Hyvinvointiyhtymän suunnitelmat yllättivät

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä on ollut jo useamman vuoden tikun nokassa tappiollisen toimintansa vuoksi. Maakunnassa on syytelty yhtymää kuntien talouden tuhoajaksi ja isojen muutoksen perään on huudeltu, jotta kuntien talous ei olisi vuodesta toiseen kuralla.
Kuntien perusterveydenhuollossa on monia isoja ongelmia ratkottavaksi. Hoitoon ei pääse tavoiteajassa ja digipalvelut eivät ole tätä päivää. Päijät-Hämeellä on ollut myös vaikeuksia saada sote-keskuksiinsa lääkäreitä. Kun perusterveydenhuolto sakkaa, kalliimman erikoissairaanhoidon käyttö kasvaa ja se taas vastaavasti aiheuttaa paljon lisäkuluja.

Tällä viikolla sitten rävähti, kun uutisoitiin, että Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä haluaa järjestää sotekeskus-palvelut uudella tavalla. Suunnitelmissa on perustaa yhteisyritys yksityisen toimijan kanssa. Tämän yhteisyrityksen olisi tarkoitus vastata viimeistään vuonna 2023 koko maakunnan peruspalveluista. Ideana on, että uuden yhtiön omistuspohjasta 51% olisi yksityisellä toimijalla ja 49% hyvinvointiyhtymällä. Käytännössä yksityisistä toimijoista vain Terveystalo, Mehiläinen ja Pihlajanlinna ovat yhteistyökumppaniksi riittävän isoja palveluntuottajia.
Tämänkaltaista mallia ei ole käytössä missään Suomessa, ottaen huomioon väestön koon. Pienemmässä mittakavassa muutama esimerkki tosin löytyy. Jos yhtymän hallitus ja yhtymäkokous näyttävät uudistukselle vihreätä valoa, ensi vuoden alusta lähtien yhteisyritys ottaisi vastuulleen Lahden, Nastolan ja Kärkölän sote-keskukset.

Ei ulkoistaminen uusi keksintö ole, sillä sitä on Päijät-Hämeessä harrastettu jo vuosia. Noin puolet yhtymän kaikista perusterveydenhuollon lääkärien ja sairaanhoitajien palveluista on ollut ulkoistettuna jo liki 15 vuoden ajan. Mitä hyötyjä sitten tällaisella mallilla on saavutettavissa? Säästöjä ei kuulemma haeta, vaan toimintavarmuutta ja parempia perusterveydenhuollon palveluja. Kustannussäästöjä voi tulla, varsinkin jos toimintavarmuus paranee. Pääsy kiireettömään hoitoon seitsemässä päivässä on yhtymän kirkas tavoite. Sama seitsemän päivän tavoite on myös nykyhallituksen ohjelmassa. Yhteisyrityksessä voitaisiin myös hyödyntää yksityisen toimijan parempia digitaalisia palveluja, jotka kunnan puolella ovat vielä lapsen kengissä.

Hyvältähän tuo kuulostaa, jos lopputuloksena on se, että lääkäriin pääsee nopeammin ja digitaalisiin palveluihin satsataan. Huonoa sen sijaan on se, että perinteisesti työntekijöitä ei ole asiassa kuunneltu. Hehän on käytännön asiantuntijoita, joten hieman oudolta kuulostaa se, että Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän henkilöstön edustajat saivat tietää peruspalveluiden uusista suunnitelmista vain päivää ennen julkistusta. Täysin auki on mm. se, millaisia työsopimuksia työntekijöille on tulossa, etenkin siirtymisessä yksityisen yrityksen palvelukseen.

Odotan mielenkiinnolla miten asia etenee, varsinkin kun mm. perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru ei peitellyt pettymystään kuultuaan suunnitelmista. Kiurun mukaan rajoittamislaki ja perustuslakivaliokunnan linjaukset panevat tiukat ehdot ulkoistamiselle, joten mysteeriksi jää vielä toistaiseksi onko hyvinvointiyhtymän suunnitelmat edes lainmukaisia.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Uusi vuosi, vanhat kujeet?

Presidentti Niinistö piti mielestäni erittäin hienon uudenvuoden puheen, mutta kaikkia se ei miellyttänyt. Kuinka voisikaan näinä erimielisyyksien aikoina? Ainakin perussuomalaiset Jussi Halla-ahon johdolla ovat arvostelleet Niinistön puhetta koskien vihapuhetta ja maalittamista.
Niinistö sanoi puheessaan, että ”Kiihottaminen kansanryhmää vastaan sekä yksilön kunniaa, rauhaa tai yksityisyyttä loukkaavat teot ovat jo vanhastaan olleet rangaistavia. Muita ihmisiä kohtaan rikoksen tekevä joutuu siitä vastuuseen. Siinä ei ole mitään yhteyttä sananvapauteen saati sen rajoittamiseen.”
Perussuomalaisten mielestä vihapuhe ja maalittaminen ovat vain tämän päivän muotisanoja, joihin vetoamalla pyritään tukahduttamaan poliittiseen puheeseen kohdistuvaa kritiikkiä. Koska kaikesta kannattaa aina vetää herne nenään, toteaa Halla-aho lakoniseen tyyliinsä, että perussuomalaisia luonnollisesti saa maalittaa kaikessa rauhassa. Halla-ahonkin kannattaisi muistaa, ettei perussuomalaiset ole kansanryhmä, vaan poliittinen puolue. Siinä on vissi ero. Sitä paitsi, vanha suomalainen sananlasku opettaa, että sitä saa mitä kylvää tai niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

Se, että perussuomalaiset ovat ottaneet nyt presidentin mustamaalaamisensa kohteeksi, kertoo karua kieltään siitä, että mopo alkaa hienoisesti keulimaan persuleirissä nousseen gallup-suosion vuoksi. Ovathan perussuomalaiset nyt suosionsa huipulla kovasti toivoneet ja vaatineet uusia vaalejakin. Miksipä ei, sillä silloin kannattaa takoa, kun rauta on kuumaa, mutta syytä olisi muistaa, että vaalit odottavat vasta kolmen vuoden päässä. Jonkinlainen yhteistyö ja sivistynyt keskusteluyhteys muiden kanssa olisi syytä säilyttää, sillä moni gallup-suosio on sulanut vuodessa, saati sitten kolmessa. Kysykää vaikka keskustalta. Toisaalta voihan olla, että kolmen vuoden päästä perussuomalaiset repivät vaaleissa yli 50% äänistä ja muodostavat hallituksen yksin, ilman muita puolueita. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että ainakin nettikeskusteluiden sävyn perusteella moni perussuomalainen näin myös uskoo.

Presidentin sanoin ”Kun halua aitoon keskusteluun ei enää ole, lisääntyy tahallinen väärinymmärtäminen. Kun tiedolla on merkitystä vain sen palvellessa omaa agendaa, syntyy tilaa puolitotuuksille, valheillekin.” Siinäpä se on lyhyesti ja ytimekkäästi ilmaistu, mistä tänä päivänä on pitkälti kysymys. On hienoa huutaa toisen ohi ja se kuka huutaa kaikkein koviten, voittaa. Asiallinen keskustelu ongelmista ja niiden ratkaisuista loistaa poissaolollaan, kun tyhjät populistiset sanat sinkoilevat edestakaisin ja kansa taputtaa pieniä käsiä innoissaan, aivan kuten se taputtaisi koulukiusaajalle koulun pihalla. Kannattaa kuitenkin muistaa, että koulukiusaajallekin taputetaan ainoastaan siksi, ettei se vain alkaisi kiusaamaan juuri minua, ei siksi, että kyseessä olisi mahtava tyyppi.

Loppuun vielä lainaus presidentin puheesta, joka jokaisen on syytä lukea ja nimenomaan ajatuksen kanssa. ”Ymmärtämyksen ei tarvitse merkitä yksimielisyyttä. Erilaisia mielipiteitä maahamme on aina mahtunut. Asioista sopii kiistellä, pitääkin. Mutta toisten ylenkatsominen ja aliarvioiminen ei kiistanalaisten asioiden ratkaisua edistä. Me pystymme parempaan.”

Hyvää uutta vuotta 2020!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Vuonna 2019

Pitelet käsissäsi vuoden viimeistä Omalähiötä. Vuoden viimeiseen lehteen sopinee pieni katsaus siitä, mitä kaikkea vuonna 2019 oikein tapahtui. Muistikirjana olen pitänyt omia pääkirjoituksiani tältä vuodelta, joten näkökulma rajoittuu etelälahtelaisen toimituksen työpöydän ääreen.

Tammikuussa meitä kuritti Valkoinen kurittaja. Muitakin sääilmiöitä viime vuonna nimettiin, mutta tämä oli ehdottomasti se raflaavin ja mieleenpainuvin. Kuun vaihteessa olivat esillä työttömien valmennuskursseilla rahastaminen sekä hoivayritykset, joiden vanhustenhoito miellettiin enemmän vanhusten säilömiseksi kuin hoidoksi. Raha puhui tässäkin tapauksessa vahvasti. Helmikuussa Matti Nykänen vaihtoi hiippakuntaa ja launeelaisia syytettiin ilmaston pilaamisesta puunpoltollaan.
Maaliskuussa kerrottiin, ettei Lahti kuulu Suomen kasvukeskuksiin. Se ei ehkä ketään yllättänyt, mutta Suomen arvottaminen maailman onnellisimmaksi maaksi herätti kyllä keskustelua. Pelicans yritti aikaansaada turkoosia kevättä, mutta stadilaisiin punanuttuihinhan se sitten karahti.

