Pääkirjoitus 6.3.2020

Salpausselän kisat onnistuivat

Viime viikonloppuna kisailtiin perinteiset Salpausselän kisat jo 95. kerran. Lumeton talvi aiheutti varmasti ylimääräisiä sydämentykytyksiä kisajärjestäjille, mutta viime viikon pakkasjakso pelasti kisat Finlandia-hiihdon kaltaiselta katastrofilta ja kisaladut olivat erinomaisessa kunnossa. Tunnelma katsomoissa oli kohdillaan ja kuulemma yleisötavoitteeseenkin eli 30 000 kävijään päästiin. Parhaiten tässä varmasti auttoi lauantai-päivän komea aurinkoinen keli sekä hiihtoladulla suomalaisten menestys, joka on ollut kateissa käytännössä koko kauden. Kruununa tietenkin Iivo Niskasen voitto miesten 15 kilometrillä.

Itse olen käynyt kisoissa jo ihan pikkulapsesta asti, joten nämä taisivat olla itselleni 50:nnet Salpausselän kisat. On aina mukava tulla Selälle nauttimaan huippu-urheilusta ja tunnelmasta katsomossa. Vaikka katsojia on vähemmän kuin huippuvuosina, niin tunnelma on aina ollut Selällä erinomainen. Kisamakkara ja kuuma kaakao kuuluvat lähtemättömästi ainakin minun kisatraditioihini, enkä voisi oikeastaan edes kuvitella, että katsoisin kisat pelkästään televisiosta. Kyllä paikan päälle pitää päästä.

Monet lahtelaiset tuntuvat kuitenkin nykyään suhtautuvan kisoihin hälläväliä- tyyliin. Kisat eivät kiinnosta ja hyppyrimäetkin pitäisi kuulemma purkaa pois. Somessa ihmetellään, että kuka siellä kisoissa viitsii käydä ja päivitellään kuinka vähän porukkaa kisoissa on. Ja kun ei ne suomalaisetkaan siellä pärjää. Totta osaksi, mutta olisiko kuitenkin fiksumpaa lähteä kisoihin paikan päälle, niin kauan kuin meillä tämmöinen legendaarinen tapahtuma vielä on olemassa? Ketä se oikeasti hyödyttää, että kisoja vähätellään ja haukutaan? Ja odottakaahan vain, kun joku suomalainen alkaa menestymään taas mäkihypyssä. Silloin myös mäkimonttu saadaan taas täyteen. Me suomalaiset olemme nimittäin varsinaista gloryhunter-kansaa eli meitä kiinnostaa loppujen lopuksi vain ja ainoastaan menestys, oli laji sitten mikä tahansa. Esimerkiksi norjalaisille hiihto on elämäntapa, meille hiihto on vain voittoja tai tappioita.

En yksinkertaisesti ymmärrä ihmisiä, jotka ovat jopa vahingoniloisia siitä, ettei Salppurin kisoissa käy ihmisiä. Kisathan tuovat Lahteen joka tapauksessa paljon ihmisiä, jotka käyttävät rahaa ja palveluita kaupungissamme. Lahden maine talviurheilukaupunkina on vertaansa vailla ja samalle viivalle voi laittaa Euroopasta korkeintaan sellaiset legendaariset paikat kuin Innsbruck tai Oslon Holmenkollen. Miksi ihmeessä Lahden pitäisi luopua yhdestä vahvimmista brändeistään? Jatkossa on pidettävä huoli siitä, että kisat näkyvät myös kaupungilla, sillä Lahti on talviurheilukaupunki ja sen pitää kisojen aikana myös näkyä ja kuulua. On täysin turha ripotella tuhkaa kisajärjestäjien päälle, sillä he tekevät hyvää ja pyyteetöntä duunia. Suurin osa vieläpä vapaaehtoisina ja vuodesta toiseen. Hattu päästä ja kiitos hienoista kisoista. Ensi vuonna taas uudestaan!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Pääkirjoitukset

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Mika Kari

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Fysioterapeutti Rosa Hemming: Liiku, niin jaksat paremmin!
Ikääntyvä kansa tarvitsee itsekkyyttä ja rohkeutta, erityisesti naiset
Helsingintie aukeaa jo kesäkuussa
Eteläinen kehätie valmistuu: Mitä hyötyä Lahdelle 70 miljoonan euron sijoituksella?
Matematiikan lehtorit Sari Hautala ja Annika Kinnunen: ”Olemme aivan liekeissä, kun pääsemme uuteen monitoimitaloon”
Rehtori Matti Tuovinen: ”Erityisoppilas voi opiskella Sylvia-koulussa turvallisessa maaseutumaisessa kaupunkiympäristössä”
Omalähiö jää tauolle – seuraava lehti ilmestyy 15.5.
Ylikonstaapeli Ari Pinomäki: Maakuntarajan sulku on suomalaisten viranomaisten yhteistyökyvyn testi
Luokanopettaja Tytti Heikkinen: Positiivinen palaute on tärkeää sekä työkaverille että oppilaalle
Koronavirus siirsi Sylvia-kodin juhlia tuonnemmaksi
Hennalan upseerikerholla juhlittiin talvisodan 80-vuotismuistojuhlaa
Järjestyksenvalvoja Osmo Ruhanen: Kalenteriin merkittiin ensimmäiseksi pelipäivät ja sen jälkeen suunniteltiin muuta elämää
Käsikirjoittaja Timo Taulo: Jokaisella Hennalassa asuvalla ihmisellä oli suuri huoli tulevaisuudestaan syksyllä 1944
Työllisyysasian päällikkö Sami Kuikka: Ohjaamon kautta moni lahtelainen nuori löytää työtä
Käyttöpäällikkö Pasi Heinonen: Yhden suurjännitepylvään romahtaminen ei vaikuta sähkönjakeluun
Avantouimari Siviä Kähkönen: Avantouinti virkistää kehoa ja mieltä
Kuuba – Menneen ajan rappioromantiikkaa
Ohjaaja Väinö Weckström: Loistavaa, että elokuva herätti kiinnostusta näin paljon jo koekuvausten yhteydessä
Projektipäällikkö Janne Wikström: Liipolan tunnelin tekniset järjestelmät on rakennettu kesään mennessä
Kitaristi Mika Jokinen: Lättähatun paluu on monipuolinen ja viihdyttävä levy
ARKISTO