Ylen maanantaisessa A2-taloustalkoot-illassa toisteltiin mantraa ”suosi suomalaista” monenkin eri keskustelijan suulla. Ideana on tietenkin se, että kotimaista ostamalla tuet suomalaisia yrityksiä ja lisäät kotimaisten yritysten elinvoimaisuutta. Jos jokainen ostaa 10 eurolla kuussa lisää kotimaista, siitä syntyy 10 000 vuosityöpaikkaa väittää Suomalaisen työn liittokin tutussa teesissään.
Aloin miettimään asiaa ihan konkreettisesti eli miten voisin itse suosia suomalaista. Se ei muuten ole ihan helppoa. Faktahan on, että tänä päivänä 100% suomalaista tuotetta voi olla vaikea löytää. Jos olettaa, että suomalaiselta yrittäjältä saa suomalaista työtä ja laatua, niin elää edelleen 70-luvun ideaalimaailmassa, jossa kotimainen oli oikeasti kotimaista. Monia kulutustavaroita ja elintarvikkeita ei ole enää edes mahdollista ostaa kotimaisena tai jos joku kotimainen yritys niitä tarjoaakin, on se usein vain tuotetta välittävä käsi.
Suomessa ei valmisteta monia tuotteita, koska se ei yksinkertaisesti kannata verotuksen ja palkkojen sekä niiden sivukulujen vuoksi. Monet yritykset kyllä kauppaavat tuotteita suomalaisina, mutta tosiasiassa suurin osa tuotteista teetetään alihankintana, usein jopa kolmansissa maissa. Nykyään sen kuuluisan suomalaisen avainmerkin saa kylkeensä jo silloin, kun kotimaisuusaste tuotteesta on yli 50%. Moni suomalainen yritys syyllistyykin ns. sinivalkopesuun, kun se esittää tuotteensa tai itsensä yhtä suomalaisena kuin sisu tai sauna, vaikka suurin osa yrityksen tuotannosta löytyy Suomen rajojen ulkopuolelta. Elintarvikkeissa on pakko lukea alkuperämaa. Tosin sekin viittaa vain maahan, jossa tavara tai palvelu saa lopullisen muotonsa. Raaka-aineet saavat sitten olla kotoisin mistä vain.
Edes tunnetuihin kotimaisiin brändeihin ei voi tänä päivänä luottaa kertoi Suomen Kuvalehti jokunen vuosi sitten. Osa Marimekon tuotteista tulee mm. Saksasta, Perusta, Italiasta, Portugalista, Ukrainasta ja Virosta sekä kaikki astiat Thaimaasta. Ainakin osa Sini-tuotteista tulee Aasiasta. Nopsa-pyörät tulevat Kiinasta, osa Upon pesukoneista Puolasta, osa Kantolan kekseistä Kreikasta, Jenkin purukumit Turkista ja Tuplat Ranskasta. Se ”suomalainen” Sisu-pastilli tulee Italiasta ja Koffin olut Virosta.
Se, että ostaisi vain kotimaisia tuotteita, on käytännössä siis aika vaikeaa toteuttaa, vaikkakin idea onkin erittäin kannatettava. Kaiken kaikkiaan pitäisi ehkä ajatella niin, että suomalaisen kannattaa ostaa suomalaisia tuotteita, mikäli niiden hinta-laatusuhde on hyvä, sillä mitä järkeä on maksaa tuotteesta enemmän, jos se ei laadullisesti ole yhtään parempi kuin se halvempi ulkomaalainen? Puhtaasti suomalaisia tuotteita voi olla vaikea löytää kauppojen hyllyiltä, mutta kotimaan matkailu ja erilaisten kotimaisten palvelujen ja pienyritysten suosiminen onkin se helpompi keino toteuttaa ”Suosi suomalaista”-mantraa. Joten kipinkapin Suomi-lomaa varaamaan!
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi