tuntuu riskiltä. Toisaalta myös yksilöllisyyden ja vapaauden ihanteet ovat muuttuneet: moni ei yksinkertaisesti halua perhettä samassa mielessä kuin vanhempansa.

Samaan aikaan, kun suomalaisia syntyy vähemmän, Suomeen muuttaa enemmän ihmisiä ulkomailta. Vuonna 2023 nettomaahanmuutto oli historiallisen korkeaa, ja tulevaisuudessa maahanmuutto on ainoa syy, miksi väkiluku ei ala nopeasti laskea. Jo nyt monissa suurissa kaupungeissa lasten ja nuorten joukossa näkyy kasvava etninen ja kielellinen monimuotoisuus – kehitys, joka on monella tapaa rikastuttava, mutta myös kulttuurisesti haastava. Maahanmuuton vastustajat varoittavat, että suomalainen kieli ja kulttuuri jäävät vähemmistöön omassa maassaan. Toiset taas muistuttavat, että maailma muuttuu väistämättä, ja että uusi monimuotoinen Suomi voi olla dynaamisempi ja elinvoimaisempi kuin vanha.

Kysymys kuuluu: muuttuuko Suomen identiteetti liikaa, jos “suomalaisuus” ei enää tarkoita etnistä tai kielellistä yhtenäisyyttä? Ehkä kysymys ei loppujen lopuksi ole siitä, ovatko suomalaiset matkalla sukupuuttoon, vaan siitä, millaiseksi “suomalaisuus” tulevaisuudessa muotoutuu. Onko suomalaisuus sidottu geeniperimään, vai onko se yhteisesti rakennettu identiteetti, joka voi laajentua? Kielemme, kulttuurimme ja tapamme voivat elää, vaikka väestörakenne muuttuu – jos niin haluamme.

Pääkirjoitus
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tipaton tammikuu

Vuosi 2026 on saatu käyntiin mukavassa pakkaskelissä. Vuoden vaihtuminen innoittaa usein meitä uudistamaan elämäntapojamme ja ikäänkuin haluamme puhdistaa itsemme viime vuoden epäonnistumisista ja huonoista tavoista. On siis aika aloittaa uusi elämä.

Tunnetuin vaihtoehto lienee ns. tipaton tammikuu, mutta olisiko syytä miettiä teemoja myös muille kuukausille? Nythän parannus elämäntapoihin kestää vain yhden kuukauden eli tammikuun ja sehän ei missään nimessä enää riitä tässä alati kiihtyvässä elämänrytmissä. Raittiin kuukauden konsepti on toki kansanterveydellisestä näkökulmasta loistava, sillä kaikki juomaton viina on aina hyvästä. Normaalille ihmiselle, jonka elämää alkoholin käyttö ei hallitse, voi tipaton tammikuu olla terveellinen ja puhdistava kokemus.

Tipatonta tammikuuta on joidenkin tietojen mukaan vietetty jo vuodesta 1942 lähtien, joten jotain uuttakin haastetta voisi jo keksiä? Miltä kuulostaisi mm. huumeeton helmikuu, makkaraton maaliskuu, keskioluton kesäkuu tai läskitön lokakuu? Vaihtoehtoja olisi varmasti monia ja jokainen voisi napata elämänparannusteemakseen itseään eniten miellyttävän per kuukausi. Olisi siinä facebookissa elvisteltävää ja kaverit olisivat kateellisia, kun joka kuukausi olisi eri teema. Jos esimerkiksi tipaton tammikuu epäonnistuu, niin uusi mahdollisuus yrittää tulisi jo helmikuussa eikä vasta vuoden päästä.

Nyt tietysti joku ihmettelee, miksei voisi pitää joka kuukausi tipatonta elämää. No tietenkin voi pitää ja monet pitävätkin, mutta olisihan se kovin tylsää ja ei ollenkaan niin mediaseksikästä jauhaa sitä samaa vanhaa tipaton -teemaa kuukaudesta toiseen. Ei saa jäädä tuleen makaamaan, aina pitää olla uutta mielenkiintoista sisältöä mahdollisille someseuraajille.

Itsekin haksahdin tähän ”uusi vuosi – uusi elämä”-juttuun, sillä aloitin uuden vuoden innoittamana hyötyliikunnan eli kauniina ajatuksena oli kävelllä joka päivä töihin ja töistä kotiin, yhteensä 7 kilometriä per päivä. Eikö kuulostakin hienolta ja kovin liikunnalliselta? Kyllä on jätkä kohta kovassa tikissä miettivät varmasti lukuisat someseuraajani. No, kolme päivää jaksoin ja selkäranka napsahti heti, kun yhtenä kovana pakkaspäivänä päätinkin mennä töihin autolla. Ajatuksena oli tietenkin palata kävelyyn, kunhan pakkaset hellittävät. Arvannette miten kävi?… No, ei saa olla liian ankara itselleen. Ei se vaan aina lähde ja hyvä niin. Ehkä helmikuussa sitten se huumeeton helmikuu onnistuu? Tai ainakin makkaraton maaliskuu viimeistään?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

