Rakas kotikaupunkimme Lahti on ollut esillä viime päivinä valtakunnan mediassa näkyvästi:
Helsingin Sanomat: ”Lahti on huumesatama, Tilannetta kuvataan katastrofaaliseksi.”
Iltalehti: ”Synkkä totuus Suomen amfetamiinipääkaupungista – huumeita olisi saanut ostettua ensimmäiseltä vastaantulijalta: Jengi rakastaa päihteitä”

Ei varmaankaan ihan sitä, mitä kaupungin imago-osasto haluaisi Lahdesta kirjoitettavan?
Kaupunginvaltuutettu Kalle Aaltonen nosti huumeasian esille, tekemällä aloitteen Lahden julistamisesta Suomen amfetamiinipääkaupungiksi. Kieltämättä kohtalaisen raflaava aloite, mutta se ajoi asiansa, sillä se herätti myös median kiinnostuksen ja silloin kun valtakunnan media kirjoittaa Lahdesta, kiinnostaa se myös lahtelaisia päättäjiä.

Kaupungin, poliisin ja hyvinvointiyhtymän viestintäihmiset kokoontuvat ensi viikolla pohtimaan, kuinka tilanteeseen reagoidaan. Ensimmäiset reagoinnit menivätkin aika lailla puihin, sillä viransijaiskaupunginjohtajamme Mika Mäkinen selitteli Lahden karuja lukuja sillä, että Lahden poliisi on yksinkertaisesti vain niin tehokas selvittämään huumerikoksia ja ettei itse ole nähnyt huumeita myytävän, joten huumepääkaupungin titteli on hänen mielestään harhaanjohtava.
Lahden poliisi onkin sitten paljon tehokkaampi kuin virkaveljensä muualla Suomessa, sillä poliisin tilastoimat epäillyt huumerikokset ovat lisääntyneet Lahdessa 71% vuodesta 2010 vuoteen 2017. Valtakunnallisesti kasvu on kuitenkin vain 29%…
Kaupungin viestintäosaston mielestä taas koko kohu on kohtuuttoman suuri todellisuuteen nähden, Lahti kun on huumeidenkäytössä ihan samalla tasolla kuin pääkaupunkiseutu, ei siis edes reilusti kärjessä. Sittenkö vasta voidaan huolestua kun ollaan kiistatta kärjessä? Eli nähtävästi Lahden kaupungille imagotappio on paljon suurempi huoli kuin itse huumeongelma?

Tosiasiassa on aivan sama onko Lahti tilastoissa kärjessä vai vitosena, kun sen ei pitäisi olla siellä lainkaan. Kärkipaikoilla killuminen näissä tilastoissa ei ole hyvää mainosta kaupungille. Huumeiden myyntiin tulisi puuttua kovalla kädellä, mutta mitä tekee Lahden kaupunki asialle? Käytännössä ei mitään. Sekopää-narkkarit saavat rauhassa mellestää kaupunginkirjaston puistossa, Radiomäellä tai mikä uskomattominta, Lanun aukiolla tai Trion tiloissa aivan Lahden keskustassa, ilman että poliisi millään tavalla puuttuu tähän. Mikä pahinta, niin huumeita myydään myös alaikäisille koululaisille. Poliisi on törmännyt Lahdessa jopa 13-vuotiaisiin huumeidenkäyttäjiin, jotka ovat vähätelleet huumeiden käyttöään, koska eivät omien sanojensa mukaan piikitä suonensisäisiä. Napin muodossa vedettyä huumetta ei nähtävästi nykyään edes ymmärretä huumeeksi.

Lahtelaisilla päättäjillä ja poliisilla on edessään iso savotta. Toivottavasti kaupungintalolla ymmärretään, että tärkeintä on aloittaa huumeidenvastainen työ isosti viimeistään nyt. Kaupungin maine ja imago paranevat kyllä sitten itsestään, jos taistelu huumeita vastaan onnistuu. Tämän viikkoiset vähättelevät lausunnot kaupungintalolta keskittyivät lähinnä imagon parantamiseen, jatkossa päättäjien on tunnustettava itse ongelma ja sen haittavaikutukset kaupunkilaisten elämään ja tehtävä konkreettisia päätöksiä ja tekoja. Kukaan meistä ei halua asua Suomen huumepääkaupungissa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kokoomuslainen kansanedustaja Susanna Koski päätti sitten vauhdittaa puolueensa alamäkeä osoittamalla A-Studion Kuplat-sarjassa mitkä ovat hänen arvonsa tämän päivän yhteiskunnassa. Sen sijaan, että Koski olisi osoittanut edes auttavasti empatiaa pitkäaikaistyötöntä kohtaan, onnistui hän sen sijaan osoittamaan vain oman ylimielisyytensä ja kylmyytensä. Monet suomalaiset ovatkin olleet totaalisen pöyristyneitä Kosken ylimielisestä käytöksestä. Itse en ole pöyristynyt, lähinnä vain surullinen, sillä tämä osoittaa sen, että jotkut päättäjämme ovat totaalisen irrallaan siitä, mitä yhteiskunnassamme tänä päivänä tapahtuu.

Niille jotka ihmettelevät nyt, mistä oikein on kysymys, niin tässä lyhyt kertaus tapahtuneesta: Pitkäaikaistyötön Anna-Maija Tikkanen ja kansanedustaja Susanna Koski (kok.) tapasivat viime syksynä A-Studion Kuplat-sarjassa. Silloin kansanedustaja Susanna Koski liikuttui, kun hän kuuli köyhän työttömän Anna-Maija Tikkasen tarinan. Toukokuussa he tapasivat uudestaan ja tällä kertaa oli toinen ääni Kosken kellossa. Koski oli omien sanojensa mukaan saanut paljon palautetta ohjelman jälkeen kansalaisilta, että toimeentulotuella pärjääkin itse asiassa vallan mainiosti. 491 euroa kuussa onkin siis vallan riittävä summa, varsinkin silloin kun ei tee yhteiskunnan eteen mitään. Elää siis Kosken ajatusmaailman mukaan loisena.

Pitkäaikaistyötön Tikkanen sairastaa nivelkipuja aiheuttavaa reumasairautta fibromyalgiaa sekä keuhkoahtaumatautia ja diabetestä. Lisäksi hän kärsii lukuisista allergioista. Huono toimeentulo estää mm. tietokoneen hankinnan ja filosofian maisteriksi lukenut Tikkanen totesikin, että maailma on mahdollisuuksia täynnä, mutta kun hänellä on näitä terveydellisiä, rajoitteita. ”Meillä kaikillahan on rajoitteita”, Koski totesi tähän kylmästi ja ehdotti, että Tikkasen tulisi tehdä etätöitä ja miettiä tarkemmin, miten vähät rahansa käyttäisi.

Se, että kansanedustaja, jonka kuukausipalkka on 6510 euroa ( ilman kulukorvauksia), ei ymmärrä työttömän arkea, on tietyllä tavalla ymmärrettävää, mutta kyllä tavallisen ihmisten arjen kohtaaminen tekisi hyvää kansanedustajallekin. Mielestäni se kuuluu osana kansanedustajan tehtävään, että osaa samastua erilaisissa tilanteissa elävien ihmisten elämään. Sieltä oman kuplan sisältä tulisi edes joskus pyrkiä ulos, katsomaan miltä se maailma näyttää toisten silmien läpi katsottuna. Mitäpä jos minä olisinkin tuossa tilanteessa? Toisaalta, jos on eduskunnassa edustamassa hyvin toimeentulevia, kylmiä empatiavajakkeja, niin silloin sieltä kuplasta ei kannatakaan astua ulos.

Jos minä olisin Petteri Orpo, lähettäisin kansanedustaja Kosken pikaisesti johonkin mediaesiintymiskurssille, jossa hänelle voitaisiin opettaa mitä on empatia ja toisen ihmisen kuunteleminen. Jos se ei onnistu, niin edes puolueen maineen vuoksi, olisi Kosken opeteltava edes näyttelemään empaattista. Nyt Koski on kuin norsu politiikan posliinikaupassa ja oppositio kiittää. Tiettävästi oppositiopuolueissa harkitaankin jo kunniamerkin ojentamista Koskelle hyvin tehdystä myyräntyöstä opposition hyväksi.

Vahvasti epäilen, ettei Koskella riitä kykyä asettua kenenkään muun kenkiin kuin omiinsa, joten Tikkanen ja Koski tulevat elämään jatkossakin omissa kuplissaan. Sääli. Toivottavasti eduskunnastamme ei löydy näitä susannakoskia tämän enempää.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahden tarkastuslautakunta antaa vuosittain arviointikertomuksen, jossa arvioidaan valtuuston asettamien toiminnallisten tavoitteiden toteutumista sekä hallinnon toiminnan tarkoituksenmukaisuutta. Tällä viikolla saimme luettavaksemme lautakunnan arvion kaupungin toimista vuodelta 2017 ja täytyy sanoa, että sen mukaan Lahdessa on todella reilu meininki. Tosin ei asukkaita kohtaan, joita rangaistaan isojen kaupunkien suurimmalla veroäyrillä, mutta virkamiesten ja päättäjien kesken sitä reiluutta ja amatöörimäistä hälläväliä- meininkiä tuntuu löytyvän sitten senkin edestä.

Käydäänpä lyhyesti läpi tämä aika synkkä lista, josta ilmenee, miten Lahdessa toimitaan. Toimitilayhtiö Spatiumin toimitusjohtaja sai tänä keväänä vajaan 31 000 euron bonuksen. Aika kiva bonus, vai mitä? Tosin Lahden kaupungin konserniohjeiden mukaan yhtiön hallituksen on pyydettävä kaupunginjohtajalta lausunto ennen kuin se päättää toimitusjohtajalleen maksettavien etujen määristä, silloin kun se ylittää määrältään kahden kuukauden palkan. Näin ei tehty. Tämä voidaan siten tulkinta jopa Lahti-konsernin sisäiseksi eli rakenteelliseksi korruptioksi. Ei hyvä. Lisäksi Spatiumin osallistumista Vuohelan Herkun toimitilarakentamiseen olisi lautakunnan mukaan pitänyt käsitellä kaupunginhallituksen konserni- ja tilajaostossa. Näin ei tehty. Ei hyvä tämäkään.

Sitten se rahallisesti suurin moka. Lahden kaupunki menetti yli 600 000 euron suuruisen investointiavustuksen, koska maksatushakemus jäi tekemättä. Asumisen ja rahoituksen kehittämiskeskuksen Aran myöntämä avustus oli myönnetty Liipolan monitoimitalon rakentamiseen. Ei vain löytynyt ketään kuka olisi vastannut hakemuksen täyttämisestä ja lähettämisestä eteenpäin. Uskomatonta ja todella amatöörimäistä toimintaa.

Siirrytäänpä sitten kilpailutukseen tai lähinnä sen puutteeseen. Helsinkiläiseltä Ääni Company -yritykseltä ostettiin palveluja yhteensä 36 000 euron arvosta. Tätä ei kuitenkaan muistettu kilpailuttaa. Viime vuonna etsittiin myös konsulttitoimistoja, jotka voisivat tehdä suunnitelman kaupungin edunvalvonnan tehostamiseksi. Valinta kohdistui helsinkiläiseen Ellun Kanat -viestintätoimistoon. Ja kas vain, tätäkään ei muistettu kilpailuttaa. Konsulttiyrityksen johtohenkilöiden poliittiset taustat huomioiden hankinta näyttää myös moraalisesti arveluttavalta ja muistuttaa ikävällä tavalla ”hyvä veli” -järjestelmästä, sillä Ellun Kanat-yhtiön toimitusjohtaja on kokoomuksen entinen puoluesihteeri Taru Tujunen ja hallituksen puheenjohtaja entinen kokoomuspoliitikko Kirsi Piha.

Ja lisää piisaa. Kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta teki syyskuussa viranhaltijapäätöksen 20:n PHP Holdingin osakkeen myynnistä 30 000 eurolla. Osakkeiden markkinahinta oli selvästi tätä korkeampi. Kelle osakkeet myytiin ja miksi ihmeessä alihintaan?

Arviointikertomus on tärkeä työkalu kaupungin toimintoja kehitettäessä ja näyttää siltä, että Lahdessa sitä kehitettävää on…ja paljon. Hyvä että tarkastuslautakunta nostaa virheet nyt rohkeasti esille, sillä näin ei voi jatkua. Rahaa palaa sinne sun tänne, avustuksia ei osata hakea ja päätöksiä tehdään jopa lakien vastaisesti. Kukaan ei kuitenkaan koskaan ole vastuussa. Sattuuhan näitä, selitellään. Nähtävästi kaupungin vähillä rahoilla on kiva kikkailla, varsinkin silloin kun ne eivät ole omia. Kai niitä voisi fiksumminkin käyttää, vai mitä?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Hjallis Harkimo järkytti poliittista kenttää pari viikkoa siten eroamalla kokoomuksesta ja synnyttämällä yhdessä mm. Mikael Jungnerin ja Tuomas Enbusken kanssa Liike Nyt -liikkeen. Mistä on oikein kysymys?

Harkimo on ollut mukana varsinaisessa poliittisessa päätöksenteossa vasta kolmisen vuotta, mutta on jo nopeasti huomannut, että monet ihmiset ovat kyllästyneitä politiikkaan. Suoraan sanoen monista tuntuu, etteivät he voi vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin. Poliitikot kun eivät oikein tunnu pitävän lupauksiaan. Lisäksi Harkimon mukaan keskustelu on sekavaa ja päätöksenteko vaikeaa. Suomea pyörittää pieni eliitti ja asioiden politisointi monesti estää uudistusten tehokkaan eteenpäin viemisen. Hyvänä esimerkkinä Sote-uudistus, joka on ollut poliittisen väännön kohteena jo aivan liian kauan, mutta valmista ei vaan tunnu tulevan. Eduskunnassa tuntuu olevan käynnissä oma hiekkalaatikkoleikkinsä, jossa kulloinkin oppositiossa istuvat aina muistavat vastustaa hallituksen esityksiä, vaikka olisivat itse asiaa olleet viemässä eteenpäin edellisessä hallituksessa. Mutta vastustaa pitää, kun se kuuluu poliittiseen kuvioon. Tiedättehän, hallitus vastaan oppositio. Pitää olla eri mieltä.

Tuntuuko tutulta? Kyllä, tätä mantraahan kaikki hokevat kahvipöydissä ja toriparlamenteissa. Poliitikot ovat syvältä, niihin ei voi luottaa ja kansan kusettaminen jatkuu huolimatta siitä, mikä puolue hallitusta vetää. Politiikka on rikki, on monissa vaalilauseissa mainittu jo vuosia sitten, joten kyllä tämä meidän kaikkien tiedossa on ollut, kukaan ei ennen Harkimoa ole vain tajunnut tehdä tästä kansanliikettä.

Jos katsotaan tämän uuden liikkeen ns. asialistaa, niin luulenpa, että me kaikki voisimme allekirjoittaa nämä Liike Nyt -nettisivulta löytyvät lauseet. ”Puhutaan asioista suoraan ja selkeästi. Rakennetaan alusta vuorovaikutukselle, jotta kaikki voivat osallistua ja tulla kuulluiksi. Etsitään ratkaisuja ja tehdään päätöksiä, jotka perustuvat enemmän asiantuntemukseen ja Suomen etuun. Vähemmän aatteisiin ja vanhanaikaisiin rakenteisiin.”
Kyllä minä ainakin voisin lähteä noilla linjauksilla tekemään Suomelle tulevaisuutta. Olen itse aina kyseenalaistanut tämän vanhoihin aatteisiin nojaavan päätöksenteon, joka oikeasti vain hidastaa järkevää päätöksentekoa. Kun pitää olla aatteellisista syistä jotain mieltä, vaikka järki sanoisi, että asiat pitäisi hoitaa toisin. Miksei hyvä idea, tulee se sitten oikealta tai vasemmalta laidalta, voi olla hyvä kaikkien mielestä? Eikä voi olla niin, että kun päätöksiä on Suomessa tehty tällä sapluunalla 100 vuotta, on niitä tehtävä näin myös seuraavat sata vuotta.

Vaikka agenda kunnossa olisikin, niin se, mihin Liike Nyt voi kompastua, on johtavat henkilöt. Julkkishahmot Harkimo, Jungner ja Enbuske kun ovat kansan riveissä kovasti kiisteltyjä persoonia, eivätkä todellakaan ole mitään vaatimattomia ”taunotasalakkeja”, joissa olisi paljon samastumispintaa tavalliselle tuulipukukansalle. Monia saattaa jopa ärsyttää tämä hieman arrogantti kolmikko.

Mielenkiinnolla odotankin, miten Liike Nyt kehittyy lähikuukausina. Onko tässä jonkun suuremman alku vai muistellaanko tätäkin joskus 10 vuoden päästä yhtenä poliittisena epäonnistumisena? Ketkä lähtevät mukaan ja ketkä taas pitävät tätä vain Harkimon uutena julkisuustemppuna? Monet puolueet ovat tyrmänneet puheissaan Harkimon ja kumppanit. Ymmärrettävää, sillä tässä kyseenalaistetaan koko poliittinen toimintakulttuuri. Juuri poliitikkojen tulisi nyt kuitenkin herätä ja poksauttaa rikki oma kuplansa, sillä politiikka tarvitsee juuri tämänkaltaista ravistelua tänä päivänä. Kansan pitää tuntea olevansa osa päätöksentekoa. Siitähän demokratiassa on pohjimmiltaan kyse.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi