Kesäloma on täällä taas!

Seuraavien neljän viikon kohdalla kalenterissani lukee isolla sana ”LOMA”. Kiva juttu, mutta mitä ihmettä sitä sitten lomallaan tekisi? Pitäisikö varata äkkilähtö etelään vai kiertää vain kotimaata? Riippuu tietenkin säästä. Toisaalta, johan tässä kesäkuussa sai nauttia lämmöstä. Menisikö mökille vai vuokraisiko asuntoauton? Käydäänkö sukulaisissa vai vietetäänkö loma vain perheen kesken? Mitäs jo oltaisiinkin kaupungissa koko loma vai pitäisikö sittenkin kiertää festareita ja erinäisiä kesätapahtumia? Suunnatakko Ruisrockiin vai Savonlinnan oopperajuhlille? Loma pitää sisällään niin suuren määrän erinäisiä odotuksia, että moni pakahtuu jo alkuunsa niiden alle. Monien mielestä kesäloman pitäisi olla aina ikimuistoinen ja sellainen, että sitä olisi sitten talven pimeinä iltoina kiva muistella. Melkoinen guru saa olla, että saa koko perheen lomatoiveet toteutettua neljässä viikossa ja luulenpa ettei sitä kannata edes yrittää.

Monella lomaan liittyvät suorituspaineet ovat maksimissaan ja stressi korkealla, vaikka loman vaikutus pitäisi olla juuri päinvastainen. Esimerkiksi avioerotilastoissa on elo-syyskuussa piikki, sillä eniten erotaan juuri kesälomien jälkeen. Suurin syy ei ehkä kuitenkaan ole epäonnistuneessa lomassa, vaan siinä, että lomalla pariskunnilla on kerrankin aikaa keskustella/ riidellä ne kaikki riidat kunnolla läpi, jotka työ- ja arkikiireiden takia on sysätty syrjään läpi vuoden. Tai sitten, kun kerrankin on yhteistä aikaa, huomataankin, ettei meillä ole enää mitään yhteistä.

No synkistä vesistä niihin iloisempiin. Suomen kesä on pullollaan kivoja kesätapahtumia, isoja ja pieniä, jotka keräävät paljon ihmisiä. Jonkun arvion mukaan kaikissa kesän tapahtumissa käy jopa noin kaksi miljoonaa ihmistä. Se lämmittää suuresti mieltäni, sillä useimmat tapahtumat, varsinkin ne pienemmät, kasataan pitkälti talkoovoimin, verta, hikeä ja kyyneliä vuodattaen. Useimmiten kyseessä on enemmän ”rakkaudesta lajiin”- tyylinen elämys kuin ”rahat pois tyhmiltä kuluttajilta”- riisto. Tukemalla paikallista tekemistä pidät samalla oman asuinalueesi vireänä ja elinvoimaisena. Support your local (Kannata paikallista) -hokema on siis hyvä pitää mielessä tänäkin kesänä, kun miettii lomasuunnitelmiaan. Ei aina tarvitse lähteä kauas löytääkseen upeita elämyksiä ja kivoja tapahtumia.

Pidät käsissäsi Omalähiön isoa kesälehteä, johon olemme keränneet teille kasan kesälomavinkkejä. On lukuisia kesäteattereita, musiikkifestivaaleja, kyläjuhlia jne. Kaiken kaikkiaan tarjolla on paljon mukavaa ajanviettoa niin paisteessa kuin sateessakin juuri teille arvon lomalaiset. Ja ihan tässä lähellä. Myös me täällä toimituksessa pakkaamme laukkumme ja suuntaamme lataamaan akkuja Suomen suveen neljäksi viikoksi. Tapaamme jälleen elokuun ensimmäisenä perjantaina, kun Omalähiö seuraavan kerran tipahtaa postiluukustasi.

Hyvää kesää!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Penkkiurheilijan superkesä

Tänä kesänä meitä penkkiurheilijoita hemmotellaan niin ylenpalttisesti, että monen urheiluhullun kesä voi kulua pelkästään televisiota tuijottamalla. Kesä startattiin yleisurheilun EM-kisoilla, joista odotukset olivat suuret, tulokset vastaavasti huomattavasti pienemmät. Suomen iso joukkue lähti mitalijahtiin yllättävänkin laajalla rintamalla, mutta loppujen lopuksi käteen jäi vain yksi keihäspronssi. Kisat olivat odotuksiin nähden selkeä pettymys, sillä enemmän oli lupa odottaa. Toisaalta paljon hyviä asioita tapahtui heti mitalisijojen ulkopuolella ja Suomeen napsahti monta pistesijaa eli sijoja 4-8. Silloin kun meillä on lajeissa laajuutta ja aitoa kilpailua, poikii se varmuudella tulevaisuudessa sitten niitä mitalejakin. Nyt ei vain osunut kohdilleen. Useimmiten suomalaisen urheilijan selitys oli se, että oli kaikenlaista vammaa ennen kisaa ja se paras tulos, millä kisoihin tuli valituksi, tuli kuitenkin tehtyä jo viime kesänä.

No, eihän kesän isot urheiluhetket tähän jää, sillä tänään käynnistyvät jalkapallon EM-kisat ja näissä kisoissa ei tarvi Suomen puolesta jännittää, sillä Huuhkajat lähti laulukuoroon jo jatkokarsinnoissa. Silloin kun ei tarvitse jännittää suomalaisten puolesta, voi rauhassa keskittyä jalkapallon hienouksiin ja huippupelaajien suorituksiin. Parhaimmillaan huippufutis on erittäin viihdyttävää ja eiköhän suurin osa otteluista tule seurattua, vaikka kiva olisi auringossakin ehtiä terassilla makaamaan. No, kunhan saunaan ehtii. Ennakkosuosikkeina kisoihin matkaavat ikisuosikit isäntämaa Saksa, Ranska, Espanja ja Italia. Pieni yllätyssauma annettakoon vielä Portugalille.

Kunhan jalkapallon Euroopan mestari on saatu selville, onkin jo aika siirtyä Pariisin olympialaisten pariin. Kyseessä on myös parin viikon mittainen 32 eri urheilulajin megatapahtuma. Olympialaisten seuraaminen ei onneksi ole itselleni niin intensiivinen tapahtuma kuin jalkapallon EM-kisat, sillä mukana on paljon eri lajeja ja paljon sellaistakin urheilua, joka ei itselleni ole niin tärkeää. Palloiluakin on mukana enemmän kuin laki sallii, sillä mitalit jaetaan jalka- , käsi-, lento- ja koripallossa, unohtamatta vesipalloa, sulkapalloa, tennistä, golfia, rugbya ja maahockeytä. Tiesitkö muuten että olympiamitaleista kamppaillaan sellaisissakin lajeissa kuin kiipeily tai breakdance? Loppujen lopuksi itse ajattelin seurata lähinnä yleisurheilua ja tietenkin niitä lajeja, joista alkaa näyttämään siltä, että mitali olisi mahdollinen. Muiden penkkiurheilijoiden tapaan myös minua kiinnostaa ennen kaikkea Suomen menestys. Jonkun breakdancen katsominen ilman mitalimahdollisuuksia ei kiinnosta, mutta auta armias jos suomalainen on kiipeilyn finaalissa, niin kyllä kiinnostaa.

Kova savotta penkkiurheilijoille, mutta ehkä rahtusen kovempi itse urheilijoille. Toivotaan menestystä urheilijoille ja jaksamista meille sohvalla jännääjille.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

EU-vaalit

EU-vaalit käydään tämän viikon sunnuntaina. Vaalikampanjat ovat loppusuoralla ja ennakkoäänetkin on jo ehditty antamaan. Perinteisesti EU-vaalit ovat olleet Suomessa ikään kuin välttämätön paha, vaali joka ei ketään kiinnosta. Tästä kertoo jo edellisten vaalien äänestysprosentti, joka on pyörinyt jo vuosikaudet vaaleista toiseen vain 40% tienoilla. Siis alle puolet suomalaisista äänioikeutetuista äänestää EU-vaaleissa. Tämä on sikäli aika outoa, ettei vaali kiinnosta, koska nimenomaan EU:ssa päätetään todella monista meidänkin asioista ja ainoastaan äänestämällä voit niihin vaikuttaa.

Nämä EU-vaalit saattavat kuitenkin yllättää, sillä ilmassa on ollut aistittavissa jo pienen pientä vaalikiimaa. Äänenpainot ovat vaalikeskusteluissa nousseet, kun puheeksi on otettu maahanmuuttajat tai ilmastotoimet. Tähän varmasti vaikuttaa tämänhetkinen tilanne maassamme, jossa polarisoituminen ja puolien valitseminen on noussut uuteen arvoon. Hallitus-oppositio -asetelma on kovin kärjistynyt ja se ei voi olla näkymättä myös EU-vaaleissa. Lisäksi Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on nostanut entistä enemmän EU:n roolia konflikteissä esiin. Euroopasta pitäisi nyt löytyä ennennäkemätöntä yhteishenkeä, sillä mitä käy USA:n tuelle Ukrainassa, jos presidentiksi siellä nousee täysin arvaamaton Trump? Voiko Eurooppa jatkossa enää luottaa siihen, että kyllä USA ja NATO hoitavat konfliktit ja eurooppalaiset katsovat vierestä? Nyt on EU:sta pakko löytyä sellaisia tervepäisiä henkilöitä, joilla on osaamista, neuvottelukykyä ja halua yhdistää Eurooppaa. Helppoa se ei ole ollut ennenkään, mutta tämän hetken maailmassa, jossa monet asiat ovat pielessä, se on entisestäänkin vaikeampaa ja haastavampaa. Ja kyllähän lista EU:n kärkihaasteista on mittava: Ilmastonmuutos, talouskriisi, ikääntyvä väestö, työttömyys, maahanmuutto ja maailman turvallisuus ovat asioita, joihin EU:n on löydettävä ratkaisuja.