Huhtikuun ilmassa oli huomattavissa selkeästi vaalikiimaa ja sen tuloksena saatiin ns. punajuurihallitus ”muutaman” oikeistolaisemman hallituksen jälkeen. Toukokuussa kerrattiin netinkäytön kultaisia sääntöjä eli minkä nettiin laitat, sen edestäsi löydät. Ei ole selvää tuo edes kansanedustajille, saati sitten tavalliselle kaduntallaajalle. Lahti, tuo vihreiden arvojen puolestapuhuja, päätti lähteä mukaan KymiRingin moottoriurheilubisnekseen. Joku voisi löytää tuosta jonkinlaista kaksinaismoraalia, mutta kaupungintalolla vihreä omatunto haudattiin tulevien voittojen alle. Ennen kesää huudettiin vielä porukalla Mörköä, kun Leijonat hakivat perinteisesti Bratislavasta maailmanmestaruuden. Kesäkuussa saimme pitkästä aikaa lahtelaisen ministerin. Edellinen oli muuten samasta perheestä. Hyvinvointiyhtymä paljastui pahoivointiyhtymäksi ja pohjattomaksi rahakuiluksi.

Elokuussa Lahden Green Capital-hanke lähti kompastellen käyntiin, kun kaupunginjohtaja Timonen valitsi ihan issekseen projektin johtajan. Soppahan siitä syntyi ja eräänlainen ”hakuprosessi” piti järjestää. Vähemmän yllättäen haun jälkeen projektijohtajan nimi ei muuttunut.
Kesä tuo, syksy vie. Tällä kertaa syksy vei Launeen terveysaseman. Vuoden kestoaihe eli ilmastonmuutos jakoi edelleen suomalaisia. Puolet epäilee koko ilmastonmuutosta ja toinen puoli haluaisi Suomen olevan etunenässä ilmastonmuutoksen torjumisessa. Tappeluhan siitä syntyy.

Lokakuussa huolestuttiin Suomen vauvakadosta. Nyt pitäisi malttaa hetkeksi pudottaa se älypuhelin kädestä, jotta pystyisi touhuamaan jotain muuta, vaikka niitä vauvoja? Marraskuussa ihmettelin huonosti käyttäytyviä kansanedustajia, joiden käytöstavat viittavat enemmän koulukotiin kuin kultaisen käytöksen kirjaan. Posti meni lakkoon ja Huuhkajat ensimmäistä kertaa arvokisoihin. Myönnän, että itkin. Siis Huuhkajien vuoksi, en Postin. Paljon keskusteltiin sananvapaudesta ja kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Jopa niin paljon, että vihreiden Petelius pyysi anteeksi saamelaissketsejään. Joulukuussa Postigate eteni jo niin pitkälle, että pääministeri Rinne sai lähteä.  Tilalle saatiin todellista nuorta naisenergiaa, mikä tietenkin tietyissä piireissä kovasti harmitti, aina Virossa asti. Loppuvuosi keskusteltiinkin sitten vain ja ainoastaan Al-Holin leirin lapsista.

Olipahan taas kerrassaan hullu vuosi! Ei tarvitse olla suuri ennustaja, jos ennustaa, että ensi vuonna vauhti vain kiihtyy. Nyt on kuitenkin aika vetää hieman henkeä ja nauttia joulun ajasta. Tavataan näissä merkeissä seuraavan kerran 10. tammikuuta.
Hyvää joulua itse kullekin säädylle ja onnellista uutta vuotta 2020!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Huulipunahallitus?

Suomessa on kiva tapa nimetä hallituksia kaikenlaisilla hassuttelunimillä. Niitä keksivät niin itse hallituspuolueet kuin oppositiokin. Yleensä hallituspuolueet keksivät ne asiallisemmat ja oppositiolle jäävät keksittäväksi sitten ne hieman ivallisemmat vaihtoehdot. Niinpä ei kauaa mennyt, kun Sanna Marinin uusi hallitus nimettiin huulipunahallitukseksi. Nimen keksimisen takana olivat Pohjanmaan kokoomusnaiset, jotka mainitsivat kannanotossaan Suomen siirtyneen härkälaumasta huulipunahallitukseen. Kannanotossa todettiin myös, ettei kyseessä ole ehkä paras mahdollinen vaihtoehto tämäkään, mikä ainakin allekirjoittanutta hieman ihmetytti, nimenomaan naisjaoston lausumana. Luulisi, että juuri naisjaostossa oltaisiin iloisia siitä, että nuoret naiset ovat vallanneet politiikan kärkipaikat Suomessa?

Marinin hallituksessa naisia tosiaankin on 12 ja miehiä 7. Suurimman huomion, niin meillä kuin maailmallakin, ovat saaneet maailman nuorin pääministeri Marin sekä ministerit Andersson, Ohisalo ja Kulmuni, ovathan he kaikki alle 35-vuotiaita naisia, jotka johtavat samalla myös omia puolueitaan. Monet ovat olleet huolissaan hallituksen kokemattomuudesta. Itse näen niin, että se mikä kokemuksessa ehkä nyt hävitään, on mahdollista voittaa uuden sukupolven tuoreella näkökulmalla asioihin ja niiden hoitamiseen.

