Kirjoitin muutama viikko siitä, kuinka lahtelainen joukkueurheilu rypee syvällä suossa. Parin vuoden sisään pelkkiä huonoja uutisia. Lahti-Basket tippui pääsarjasta, FC Lahti tippui pääsarjasta, Pelicans ja LASB joutuivat liigakarsintaan. Nyt kuukausi myöhemmin voidaan todeta, että torjuntavoitto on jo saavutettu, kun lahtelainen koripallo nousi takaisin pääsarjaan ja jääkiekon sekä salibandyn pääsarjapaikka pidettiin karsintojen kautta. Seuraavaksi katseet kohdistuvat FC Lahteen, joka on ykkösliigan yksi ennakkosuosikeista suoraksi nousijaksi tai vähintään karsijaksi.
Eli onko kaikki nyt hyvin? No, ei tietenkään, sillä mikään ei ole muuttunut ja näillä näkymin nuo samat joukkueet taistelevat ensi kaudellakin ennemminkin sarjassa pysymisestä kuin mitaleista. Syykin on selvä. Lahti on yksinkertaisesti jämähtänyt urheilurakentamisessa 90-luvulle. Lahdessa kaikkien lajien joukkueet antavat hurjasti etumatkaa muiden kaupunkien joukkueille, joilla monella ovat olosuhteet urheiluun ja bisneksen tekoon monta kertaa paremmat. Ja toden totta tänä päivänä urheilu on iso bisnes, siksi siihen pitää myös satsata isosti. Kaukana ollaan niistä ajoista, kun kaupungin omista pojista kasattiin halpa joukkue, joka vieläpä pärjäsi hienosti. Tästä hyvänä esimerkkinä 80-luvun Kuusysi.
Jäähalli on elinkaarensa päässä ja pieni yleisökapasiteetti nostaa merkittävissä otteluissa lippujen hinnat pilviin. Eniten lippujen hinnat korpeavat lapsiperheitä, sillä nelihenkinen perhe maksaa yhdestä ottelusta helposti 130 euroa. Mitä vähemmän hallissa käy lapsia ja nuoria, sitä heikommalta näyttää jääkiekon tulevaisuus Lahdessa. Mistä revitään uudet katsojat tulevaisuudessa, jos ei jo lapsena tai nuorena opi käymään peleissä ja kiinnity seuraan? Pelicansissa kuohuu muutoinkin, sillä vahvat huhut uudesta omistajatahosta kiertävät kaupungilla. Moni jääkiekkoihminen on huhujen mukaan kyllästynyt siihen miten seuraa johdetaan itsevaltiaan ottein ja jälki toimistollakaan ei ole ammattitasoa.
Jalkapallon ongelma kiteytyy yhteen sanaan: Kisapuisto. Lahti on Reippaan ja Kuusysin ansiosta yksi perinteisimmistä suomalaisista jalkapallokaupungeista ja kaupunki on tuottanut useita huipppupelaajia, niin kansallisille kuin kansainvälisillekin kentille. On suorastaan käsittämätöntä ettei Lahteen saada Kisapauistoon jalkapallostadionia, ei edes sellaista, että siellä voitaisiin pelata veikkausliigaa. Hiihtostadion on upea paikka hiihdolle, ei jalkapallolle. FC Lahti ei olosuhteiden puolesta ole tällä hetkellä kovinkaan mediaseksikäs seura pelaajien keskuudessa. Kovan väännön jälkeen saatiin Kisapuiston tekonurmi uusittua, mutta purkukuntoinen pääkatsomo estää jopa ykkösliigan pelit Kisapuistossa. Tosin ovat muutkin Kisapuiston ns.palvelut jämähtäneet sinne 90-luvulle.
Jotkut ovat sitä mieltä, ettei urheiluun kannata satsata. Itse olen eri mieltä. Urheilubisnekseen kannattaa satsata, sillä urheiluhan on viihdettä parhaimmillaan ja siinä pyörii isot rahat. Katsokaapa muuten miltä tällä hetkellä näyttää tuhoon tuomitussa Lappeenrannassa, kun SaiPa monien vuosien jälkeen vihdoinkin pelaa finaaleissa. Sama Kuopiossa. Menestyvät seurat tuovat kaupungille mainetta ja kasvattavat yhteenkuuluvaisuuden tunnetta kaupunkilaisten kesken. Asioita, joita et voi ostaa rahalla.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi