Me suomalaiset olemme aina olleet hyvin tarkkoja yksityisyydestämme. Omat asiat on tiukasti pyritty pitämään pienen lähipiirin asioina, eikä niitä ole lähdetty joka puolelle huutelemaan. Ennen taisi olla niin, että omia asioitaan turuilla ja toreilla huutavia pidettiin lähinnä idiootteina. Näin siis ennen, sillä nykyään kaikki on niin kovin toisin. Vaikka ihmiset olisivatkin tarkkoja tänä päivänä yksityisyydestään ns. tosielämässä, he eivät ole sitä netissä.

Somessa on jotenkin suorastaan pakko avautua ja kertoa itsestään kaikki mahdollinen. Silläkin uhalla, että kaikki tieto mikä someen on ladattu, jää nettiin ja mainostajat sekä poliittiset tahot käyttävät kaikkea tätä tietoa härskisti hyväkseen algoritmien avulla. Tietoja kerätään isolla volyymilla. Kaksi suurinta tiedonkerääjää ovat Google ja Facebook. Google tallentaa kaikki hakusi ja näkee myös sijaintisi Googlen palveluita käytettäessä. Verkko- ja äänihaut sekä sijaintitiedot tallentuvat Googlen palvelimille. Facebook seuraa verkkotottumuksiasi hyvin tarkkaan. Päivitysten ja tykkäysten lisäksi Facebook seuraa tekemisiämme verkossa myös muualla kuin Facebookin omissa palveluissa.

Kolmas iso verkkoseurannan muoto tapahtuu evästeillä. Lähes kaikki verkkosivut käyttävät evästeitä, jotka tallentavat tietoja käyttäjästä ja hänen netinkäytöstään. Esimerkiksi siitä, milloin vierailit sivulla, mitä lisäsit ostoskoriin ja millaisia linkkejä avasit. Näiden tietojen perusteella meille kohdennetaan hakutuloksia, mainontaa ja hintoja. Tähän pakettiin kun vielä lisätään kaikki luotto- ja kanta-asiakaskortimme, jotka nekin keräävät todella tarkkaa dataa kulutustottumuksistamme, saadaan valtava määrä tietoa, joka on kullanarvoista yrityksille.

Näistä jäljistä netissä sinusta rakentuu profiili, jotta mainonnan kohdistaminen juuri sinulle, sinun mieltymystesi mukaan, olisi helppoa ja yksinkertaista. Ja kuten varmasti ymmärrät, ei tänä päivänä ole kyse pelkästään tuotteiden myymisestä, vaan mukaan on kytkeytynyt yhä kasvavassa määrin myös poliittisten agendojen myyminen. Meille myydään valmiita poliittisia mielipiteitä kuin leipää ennen kaupassa ja me emme sitä edes tiedosta. Uskomattominta tässä kaikessa on se, että kaiken tämän tiedon itsestämme me luovutamme täysin vapaaehtoisesti.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahti ja Lahden maine on juuri nyt kovassa nosteessa. Lahti on nimittäin viime aikoina ollut varsin positiivisesti esillä. Siis Lahti ja positiivisuus? Mitä ihmettä? Seuraavaksi varmasti helvetti jäätyy?

Loppukesästä Lahdessa päästiin tuulettamaan Fazerin uuden makeistehtaan sijoittumista Lahteen. Prosessi kesti muutaman ylimääräisen vatulointivuoden, mutta lopussa kiitos seisoo! Liki 70 kaupunkia oli tarjonnut tonttia Fazerille, mutta Fazer halusi tulla Lahteen, koska Lahti tarjosi parasta kokonaispakettia. Kyse ei ole mistään ihan pikkujutusta, sillä omien työntekijöidensä lisäksi alihankintaketjujen ja tukipalveluidensa sekä alueella muuten käytettävien palveluiden kautta tehdas työllistää jokaista omaa työntekijäänsä kohden arvioilta kolme lisää.

Viime viikolla tipahti toinen positivinen pommi, kun DayOne-niminen yhtiö ilmoitti rakentavansa 1,2 miljardin euron arvoisen datakeskuksen Lahden Kiveriöön. Lahden mittakaavassa investointi on jättimäisen suuri. Lisäksi DayOne lahjoittaa LUT-korkeakouluille 2,5 miljoonaa euroa. Varoilla Lahteen perustetaan uusi fysiikan kandidaattiohjelma.

