Kustin polkulakko

Maanantaina alkoi postilakko. Vielä 30 vuotta sitten Postin lakko olisi rampauttanut yhteiskunnan pahemman kerran, vaan toisin on nyt. Nyt suurin osa viestiliikenteestä toimii sähköisesti ja kun suurin osa lehdistäkin löytyy digiversiona, saattaa moni kysyä, että mihin sitä Postia enää edes tarvitaan? Pakettien kuljetukseen ehkä? Ai niin, niitähän on monia muitakin kuljetusfirmoja ja vielä nopeammin ja varmemmin toimivia. Postissa on varauduttu digitalisaation tuomiin muutoksiin jo 90-luvun puolivälistä asti. Postinjakelussa tehdyt muutokset, esimerkiksi kaikki työaikakiristykset ja työmenetelmäuudistukset perusteltiin aina sillä, että kohta se digitalisaatio vie meiltä kannettavat lähetykset, joten meidän tulee valmistautua tulevaan. Nähtävästi eivät kaikki ne kymmenet eri muutokset olleet kovinkaan toimivia, kun nyt on otettu jo näin radikaalit toimet käyttöön. Puhutaanhan peräti 30-50% palkanalennuksista. Ennen vanhaan lakkoiltiin jo, jos ei saatu riittävää palkankorotusta, joten ei ihme, että postilaiset ovat lakkonsa aloittaneet. Ja hyvä että aloittivat, sillä kyse on nyt aika isoista linjauksista.

Vai pitäisikö postilaisten nyt vain ottaa lusikka kauniiseen käteensä ja tyytyä siihen, että työnantaja suorittaa kivaa TES-shoppailua ja haluaa siirtää työntekijänsä huomattavasti halvemman työehtosopimuksen piiriin? Tyytyä siihen, että palkkaa pudotetaan 30- 50% ? Toisaalta pitäisikö tyytyä siihen, että yleensä on edes työpaikka? Voihan tässä käydä niinkin ikävästi, että palkanalennus on 100% . Yllättävää kyllä, tällaisiakin viestejä ja kommentteja saa netin keskustelupalstalta lukea. Se kenen mielestä noin 2000 € kuukaudessa on niin kova palkka, että siitä voi rauhassa ottaa vaikkapa 30 % palkasta pois, niin tervemenoa Postiin töihin. Siellä sinua odotetaan jo vesi kielellä. Työtä kyllä riittää, palkkaa ei niinkään.

Jos käy niin, että postilaiset joutuvat tässä taipumaan ja heidät siirretään halvemman työehtosopimuksen piiriin, tulee se näkymään varmasti jatkossa myös muiden alojen toiminnassa. Miksipä eivät muutkin alat siirtäisi omia työntekijöitään halvemman työehtosopimuksen piiriin, jos sen voi tehdä tuosta vain, ilman mitään seuraamuksia? TES-shoppailu kelpaa varmasti monelle yritykselle, jotka kamppailevat olemassaolostaan.

Postin johto osoittaa oman tilannetajunsa palkkaamalla tällä hetkellä näkyvästi kausityöntekijöitä joulusesonkia varten sekä käyttämällä vuokratyöntekijöitä lakkorikkureina. Toisaalta mitä muuta voi odottaa yritykseltä, joka maksaa johtajilleen ökypalkkaa samalla, kun se haluaa alentaa pienellä palkalla työtään tekevien työntekijöidensä palkkaa tuntuvasti. Vai koskevatko palkanalennukset mahdollisesti myös Postin ylintä johtoa? Tuskinpa nyt sentään.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Sananvapautta vai kiihottamista?

Valtakunnansyyttäjä määräsi maanantaina poliisin aloittamaan esitutkinnan koskien Päivi Räsäsen kirjoitusta vuodelta 2004. ”Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi” -pamfletin julkaisi Suomen Luther-säätiö, jonka verkkosivuilla kirjoitus on yhä saatavilla. Valtakunnansyyttäjän mukaan on syytä epäillä, että asiassa on syyllistytty kiihottamiseen kansanryhmää vastaan halventamalla homoseksuaaleja.

Aikaisemmin lähinnä perussuomalaisten maahanmuuttovastaiset tekstit sekä muutaman demarikansanedustajien rasistiset tekstit sosiaalisessa mediassa ovat ylittäneet mediakynnyksen, mutta tämä Räsäsen tapaus nostaa kierroksia keskustelussa entisestään. Uskon etten ole ainoa, joka haluaisi pikkuhiljaa jotain rotia tähän sananvapaus/kiihottamiskeskusteluun.
Onko oikein, että kaivetaan tekstejä 15 vuoden takaa, kun kansanryhmää vastaan kiihottaminen nykymuodossaan lisättiin rikoslakiin vasta vuonna 2011? Tätä ennen voimassa ollut asetus puhui ”kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamisesta”.
Pitäisikö nyt linjata niin, että pykälä koskisi vain vuoden 2011 ja sen jälkeen kirjoitettuja tekstejä? Maailmahan on täynnä kirjallisuutta ja julkaisuja, joiden sisältö olisi tänä päivänä julkaistessa lainvastaista. Jos alamme tulkitsemaan ja tuomitsemaan yli 10 vuotta vanhoja tekstejä, on edessä loputon suo. Fakta on se, että menneisyyttämme emme voi muuttaa, mutta siitä voidaan oppia tulevaisuutta varten.

Moni kysyy nyt huolestuneena, onko Suomessa sananvapautta alettu kaventamaan mielivaltaisesti? Kuka määrittelee sen, mistä saa puhua ja miten? Käytännössä asian ei pitäisi missään nimessä olla poliittisesti värittynyt mihinkään suuntaan, vaan perustua vain ja ainoastaan Suomen lakiin, joten kurkataanpa mitä laki sanoo kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja sanavapaudesta:

”Kiihottamiseen kansanryhmää vastaan syyllistyy se, joka asettaa yleisön saataville taikka muulla tavalla levittää yleisön keskuuteen tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka muulla niihin rinnastettavalla perusteella. Usein kiihottamisrikoksissa on kyse sananvapauden väärinkäytöstä.”

Eli lyhyesti voidaan asia ilmaista niin, että Suomessa saa olla ihan vapaasti mielipiteiltään natsi, kommunisti tai kannattaa mitä tahansa muutakin ismiä, mutta sananvapaus on perusoikeutena suhteellinen ja sen rajoja arvioidaan suhteessa muihin oikeuksiin ja lakeihin. Yhden perusoikeuden alaa voidaan rajoittaa suhteessa toisen perusoikeuden toteutumiseen. Sananvapautta voidaan siis rajoittaa muilla laeilla. Mitä tahansa saa siis sanoa, mutta jokainen on kuitenkin lain edessä vastuussa sanoistaan.

Ei tämä helppoa ole, eikä yksiselitteistä, mutta joku selkeä linja tähän sananvapauden ja kiihottamisen kansanryhmää vastaan väliseen kissanhännänvetoon pitää löytyä. Muuten meiltä loppuvat keskustelu ja eriävät mielipiteet. Toisaalta jokainen meistä voi aina miettiä kahteen kertaan, miten asioista kirjoittaa ja puhuu. Ikävä kyllä kärjistäminen ja kaikenlainen öyhöttäminen somessa tuntuu olevan se tapa, jolla tänä päivänä saa asiansa parhaiten kuuluviin, joten voinemme odottaa lisää esitutkintoja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Huonosti käyttäytyvät kansanedustajat

O tempora, O mores (oi aikoja, oi tapoja) voisi viisaasti todeta, kun seuraa nykyisten kansanedustajien ja muidenkin poliitikkojen edesottamuksia, niin sosiaalisessa mediassa kuin eduskuntasalissakin. Luultavasti olen joidenkin mielestä vanhanaikainen ihminen, mutta itseäni tökkii pahasti se, miten kansanedustajat tänä päivänä käyttäytyvät ja puhuvat toisilleen. Itse odotan kansaedustajan olevan sivistynyt ihminen, joka osaa keskustella järkevästi monista eri asioista faktoihin nojaten. Nyt keskustelu ja yleinen meno on kuin keskikaljakuppilan pöydässä perjantai-iltana. Herjaukset lentävät ja porukka ympärillä naureskelee ja odottaa kumpi solvaa toista pahemmin ja ”voittaa” väittelyn.

Kaikkinainen kunnioitus toista ja toisen mielipiteitä kohtaan loistaa poissaolollaan. Meno on kuin Big Brother-talossa, jossa jokainen haluaa tulla esille enemmän kuin muut ja tänä päivänä se, jolla on räävittömimmät ja raflaavimmat jutut vastapelureistaan, saa isoimman huomion. Pilkasta on tullut monen kansanedustajan viestinnän perustyylilaji. Monesti halutaan ymmärtää toisen mielipiteet jo lähtökohtaisesti väärin ja monesti niitä myös liioitellaan ja kärjistetään. Pilkan kohteita ovat mm. mielipiteet, ihmiset ja heidän taustansa.

Lähtökohtaisesti ongelma on kuitenkin meissä äänestäjissä, sillä jos kansalaiset äänestävät juuri niitä, jotka eniten mediassa revittelevät, jatkossa kaikki alkavat revitellä. Kierre on loputon, kun muutkin kansanedustajat huomaavat, että pilkkaamalla ja revittelemällä saa ilmaista palstatilaa ja ihmisten huomion. Asialinjalla liikkuvat kansanedustajat kun ovat kansan mielestä harmaata massaa ja seinäruusuja, jotka eivät ole kiinnostavia. Suuntaus on huolestuttava, jos maan asioista päättävät vain ne pahimmat rääväsuut. Ja tähän suuntaan ollaan valitettavasti menossa, sillä useat kokeneet kansanedustajat eivät enää uskalla ottaa kantaa tähän ongelmaan, ettei heitä alettaisi herjaamaan sosiaalisessa mediassa. Ja sitten vielä ihmetellään, ettei Suomessa ole saatu koulukiusaamista kuriin…

Kaiken lisäksi pahimmat herjaajat ovat niitä kaikkein herkkänahkaisimpia itse. Kun herjaamisiin puututaan, he uhriutuvat ja valittavat, että heidän sananvapauttaan rajoitetaan. Esimerkkiä haetaan Amerikasta asti ja kieltämättä Donald Trump on vienyt amerikkalaisen presidentti-instituution kauaksi siitä mihin Barack Obama sen jätti. Siinä missä Obama vaikutti erittäin sivistyneeltä ja oppineelta herrasmieheltä, vaikuttaa Trump lähinnä katutappelijalta, jonka yleissivistys ja käytöstavat ovat pyöreä nolla.

Toisaalta kansa saa sen, minkä kansa ansaitsee. Toivon, että äänestäjät alkaisivat jatkossa vaatia edes normaaleja käytöstapoja kansanedustajiltaan. Haluaisitko sinä, että oma lapsesi käyttäytyisi kuten räävittömimmät kansanedustajat? Tuskin. Miksi sitten rääväsuu poliitikko saa äänesi? Siinäpä hieman miettimistä meille kaikille.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Sisällissotamuseo Hennalaan?

Suomen sisällissodasta kaksi kirjaa kirjoittanut etelälahtelainen tutkija Marjo Liukkonen ihmettelee lehtemme haastattelussa, miksi Suomessa ei ole lainkaan Suomen sisällissotaa käsittelevää museota. Ja tottahan se on. Kaikenlaisia muita museoita maa kyllä on väärällään, mutta sisällissotaan pelkästään keskittyvää museota ei todellakaan Suomesta löydy. Miksi näin? Onhan kyse sentään yhdestä Suomen merkittävimmistä ja myös synkimmistä ajanjaksoista.

Voi olla, etteivät kaikki arvet ole vielä sadassakaan vuodessa täysin arpeutuneet ja joillekin sisällissotamuseo voi olla liian arka aihe. Toisaalta, eikö juuri silloin olisikin tarvetta kertoa tarinoita sekä valkoisten että punaisten puolelta ja nimenomaan tasapuolisesti, ketään erityisesti syyllistämättä? Miksi veli kääntyy veljeään vastaan on aina mielenkiintoinen aihe. Mitkä tapahtumat ajoivat kansan sotimaan keskenään? Museo, jossa sisällissodan syyt ja seuraukset tuotaisiin esiin voisi olla hyväksi opiksi nykyään somessa öyhöttäville tyypeille, joiden somepäivityksissä vilahtelevat niin punikit kuin lahtaritkin. Kyllä, historia on jo alkanut toistamaan itseään. Ehkäpä olisi hyvä aika muistuttaa kaikkia meitä suomalaisia siitä, mistä silloin oli kyse. Miksi sisällissotaan ajauduttiin? Eikö neuvottelutie olisi ollut mahdollinen? Miksi se naapuritalon asukas muuttuikin yhtäkkiä viholliseksi, jonka pystyi tappamaan vailla tunnontuskia?

Sisällissota, vapaussota, punakapina jne. Sodalla on monta nimeä sen mukaan kuka siitä puhuu. Sisällissodan tutkijat, kuten esimerkiksi Liukkonen, helposti maalitetaan jompaan kumpaan leiriin kuuluvaksi. Tuntuu siltä, että sisällissodasta puhuminen on kovin vaikeaa ilman, että on jomman kumman puolella, siis vielä 100 vuotta sen päättymisen jälkeenkin. Juuri siksi olisikin elintärkeää saada aikaiseksi museo, jossa sisällissota ja sen syyt ja seuraukset esitetään puolueettomasti ja analyyttisesti. Historiasta voidaan oppia, jos halua on.

Lahti on hiljattain tehnyt ison satsauksen Lahden taide-, juliste- ja muotoilumuseoon, joka avataan ensi vuonna Malskin alueella. Pitäisiköhän Lahden kaupungin nyt ottaa vinkistä vaari ja tutkia mahdollisuutta perustaa sisällissotamuseo Lahteen ja nimenomaan Hennalaan, joka on yksi keskeisimmistä ja myös yksi synkimmistä sisällissodan paikoista? Vai onko Lahdella vain kova kiire muuttaa Hennala nopeasti uusien kerrostalojen sokkeloksi ja unohtaa yhteinen menneisyytemme?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Huuhkajat

Aivan liian usein joudun pääkirjoituksissani pohtimaan asioita ja tapahtumia, jotka ovat jo lähtökohtaisesti negatiivisia. Niinpä ajattelin vaihteeksi kirjoittaa jostain todella positiivisesta asiasta. Ja sellainen löytyikin nopeasti, nimittäin Suomen jalkapallomaajoukkue eli Huuhkajat. Suomen on vallannut todellinen jalkapallohuuma, kun Huuhkajien ensimmäinen arvokisapaikka kautta aikain on enää vailla vain lopullista sinettiä. Ja se sinetti lyödään marraskuun 15. päivä Helsingissä, sillä voittamalla silloin Liechtenstein, on Suomi varmuudella EM-kisoissa ensi kesänä.

