Ismo Alanko on tehnyt kappaleen, jossa lauletaan ”Mä kuljen kriisistä kriisin, enkä löydä apua”. Kyseinen kappale voisi hyvin kuvailla myös Petteri Orpon hallituksen alkutaivalta, sillä kohuilta ja kriiseiltä ei ole vältytty.

Jo hallitusneuvottelut olivat historiallisen pitkät ja olisi voinut kuvitella, että edes ne hallituksen arvot olisi siinä ajassa saatu sovittua ja samalla hieman käytyä läpi tulevaa ministerilistaa. Onkohan jollain luurankoja kaapissa? On outoa, että Orpolle on tullut yllätyksenä se, että perussuomalaisten kirjoituksista, niin netissä kuin muuallakin mediassa, löytyy niin paljon ilmiselvää rasismia. Kyllähän suurin osa näistä persuministereiden kirjoituksista on ollut esillä jo aikaisemminkin.

Yhtä hämmästyneitä tuntuvat olevan myös muut hallituspuolueet. Eivätkö he ole olleet samassa eduskunnassa perussuomalaisten kanssa jo vuosia? Eikö persujen retoriikka ole tullut kaikille selväksi jo vuosia sitten? Jonkinlainen kaksinaismoraalin haju leijailee vahvasti kokoomuksen, rkp:n ja kristillisdemokraattien lausuntojen yllä, kun he ovat näitä persuministereiden vanhoja kirjoituksia kommentoineet. Kyllä me tiesimme nämä kirjoitukset, mutta toivottiin, etteivät ne ala mediassa leviämään? Hieman sama kuin strutsi upottaa päänsä hiekkaan, kun tulee tiukka tilanne. En ole nähnyt enkä kuullut mitään, on hyvä meriselitys, joka tuntuu kelpaavan moneen tilanteeseen.

Perussuomalaiset ministerit ovat kuitanneet kirjoittelut vähättelyllä ja sillä, että kirjoitukset ovat jo vuosia vanhoja. Ministeri Junnila joutui tosin eroamaan vain 10 päivää siitä, kun hänet oli ministeriksi valittu, sen verran selkeät yhteydet hänellä oli äärioikeiston toimintaan aina viime vuosiin asti, joten sitä ei Orpokaan voinut katsoa sormien läpi. Sen jälkeen on saatu muutama nihkeä anteeksipyyntö. Tosin anteeksipyyntö on yleensä koskenut lähinnä sanavalintoja, ei ajatusta siellä takana. Toisin sanoen, en sanoisi noin enää, mutta sisimmässäni kyllä ajattelen edelleen noin. Näinkö siitä rasismista irtisanoudutaan?

Hallituspuolueet ovat linjanneet koko hässäkän median ajojahdiksi, jota oppositio masinoi. Tosin se sama media vielä vuosi sitten ilakoi Sanna Marinin jauhokohuista ja aamiasmuroista, joten kyllä medialle aina kohujutut kelpaavat, oli puoluekanta mikä hyvänsä. Surullista on tietenkin se, että näistä kohuista kärsii jo maamme maine ulkomailla.

Ikävintä mielestäni on kuitenkin se, että jenkeistä tuttu vastakkainasettelu ja kahtiajako on rantautunut myös meille. Silloin aika harvoin mikään hyväkään asia etenee, kun hiekkaa viskotaan rattaisiin ihan vaan periaatteen vuoksi. Suomessa on ollut perinteisesti aika hyvä yhteistyön henki, mutta tuntuu, että siitä on jäljellä enää kauniit muistot.

Edellinen pääministeri saatiin aina huumetestiin asti, kun silloinen oppositio (nykyinen hallitus) ja media painostivat. Saas nähdä miten Orpo tästä omasta testistään selviää, sillä kyllähän toimintakykyinen hallitus olisi maallemme ensiarvoisen tärkeä asia.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi