Rakas kaupunkimme Lahti täyttää viikonloppuna 120 vuotta. Ihmisiässä 120 on jo mahdoton luku, mutta kaupunkina Lahti on vielä aika nuori. Lahti oli pitkään 1900-luvulla viriili kasvukeskus. Varsinkin vuosina 1945 – 1975 vietettiin Lahdessa varsinaista kasvukautta, kun asukasluku kasvoi 30 vuodessa liki 70 000 uudella asukkaalla! Noina vuosina Lahti oli elinvoimainen ja kiinnostava nuori kaupunki, jolla oli paljon tarjottavaa. Ja tarjottavalla tarkoitan lähinnä yhtä merkittävää asiaa: työtä. Ja nimenomaan työtä paikassa, josta oli hyvät yhteydet joka puolelle Suomea. Lahteen syntyi hetkessä paljon teollisuutta, kun uusia, kasvavia yrityksiä syntyi toinen toisensa perään mm. nimet Asko, Isku, Sotka, Upo, Raute, Luhta ja Mallasjuoma kertonevat kaiken oleellisen. Ja kun ihmisiä muutti pilvin pimein kaupunkiin, syntyi ohessa myös kaikkea muuta.

Kaupunki kasvoi monessa suhteessa. Pikkukaupungista tuli City. Syntyi lisää palveluja, kulttuuria, urheilua, viihdettä jne. Samalla syntyi myös maine Suomen Chicagona, sillä nopeasti kasvanut asukasmäärä johti pian rikollisuuden nousuun kaupungissa. Yhtäkkiä Lahti oli Suomen modernein ja coolein kaupunki. Kaupunki jossa oli särmää. Kaupunki joka oli kiinnostava. Kaupunki jolla oli tarina kerrottavanaan.

Mitä Lahdelle sitten tapahtui 70-luvun puolivälissä, sillä sen jälkeen asukasluku on kasvanut vain 10 000 uudella asukkaalla? Siis 40 vuodessa 10 000 uutta asukasta, joka on kyllä uskomattoman vähän Lahden kokoiselle kaupungille. Yksi syy oli se, että maaltamuutto laantui ja kääntyi kohti pääkaupunkiseutua. Pikkuhiljaa Lahden hyvän maineen luoneet yritykset kuihtuivat pois tai vastaavasti muuttivat liian suurina muualle. Yksinkertaisesti sanottuna Lahdella ei ollutkaan enää tarjota työtä uusille asukkailleen. Ikävä kyllä siinä vaiheessa, kun ihmisiltä loppuivat työt, alkoi muutto kohti pääkaupunkiseutua. Niinpä Lahti pääsi yli 100 000 asukkaan vasta vuonna 2008 eli vuodet 1976 – 2007 Lahteen ei oikeastaan syntynyt minkäänlaista muuttoliikennettä. Muuttoliikenne oli kääntynyt negatiiviseksi. Ainoa kasvu syntyi luonnonmenetelmällä syntyvyyden kautta. Tänä päivänä syntyvyyden ollessa alamaissa, on luotettava maahanmuuttoon.

Oikeastaan vasta 2010-luvulla Lahti heräsi taistelemaan uusista asukkaista ja asemastaan kaupunkina. Enää ei pidetä itsestäänselvyytenä sitä, että joku haluaisi muuttaa Lahteen. Tärkeintä houkuttelussa on työpaikat. Yrityksille pitää luoda Lahteen hyvät olot. Paremmat kuin muualla. Vain sitä kautta saadaan ihmiset työlllistettyä ja muuttamaan Lahteen työn perässä. Yksinkertaista, muttei missään nimessä helppoa. Hyvä esimerkki hyvin tehdystä työstä kaupungintalolla on Fazerin ison tehtaan saaminen Lahteen. Myös Lahden muuttuminen pikkuhiljaa yliopistokaupungiksi on hyvä suunta.