Itse tervehdin tällaista nuorten esiinmarssia, on sitten kyse miehistä tai naisista, ihan positiivisin mielin. Josko nyt saataisiin ummehtuneisiin poliittisiin piireihin hieman uutta säpinää? Aivan liian kauan ovat samat kuluneet naamat jo vallassa jyllännetkin luutuneine käsityksineen ja saunasopimuksineen. Vaikka itse kuulunkin ns. setämiesten ikäkategoriaan, niin en ole huolissani omasta miehisyydestäni, vaikka naiset nyt ovat ottaneetkin johdon Suomessa. Kuitenkin monille Suomen setämiehille asia tuntuu ottavan koville. Monet ovatkin nyt heränneet luolistaan ja ruoskivat jo kovalla kädellä uutta huulipunahallitusta. Kaikenlaiset tytöttelyt ja Spice Girls-vertaukset sinkoilevat somessa. Ehkäpä kuitenkin voisimme antaa näille ”tytöille” mahdollisuuden näyttää kyntensä Suomen asioiden hoidossa. Ei se nyt voi kovin paljon ainakaan huonommin mennä kuin niillä aikaisemmilla ”setämieshallituksilla”? Sitä paitsi, jos gallupit pitävät kutinsa, saamme viimeistään kolmen vuoden päästä taas vanhan kunnon setämieshallituksen, kun perussuomalaiset ja kokoomus pääsevät näyttämään omat kyntensä. Näissä puolueissahan eivät nuoret naiset jyllää, muuta kuin korkeintaan kahvinkeittäjinä.

Vaikka hallituksen kokoonpano olisi minkälainen tahansa, on selvää, että sillä on nyt näytön paikka. Maailmalla Suomen hallituksen kokoonpano nuorine naisineen on otettu ilolla vastaan, mutta siitä ei ole mitään apua, jos homma ei toimi. Kapuloita hallituksen rattaisiin tullaan heittämään varmasti ennennäkemättömällä raivolla. Toivottavasti kuitenkin pysytään asiallisella linjalla, sillä politiikka on jo aivan liiaksi muuttunut vastustajien maalittamiseksi somessa ja likasangon kaatamiseksi tylysti niskaan. Jokaisessa puolueessa on varmasti monia hyviä, asioista perillä olevia järkipoliitikkoja ja sitten näitä ns. koulukiusaajia, jotka öyhöttävät minä-minä -juttujaan somessa päivästä toiseen. Kumpien sinä haluat johtavan tätä maata?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kovaa poliittista peliä

Tällä viikolla näimme taas kuinka kovaa peliä politiikka on ja kuinka korkealtakin pallilta voi nopeasti pudota, kun askelmerkit ovat väärät. Pääministeri Rinne kaatui postigateen rytisten. Valtion omistajaohjauksen olisi pitänyt ottaa kantaa tes-shoppailuun jo loppukesästä, eikä vasta siinä vaiheessa, kun löysät olivat jo housuissa ja lakko päällä. Tämä tarkoitti sitä, että Rinne joutui paikkailemaan asiaa lakon aikana ja sen jälkeen alkoi sekoilu päivämäärien ym. kanssa. Kuka oli saanut mitäkin tietoa ja milloin ja kumpi valehteli, Postin johto vai pääministeri?

Vihreät, rkp ja vasemmistoliitto olivat valmiita jatkamaan Rinteen kanssa, mutta loppujen lopuksi se oli hallituskumppani keskusta joka päätti, että se haluaa päästä Rinteestä eroon. Tähän on varmasti monta syytä, mutta ihan ensimmäiseksi tulee mieleen rajusti alaspäin syöksyvä gallupmenestys. Keskusta ei halunnut, että Rinne vie keskustan mukanaan suohon. Toinen syy löytynee siitä, että nyt keskusta pääsi kostamaan Anneli Jäätteenmäen kohtalon 16 vuoden takaa, jolloin demarit vaativat keskustalaisen pääministerin eroa. Kolmas syy löytynee Rinteen henkilökohtaisista ominaisuuksista ja hänen vahvasta ammattiyhdistystaustastaan, joka on ollut punainen vaate varsinkin keskustalaisille yrittäjille, jotka toivoisivat puolueeltansa enemmän oikeistolaista politiikkaa.

Kerrankin voin itse nostaa hieman omaa häntääni ja todeta, että tämä kaikki oli nähtävissä jo huhtikuussa, jolloin ihmettelin heti vaalien jälkeisessä pääkirjoituksessani 18.4. Rinteen valintaa pääministeriksi seuraavin sanoin:
Vinkkini demareille onkin, että Rinteestä tulee hankkiutua nopeasti eroon. Demarit tarvitsee vallassa pysyäkseen nykyaikaisen puolueenjohtajan, jonka prototyyppejä kyllä löytyy muutama jo varapuheenjohtajista. Vaaleissakin nähtiin, ettei puheenjohtaja kerännyt lähellekään sitä puolueen isointa äänipottia. Pääministerinä Rinne tulee olemaan ”sitting duck” eli kovin helppo maalitaulu arvostelijoille. Möläytyksiä ja epäselviä lausuntoja on luvassa ja niihin on kovin helppo tarttua.
Outoa on se, että, kun edellä mainittu oli kovin helppo nähdä pienen lehden toimituksesta käsin, miksei sitä tajuttu demareiden keskuudessa? Vai tajuttiinko, mutta asialle ei pystytty tekemään mitään, ennen kuin vasta nyt?

Vaikuttaa hieman siltä, että perussuomalaisten suosiosta pelästyneet keskustalaiset tai ainakin osa heistä haluaisivat jo tässä vaiheessa lähestyä kokoomusta ja persuja, olihan keskustan kentän tahto jo keväällä, ettei tähän hallitukseen lähdettäisi. Myös kokoomus on nähnyt tilaisuutensa tulleen ja tiistaina nähtiinkin A-studiossa keskustaa nolosti liehittelevä kokoomuspuheenjohtaja Orpo, joka tarjosi kokoomusta keskustan kaveriksi hallitukseen. Samalla myös kokoomuksen oma linja tuntuu livenneen perussuomalaisten suhteen. Aiemmin persut eivät kokoomukselle olisi hallituskumppaniksi kelvanneet, vaan nyt on ääni kellossa jo täysin eri. Ainakin varapuheenjohtaja Häkkäsellä on ovi sepposen selällään auki persuyhteistyölle.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Tuleeko Sanna Marinista Suomen nuorin pääministeri vain 34-vuotiaana vai vedetäänkö jostain jokerikortti tai peräti Musta Pekka esiin? Pitääkö Halla-ahon pokka median edessä jatkossakin, sillä mies näyttää nyt koko ajan siltä, että tekisi mieli hulluna tuulettaa, muut kun tuntuvat pelaavan koko ajan hänen pussiinsa? Anna mennä vain Jussi, kyllähän futiksessakin tuuletetaan, kun vastustaja tekee oman maalin.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tutkinta- ja anteeksipyyntöjä

Viime viikolla vihreiden kansanedustaja Pirkka-Pekka Petelius pyysi saamelaisilta anteeksi vanhoja Naima-Aslak sketsejään 80- ja 90-luvulta. Peteliuksen silloinen aisapari Aake Kalliala ei sen sijaan nähnyt mitään syytä pyytää sketsejä anteeksi. Hänen mielestään kyseessä on sen ajan kuva ja asiaan tulee suhtautua myös niin. Toisaalta voidaan miettiä myös sitä, kuinka paljon Peteliuksen anteeksipyyntöön vaikutti poliittinen painostus? Olisiko Petelius pyytänyt sketsejä anteeksi, jos ei olisi vihreiden kansanedustaja? Totuutta ei tiedä kuin Petelius itse, mutta jos hän oikeasti oli sitä mieltä, että anteeksi on syytä pyytää, niin annetaan miehen toki pyytää anteeksi, jos se hänen mieltään helpottaa. Onhan mediassa nähty toki myös kiittäviä lausuntoja saamelaisilta asian tiimoilta. Seuraavana Peteliuksen anteeksipyyntölistalle ilmoittautuivat romanit, joten Peteliuksella voi loppuvuosi mennä hyvinkin anteeksipyydellessä eri kansaryhmiltä. Onhan mies kunnostautunut sketsiviihteen saralla neljällä vuosikymmenellä ja vitseistä ovat saaneet osansa kovin monet. Jännityksellä odotan vaativatko esimerkiksi savolaiset Peteliukselta anteeksipyyntöä…

Moni on varmasti miettinyt, että ollaanko nyt menossa jo liian pitkälle, kun vanhoista sketsiohjelmista aletaan rustaamaan tutkintapyyntöjä. Valitettavasti näyttää nyt vahvasti siltä, että yksi uusi tapa tehdä politiikkaa on tehdä tutkintapyyntöjä ihmisten mielipiteistä ja tekemisistä vuosien varrella. Ei niin väliä, vaikka ”rikos” olisi jo 30 tai 40 vuotta vanha. Alkunsa tämä trendi on saanut luultavasti siitä, että joidenkin perussuomalaisten tekstit ja mielipiteet on nostettu tutkintaan vihapuheena. Siitä innostuneena vedettiin seuraavaksi mukaan Päivi Räsäsen raamattupuheet tilille ja nyt on päästy jo 80- ja 90-lukujen sketsihuumoriin. Innolla odottelen, kuka seuraavaksi vedetään alttarille uhrattavaksi. Kenties Aarne Tarkas ja Repe Helismaa ”Pekka ja Pätkä neekereinä” -elokuvasta vuodelta 1960?

Eiköhän poliisilla ole parempaakin tekemistä, kuin tutkia onko suomalainen sketsihuumori kansanryhmää loukkaavaa vai ainoastaan huonoa/hyvää huumoria? Sitä paitsi Suomessa koomikot ovat tehneet vitsejä varmasti kaikista mahdollisista ihmisryhmistä. Ja kaikille on kyllä naurettu aika tasapuolisesti. Kaikiltako heidän nyt tulee pyytää anteeksi? Viheltäkää joku tämä leikki poikki nyt, ennen kuin näistä tutkintapyynnöistä itsessään tulee huumoria. Sketsihuumorilla ja oikealla vihapuheella kansanryhmää vastaan ei ole oikeastaan mitään tekemistä keskenään. Kyllä tolkun ihminen normimaalaisjärjellä osaa eritellä huumorin huumoriksi ja vihapuheen vihapuheeksi. Tämä kaikki todistaa vain todeksi vanhan sanonnan, että huumori on erittäin vaikea laji, varsinkin tosikoille.

Kiitos ja anteeksi!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Huuhkajahuumaa

Viikko sitten Suomen jalkapallomaajoukkue eli tuttavallisesti ilmaistuna Huuhkajat varmisti historiallisen kisapaikkansa ensi kesän EM-kisoissa. Historiallinen saavutus on tietenkin siksi, ettei jalkapallossa ole aikaisemmin ylletty arvokisoihin, muuta kuin naisten ja nuorten sarjoissa.
Ensimmäistä kertaa edes yhden päivän ajan taisi Suomessa käydä niin, että jalkapallo peittosi jääkiekon, sillä sen verran kova oli kisapaikan juhlinta ympäri Suomen. Ja hyvä niin, sillä kyllä kuningas Jalkapallo ansaitsee arvoisensa aseman myös Suomessa.

Nyt kun kisapaikka on varmistettu, tulevat Huuhkajat varmuudella pysymään median ja kansan huomion keskipisteenä aina ensi kesään asti. Nyt alkaa kova vääntö siitä, ketkä joukkueessa pelaavat ja pitäisikö jo uransa maajoukkueessa lopettaneet huippupelaajat pyytää takaisin mukaan joukkueeseen. Parin viikon päästä selviää myös lopullisesti millainen on Huuhkajien alkulohko ja missä se pelataan. Sen jälkeen alkavat tietenkin spekulaatiot siitä, onko Suomella mahdollisuuksia alkulohkosta jatkoon. Ensi kesän EM-kisathan pelataan peräti 12 eri maassa ja joka lohkolle on määritelty kaksi pelipaikkaa. Se, että kisaisäntiä on niin paljon, aiheuttaa jo oman vaikeutensa lohkojaon määrittelyyn. Tähän kun vielä lisätään se, että kisoissa on maita, joita ei poliittisista jännitteistä johtuen voida laittaa samaan lohkoon, saadaan ns. lohkoarvonnasta ennemminkin farssi kuin jännittävä arvontatilaisuus. Lisäksi hieman epäreilulta tuntuu vaikkapa sellainen mahdollisuus, että Suomi pelaisi Pietari/Kööpenhamina-lohkossa, jossa kisaisännät Venäjä ja Tanska automaattisesti pääsevät pelaamaan omilla kotikentillään Suomea vastaan.

Tällä viikolla Huuhkajille järjestettiin kansanjuhla. Se, oliko se oikeasti tarpeellinen, voidaan olla montaa mieltä. Huuhkajien saavutus on toki upea ja historiallinen, mutta onko muissa lajeissa aikaisemmin järjestetty kansanjuhla sen kunniaksi, että on päästy kisoihin? Siis 24 parhaan eurooppalaisen maan joukkoon. Yleensä jos joku suomalainen urheilija tai joukkue on EM-kisoissa sijoittunut sijalle 24, on usein puhuttu kansan suulla kisaturistista. No, Huuhkajien tilanne on tietenkin hieman toinen ja kansanjuhla heille toki suotakoon, mutta tuntuu, että mopo on lähtemässä hieman keulimaan näin jo alkuvaiheessa. Myös kansan odotukset itse kisojen suhteen ovat noususuhdanteessa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että EM-kisoissa jopa sellaiset huippumaat kuin Ranska ja Hollanti ovat vasta kakkoskorissa arvottaessa alkulohkoja eli kovaa kyytiä on odotettavissa, on lohkoarvonnan tulos mikä tahansa.

Toisaalta ainakin itselleni ja varmasti monelle muullekin riittää jo se, että näkee vihdoin ja viimein Suomen jalkapallon arvokisoissa. Ensimmäistä kertaa ei tarvitse miettiä mille joukkueelle kisoissa hurraisi. Ensi kesänä kisoja katsotaan vain ja ainoastaan sinivalkoisten lasien läpi. Oi Suomi on!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kustin polkulakko

Maanantaina alkoi postilakko. Vielä 30 vuotta sitten Postin lakko olisi rampauttanut yhteiskunnan pahemman kerran, vaan toisin on nyt. Nyt suurin osa viestiliikenteestä toimii sähköisesti ja kun suurin osa lehdistäkin löytyy digiversiona, saattaa moni kysyä, että mihin sitä Postia enää edes tarvitaan? Pakettien kuljetukseen ehkä? Ai niin, niitähän on monia muitakin kuljetusfirmoja ja vielä nopeammin ja varmemmin toimivia. Postissa on varauduttu digitalisaation tuomiin muutoksiin jo 90-luvun puolivälistä asti. Postinjakelussa tehdyt muutokset, esimerkiksi kaikki työaikakiristykset ja työmenetelmäuudistukset perusteltiin aina sillä, että kohta se digitalisaatio vie meiltä kannettavat lähetykset, joten meidän tulee valmistautua tulevaan. Nähtävästi eivät kaikki ne kymmenet eri muutokset olleet kovinkaan toimivia, kun nyt on otettu jo näin radikaalit toimet käyttöön. Puhutaanhan peräti 30-50% palkanalennuksista. Ennen vanhaan lakkoiltiin jo, jos ei saatu riittävää palkankorotusta, joten ei ihme, että postilaiset ovat lakkonsa aloittaneet. Ja hyvä että aloittivat, sillä kyse on nyt aika isoista linjauksista.

Vai pitäisikö postilaisten nyt vain ottaa lusikka kauniiseen käteensä ja tyytyä siihen, että työnantaja suorittaa kivaa TES-shoppailua ja haluaa siirtää työntekijänsä huomattavasti halvemman työehtosopimuksen piiriin? Tyytyä siihen, että palkkaa pudotetaan 30- 50% ? Toisaalta pitäisikö tyytyä siihen, että yleensä on edes työpaikka? Voihan tässä käydä niinkin ikävästi, että palkanalennus on 100% . Yllättävää kyllä, tällaisiakin viestejä ja kommentteja saa netin keskustelupalstalta lukea. Se kenen mielestä noin 2000 € kuukaudessa on niin kova palkka, että siitä voi rauhassa ottaa vaikkapa 30 % palkasta pois, niin tervemenoa Postiin töihin. Siellä sinua odotetaan jo vesi kielellä. Työtä kyllä riittää, palkkaa ei niinkään.

Jos käy niin, että postilaiset joutuvat tässä taipumaan ja heidät siirretään halvemman työehtosopimuksen piiriin, tulee se näkymään varmasti jatkossa myös muiden alojen toiminnassa. Miksipä eivät muutkin alat siirtäisi omia työntekijöitään halvemman työehtosopimuksen piiriin, jos sen voi tehdä tuosta vain, ilman mitään seuraamuksia? TES-shoppailu kelpaa varmasti monelle yritykselle, jotka kamppailevat olemassaolostaan.

Postin johto osoittaa oman tilannetajunsa palkkaamalla tällä hetkellä näkyvästi kausityöntekijöitä joulusesonkia varten sekä käyttämällä vuokratyöntekijöitä lakkorikkureina. Toisaalta mitä muuta voi odottaa yritykseltä, joka maksaa johtajilleen ökypalkkaa samalla, kun se haluaa alentaa pienellä palkalla työtään tekevien työntekijöidensä palkkaa tuntuvasti. Vai koskevatko palkanalennukset mahdollisesti myös Postin ylintä johtoa? Tuskinpa nyt sentään.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Sananvapautta vai kiihottamista?

Valtakunnansyyttäjä määräsi maanantaina poliisin aloittamaan esitutkinnan koskien Päivi Räsäsen kirjoitusta vuodelta 2004. ”Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi” -pamfletin julkaisi Suomen Luther-säätiö, jonka verkkosivuilla kirjoitus on yhä saatavilla. Valtakunnansyyttäjän mukaan on syytä epäillä, että asiassa on syyllistytty kiihottamiseen kansanryhmää vastaan halventamalla homoseksuaaleja.

Aikaisemmin lähinnä perussuomalaisten maahanmuuttovastaiset tekstit sekä muutaman demarikansanedustajien rasistiset tekstit sosiaalisessa mediassa ovat ylittäneet mediakynnyksen, mutta tämä Räsäsen tapaus nostaa kierroksia keskustelussa entisestään. Uskon etten ole ainoa, joka haluaisi pikkuhiljaa jotain rotia tähän sananvapaus/kiihottamiskeskusteluun.
Onko oikein, että kaivetaan tekstejä 15 vuoden takaa, kun kansanryhmää vastaan kiihottaminen nykymuodossaan lisättiin rikoslakiin vasta vuonna 2011? Tätä ennen voimassa ollut asetus puhui ”kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamisesta”.
Pitäisikö nyt linjata niin, että pykälä koskisi vain vuoden 2011 ja sen jälkeen kirjoitettuja tekstejä? Maailmahan on täynnä kirjallisuutta ja julkaisuja, joiden sisältö olisi tänä päivänä julkaistessa lainvastaista. Jos alamme tulkitsemaan ja tuomitsemaan yli 10 vuotta vanhoja tekstejä, on edessä loputon suo. Fakta on se, että menneisyyttämme emme voi muuttaa, mutta siitä voidaan oppia tulevaisuutta varten.

Moni kysyy nyt huolestuneena, onko Suomessa sananvapautta alettu kaventamaan mielivaltaisesti? Kuka määrittelee sen, mistä saa puhua ja miten? Käytännössä asian ei pitäisi missään nimessä olla poliittisesti värittynyt mihinkään suuntaan, vaan perustua vain ja ainoastaan Suomen lakiin, joten kurkataanpa mitä laki sanoo kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja sanavapaudesta:

”Kiihottamiseen kansanryhmää vastaan syyllistyy se, joka asettaa yleisön saataville taikka muulla tavalla levittää yleisön keskuuteen tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka muulla niihin rinnastettavalla perusteella. Usein kiihottamisrikoksissa on kyse sananvapauden väärinkäytöstä.”

Eli lyhyesti voidaan asia ilmaista niin, että Suomessa saa olla ihan vapaasti mielipiteiltään natsi, kommunisti tai kannattaa mitä tahansa muutakin ismiä, mutta sananvapaus on perusoikeutena suhteellinen ja sen rajoja arvioidaan suhteessa muihin oikeuksiin ja lakeihin. Yhden perusoikeuden alaa voidaan rajoittaa suhteessa toisen perusoikeuden toteutumiseen. Sananvapautta voidaan siis rajoittaa muilla laeilla. Mitä tahansa saa siis sanoa, mutta jokainen on kuitenkin lain edessä vastuussa sanoistaan.

Ei tämä helppoa ole, eikä yksiselitteistä, mutta joku selkeä linja tähän sananvapauden ja kiihottamisen kansanryhmää vastaan väliseen kissanhännänvetoon pitää löytyä. Muuten meiltä loppuvat keskustelu ja eriävät mielipiteet. Toisaalta jokainen meistä voi aina miettiä kahteen kertaan, miten asioista kirjoittaa ja puhuu. Ikävä kyllä kärjistäminen ja kaikenlainen öyhöttäminen somessa tuntuu olevan se tapa, jolla tänä päivänä saa asiansa parhaiten kuuluviin, joten voinemme odottaa lisää esitutkintoja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Huonosti käyttäytyvät kansanedustajat

O tempora, O mores (oi aikoja, oi tapoja) voisi viisaasti todeta, kun seuraa nykyisten kansanedustajien ja muidenkin poliitikkojen edesottamuksia, niin sosiaalisessa mediassa kuin eduskuntasalissakin. Luultavasti olen joidenkin mielestä vanhanaikainen ihminen, mutta itseäni tökkii pahasti se, miten kansanedustajat tänä päivänä käyttäytyvät ja puhuvat toisilleen. Itse odotan kansaedustajan olevan sivistynyt ihminen, joka osaa keskustella järkevästi monista eri asioista faktoihin nojaten. Nyt keskustelu ja yleinen meno on kuin keskikaljakuppilan pöydässä perjantai-iltana. Herjaukset lentävät ja porukka ympärillä naureskelee ja odottaa kumpi solvaa toista pahemmin ja ”voittaa” väittelyn.

Kaikkinainen kunnioitus toista ja toisen mielipiteitä kohtaan loistaa poissaolollaan. Meno on kuin Big Brother-talossa, jossa jokainen haluaa tulla esille enemmän kuin muut ja tänä päivänä se, jolla on räävittömimmät ja raflaavimmat jutut vastapelureistaan, saa isoimman huomion. Pilkasta on tullut monen kansanedustajan viestinnän perustyylilaji. Monesti halutaan ymmärtää toisen mielipiteet jo lähtökohtaisesti väärin ja monesti niitä myös liioitellaan ja kärjistetään. Pilkan kohteita ovat mm. mielipiteet, ihmiset ja heidän taustansa.

Lähtökohtaisesti ongelma on kuitenkin meissä äänestäjissä, sillä jos kansalaiset äänestävät juuri niitä, jotka eniten mediassa revittelevät, jatkossa kaikki alkavat revitellä. Kierre on loputon, kun muutkin kansanedustajat huomaavat, että pilkkaamalla ja revittelemällä saa ilmaista palstatilaa ja ihmisten huomion. Asialinjalla liikkuvat kansanedustajat kun ovat kansan mielestä harmaata massaa ja seinäruusuja, jotka eivät ole kiinnostavia. Suuntaus on huolestuttava, jos maan asioista päättävät vain ne pahimmat rääväsuut. Ja tähän suuntaan ollaan valitettavasti menossa, sillä useat kokeneet kansanedustajat eivät enää uskalla ottaa kantaa tähän ongelmaan, ettei heitä alettaisi herjaamaan sosiaalisessa mediassa. Ja sitten vielä ihmetellään, ettei Suomessa ole saatu koulukiusaamista kuriin…

Kaiken lisäksi pahimmat herjaajat ovat niitä kaikkein herkkänahkaisimpia itse. Kun herjaamisiin puututaan, he uhriutuvat ja valittavat, että heidän sananvapauttaan rajoitetaan. Esimerkkiä haetaan Amerikasta asti ja kieltämättä Donald Trump on vienyt amerikkalaisen presidentti-instituution kauaksi siitä mihin Barack Obama sen jätti. Siinä missä Obama vaikutti erittäin sivistyneeltä ja oppineelta herrasmieheltä, vaikuttaa Trump lähinnä katutappelijalta, jonka yleissivistys ja käytöstavat ovat pyöreä nolla.

Toisaalta kansa saa sen, minkä kansa ansaitsee. Toivon, että äänestäjät alkaisivat jatkossa vaatia edes normaaleja käytöstapoja kansanedustajiltaan. Haluaisitko sinä, että oma lapsesi käyttäytyisi kuten räävittömimmät kansanedustajat? Tuskin. Miksi sitten rääväsuu poliitikko saa äänesi? Siinäpä hieman miettimistä meille kaikille.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

PÄÄKIRJOITUKSET -arkisto

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011