USA – Tuo arvaamaton suurvalta

Ilmeisesti kaikille alkaa olemaan päivänselvää, että sääntömääräinen maailmanjärjestys sellaisena kuin me sen tunnemme on tiensä päässä ja olemme siirtymässä kymmeniä vuosia ajassa taaksepäin aikaan, jolloin suurvallat määräsivät maiden rajat mielensä ja tarpeidensa mukaan. Suurvalloilla tarkoitan tässä yhteydessä tietenkin USA:ta, Kiinaa ja Venäjää. Tästä saamme ”kiittää” USA:n presidentti Trumpia, joka päivä toisensa jälkeen jaksaa yllättää. Trumpin toimia kuvastaa parhaiten hänen lausahduksensa: ”Vain oma moraalini on ainoa rajoite toimissani”. Näin hän viittaa kintaalla kansainväliselle oikeudelle ja oikeudenmukaisuudelle.

Suomalaiset poliitikot ovat puun ja kuoren välissä. Miten suhtautua isoimman ja tärkeimmän liittolaisemme presidentin toimiin, jotka liki kaikki sotivat omia arvojamme ja kansainvälistä oikeutta vastaan? Lisäksi toistuvasti Valkoisesta talosta suolletaan lausuntoja siitä kuinka Eurooppalaiset arvot ovat ihan päin prinkkalaa ja Eurooppa on tulevaisuudessa jopa uhka USA:lle. Miten siis kommentoida? Olemmehan juuri vastikään liittyneet NATO:oon, ostaneet USA:sta hävittäjiä ja tehneet isot jäänmurtajakaupat. Ulkoministeri Elina Valtonen näytti eilen A-Studiossa esimerkkiä, miten asian suhteen valtionjohdossamme nyt toimitaan. Ei tuomita USA:ta ja sen toimia, mutta vähän paheksutaan ja ihan varovasti heristellään sormea, ettei noin saisi tehdä. soo-soo. Etäisesti tulee mieleen suomettumisen pahimmat vuodet, kun suomalaiset poliitikot matelivat kilpaa Neuvostoliiton edessä. Toisaalta meidän pakko on tunnustaa realiteetit. Jos maailma on, kuten nyt näyttää, todellakin syöksymässä takaisin suurvaltojen temmellyskentäksi, on meidänkin valittava puolemme. Venäjän ja Kiinan kelkkaan tuskin kukaan haluaa. On siis valittava vähiten huono vaihtoehto ja meidän tapauksessa se on se, että liittolaisemme on USA. Olkoonkin sen tämän hetkinen presidentti sanalla sanoen sivistymätön tollo ja suuri narsisti.

Vaikka Trump on toivottavasti vain neljä vuotta vallassa, näyttää siltä, että hänen jees-miehensä ovat vallanneet kaikki merkittävät pestit maan hallinnossa. Todennäköistä on, että myös seuraava maan presidentti on näitä Make America Great Again -miehiä. Esimerkiksi varapresidentti J.D. Vance voisi olla Trumpin työn jatkaja, jollei itse ”Messias” yllättäen jatka virassaan. Se ei pitäisi olla mahdollista, mutta Trump on näyttänyt, että kaikki on mahdollista. Jopa se, että Trump puhuu itsestään kolmannessa persoonassa.

Mitä sitten Suomen pitäisi itse Trumpista ajatella? Isoimman liittolaisemme johdossa on umpiarvaamaton bisnesmies, jolle kaikki on myytävissä ja ostettavissa. Myös kaikki periaatteet ja arvot. Kaikki mitä ennen pidettiin maiden välisissä suhteissa melkein kiveen hakattuina, on nyt kyseenalaistettu. Toisaalta itäpuolella majailee sotaisa rosvovaltio, jonka kanssa tuskin lähdetään välejä lämmittelemään. Ei käy kateeksi Euroopan johtajia, joiden on nyt tasapainoiltava Trumpin kanssa. Häntä kun ei parane suututtaa, mutta kun ei ihan kehtaisi madellakaan. Miten sopii presidentti Stubbin arvopohjainen liberalismi tähän hetkeen ja tasapainoiluun Trumpin kanssa?

Aina kun luulen, ettei maailma enää tämän hullummaksi voi muuttua, niin kyllä se vaan muuttuu. Ja nimenomaan hullummaksi. Pelonsekaisin ajatuksin odotan mitä kaikkea Trump tulee saamaan aikaan seuraavien kolmen vuoden aikana. Jo tämä ensimmäinen vuosi hänen presidenttikaudestaan on ollut hurjaa vuoristorataa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Omassa nettikuplassa on mukavan yksimielistä porukkaa

Olipa kerran maailma, jossa ei vielä tunnettu internet-nimistä ihmevekotinta. Ihmiset löysivät tarvitsemansa uutiset ja tietonsa lehdistä, kirjoista, televisiosta ja radiosta. Tietoja näihin antiikin aikaisiin tiedotusvälineisiin syöttivät ihmiset, joille oikean tiedon etsiminen oli ammatti. Kuten ammattilaisen kuuluukin tehdä, tekivät toimittajat tarkkaa työtä. Virheitä ei saanut tulla ja kun sitä internettiä ei ollut, piti kaikki tieto kaivaa ihan itse esille. Ei voitu luottaa toisen käden tietoihin tai huhupuheisiin. Kaikki faktat piti tarkastaa moneen kertaan ja tutkia asioita monesta eri näkökulmasta, ennen kuin juttu päätyi ihmisten luettavaksi. Huono puoli asiassa oli tietenkin se, että jos tiedottaminen oli täysin valtiojohtoista, saattoi käydä niin, että tiedotusvälineet valjastettiin yksinomaan valtionjohdon käyttöön jolloin objektiivisuus ja eri näkökulmien etsiminen katosi. Oli olemassa vain yksi totuus. Valtion totuus.

Onneksi meille annettiin internet. Hurraa! huusi kansa. Internet aiheutti sen, että valtiojohtoinen yhden totuuden uutisointi ei enää ollut mahdollista, kun kansalaiset pystyivät itse etsimään erilaisia näkökulmia uutisiin ja tapahtumiin. Faktojen tarkistaminenkin kävi paljon helpommin ja nopeammin. Enää meitä ei voi kusettaa ajatteli suuri yleisö innoissaan. Vaan väärässäpä olivat. Ei niin paljon hyvää, etteikö jotain huonoakin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että internetin avulla ollaan menty toiseen äärimmäisyyteen. Sen sijaan, että meillä olisi olemassa yksi totuus, löytyy netin syövereistä kymmeniä erilaisia totuuksia, joista jokainen voi valita sen, joka eniten miellyttää omaa arvomaailmaa. Tänä päivänä mahdollista on myös se, että voi valita itseään miellyttävät tieteelliset tutkimukset ja jakaa niitä somessa totuuksina. Ja kyllähän netistä kaikenlaisia teorioita ja ”tutkimuksia” löytyykin. Mitäpä sanotte vuonna 2026 porukasta, joka uskoo, että maapallo on litteä. Ja tämä ei ole muuten vitsi.

Omaan illuusioon uskotaan sokeasti toteamalla muiden tietolähteet riittämättömiksi ja poliittisesti värittyneiksi. Oma kupla on syntynyt. Omassa kuplassa otetaan vastaan vain saman kuplan sisällä hyväksyttyjä, usein myös väritettyjä ”uutisia” ja kupla kasvaa kasvamistaan. Muiden kuplien tuottamia uutisia ja ajatuksia kritisoidaan ja ihmetellään. Miten joku voi ajatella noin? Netti on pullollaan kaikenlaista faktaa, mutta ikävä kyllä myös feikki-faktaa. Uutisia ja kuvia sekä videoita on tänä päivänä uskomattoman helppo väärentää ja muokata oman ajatusmaailmansa mukaiseksi. Ikäväkseni olen huomannut muutoksen myös näiden antiikin aikaisten tiedotusvälineiden toimintatavoissa. mm. monien lehtien pääasiallinen tietolähde tuntuu olevan tänä päivänä facebook tai twitter. Asiat hutkitaan julkisesti, ennen kuin ne kunnolla tutkitaan. Tärkeintä on raflaavat otsikot ja nettiklikkausten määrä, ei niinkään faktat, jotka ennen määrittivät uutisen arvon. Jokaiseen otsikkoon on saatava liitettyä jonkinasteinen kohu.

Internetistä emme enää kuitenkaan eroon pääse, eikä ole tarviskaan. Oikein käytettynä netti on erittäin hyvä keksintö. Tietoa kyllä löytyy, jos on vain halua etsiä ja tutkia. Kunhan vain muistaa edes joskus tulla ulos sieltä omasta kuplastaan ja haastaa itsensä tutkimaan asioita hieman laajemmin. Lue siis jutusta muutakin, kuin vain se skandaalinhakuinen otsikko. Etsi tietoa eri lähteistä, vaikka ne olisivatkin täysin päinvastaisia kuin omasi. Tarkista aina lähteet ja se kuka tai mikä on kulloisenkin uutiskanavan taustalla. Muodosta uutisista sen jälkeen oma, tunnekuohuvapaa käsityksesi. Älä jää kuplasi mielipiteiden vangiksi. Et kai halua, että muut kertovat sinulle, mitä mieltä sinä olet? Käytä omia aivojasi. Näin toimimalla saisimme ehkä vähennettyä nykyistä vihapuheen määrää netissä?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

PÄÄKIRJOITUKSET -arkisto

huhtikuu 2026

maaliskuu 2026

helmikuu 2026

tammikuu 2026

joulukuu 2025

marraskuu 2025

lokakuu 2025

syyskuu 2025

elokuu 2025

kesäkuu 2025

toukokuu 2025

huhtikuu 2025

maaliskuu 2025

helmikuu 2025

tammikuu 2025

joulukuu 2024

marraskuu 2024

lokakuu 2024

syyskuu 2024

elokuu 2024

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011