Sekä Fazerin että DayOnen rakennusprojektit tulevat työllistämään useita satoja rakennusalan työntekijöitä seuraavien vuosien aikana. Puhumattakaan siitä positiivisesta pöhinästä, minkä nämä kaksi isoa projektia saavat aikaan lahtelaisessa yritysmaailmassa. Sijoittuminen Lahteen voi helposti aiheuttaa positiivisen kierteen ja monet pienemmät yritykset saattavat myös huomata, että Lahtihan olisi varsin ideaali paikka yritykselle. Lahden loistava logistinen sijainti sekä siedettävä asumisen hintataso verrattuna esimerkiksi pääkaupunkiseutuun ovat merkittäviä valtteja kun kilpaillaan uusista yrityksistä ja asukkaista.

Voidaan siis hyvällä syyllä sanoa, että kaupungin ponnistelut Lahden maineen nostamisen eteen alkavat siis vihdoinkin tuottamaan hedelmää. Tästä on syytä antaa iso kiitos kaupungintalolle, vaikka aina välillä tulee kuraakin sinne suuntaan kaadettua. Nyt on kiitoksen aika.

Urheiluromantikkona näen jo silmissäni Kisapuiston uuden stadionin olevan nimeltään Fazer Areena. Ja totta kai meille oluen ystäville tehdään mahdollisimman pian Lahden Fazerin Sininen- suklainen jouluolut? Ja olisiko uuden monitoimiareenan nimi sitten DayOne Areena?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Toimituksemme kuukauden mittainen kesäloma tuli lusittua loppuun jo muutama viikko sitten. Paluu sorvin ääreen oli tapansa mukaan hieman takkuileva, mutta yllättävän helposti paluu työmoodiin onnistui. Sinänsä jännä sanonta tuo ”lusittu loppuun”, kun yleensä lusiminen yhdistetään vahvasti vankilaan. Harva meistä kuitenkaan pitää lomaa vankilana? Tai sanonta paluu ”sorvin ääreen”. Tänä päivänä entistä harvempi meistä palaa ihan oikeasti sorvin ääreen. Pitäisiköhän nuo ikivanhat sanonnat jo pikkuhiljaa päivittää?

Oma lomani meni vahvasti kesämökkeilyn merkeissä, jota joku ehkä voisi pitääkin eräänlaisena vankilana tai jopa työleirinä. Ilmat suosivat loman loppupäässä, toisaalta loman alkuosa vietettiin hieman kylmemmissä merkeissä. Kaikkea mahdollista säätä heinäkuussa päästiin aistimaan, lämpöasteiden ollessa kaikkea mahdollista kymmenen ja kolmenkymmenen välillä. Välillä järvivesi oli lämpimämpää kuin ilma ja hiki oli otettava puusavotasta, joten tuli sillä tavalla saatua vähän maistiaisia siitä ”työleirissä” lusimisestakin.

Iän myötä olen kuitenkin oppinut arvostamaan lomaa nimenomaan akkujen lataamisen kannalta. Aikaisemmin sää oli se tärkein tekijä, joka määritteli loman onnistumisen. Loma oli miltei pilalla, jos satoi ja oli kylmää. Totta kai lomailu on mukavampaa, jos sää on edes jollain muotoa siedettävä. Toisaalta sää on aina pukeutumiskysymys. Nykyään osaan jo arvostaa huomattavasti enemmän pelkästään sitä, että pääsee irti normaalista päivä- ja työrytmistä. Puhelin ei soi, eikä sähköpostejaan tarvitse tarkistaa joka hetki. Deadlinet loistavat poissaolollaan ja kiire ei ole minnekään. Pelkkä aamiainen mökin terassilla lintujen laulua kuunnellen saa jo hyvälle mielelle. Kävipä sellainenkin ihme, että monen vuoden tauon jälkeen sain kuin sainkin kokonaisen kirjan luettua lomani aikana. Syntymäpäivälahjaksi saatu Heikki Silvennoisen elämänkerta imaisi mukaansa ja yli 600 sivua hurahti ohi kuin huomaamatta. Entinen himolukija kun ei ole enää aikoihin ehtinyt nauttia kirjoista, kun ei ole muka ollut aikaa. Nyt oli.

Outoa miten mieli tekee tepposet loman jälkeen. Tuntuu siltä, että heti kun istahdin takaisin toimiston tuoliin, alkoi syksy, vaikka sää pysyikin edelleen kesäisenä. Pakko etsiä komeron nurkasta farkut ja pitkähihaiset paidat. Tosiasia kuitenkin on, että joillain onnellisilla kesäloma vasta alkoi tai se odottaa vielä kulman takana. Minä paahdan pääkirjoitusta kasaan pää hiessä, sillä deadline ahdistaa. Toimituksen radiossa kansantaiteilija Tero Vaara hoilaa radiossa ”Vielä on kesää jäljellä” -hittiään. Kyllä Tero tietää, syksy saa odottaa!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla alkoi taas kova vilske Lahden kaduilla, kun koululaiset palasivat koulutielle. Lahdessa syyslukukauden aloitti kaikkiaan liki 10 000 peruskoululaista, joista koulutiensä aloittavien ekaluokkalaisten määrä on tuhannen oppilaan tienoilla.

Tämä taas tarkoittaa sitä, että meidän muiden tielläliikkujien on syytä olla varuillaan. Varsinkin koulujen läheisyydessä on hyvä hiljentää vauhtia entisestäänkin. Lapsi ei osaa arvioida liikenteen riskejä samalla tavalla kuten aikuinen. Auton nopeuden tai etäisyyden arviointi on vielä vaikeaa 7-8-vuotiaille. Samoin liikenteen vaaratilanteiden tunnistaminen kehittyy vasta iän myötä. Lapsi uppoutuu helposti kaverinsa kanssa keskusteluun tai nykyajan vitsaus eli älypuhelin vie lapsen huomion. Siksi turvalliset koulutiet ovat ennen kaikkea aikuisten vastuulla, vaikka kuinka paljon kotona lapsille terotettaisiinkin sitä, kuinka varovainen liikenteessä pitää olla.

Suojateillä on kymmenen viime vuoden aikana kuollut onnettomuuksissa 1–10 jalankulkijaa vuosittain, kun pahimpina vuosina kuolemia on ollut jopa 17. Se on iso määrä, ottaen huomioon, että suojatien pitäisi nimensä mukaisesti suojata jalankulkijaa tien ylityksen aikana. Jalankulkijoilla tuntuu olevan vallalla hieman sellainen ajatusmaailma, että kun olet suojatiellä, ei voi käydä mitään. Ikävä kyllä, kuten tilastoista nähdään, näin ei ole.

Jo laki määrää, että suojatiellä ajoneuvon kuljettajan on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille. Silti suojatielle astuttaessa on syytä tarkkailla liikennettä, sillä kaikille autolla liikkuville ei jalankulkijan väistäminen tunnu olevan itsestään selvä asia. Päivittäin kaupungilla näkee läheltä piti-tilanteita, joista selvitään vain hyvällä onnella ja kuskin tai jalankulkijan nopeilla reaktioilla.

Monesti näkee auton pysähtyneen suojatien eteen odottamaan jalankulkijaa, kun samalla hetkellä viereistä kaistaa pitkin porhaltaa toinen auto pysähtymättä. Useimmat loukkaantumiset ja kuolemantapaukset ovatkin juuri tälläisen tilanteen seurausta. Myös liikennekuri on selvästi löystynyt. Kaupungissa ajetaan ylinopeutta, liikennevaloissa painellaan päin punaisia, vilkkua ei käytetä, muita liikenteessä liikkuvia ei kunnioiteta jne. Tämä kaikki on omiaan lisäämään onnettomuusriskiä entisestään.

Joten nyt autoilijat, jäitä hattuun ja nopeudet maltilliselle tasolle. Koskaan ei ole niin kiire, etteikö ehtisi pysähtymään suojatien eteen. Ohjeeksi kaikille autoilijoille varastan Simo Salmisen legendaarisen Alle lujaa-autohurjastelukappaleen loppulauseen: ”Taitais olla parempi vähä ajatella – enste”

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi