Yle on viime aikoina ollut harvinaisen paljon kansalaisten hampaissa. Negatiivisia reaktioita ovat viime aikoina aiheuttaneet mm. ensi vuonna voimaan astuva lupamaksut korvaava Yle-vero, jolla Ylen toimintaa jatkossa pyöritetään, jääkiekon MM-kisojen menettäminen maksullisille kanaville ja Mannerheim-elokuva. Lisää todisteita Ylen haparoivasta linjanhausta saatiin, kun Yle hankki TV-kakkoselle tanssiohjelman. Kyseessä on kuulemma miljoonasatsaus. Kukahan neropatti Ylellä on keksinyt, että tanssiohjelmahan se juuri meiltä suomalaisilta puuttuukin?

Muutenkin Yle on turhaan lähtenyt kilpailemaan maksukanavien kanssa. Meillä on ihan tarpeeksi jo näitä turhia julkkiksia pursuavia hömppäohjelmia ja tosi-TV-formaatteja muilla kanavilla, joten pyydänkin että Yle pitäytyisi siinä minkä parhaiten osaa eli pääosin laadukkaissa asiaohjelmissa, TV-sarjoissa ja elokuvissa. Myös Ylen musiikkiohjelmat ovat huomattavasti korkeatasoisempia kuin millään muulla kanavalla.

Myös toimittajien taso Ylellä on ikävä kyllä valahtanut monenkirjavaksi. Tuntuu, että joka ohjelmassa on oltava mukana twitter-, facebook- tai tekstiviestiosuus, jolloin toimittajan ei tarvitse asioihin niin paljon perehtyäkään, kunhan toimii eräänlaisena viestinvälittäjänä. Ohjelmaa vievät tällöin eteenpäin katsojien kommentit, eivät asiansa osaavat toimittajat. Melko uskomaton oli myös Ylen kuntavaalikeskustelun aloitus, jossa ns.asiantuntijat valitsivat keskustelun suurimman onnistujan ja epäonnistujan, ikäänkuin kyseessä olisi ollut joku halpa talent-kilpailu.

Kansakunta kaipaa viihdettä, mutta jonkun kanavan pitäisi myös jatkossa satsata luotettavuuteen ja asiaosaamiseen. Julkisen palvelun tehtävä on määritelty Yle-laissa. Tehtävä on laaja ja Ylellä on merkittävä kulttuurinen vastuu. Yle saa ensi vuonna 500 miljoonaa euroa, enemmän kuin koskaan ennen. Nyt olisi viimeistään aika puhua siitä, mitä sillä rahalla Suomen kansa vastaanottimiinsa saa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi