Pääkirjoitus 15.6.2018

Futista koko kuukausi

Neljän vuoden odotus on ohi. Kyllä, jalkapallon MM-kisat hyrähtivät käyntiin torstaina ja se taas tarkoittaa sitä, että allekirjoittanut viettää television ääressä seuraavan kuukauden. No, onneksi nykypäivänä pelejä voi katsoa vaikkapa tabletilta tai puhelimesta, joten voin hyvän sään osuessa kohdalle siirtyä pihalle katsomaan pelejä auringonpaisteeseen. Onneksi meillä kotona myös ”hallitus” ymmärtää hyvän jalkapalloilun päälle, joten voi olla, että suuremmilta konflikteilta vältytään kisojen aikana, kun toinen ei ole vaatimassa kesken matsia minua pesemään ikkunoita tai hakkamaan klapeja saunaan.

Jalkapalloilun MM-kisojen arvo ei ole kärsinyt inflaatiota, sillä huolimatta kaikista Fifan sekoiluista ja korruptiosyytöksistä, se on edelleen yksi maailman seuratuimmista urheilutapahtumista. Syyhän on selvä. Toisin kuin esimerkiksi jääkiekossa, jalkapallossa ei ratkota maailmanmestaruutta joka vuosi, vaan mahdollisuus tulee mestaruuteen vain joka neljäs vuosi. Se taas tarkoittaa sitä, että kentällä nähdään varmuudella maailman parhaat pelaajat, sillä kaikki pelaajat maailmassa haluavat pelata nimenomaan MM-kisoissa. Näistä kisoista ei kukaan kieltäydy, vaikka olisikin jotain pientä vammaa. Jääkiekon MM-kisoistahan kieltäydytään nykyään joko serkun kummin kaiman häihin tai saunavuoroon vedoten. Onpa joskus tainnut jollain olla kanakin juuri uunissa lätkän MM-kisojen aikaan.

Siinä vaiheessa kun erotuomarin pilli puhaltaa pelin alkaneeksi unohtuu nopeasti se tosiseikka, että Putin käytännössä osti kisat Venäjälle syvästi korruptoituneelta Fifalta. Samalla saattavat unohtua myös Krimin valtaukset ynnä muut Venäjän ihmisoikeus- ja sananvapausrikkomukset. Tähän Putin tietenkin on tähdännytkin ostaessaan ensin Sotshin olympialaiset ja nyt MM-jalkapallon. Venäjän kilpeä pitää puhdistaa ja näyttää muskelia muulle maailmalle, että Venäjällä on kyllä varaa järjestää näyttävät kisat. Jotain kertoo jalkapallon voimasta se, että kisoja voidaan käyttää suurmaiden välisen politikoinnin välineenä.

Onneksi kaiken politikoinnin ja korruptiojuttujen vastineeksi saamme aivan varmasti katseltavaksi maailman parhaiden jalkapalloilijoiden taidonnäytteitä. Kisoissa sympatiapisteet näin etukäteen lähtevät Salomaan pojan kotisohvalta tietenkin Islannille ja Tanskalle. Pieni on kaunista jalkapalloilussakin ja omalla esimerkillään nämä kaksi Pohjolan maata näyttävät tietä myös Suomen maajoukkueelle. Aina ei menestys ole kiinni resursseista ja olosuhteista. Epäilen kuitenkin, että maailmanmestari löytyy niistä suurimmista ennakkosuosikeista, joita ovat perinteisesti Brasilia, Argentiina, Saksa, Ranska ja Espanja. Saas nähdä käykö nytkin niin, että ensin pelataan kuukausi jalkapalloa ja lopuksi Saksa voittaa? Entä kuka voittaa maalikuninkuuden? Toivotaan kuitenkin ennen kaikkea värikkäitä otteluita, suuria tunteita ja paljon upeita maaleja, niistähän ne upeimmat ja mieliin painuvimmat urheilutapahtumat rakentuvat. Pallo peliin!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Pääkirjoitukset

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Kalle Aaltonen: En ole koskaan uskonut, että Malva olisi pitkässä juoksussa taloudellisesti kannattava
Launeen kirkon vanha asuntosiipi päivitetään – Laajempi remontti alkaa vuonna 2027
Lahti-oppaat juhlivat 50-vuotista taivaltaan – Kesä on täynnä kierroksia ja uusia tarinoita
Toni Putula: Lahti on edelleen Suomen johtava ympäristökaupunki
Kimi Uosukainen: Luottamuspaikkajaosta saavutettu sopu kuvastaa lahtelaisten puolueiden halua sopia yhteisistä asioista
Ohjaaja Arthur Franck: Helsinki Effect on dokumentti, joka syntyi uuden uhan varjossa
Pekka Räty: Aina kun tulen Lahteen, tuntuu kuin tulisin kotiin
Mika Kari, Kalle Aaltonen ja Minerva Kastehelmi Etelä-Lahden ääniharavat
Milla Bruneau: Jokainen kaupungissa vieraileva tapahtumakävijä on myös potentiaalinen tuleva lahtelainen
Vaalimainokset ovat kalliita ja ilkivalta aiheuttaa ehdokkaille ylimääräisiä kustannuksia
Johanna Ekman: Mielenterveyspalveluihin tulee päästä nopeammin ja matalammalla kynnyksellä
Pääesiintyjiltä riimejä ja riitasointuja
Tauno Ylä-Soininmäki: Launeen kirjastoa ja Saksalan uimahallia ei saa lopettaa
Kirsi Lehtimäki: Nopeita matalankynnyksen palveluita tarvitaan nuorille lisää hyvinvointialueella
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Seurakuntien työtä arvostetaan ja sen työlle on yhä olemassa sosiaalinen tilaus
Tomi Sairomaa: Lapset ovat meidän tulevaisuutemme ja heihin pitää panostaa
Kari Kallio: Hoitopaikoissa tulee kerätä palautteet hoidon onnistumisesta
Marja Salomaa 1937–2025
Seppo Korhonen: Työttömät ovat sysätty kuntien vastuulle antamatta riittäviä resursseja työllistämistehtävien hoitamiseen
Kolmospolttaja Heikki Laine pokkasi elämänurapalkinnon
ARKISTO