On muuten aika yllättävää, että myös Putin-henkistä ajattelua löytyy paljon Euroopasta, niin äärivasemmiston kuin äärioikeistonkin puolelta, joten tarkkana saa äänestäjä olla, ettei oma ääni valu putinistien laariin. Kannattaa siis tarkkaan ottaa selvää siitä, mihin Euroopan parlamentin puolueryhmään suomalaiset puolueet kuuluvat ja mikä on kunkin puolueryhmän agenda.

Lopuksi on syytä muistaa, että äänestäminen on tärkeää. Se on yksinkertaisesti demokratian kulmakivi ja sen merkityksen usein huomaa vasta sitten, kun sen menettää. Kaikissa maissa ei järjestetä tänä päivänäkään vapaita vaaleja, joten pidetään huoli siitä, että jatkossa käymme antamassa äänemme ja pidämme siten omalta osaltamme huolen siitä, että demokratia toteutuu. Elämme merkittäviä muutoksen aikoja Euroopassa, joten nyt jos koskaan, kannattaa äänestää, sillä muutoksen suunta määritellään nyt ja tässä. Minkälaisen Euroopan sinä haluat tulevaisuudessa nähdä?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Mistäs nyt säästetään?

Hieman yllättäen Lahden kaupunginvaltuusto torppasi jo tässä vaiheessa Lahti Energian myynnin selvittämisen äänin 33-25. Taustalla oli pelko siitä, että jos myyntiä aletaan selvittää, on sen jälkeen myyntijunaa vaikea enää pysäyttää. Päätös herätti ymmärrettävästi isojakin tunteita puoleen ja toiseen. Esimerkiksi Lahden Kokoomuksen valtuustoryhmä jätti samoin tein valtuustoaloitteen tilapäisen valiokunnan perustamisesta kaupunginhallituksen erottamiseksi. Kokoomusryhmän mielestä kaupunginhallitus on kyvytön tekemään johdonmukaisia esityksiä, joita valtuusto kykenisi hyväksymään.

Hieman ihmettelen puheita siitä, että nyt on niiden, jotka myyntiä vastustivat, vuoro kertoa miten kaupungin talous saadaan kuntoon ilman Lahti Energian myyntiä. Kyseessä on demokraattinen päätös ja vaikka valtuutetun oma kanta häviäisikin äänestyksessä, on ihan jokaisen valtuutetun osallistuttava kovalla tarmolla kaupungin talouden pelastamiseen. Tässä vaiheessa ei ole aika nostaa käsiä mielenosoituksellisesti pystyyn luovuttamisen merkkinä, vaan päinvastoin alettava tosissaan perkaamaan kaupungin taloutta läpi. Mistä leikataan? Nostetaanko veroja ja jos nostetaan, kuinka paljon? On selvää, että leikkauksia tarvitaan, niin asukkaiden moniin palveluihin kuin kaupungin oman henkilöstönkin osalta.

Olen monesti ihmetellyt sitä, että aina kun kaupungin pitäisi säästää, vaikuttaa siltä ettei se käy omaa organisaatiotaan kokonaan läpi ja pura hallintohimmeleitään atomeiksi, vaan sen sijaan etsii ensisijaisesti säästöt pitkälti vain sivistystoimen puolelta? Lahti-kaupunkikonserniin kuuluu kuitenkin noin 60 yritystä, yhteisöä, kuntayhtymää ja säätiötä. Kaupunkikonsernissa työskentelee yli 10 000 ihmistä. Luulisi, että rakenteita ja organisaatiota rukkaamalla joitain säästöjäkin syntyisi? Pienenä esimerkkinä hallintohimmeleiden kummallisuuksista vaikkapa 15 hengen viestintäosasto, josta löytyy peräti seitsemän johtaja- tai päällikköstatuksella kulkevaa henkilöä. Siis puolet porukasta on päälliköitä ja toinen puoli sitten kulkee asiantuntijastatuksella. Jos ja kun muilla kaupungin organisaation osasilla on sama meininki, tyhjäkäyntiä on varmasti löydettävissä.

Fakta on kuitenkin se, ettei kaupungin talouden ongelmia ratkaista pelkästään kaupungin oman organisaation perkaamisella, tarvitaan varmasti myös niitä kipeitä leikkauksia ja veronkorotuksia. Asioita ja tekemisiä, toisin sanoen rahankäyttöä, tulee priorisoida. Mitkä ovat lahtelaisille oikeasti tärkeitä palveluita ja asioita, joista ei haluta luopua, mitkä taas turhaa ns. julkisuusposeeraamista tai toimintaa, joka ei tuota kaupungille mitään.

Loppujen lopuksi oma, hieman kyyninen arvioni on, että viimeistään parin vuoden päästä Lahti Energian myynti pompsahtaa taas esiin yhtenä taloustoimena, kunhan nyt ensin käydään kevään 2025 kuntavaalit tässä välissä. Kuten taannoisesta kehätie-väännöstä opittiin, vaikuttaa siltä, että se mitä kaupungin virkamiehet ovat päättäneet tekevänsä, se myös tehdään, tavalla tai toisella. Joko odotetaan sopivan suotuisaa valtuustoa tai sitten asia viedään äänestykseen niin monta kertaa, että saadaan haluttu tulos. Sikäli ymmärrettävää, että kaupungin virkamiehet ovat viroissaan noin 40 vuotta, valtuutetut vain neljä vuotta kerrallaan, joten käytännössä virkamiehet tätä kaupunkia pitkällä tähtäimellä vievät haluamaansa suuntaan.

Petri Salomaa
Päätoimittaja
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahti Energia sittenkin lihoiksi?

Ilmeisesti jossain Lahden kaupungin johtohenkilöiden ns. sisäisissä saunapalavereissa on tehty jo ajat sitten päätös, että Lahden talousongelmat ratkaistaan Lahti Energian myymisellä. Tätä ajatusta on vaikea torjua, kun on seurannut Lahti Energian ympärillä käytyä keskustelua viimeisten vuosien ajan. Aina kun ajatus myymisestä on torpattu, on se pompsahtanut uudestaan esiin taas muutaman viikon kuluttua kuin se kuuluisa Feeniks-lintu tuhkasta. Oman kaupungin sähköyhtiön myyntiä on puuhattu aikaisemminkin, mutta aina se on onnistuneesti torjuttu vedoten lähinnä osinkotuottoihin, joita yrityksestä on nostettu miljoonatolkulla. Nyt kun osingot ovat viime vuosina hiipuneet, ovat myyntipuheetkin nousseet uudestaan esiin. Vastustajatkin ovat löytäneet uusia näkökulmia. Kaupungin omasta energiayhtiöstä ei haluta luopua, sillä se tarkoittaa usein sitä, että hinnat kuluttajille nousevat. Monet ovat myös sitä mieltä, ettei näitä tärkeitä huoltovarmuuteen liittyviä sähkö- ja vesiyhtiöitä saa myydä yksityisten tahojen käsiin. Varsinkin kun tiedämme, kuinka epävarmoja aikoja Euroopassa tällä hetkellä eletään. Erittäin järkeviä näkökantoja mielestäni, jotka olisi syytä myyntikiimassa ottaa huomioon.

Noin kuukausi sitten demarit ilmoittivat, ettei kaupungin talouden tasapainottamista tule tehdä myymällä Lahti Energia ja moni varmasti ajatteli, että siinä se oli, niskalaukaus myyntipuheille. Varsinkin kun samalla myös muut valtuustoryhmät vetäytyivät myyntihankkeen suunnittelusta. Vaan kuinkas sitten kävikään? Sieltä se myynti taas pompsahti uudelleen esiin, kun viime viikolla kaupunginjohtaja Niko Kyynäräinen esitti kaupunginhallitukselle Lahti Energian myymistä yhdeksi keinoksi talouden tasapainottamisohjelmaan ja kaupunginhallitus hyväksyi ehdotuksen niukasti äänin 5-4. Tämä tarkoittaa sitä, että Kyynäräisen esitys menee kaupunginvaltuuston päätettäväksi ensi viikon maanantaina. Ikiliikkuja eli Lahti Energian myyntiaikeet eivät siis olleet kuolleet, korkeintaan ottaneet vain pari viikkoa happea edellisen iskun jälkeen.

Tiedossa on varmasti kuuma, pitkä ja hikinen ilta, kun myynnin puoltajat ja vastustajat ottavat yhteen. Vaikka päädyttäisiin siihen, että selvitetään myynnin mahdollisuudet, ei se automaattisesti tarkoita sitä, että sopiva ostajaehdokas löytyisi tai vaadittavaa hintaa olisi tarjolla. Kaupunginjohtaja nimittäin esittää, että Lahti Energialle haetaan kumppani, joka osallistuu yhtiön kehittämiseen ja investointeihin. Voisi kuvitella, ettei ainakaan isoilla kansainvälisillä sijoitusyhtiöillä ole mitään muuta kiinnostusta kuin netota yhtiöstä mahdollisimman isot voitot? Myynnin vastustajat tietenkin pelkäävät sitä, että myöntyminen myynnin selvittelyyn tarkoittaa samaa kuin annettaisiin lupa myymiseen. Ihan aiheesta pelkäävätkin, sillä kyllähän Lahti Energian myyntiä on jo pitkään tietyissä piireissä ajettu kuin käärmettä pyssyyn ja luulenpa vahvasti, että se käärme sinne pyssyyn tungetaan ensi maanantaina.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Vetkuttelua ja puuhastelua

Tällä viikolla Lahti ja Kisapuiston tekonurmi nousivat valtakunnalliseksi naurunaiheeksi mediassa, kun Iltalehti uutisoi, että Kisapuiston tekonurmi ei kelpaa edes kakkosdivaripelien alustaksi. Taustalla on tietenkin normaali lahtelaispuuhastelu liikuntapaikkojen suhteen. Tekonurmea oli lähdetty paikkaamaan, koska se oli toisen maalin kohdalla puhkikulunut. Lahtelaiseen tapaan päätettiin vähän puuhastella, onhan kyseessä Kisapuisto, joten tekonurmeen laitettiin paikat. Se ei kuitenkaan Palloliitolle kelvannut, sillä kentän pitää olla molemmille osapuolille tasapuolinen ja se eväsi pelit kentällä, kunnes tekonurmi on tasapuolinen eli näin lahtelaisittain ilmaistuna tasaisen huono kentän jokaisella osa-alueella.

En nyt lähde puimaan koko Kisapuiston stadionhanketta, koska sitä on puitu viimeiset 50 vuotta ja luultavasti jossain vaiheessa Kisapuistoon stadion rakennetaan? Kukaan ei vaan tunnu oikein tietävän milloin ja varsinkaan sitä, että minkälainen stadion? Suunnitelmia on ollut kymmeniä ja aina ne ovat johonkin kaatuneet, vaikka usko onkin ollut kova alkuvaiheessa. Koska stadionhanke on jo noin sotkuinen, niin ajattelin, että pysytään nyt ihan yksinkertaisissa asioissa eli pelkässä tekonurmessa. Kisapuiston tekonurmi on asennettu vuonna 2017. Palloliiton edustaja kertoo, että Kisapuiston tapaisten, kovassa käytössä olevien kenttien tekonurmi olisi hyvä vaihtaa 2–3 vuoden välein. Kisapuiston tekonurmi on juuri täyttänyt 7 vuotta, joten ei ihme, että se on siinä kunnossa, että sen voisi viedä Aki Palsamäen huutokauppaan ja siitä saisi ehkä 1000 euroa. Palloliiton toive olisi, että koko kentän tekonurmi vaihdettaisiin, mutta Lahti säästää. Onhan sitä jalkapalloa pelattu ennen hiekallakin?

Kisapuiston tapauksessa uuden tekonurmen saisi varmaankin jollain 300-400 000 eurolla? Ja tätä rahaa ei urheilukaupunki-Lahdella ole varaa laittaa jalkapallokenttään? Jos haluttaisiin, että jalkapallon olosuhteet kaupungissa olisivat edes välttävällä tasolla, niin nurmi olisi pitänyt vaihtaa jo kaksi kertaa sen jälkeen kun se ensimmäisen kerran asennettiin seitsemän vuotta sitten. Luultavasti liikuntatoimessa on järkeilty niin, että vetkutellaanpas vielä pari vuotta, niin uusitaan nurmi sitten kun saadaan se stadion valmiiksi? Kyllä se nurmi kestää, kun paikkaillaan vähän ilmastointiteipillä, purukumilla ja tekonurmen paloilla? Hävettävää toimintaa kaupungilta, joka kehtaa vielä kutsua itseään urheilukaupungiksi. Mahtaa kuningas-Litmastakin harmittaa, että hänen patsaansa on pystytetty tämmöisen roskakasan keskelle, jota Kisapuisto tänä päivänä on?

Ne jotka ihmettelevät, miksi jalkapallokenttiä täytyy pitää kunnossa, kun FC Lahtikaan ei voita mestaruuksia, niin sanottakoon, että Kisapuiston tekonurmea käyttävät kaikki lahtelaisjuniorit, joita on useita satoja. Edustusjoukkueet ovat tässä vain jäävuoren huippu. Ja kun kuitenkin joku aina ihmettelee, miksi hiihtostadionilla ei voi pelata ”potkupalloa”, niin nimensä mukaisesti se on stadion, joka on rakennettu nimenomaan hiihtoa ja yleisurheilua varten, ei jalkapalloa varten. Ennen kuin voidaan edes haaveilla menestyksestä, pitää olosuhteet olla kunnossa.

Ja kun nyt Lahtelaisen jalkapallon olosuhteista ihan yleiselläkin tasolla keskustellaan, niin kysynkin Lahden kaupungin liikuntapaikoista vastaavilta, että mitä kuuluu Patomäen jalkapallokentille? Nehän jyrättiin aikoinaan kehätien alta ja ne luvattiin rakentaa uusiksi kesään 2022 mennessä. Elämme pian kesää 2024, eikä kentistä ole tietoakaan?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Voihan Vornanen!

Viikon uutisnimi on ehdottomasti ollut perussuomalaisten kansanedustaja Timo Vornanen, joka nousi täydestä tuntemattomuudesta yhdessä yössä koko kansan huulille. Tarvittiin vain yksi känninen ilta karaoke-baarissa ja taskussa poltellut käsiase. Perinteiseen ”setämiesten” tapaan ensin vähän vikiteltiin nuoria tyttöjä ja kun samoille apajille iski ilmeisesti toinenkin ukkometso, oli pieni pystypaini paikallaan. Illan jälkeen ulkona ravintolan edessä humala alkoi ilmeisesti olla jo sillä tasolla, että tämä palkittu poliisimies päätti tarttua aseeseen, osoitella sillä riitapukariaan ja ampua kerran ns. varoituslaukauksen maahan. Vornanen on puolustellut asettaan sillä, että se on luvallinen ja se on myönnetty uhkaa varten. En sitten tiedä, lukeeko luvassa, että käytä tätä, jos olet kännissä baari-illan jälkeen ja tulee riitaa naisista?

Sohimalla aseellaan kännissä baari-illan jälkeen, Vornanen pilaa niin poliisin, kuin kansanedustajienkin mainetta. Sikäli hauskaa, että muutama vuosi sitten juuri Vornanen oli todella huolissaan Sanna Marinin bilettämisestä ja oli sitä mieltä että pääministerin käytökseen kuuluu ryhdikäs ja arvokas esiintyminen myös vapaa-ajalla. Kansanedustajan ilmeisesti ei tarvi käyttäytyä arvokkaasti vapaa-ajallaan? Tai poliisin?

Perussuomalaisten johto on sanoutunut jyrkästi irti Vornasen tapauksesta ja hyvä niin. Kyseessä on vain ja ainoastaan yksittäisen kansanedustajan ääliömäinen käytös, kuten asiaa luonnehti sisäministeri Mari Rantanen. Ymmärrystä ei ole tullut myöskään puolueen johtohahmoilta, ei Halla-aholta, eikä liioin Purralta. Vornasen sanoin hänet on nyt heitetty bussin alle puolueen toimesta, mutta mitä ihmettä hän sitten oikein odotti? Halla-aho sanoisi, että hyvin tehty Timo tai Purra silittäisi päätä, että sattuuhan näitä, kun pojat vähän ryyppäävät? Ehkä tässä menee nyt sitten se persujenkin raja? Aseen kanssa ei heiluta julkisilla paikoilla. Aika pitkälle puolue on kyllä tähän asti selitellytkin puolueen jäsenien mokailuja ja ylilyöntejä periaatteella ”kännissä ja läpällä”, joten on ehkä aikakin vetää raja viimeistään tähän. Kansanedustajaa ei voi noin vain erottaa työstään, joten todennäköisin rangaistus ääliömäisyydestä on erottaminen perussuomalaisten eduskuntaryhmästä. Vaikeuksia voi olla myös jatkaa poliisin työssä. Ainakin Timo Vornasen uskottavuus ja maine on onnistuneesti kadotettu tällä typerällä tempulla. Sitä voi varmasti Vornanen miettiä tykönään yön pitkinä tunteina, että kannattiko tämä ryyppyilta noin niin kuin pidemmän päälle?

Joku voisi ajatella niinkin, että nyt ehkä selvisi syy siihen miksi perussuomalaiset vastustavat maahanmuuttajia. Maahanmuuttajiahan on puolueen parissa syytetty siitä, että he vikittelevät nuoria naisia, kantavat aseita ja aiheuttavat rähinöitä. Ilmeisesti tässä vastustuksessa onkin kyse vain siitä, että maahanmuuttajat ovat yksinkertaisesti astuneet perussuomalaisten setämiesten reviirille?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kännykkä kasvoi käteen kiinni

Nykyään meillä kaikilla taitaa olla älypuhelin kasvanut käteen kiinni. Varsinkin koululaisten kännykän käytöstä oppitunneilla on oltu huolissaan. Koulut saavat kyllä jo nykyään kieltää kännyköiden häiritsevän käytön oppituntien aikana. Koulu voi myös edellyttää, että mobiililaite on häiriötä aiheuttamattomassa tilassa opetuksen aikana. Nykylainsäädännön nojalla koulut eivät kuitenkaan voi asettaa koko koulupäivän kattavaa kieltoa. Ne eivät myöskään voi kieltää oppilaita tuomasta kännykkää kouluun. Koulupäivien aikana varsinkin sosiaalisen median jatkuva vilkuilu tai erilaisten pelien pelaaminen puhelimella vahingoittaa oppilaiden keskittymiskykyä. Keskittymisen taito on välttämätön kaikelle pitkäjänteiselle toiminnalle kuten työlle ja oppimiselle ja keskittymistä oppii vain ja ainoastaan keskittymällä. Itse uskon, että kännykkäkiellolla kouluissa olisi monta positiivista vaikutusta oppimiseen, joten sitä olisi syytä kokeilla.

Ja eihän tämä kännyköiden tuijottaminen ole pelkästään koululaisten ongelma. Sama vaiva vaivaa meitä aikuisiakin päivä päivältä enemmän. Milloin sinä olet viettänyt päivän ilman älylaitetta? Tai edes työpäivän? Kuinka moni meistä on oikeasti läsnä tapaamisissa tai kokouksissa, kun koko ajan pitää vilkuilla puhelimesta somea tai muuta ns. tärkeää? Yhtä hyvin voisimme olla huolissamme meidän työssäolevien työkyvystä, sillä väitän, että monella meistä kuluu työpäivänkin aikana monta hetkeä puhelinta vilkuillen. Näin ainakin itselläni, mutta olen selittänyt asian itselleni niin, että toimittajana minun tulee olla koko ajan ajan hermolla, joten uutisia on seurattava herkeämättä.

Tarkistin puhelimestani oman päivittäisen ruutuaikani keskiarvon. Se oli melkein 4 tuntia päivässä! Tämä tieto kyllä hätkähdyttää, sillä se pistää miettimään sitä, onko noin suuri aika lainkaan järkevää ja tarpeellista? Tulisinko pienemmälläkin ruutuajalla tarpeen? Kieltämättä myös multitaskaus eli samaan aikaan työskentely pöytäkoneella ja puhelimella on lisääntynyt. Sillä aikaa kun pöytäkone ruksuttaa ja raksuttaa, niin odotellessa teen muita töitä puhelimella. En kuitenkaan usko, että tämä keskittymiskykyä ainakaan parantaa tai rauhoittaa aivojen toimintaa? Ei siis mikään ihme, että erilaiset keskittymisvaikeudet ja mielenterveysongelmat ovat nostaneet viime vuosina päätään yhteiskunnassamme. Toki maailmanlaajuinen pandemia ja Ukrainan sota viimeisten neljän vuoden aikana ovat sellaisia asioita, jotka kyllä vähintäänkin alitajunnaisesti ovat vaikuttaneet meidän kaikkien henkiseen hyvinvointiimme. Uskon, että aivojen olisi todella hyvä välillä hengähtää kaiken tämän digitaalisen ähkyn keskellä. Tee siis itsellesi palvelus ja jätä se puhelin välillä kotiin ja lähde vaikka luontoon kävelylenkille tuulettumaan ja rauhoittumaan. Aivot, mieli ja koko kroppa kiittää.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

 

Nyt leikataan ja säästetään

Tällä viikolla hallitus etsi ja löysi kehysriihessään leikkauksia ja säästöjä vaadittavat kolme lisämiljardia. Näin pyritään estämään talouden ajautuminen hallitsemattomaan luisuun ja Suomen joutuminen EU:n alijäämämenettelyyn. Säästöjen ja leikkauksien kohdistamisesta voidaan olla montaa eri mieltä ja varsinkin opposition suunnasta on hallituksen niskaan kaadettu paljon kuraa, osa ansaitusti, osa ikään kuin opposition rooliin kuuluvasti. Säästäminen ja leikkaaminen on esillä tällä hetkellä aivan kaikessa. Tämä ei tietenkään ole mikään ihme, sillä viimeiset neljä vuotta olemme eläneet kovin erilaisessa ja epävarmassa maailmassa, kun ensin korona ja sitten Ukrainan sota ovat aiheuttaneet suurta epävarmuutta koko maailma, mutta varsinkin Euroopan talouteen. Esimerkiksi Suomi on tukenut Ukrainaa jo liki 2 miljardin euron arvosta. Siitä avusta emme kuitenkaan voi, emmekä halua tinkiä, vaan mielummin pannaan niitä kukkaronnyörejä täällä hieman tiukemmalle.

Esimerkiksi talousongelmista voidaan ottaa vaikkapa oma kaupunkimme Lahti, joka kipuilee uusien säästöjen ja leikkauksien kanssa. Lahti Energian myynti ei keinoksi käynyt, joten nyt olisi etsittävä muita keinoja. On hieman outoa, että Lahden päättäjät eivät ole etsineet näitä muita, korvaavia säästökeinoja jo aikaisemmin? Voisi ajatella, että olisi ollut hyvä, jos kaupungilla olisi olleet vaihtoehdot A ja B valmiina? Mitä tehdään, jos Lahti Energian myynti ei toteudukaan? Ilmeisesti useamman valtuutetun ajatuksissa oli, että Lahti Energian myynnillä homma hoituu helposti, eikä vaihtoehtoa lopulta tarvi edes harkita?

No, nyt on sitten kiireellä saatava aikaan uskottava talouden tasapainottamisohjelma ilman Lahti Energian myyntiä. Se, oliko se kaupunkilaisten todellinen tahto vai ainoastaan kovaäänisimpien kaupunkilaisten tahto, jää nähtäväksi. Samalla katseet säästötoimissa on käännetty LE:n myyntiä vastustaneiden suuntaan. Todelliset vaihtoehdot on nyt viimeistään lyötävä pöytään.
Jyväskylässä tehtiin hiljattain samanlainen päätös eli ei myyty kaupungin omistamaa energialaitosta. Siellä lisätuloja on lähdetty hakemaan veronkorotuksella ja haettu säästöjä sivistystoimesta sekä kulttuurista ja tämä sama on edessä myös Lahdessa. Samalla kun säästetään ja leikataan, on syytä muistaa, että säästöjen tiellä on myös pidettävä huolta kaupungin elinvoimasta ja kilpailukyvystä. Sama koskee tietenkin isossa mittakaavassa koko maata. Etsitään kustannustehokkaampia toimia, mutta ei säästetä itseämme hengiltä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kaupunginjohtajalta vedettiin matto alta

Viime sunnuntaina vetäistiin matto Lahden kaupungin talouden tasapainottamissuunnitelman alta, kun Lahden sos.dem. kunnallisjärjestön edustajisto tyrmäsi kaupunginjohtaja Niko Kyynäräisen esityksen linjaamalla, että kaupungin tulisi tasapainottaa taloutensa ilman Lahti Energian myyntiä. Sen sijaan demarit suosisivat tasapainottamisessa muita keinoja kuten tulojen lisäyksiä, verotulojen kasvattamista, säästöjä sekä myös omaisuuden myyntiä. Koska demarit on valtuuston suurin ryhmä, on selvä, ettei Lahti Energian myynti tämän jälkeen ole enää mahdollista. Samalla se asettaa muutaman demarivaltuutetun luottamuksen puolueessaan kyseenalaiseksi, sillä he ovat olleet mukana vetämässä mallia, jossa talous olisi laitettu tasapainoon myymällä Lahti Energia.

Demareiden linjanveto tuli yllätyksenä ja viime tinkaan, sillä kaupunginjohtaja oli valmistautunut ensi maanantaina esittämään valtuustolle talouden tasapainottamista nimenomaan Lahti Energian myynnillä. Voi vain kuvitella minkälaisen hämmennyksen vallassa kaupunginjohtaja ja muut puolueet ovat, sillä demareiden päätöksen takana eivät olleet vaaleilla valitut valtuutetut, vaan eräänlainen puolueen ”ylähuone” eli kunnallisjärjestö. Monen valtuutetun korvaan linjauksen tuleminen kunnallisjärjestöltä ei varmastikaan kuulosta aidosti parlamentaariselta toiminnalta. Kunnallisjärjestössä kun ei ole demokraattisissa vaaleissa valittuja henkilöitä. Toisaalta vaaleissa äänet annetaan ensisijaisesti puolueelle, vaikka henkilöitä äänestetäänkin, joten sillä tavoin demarit voivat linjaustaan ehkä perustella?

Tässä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa demareiden kunnallisjärjestö teki siis varsin merkittävän linjauksen. Se ei halua myydä lahtelaisten omaa sähköverkkoa ulkopuoliselle taholle. Samalla se tarkoittaa myös sitä, että nyt katseet talouden tasapainottamisen suhteen kääntyvät erityisesti demareiden ja LE:n myyntiä vastustaneiden suuntaan. Mistä säästöt eli vuositasolla 65 miljooonaa euroa? Tiedossa on siis mm. veronkiristyksiä, muita pienempiä omaisuuksien myyntejä sekä toivottavasti myös Lahden kaupungin organisaation haravointia. Kummat ovat tärkeämpiä, pikkupomot vai tekevät kädet? Mitä säästetään kulttuurista, mitä liikunnasta? Voidaanko koulutuksesta leikata? Voitaisiinko Lahti Energiasta saada taas jollain konstilla isoja osinkoja tuottava yhtiö? Kysymyksiä on paljon, mutta kuka pystyy niihin vastaamaan?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

PÄÄKIRJOITUKSET -arkisto

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011