Lahti on hieno kaupunki, paljon hienompi kuin osa meistä edes ymmärtää. Vieläkö Lahti voidaan nostaa Suomen cooleimmaksi kaupungiksi, kaupungiksi jossa todella tapahtuu? Vai onko osanamme olla tulevaisuudessa vain Helsingin näivettynyt lähiö, jossa kerran vuodessa järjestetään ne hiihtokilpailut?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Me suomalaiset olemme kuntomme puolesta menossa koko ajan huonompaan ja huonompaan suuntaan. Maksamme mielellämme maltaita kuntosaleista ja personal trainereista, kun samaan aikaan olisi olemassa täysin ilmainen ja todella helppo tapa nostaa kuntoa ja pitää huolta omasta terveydestään. Vastaus tähän on kävely.

Miten sitten esim. puolen tunnin kävely päivässä vaikuttaa? Kestävyyskunto paranee. Kolmessa kuukaudessa kestävyyskunto paranee 10–15 prosenttia. Mitä vauhdikkaammin kävelet, sitä enemmän kunto nousee. Lihaskunto paranee. Alaraajojen lihasvoima kasvaa ja jalkalihakset vahvistuvat. Lihaskunto paranee 10–20 prosenttia muutamassa kuukaudessa. Verenpaine laskee. Vaikutus näkyy sekä ala- että yläpaineessa: vaikutus on 7–8 pykälää yläpaineessa ja 4–5 alapaineessa. Veren rasva-arvot paranevat. Reipas kävely nostaa hyvää, eli HDL-kolesterolia ja pienentää triglyseridipitoisuutta. Sokeriaineenvaihdunta tehostuu ja insuliiniherkkyys paranee. Reipas päivittäinen 30 minuutin kävely vähentää tyypin 2 diabeteksen ilmaantumista jopa noin 60 prosenttia.

Energiankulutus kasvaa ja painonhallinta helpottuu. Vaikutus painoon ei välttämättä ole suuri, sillä rasvan tilalle tulee lihasta. Painontarkkailun sijasta kannattaakin mitata vyötärönympärystä. Kävely ehkäisee kansantauteja. Riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin, tyypin 2 diabetekseen ja jopa muistisairauksiin pienenee, kun verenpaine alenee ja sokeri- ja rasva-arvot paranevat ja aineenvaihdunta kohenee. Vastustuskyky kasvaa. Kun huolehtii myös riittävästä unesta ja terveellisestä ravitsemuksesta, vastustuskyky erilaisia infektioita vastaan paranee. Syöpäriski pienenee. Säännöllisellä liikunnalla on positiivinen vaikutus hormonaalisesti välittyvien syöpien, kuten rinta- ja eturauhassyövän riskiin. Myös paksusuolen syövän osalta on tutkimusnäyttöä liikunnan ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta. Mieliala ja mielen hyvinvointi paranevat. Kävely ja muu liikunta lisäävät stressinsietokykyä ja pienentävät depressioriskiä.

Kävely tuo helpotusta päänsärkyyn. Varsinkin sauvakävely tuo helpotusta päänsärkyyn, joka johtuu niska- ja hartiaseudun jännityksestä ja staattisesta toimistotyöstä. Kävely tekee hyvää myös selälle. Säännöllinen kävely ylläpitää liikkuvuutta ja suojaa selkävaivoilta. Varsinkin metsässä, pehmeällä alustalla kävely on hyväksi selälle. Vähän liikkuvilla on enemmän alaselkävaivoja kuin säännöllisesti liikkuvilla. Kävely hidastaa fysiologisia muutoksia. Iän myötä lihasmassa vähenee ja luun tiheys alenee. Säännöllisellä kävelyllä ja liikunnalla pystyy hidastamaan tai jopa estämään muutoksia. Unen laatu paranee. Nukahtaminen nopeutuu ja syvän unen kesto pitenee säännöllistä kestävyysliikuntaa harrastavilla. Se voi myös ehkäistä uniapneaa.