Tämä kaikki on todella uskomatonta, varsinkin jos mietitään missä suossa Huuhkajat rämpivät vielä pari vuotta sitten. Maajoukkueen peräsimessä oli nähty Mika-Matti Paatelaisen tuhoon tuomittu joulukuusi ja Hans Backen totaalisen epäonnistunut valinta päävalmentajaksi. Haastatteluissa valmentajat syyttivät pelaajia yksinkertaisesti löysiksi ja pelaajat vastaavasti itkivät haastatteluissa mokiaan ja pyytelivät kansalta anteeksi. Tämän jälkeen vielä iso osa avainpelaajista lopetti maajoukkueuransa, jatkaen kuitenkin pelaamista seurajoukkueissaan. mm. kapteeeni Moisander, Hetemaj, Ring ja Arkivuo tekivät näin. Viesti oli selvä: Suomen paidassa emme enää pelaa, koska emme koskaan voi voittaa.  Suomi on jalkapallossa ikuinen häviäjä. Lisäksi Eremenko, ikään kuin pisteenä i:n päälle, sekoili kokaiinin kanssa, saaden pelikieltoa pari vuotta. Juuri nyt tänään ja tässä, näitä kavereita ei kukaan enää maajoukkueeseen kaipaa.

Juuri silloin kun kaikki ajattelivat, ettei Suomi koskaan nouse tästä suosta, tapahtui jotain. Päävalmentajaksi nostettiin ikuinen kakkosvalmentaja Markku ”Rive” Kanerva. Monet näkivät Riven valinnan Palloliiton luovuttamisena ja tehtävään otettiin vain tarpeeksi halpa mies, hyvää kun ei tuntunut löytyvän. Aika harva edes maajoukkueen fanaattisimmista faneista uskoi Riveen. Vuosi sitten pelattu Kansojen liiga nosti kuitenkin maajoukkueen takaisin ihmisten huulille, vaikka jotkut Kansojen liigaa vähättelivätkin. Eihän kyseessä ollut mikään ”oikea” karsinta tai turnaus. Siitä kuitenkin hoidettiin oman lohkon voitto ja mahdollisuus takaporttiin EM-kisoihin. Huuhkaja-buumi oli pikku hiljaa syntymässä. Josko sittenkin?

Buumi tarvitsi syntyäkseen vielä yhden ihmeen. Jo monet vuodet oli Teemu Pukki ollut lupaava hyökkääjä, mutta maajoukkueessa ei oikein osunut. Ei sitten millään. Pukki oli fanien keskuudessa jo melkoisen sylkykupin roolissa, kun maaleja ei maajoukkueessa vain syntynyt. Miehen siirryttyä Norwichiin Englannin mestaruussarjaan yhtäkkiä miehestä kuoriutuikin sarjan kovin maalitykki ja kas kummaa, sama on jatkunut tällä kaudella astetta kovemmassa Valioliigassa ja etenkin maajoukkueessa. Yhtäkkiä Pukki on kansainvälinen superstar ja Huuhkajat ottelun päässä kisapaikasta.

Urheilu on parhaimmillaan juuri tätä. Tuloksia ja pelejä ei ratkaista palkkapussien tai ennakkoarvioiden perusteella paperilla, vaan ainoastaan kentällä. Tänään voit olla kaikkien sylkykuppi, huomenna kaikkien rakastama sankari. Tunnelma Suomen peleissä on ollut uskomattoman upea ja viimeistään nyt voidaan todeta, että jalkapallokulttuuri on vihdoin ja viimein rantautunut myös Suomeen. Itse lähden Kreikkaan karsinnan viimeiseen peliin juhlistamaan Huuhkajien kisapaikkaa, enkä usko, että olen ainoa suomalainen silloin siellä. Vive La Rivelution!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahti investoi yli 100 miljoonalla eurolla

Lahti ei ole köyhä eikä myöskään kipeä. Sellaisen kuvan saa, kun lukee kaupunginjohtaja Pekka Timosen talousarvioesitystä. Toisaalta onneksi suurin osa investoinneista on suuntautumassa uusien koulujen ja päiväkotien rakentamiseen, jotka mielestäni kuuluvatkin prioriteettilistan kärkeen, kun mietitään kunnan tai kaupungin perustehtävää. Kukaan ei halua laittaa lastaan homekouluun. Sen sijaan voidaan edelleen miettiä kehätien mielekkyyttä tai lähinnä sitä missä tie kulkee. Renkomäen vaihtoehdolla kaupunki olisi säästänyt noin 35 miljoonaa euroa, mutta sitä vaihtoehtoa ei haluttu edes selvittää.

Tällä viikolla julkaistussa kaupunginjohtajan talousarvioesityksessä Lahden investoinnit nousevat ensi vuonna yli 100 miljoonan euron. Taloussuunnitelmakauden 2020–22 aikana investointeja tehdään liki 280 miljoonalla eurolla. Näin ollen kaupungin lainataakka kasvaa ensi vuonna noin 421 miljoonaan euroon. Se on suunnilleen 3 500 euroa kutakin lahtelaista kohden.
Timosen talousarvioesitys on tarkoituksella tehty liki 6 miljoonaa euroa alijäämäiseksi, mikä onnistuessaan olisi kuitenkin huimasti parempi onnistuminen kuin tämän vuoden alijäämä, joka on yli 35 miljoonaa euroa. Pahiten Lahdessa sakkaa paljon esillä ollut Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymä, sillä kaupungin suurimmat tappiot ovat peräisin sieltä. Muut kaupungin organisaatiot pitävät taloutensa kutakuinkin kurissa.

Mihin kaikkeen Lahti sitten ensi vuonna satsaa? Ykkösenä on meille etelälahtelaisille tuttu juttu eli Eteläinen kehätie, johon uppoaa 13,7 miljoonaa euroa. Kaiken kaikkiaan tie nielee kaupungin varoja 70 miljoonaa. Kakkosena komeilee Paavolan kampus, joka tulee nielemään tulevina vuosina kaiken kaikkiaan 50 miljoonaa euroa. Ne jotka väittävät, että Lahti on jättänyt Nastolan oman onnensa nojaan yhdistymisen jälkeen saavat pitkän nenän, sillä Rakokiven monitoimitalon rakentamiseen käytetään ensi vuonna 14,4 miljoonaa euroa. Hankkeen kokonaiskustannusarvio on 25,9 miljoonaa euroa.
Monitoimitaloja rakennetaan kiivaasti myös muualle Lahteen, johtuen tietenkin siitä syystä, että suurin osa Lahden kouluista on paininut viime vuosina homeongelmien kanssa. Kivimaan monitoimitalo imee ensi vuonna 10 miljoonaa (kokonaisarvio liki 23 miljoonaa €) ja Launeen monitoimitalo vielä liki 4 miljoonaa. (kokonaisarvio liki 26 miljoonaa €)
Kaupungintaloa aiotaan peruskorjata kaiken kaikkiaan 19 miljoonalla, tosin siitä suurin osa käytetään vasta ensi vuoden jälkeen. Muutaman miljoonan euron investointeja suunnataan vielä Historiallisen museon, Sibeliustalon ja kaupunginteatterin korjauksiin.

Investointien määrä viestii vahvasti viriilistä kaupungista. Kyllä Lahti selkeästi haluaa pitää ison kaupungin imagostaan kiinni, vaikka esimerkiksi väestönkasvun ennusteet eivät Lahden kohdalla kovin suosiollisilta näytäkään. Lahden oma visio väkiluvusta on täysin päinvastainen ja tavoitttena on, että vuonna 2030 Lahdessa asuisi 150 000 asukasta. Olisi kiva tietää mihin tämä tavoite perustuu? Luultavasti silkkaan mutu-tuntumaan. Tämän kaltainen väestönkasvu Lahdessa on käytännössä mahdotonta ilman kuntaliitoksia. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan tilanne on hieman eri, sillä heidän ennusteensa kertoo Lahdessa vuonna 2030 asuvan alle 125 000 asukasta. Joka tapauksessa Lahti tulee tarvitsemaan ison kasan uusia veronmaksajia, jotta kaikki tulevaisuuden investoinnit saadaan kunnialla maaliin. Tai ainahan voidaan ottaa lisää lainaa?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Vauvakato

Suomi on maailman kolmanneksi nopeimmin ikääntyvä maa. Suomessa voidaankin jo hyvällä syyllä puhua vauvakadosta, sillä tänä vuonna arvioidaan syntyvän enää 45 000 vauvaa. Melkoinen ero vaikkapa tämän hetken suurimpaan ikäluokkaan vuodelta 1963, joka on kooltaan noin 75 000 henkilöä. Väestön ikääntymisen myötä etenkin sosiaali- ja terveyspalveluiden tarve kasvaa merkittävästi samalla, kun työikäisen väestön määrän vähetessä veronmaksajia on yhä vähemmän. Arvostettu talouslehti Financial Times varoitti keväällä artikkelissaan Suomen ikärakenteesta ja siitä, ettei tilanteen vaatimia uudistuksia muun muassa terveydenhuollon ja sosiaaliturvan osalta ole onnistuttu viemään läpi. Nyt alammekin olemaan siinä tilanteessa, että ongelma tulisi pikaisesti nostaa ns. pöydälle. Ettei käy niin, että eläkepommi räjähtää käsiin koko voimallaan parinkymmenen vuoden päästä ja mm. eläkemaksut nousevat pilviin.

Tilastokeskuksen uusimman arvion mukaan Suomen väkiluku lähtee nykyisellä kehityksellä laskuun vuonna 2031. Vuonna 2050 väkiluku olisi noin 100 000 nykyistä pienempi. Suomessa on vuonna 2040 vain 16 kuntaa, joissa syntyy enemmän lapsia kuin tänä vuonna. Samaisen ennusteen mukaan Suomessa on vuonna 2040 peräti 269 kuntaa, joissa syntyy vähemmän lapsia kuin tänä vuonna. Pahiten pakkasella ovat Kouvola (-127) ja Lahti (-103), joten näyttää siltä, että varsinkin Lahdessa olisi syytä keksiä niitä vetovoimatekijöitä varsin nopeaan tahtiin. Lentorata ja Helsingin läheisyys tuskin riittävät, enemmänkin tarvittaisiin satsauksia sosiaalipuoleen ja parannuksia lapsiperheen arkeen.

Miksi sitten suomalaiset eivät enää halua lapsia? Yksi syistä on se, että vapaaehtoinen lapsettomuus yleistyy. Lapsiperheen arki voidaan kokea liian kiireiseksi, stressaavaksi ja kalliiksi. Tutkijoiden mukaan moni kyllä haluaisi lapsia, mutta siirtää ja siirtää lasten hankintaa, kunnes yhtäkkiä se ei enää olekaan niin helppoa. Ihmisen hedelmällisyys nimittäin lähtee melkoiseen laskuun 35 ikävuoden jälkeen. Taustalla vaikuttavat myös muun muassa pitkät opiskeluajat ja ajattelutapa, että kaiken pitäisi olla ikään kuin valmista ennen lapsen saantia. Pitäisi olla varma toimeentulo ja vakaa parisuhde. Lapsen hankintaa jarruttavat myös monet taloudelliset syyt, kuten työttömyys, alhainen tulotaso ja yleinen epävarmuus työsektorilla. Pätkätöitä tekevät tuskin ensimmäisenä miettivät lapsen hankkimista. Perhepoliittiset tekijät kuten perhevapaat tuntuvat vaikuttavan enemmän toista tai kolmatta lasta harkitsevilla.

Tänä päivänä jotkut saattavat ajatella lapsettomuutta myös oman hiilijalanjälkensä pienentämisenä.
Isossa mittakaavassa näin voi ollakin, sillä paljon puhutaan maapallon väestön räjähtämisestä ja ylikansoittumisesta, eikä tällä kasvun tiellä voida jatkaa loputtomiin. Eri asia on tietenkin se, kannattaako juuri meidän suomalaisten olla se kansa, joka lopettaa lasten tekeminen ja aiheuttaa näin isoja ongelmia omalle kansantaloudelleen tulevaisuudessa?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Ilmastonmuutos kiistakapulana

ICCP:n uusin ilmastoraportti ei ole kaunista luettavaa. Ilmastonmuutos uhkaa ennennäkemättömällä tavalla maailman jäätiköitä, lumipeitteitä ja meriä. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC sanoo raportissaan, että mikäli päästöt jatkuvat voimakkaina jäätiköiden sulamisnopeus kiihtyy Grönlannissa ja Etelämantereella. Alppien ja Skandinavian vuoristojäätiköistä voidaan menettää 80 prosenttia 2100 mennessä. Merenpinta voi nousta pahimmillaan metrin jo tällä vuosisadalla, mikä uhkaa satojen miljoonien ihmisten asuinsijoja, meret lämpenevät, happamoituvat ja menettävät hapekkuuttaan ja Pohjoinen jäämeri pysyy sulana aiempaa pidempään. Merenpinnan nousulla on valtavia vaikutuksia: kaikkein alavimmat alueet muuttuvat asuinkelvottomiksi. Alavilla mailla asuu nyt arviolta 680 miljoonaa ihmistä ja suurimmat ongelmat ovat edessä esimerkiksi Tyynen valtameren pienillä saarilla, Kiinassa, Indonesiassa, Bangladeshissa, Hollannissa ja Floridassa. Samalla myrskyjen aiheuttamat tulva-aallot ja eroosio pahenevat.

Raportti on selvää faktatekstiä alan todellisilta asiantuntijoilta ja tiedemiehiltä ilman sen suurempaa tunteenpaloa tai politiikkaa. Tunteenpaloa sen sijaan löytyy jo liiaksikin sitten kansalaisten ilmastokeskusteluissa. Tällä viikolla Helsingin Sanomat kertoi, että lähes puolet suomalaisista epäilee ilmastopuheita ja vastaavasti toinen puoli kansasta on sitä mieltä, että Suomen tulisi olla ilmastonmuutoksen torjunnan edelläkävijä. Huolestuneena olen seurannut keskustelua ja huomannut miten jyrkästi ilmastonmuutos jakaa mielipiteitä. Eikö ongelma pitäisi kohdata meitä ihmisiä yhdistävänä tekijänä eikä päin vastoin? Vai onko ilmastonmuutoksestakin tehty jo mielipidekysymys tai uskonasia? Kohta varmasti joku väittää maapalloakin litteäksi, koska minusta niin tuntuu… Asian ympärille on jo ehditty rakentaa huima määrä erinäisiä salaliittoteorioita, jotka entisestään hämärtävät ihmisten mielet näkemästä tosiasioita.

Konservatiiviset piirit puhuvat mielellään ilmastohysteriasta ja maailmanlopun saarnaajista. Monet epäilijät tuntuvat odottavan jotain todella isoa ja konkreettista todistusta ilmastonmuutoksesta uskoakseen, kuten esimerkiksi jotain käsittämättömän suurta luonnonkatastrofia Hollywood-elokuvien tapaan. Tiedättehän, tulta, räjähdyksiä, tulvia, rankkasateita, tulivuoren purkauksia ja miljoonia kuolleita. Uskon, että siinä vaiheessa, kun sellainen sattuu, olemme päästäneet ilmastonmuutoksen jo liian pitkälle.

Tutustumalla ICCP:n raportteihin voi nopeasti huomata, ettei niissä suinkaan maailmanlopusta puhuta, ainoastaan siitä mitä ilmaston lämpeneminen tarkoittaa luonnolle tulevaisuudessa. Minkälaisia muutoksia on tulossa, jos emme hillitse lämpötilan nousua? Useimmat muutokset eivät ole miellyttäviä ja seuraamukset voivat olla arvaamattomia, mutta mistään lopullisesta tuhosta ei lyhyellä aikavälillä raportissa puhuta. Kysymys on pitkälti siitä miten ihmiskunta pystyy sopeutumaan ilmastonmuutokseen ja hidastamaan tai jopa pysäyttämään sen.

Jos sinua ärsyttää Greta Thunbergin ns.teiniangsti, niin olisi ehkäpä syytä keskittyä itse viestiin, ei viestintuojaan. Nyt on kovin vaivaannuttavaa seurata keskustelua, joka keskittyy lähinnä nuoren naisen ulkoiseen olemukseen ja ulosantiin ja siihen mitkä ovat Thunbergin taustavoimat. Uskomattominta on se, että irvailijoiden joukkoon on liittynyt myös USA:n presidentti Trump. Joskus iso ja vaikutusvaltainen ihminen voi itsetunnoltaan olla yllättävän pieni.

Jos ekosysteemin osittainen tuhoutuminen ei kiinnosta, niin luulisi konservatiivisimpiakin ihmisiä kiinnostavan se tosiseikka, että vaikka onnistuisimmekin hillitsemään ilmaston lämpenemisen kahteen celsiusasteeseen, merien pinta nousee vuoteen 2100 mennessä vääjäämättä niin paljon, että ainakin 250 miljoonaa ihmistä joutuu jättämään kotinsa. Sehän tarkoittaa todella isoja kansainvaelluksia ja eiköhän tänne Suomeenkin muutama miljoona pakolaista silloin ajaudu. Silloin saattaa olla taas joillain tahoilla kova kiire Rajat kiinni -kylttien kyhäämisessä.

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi on mediassa esitetty tavalliselle ihmiselle muutamia hyviä ja yksinkertaisia keinoja. Vaihda lentokone junaan, vaihda auto kävelyyn tai pyöräilyyn, kierrätä jätteet, suosi lähiruokaa ja kasviksia, säästä sähköä, älä lämmitä turhaan jne. Mielestäni ihan hyviä neuvoja myös niille, jotka inhoavat tätä ”ilmastohysteriaa”. Jos et noilla keinoilla omasta mielestäsi paranna ilmastoa, niin parannat ainakin omaa terveyttäsi ja elämänlaatuaasi, samalla kun säästät selvää rahaa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Outo hakuprosessi ja ristivetoa kokoomuksessa

Kuukausi sitten annoin pääkirjoituksessani 95% varmuuden sille, että Milla Bruneau valitaan vetämään Lahden Green Capital-projektia, vaikka haku jouduttiin julkiseksi painostuksen alla laittamaankin. Viisi prosenttia jätin sen varaan, että löytyisi joku niin ylivoimainen hakija, että Bruneau olisi pakko sivuuttaa. No ei sellaista sitten löytynyt ja Milla Bruneau valittiin projektin johtoon. Yllättyikö kukaan? Kyllähän hakijoiden joukossa oli korkeakoulutettua väkeä hyvällä CV:llä varustettuna, mutta hieman ”yllättäen” tähän tehtävään ei tarvittukaan korkeakoulututkintoa, niin kuin yleensä kaupungin johtaviin tehtäviin vaaditaan. Tällä kertaa medianomin tutkinto riitti, kunhan vain henkilö oli oikea. Lisäksi muutama hakija on kertonut julkisuudessa työhaastattelun olleen kovin ylimalkainen, ikään kuin ”voittaja” olisi jo etukäteen valittu. Tehtävä oli kuin olikin räätälöitu juuri Bruneaulle ja tästä näkökannastaan Lahden johto ei ollut valmis peruuttamaan. Toivotaan, että hän onnistuu tehtävässään, mutta auta armias, jos projekti jollain tapaa ajaa karikolle tai tulokset eivät ole riittäviä. ”Kivittäjät” ovat jo varmuudella valmiudessa.

Valinnallaan Lahden kaupunginjohto asetti Bruneaulle riman korkealle ja paineet onnistua tehtävässä tulevatkin olemaan todella kovat. Lahdessa tullaan seuraamaan nyt silmä kovana sitä, miten hän selviää tehtävästään. Olen aika varma siitä, että Bruneau kyllä selviää tehtävästään hyvin, mutta millä mittareilla onnistuminen voidaan mitata? Tällaisen vatuloinnin ja kähminnän jälkeen voidaan olla varmoja siitä, että monelle kaupunkilaiselle ei riitä työn hoitaminen kunnialla. Ei, Bruneaun pitää nostaa Lahti valtakunnan ykkösmedioihin näkyvästi Euroopan ympäristöpääkaupunkina ja esimerkkinä kaikille muille kaupungeille. Kaupungin pitää hyödyntää titteli 100 prosenttisesti ja netota sillä sievoinen tili, samalla kun Lahden positiivinen maine kasvaa maailmalla. Tilannetta ei helpota se, että monet kaupunkilaiset pitävät ympäristökaupunkiasiaa suorastaan hömppänä ja turhana rahan tuhlaamisena.

Jupakka on aiheuttanut suurta eripuraa Lahden kokoomuksen sisällä. Jorma Ratia erosi kokoomuksen valtuustoryhmästä tällä viikolla. Syynä eroon Ratia kertoi olevan tiettyjen henkilöiden oman edun tavoittelu, joka on ylittänyt sellaiset rajat, joita ei voi hyväksyä. Myös Francis McCarron on arvostellut kovin sanoin prosessia, jolla Bruneau valittiin. Ei Ratiallakaan ihan puhtaat jauhot pussissaan ole. Kaikki muistanevat, että mies poistettiin Lahti Energian hallituksen johdosta viime kesäkuussa, kun ilmeni, että mies oli junaillut toimitusjohtaja Seesvaaralle palkankorotuksia ilman kaupungin hyväksyntää. Kokoomuksessa näyttääkin olevan nyt käynnissä kova valtataistelu, jossa ei keinoja kaihdeta. Kaveria puukotetaan selkään surutta. Lahtelaista kansanedustajaa ei kokoomuksesta ole löytynyt Tuija Nurmen ja Ilkka Viljasen jälkeen 8 vuoteen ja sekös puolueessa kismittää. Tällä hetkellä näyttää siltä, ettei sellaista löydy ihan lähitulevaisuudessakaan. Ei ennen kuin puolueessa on päätetty, kuka on se kukko tunkiolla, se joka karavaania Lahdessa ohjaa. Valtataistelu on käynnissä, vaan kuka siitä selviää voittajana?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lentorata

Liikenneministeri Sanna Marin esitteli tällä viikolla valtion suuria ratahankkeita. Ratasuunnitelmia on väijytty kaupungintalolla tiukasti, sillä varsinkin ns. Lentorata toisi toteutuessaan Lahdelle paljon etuja. Lentorata mahdollistaa suoran yhteyden Lahdesta lentoasemalle Keravan kautta ja edelleen Helsinkiin. Noin 30 kilometrin pituinen, pääasiassa kaukoliikenteelle suunniteltu Lentorata kulkisi Pasilasta Keravalle kokonaan tunnelissa ja pysähtyisi vain Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Suora, vaihdoton yhteys nopeuttaisi matkaa lentoasemalle sekä pohjoisen että etelän suunnista. Voidaan siis sanoa, että Lahden kaupungin tulevaisuudelle Lentorata tietäisi pelkkää hyvää ja se sopisi kuin nakutettu kaupungin omiin tulevaisuuden visioihin, joissa Lahti on paikka, josta käydään pääkaupunkiseudulla töissä. Tähän tähtää oikeastaan kaikki isot rakennushankkeet, jotka ovat radanvarteen suunnitteilla.

Ratasuunnitelmissa piilee myös pieni peikko nimeltään Itärata. Mitä kautta Itärata tulevaisuudessa kulkee? Vaihtoehtoja on kolme. Halvin ja Lahden kannalta paras vaihtoehto olisi nykyinen Lahden kautta kulkeva ratayhteys, jota parannettaisiin ja nopeutettaisiin. Kouvolassa taas tuuletettaisiin kovasti, jos vaihtoehto kaksi eli Keravalta suoraan Kouvolaan kulkeva ratayhteys rakennettaisiin. Kolmas vaihtoehto on ns. rantarata, joka kulkisi Kotkan kautta Venäjälle.

Lahden onkin nyt syytä panostaa kunnon lobbaukseen, jotta Itärata saadaan jatkossakin kulkemaan Lahden kautta. Itäradan menettäminen Kouvolalle tai Kotkalle olisi paha takaisku. Jostain pitäisi kaivaa paukkuja myös Lentorata-hankkeeseen, vaikka kaupungin taloustilanne huono tällä hetkellä onkin. Kyse on siitä, kuinka elinvoimaisena Lahti voidaan tulevaisuudessa pitää vai karkaako kehitys ja elinvoima muualle parempiin olosuhteisiin?

Parhaimmillaan uudet ratayhteydet voisivat olla valmiina vasta 2030-luvun loppupuolella, mutta tulevaisuus tehdään nyt ja tässä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

PÄÄKIRJOITUKSET -arkisto

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011