Aikamoinen ilmainen terveyspommi tuo kävely, vai mitä? Kannattaisiko kokeilla?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

FC Lahti ja Pelicans täyttävät ensi vuonna 30 vuotta. Molemmat joukkueet ovat omalta osaltaan pitäneet lahtelaisen palloilun lippua korkealla vaihtelevalla menestyksellä. Itselleni heräsi tässä eräänä kauniina syysaamuna ajatus liittyen näihin erinomaisiin urheiluseuroihin. 30-vuotisjuhlien kunniaksi voitaisiin palauttaa vanha Reipas-nimi molemmille joukkueille ja unohtaa nämä hieman muoviset nykynimet, jotka keksittiin pakon edessä, kun jääkiekon puolella kaikki Reipas-johdannaiset nimet oli ajettu konkurssiin ja jalkapallossa oli pakko löytää kaupungin uudelle fuusiojoukkueelle nimi, joka kelpaisi sekä Reippaalle että Kuusysille. Tästä kaikesta on kuitenkin aikaa jo 30 vuotta, joten nyt jos koskaan olisi aika kaivaa Reipas-nimi naftaliinista.

Miksikö? No, ihan jo pelkästään pitkien ja hienojen perinteiden vuoksi. Myönnän kernaasti, että olen parantumaton urheiluromantikko, jonka mielestä yhtä tärkeää ellei jopa tärkeämpää kuin itse urheilusuoritus, on seura ja sen pitkät perinteet ja matka tähän päivään. Toisaalta olen varma, ettei FC Lahden ja Pelicansin toimistoilla tämä kirjoitus riemunkiljahduksia paljon herätä. Juurihan siitä Reippaasta päästiin eroon.

On fakta, että harvalla urheiluseuralla on tänä päivänä Suomessa niin upeat ja pitkät perinteet kuin Lahden Reippaalla. Vaikka jalkapallon puolella olenkin aina ollut vannoutunut Kuusysin kasvatti, niin onhan Reipas-nimellä huomattavasti pidemmät perinteet aina Viipurin Reippaaasta lähtien vuodesta 1891. Lisäksi Reippaan mustaoranssi -viirupaita on kiistatta yksi Suomen legendaarisimmista pelipaidoista. Ja jotta saadaan nimenmuutoksen taakse myös se Kuusysin nimeen vannovien porukka, niin kaupunkiin perustetaan tietenkin Lahden Reippaan akatemia-/farmijoukkue, joka on nimeltään Kuusysi. Pelatkoon se sitten vaikka ykkösliigaa tai ykköstä.

Entäpä jääkiekko? Jääkiekon puolella voitaisiin myös jo huoletta unohtaa Reipas-nimen kaltoinkohtelu 90-luvulla, jolloin lukemattomia eri Reipas-versioita vietiin niin kaukalossa kuin talouspuolellakin kuin litran mittaa. Reipas-nimen maine tahrittin kyllä silloin varsin huolella. Pelicans on tehnyt nyt tehtävänsä ja palauttanut uskon lahtelaiseen kiekkoiluun peräti kolmella finaalipaikalla viimeiseen 13 vuoteen. Turkoosi väri pelipaidoissa oli hieno idea, mutta muuten Pelicans-nimi on aina maistunut aavistuksen muovilta. Kyllä, vaikka kuinka innokkaasti joukkuetta kannatankin. Pekko Pelikaanista voidaan päästää jo irti ja palata lahtelaisen kiekkoilun alkujuurille. Eihän se trooppinen lintu nyt oikein edes istu jääkiekkoiluun. Sen sijaan Lahden Reipas istuu. Se oli nimenomaan Viipurin Reipas, joka voitti ensimmäisen Suomen mestaruuden jääkiekossa vuonna 1928. Ainoa ongelma on se, että naapurikaupunkien joukkueet Kouvolassa ja Hämeenlinnassa ovat omineet Lahden Reippaan musta-oranssit värit. Ehkäpä turkoosi väri voitaisiin pitää pelipaidoissa, vaikka joukkueen nimi olisikin Lahden Reipas vai olisiko se Reipas-brändin raiskaus?

Mitenkäs sinä? Maistuisiko sinulle Lahden Reipas?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Vuodesta 2019 lähtien tyhjillään ollut Salinkallion koulurakennus ja sen tulevaisuus puhuttaa. Monet haluaisivat säilyttää rakennuksen, mutta myös rakennuksen purkamisen puolesta puhutaan. Tontille ollaan nyt valmistelemassa kaavamuutosta. Kaavatyön yhteydessä tutkitaan rakennuksen säilyttämistä, osittaista purkua ja kokonaan purkamista. Kaavatyö on lähtenyt vireille, koska rakennuksesta huolehtiva kaupungin tilakeskus haluaisi hakea sille purkulupaa. Rakennuksen ylläpito on maksanut jopa yli 100 000 euroa vuodessa.

Koulusta tehdyn korjaustarveselvityksen mukaan kiinteistössä on laaja-alaisia kosteus- ja mikrobivaurioita, jotka voivat olla terveydelle haitallisia. Rakennuksen ongelmat ovat kuitenkin sellaisia, että kiinteistö olisi mahdollista ottaa turvallisesti käyttöön perusparannuksen jälkeen. Perusparannuksen kannattavuuden arviointiin liittyy olennaisesti rakennuksen käyttötarve. Mikä olisi se toimija, joka tarvitsisi Salinkallion kokoiset tilat Launeelta? Kaupunki ei ole löytänyt rakennukselle mitään käyttöä, eikä rakennusta ole tietääkseni aktiivisesti yritetty kaupitella yksityisille tahoillekaan. Herää kysymys miksi ei? Koska rakennukselle ei ole löytynyt soveltuvaa käyttötarkoitusta, suurien investointien toteuttaminen tyhjään rakennukseen on taloudellisesti kannattamatonta. Tilakeskus on arvioinut, että rakennuksen korjaaminen maksaisi enemmän kuin uuden vastaavan rakentaminen.

Näillä tiedoilla vaikuttaakin varsin selvältä, että kaupunki haluaa ja aikoo purkaa Salinkallion koulun. Jos rakennus päätetään purkaa, alueelle kaavoitettaisiin asuntoja. Kaavoittajilla on purkamisen tapahtuessa kaksi vaihtoehtoa alueelle. Yksi vaihtoehto on tehdä omakotitalotontteja ja toinen kaupunkipientaloja, joissa rakentaminen on vähän tehokkaampaa eli onneksi pahin vaihtoehto kerrostalojen rakentamisesta ei ole vaihtoehdoissa.

Olisiko Salinkallio vielä pelastettavissa? Löytyisikö jostain sellainen yksityinen taho, joka olisi valmis satsaamaan rakennukseen? Voisiko rakennuksessa toimia esimerkiksi Attendon tai jonkun muun toimijan senioritalo? Luokkahuoneiden muuttaminen asunnoiksi olisi järkevää ja kun rakennuksessa on valmiiksi keittiö- ja ruokalatilat sekä liikuntasali, niin miksipä ei? Tiloihin voisi majoittua myös eri alojen pienyrittäjiä (hierojia, fysioterapeutteja ym.) jotka myisivät palveluitaan senioreille?
On ikävä haaskata upeaa rakennusta, mutta toisaalta yhtä ikävää on myös maksaa tyhjästä, paikoilleen lahoavasta rakennuksesta, jolle kukaan ei keksi mitään käyttöä. Olen varma, että monenlaistakin käyttöä kyllä löytyisi, mutta ydinkysymys onkin, että mistä löytyy se, kuka kaiken kustantaa?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi