EU haluaa asumisesta sääntelyä kiristämällä vähäpäästöistä ja vähän energiaa kuluttavaa. Jos direktiivi toteutuu, jäsenmaissa nykyisten asuinrakennusten tulee saavuttaa vähintään tehokkuusluokka E vuoteen 2030 mennessä ja D vuoteen 2033 mennessä. Tämä taas tarkoittaa sitä, että Suomessa peräti noin 1,5 miljoonaa asuntoa tulee korjata tiukempien energiatehokkuusvaatimusten mukaisiksi seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Isännöintiliitto varoittaakin, että jopa tuhansissa suomalaistaloyhtiöissä voi olla edessä hallittu alasajo. Monet erityisesti taantuvilla alueilla sijaitsevista taloyhtiöistä ovat pulassa. Kaikki eivät välttämättä saa tarvitsemaansa rahoitusta korjauksiin ja korjausvelkaa voi olla jo liikaa taloyhtiön selviämisen kannalta. Suurten korjausten sijaan näissä taloyhtiöissä olisikin ajankohtaisempaa ryhtyä suunnittelemaan taloyhtiön loppuaikoja. Rahoitusvaikeuksia nähdään tällä hetkellä erityisesti muuttotappiopaikkakunnilla, joissa väestön vähentyessä asuntojen vakuusarvot eivät riitä tarpeellisten korjausten rahoittamiseen.

Samoja ongelmia on havaittavissa myös kasvukeskuksissa, myös meillä Lahdessa, koskien tiettyjä ei-niin-suosittuja -asuinalueita. Toki taloyhtiöillä on paljon haasteita nykyisessä markkinatilanteessa muutenkin jo pelkästään rahoituksen saannin näkökulmasta.

Mitään valmista mallia alasajoon ei ole olemassa, sillä ilmiö on suht uusi ja kokemuksia ei alasajosta ole. Käytännössä taloyhtiö hallittu alasajo tarkoittaa sitä, että edessä on talojen purkamisia, kiinteistöjen myymistä pilkkahintaan ja taloyhtiöiden konkursseja. Taloyhtiöissä pitäisi suunnitella, miten lopun aika hoidetaan. Se tarkoittaa sitä, ettei sinne tehdä esimerkiksi isoja investointeja, ei tehdä kauaskantoisia ja mittavia korjauksia, vaan lähinnä huolehditaan siitä, että taloyhtiö on terveellinen ja turvallinen asua loppuajan. Jollain tavalla taloyhtiön pitäisi pystyä ennakoimaan, kuinka pitkä loppuaika on ja missä se häämöttää.

Joka tapauksessa kyseessä on kymmenien tuhansien ihmisten ongelma, kun asunnon arvo valuu käsistä ja lopputulemana voi olla, että asuntoon aikoinaan laitetut rahat katoavat kuin tuhka tuuleen, kun purkutraktorit ajavat taloyhtiön pihaan. Se on varmuudella kova paikka, olemmehan tottuneet ajattelemaan, että asunnon ostaminen on varma sijoitus, jossa harvoin häviää.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Nykyään meillä kaikilla taitaa olla älypuhelin kasvanut käteen kiinni. Varsinkin koululaisten kännykän käytöstä oppitunneilla ollaan nyt huolissaan. Hallitusneuvotteluissa nousi hiljattain esiin halu kieltää kännyköiden käyttö kouluissa kokonaan tai ainakin niin, että sitä saisi käyttää ainoastaan opetustehtäviin liittyvissä asioissa. Koulut saavat kyllä jo nykyään kieltää kännyköiden häiritsevän käytön oppituntien aikana. Koulu voi myös edellyttää, että mobiililaite on häiriötä aiheuttamattomassa tilassa opetuksen aikana. Nykylainsäädännön nojalla koulut eivät kuitenkaan voi asettaa koko koulupäivän kattavaa kieltoa. Ne eivät myöskään voi kieltää oppilaita tuomasta kännykkää kouluun.

Tästä juuri onkin ollut hallitusneuvotteluisssa kyse. Tulisiko kännyköiden käyttöön kouluissa säätää ihan oma lakinsa? Lain tulisi olla niin yksiselitteinen, ettei tulkinnanvaraisuutta tule, muuten opettajilla on edessään loputon eipäs-juupas suo tarvottavanaan. Ranskassa tällainen laki tuli hiljattain voimaan, joka pitää sisällään kännyköiden täyskiellon kouluissa. Älypuhelimet ja muut laitteet on pidettävä suljettuna koulupäivän ajan repussa tai jätettävä kotiin. Koulupäivien aikana varsinkin sosiaalisen median jatkuva vilkuilu tai erilaisten pelien pelaaminen puhelimella vahingoittaa oppilaiden keskittymiskykyä. Keskittymisen taito on välttämätön kaikelle pitkäjänteiselle toiminnalle kuten työlle ja oppimiselle ja keskittymistä oppii vain ja ainoastaan keskittymällä.

Itse uskon, että kännykkäkiellolla kouluissa olisi monta positiivista vaikutusta oppimiseen, joten sitä olisi syytä kokeilla. Ja eihän tämä kännyköiden tuijottaminen ole pelkästään koululaisten ongelma. Sama vaiva vaivaa meitä aikuisiakin päivä päivältä enemmän. Milloin sinä olet viettänyt päivän ilman älylaitetta? Tai edes työpäivän? Yhtä hyvin voisimme olla huolissamme meidän työssäolevien työkyvystä, sillä väitän, että monella meistä kuluu työpäivänkin aikana monta hetkeä puhelinta vilkuillen. Näin ainakin itselläni, mutta olen selittänyt asian itselleni niin, että toimittajana minun tulee olla koko ajan ajan hermolla, joten uutisia on seurattava herkeämättä.

Tarkistin puhelimestani oman päivittäisen ruutuaikani keskiarvon. Se oli noin 4 tuntia päivässä! Tämä tieto kyllä hätkähdyttää, sillä se pistää miettimään sitä, onko noin suuri aika lainkaan järkevää ja tarpeellista? Tulisinko pienemmälläkin ruutuajalla tarpeen? Kieltämättä myös multitaskaus eli samaan aikaan työskentely pöytäkoneella ja puhelimella on lisääntynyt. Sillä aikaa kun pöytäkone ruksuttaa, niin odotellessa teen muita töitä puhelimella. Ei tämä keskittymiskykyä ainakaan paranna tai rauhoita aivojen toimintaa? Ei ihme, että erilaiset keskittymisvaikeudet ja mielenterveysongelmat ovat nostaneet viime vuosina päätään yhteiskunnassamme. Toki maailmanlaajuinen pandemia ja Ukrainan sota ovat sellaisia asioita, jotka kyllä vähintäänkin alitajunnaisesti ovat vaikuttaneet meidän kaikkien henkiseen hyvinvointiimme. Uskon, että aivojen olisi todella hyvä välillä hengähtää kaiken tämän digitaalisen ähkyn keskellä eli jätä se puhelin välillä kotiin ja lähde vaikka luontoon kävelylenkille tuulettumaan ja rauhoittumaan.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

62 prosenttia suomalaisista kannattaa tuoreessa kyselyssä parveketupakoinnin täyskieltoa Suomessa. Terveysjärjestö Suomen Ash ry:n teettämissä kyselyissä kiellon kannatus on noussut neljän viime vuoden aikana, sillä vuonna 2019 parveketupakoinnin täyskieltoa kannatti alle puolet vastaajista. 64 prosenttia vastaajista kannattaa lakimuutosta, joka antaisi asuntoyhtiöille oikeuden kieltää tupakointi asunnoissa ja parvekkeilla enemmistöpäätöksellä. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä ehdotti lakimuutosta alkuvuodesta.

Itsekin kerrostalossa asuvana olen törmännyt kyseiseen ongelmaan. Naapurissamme asuu varsinainen ketjupolttaja, joka polttaa asunnossaan sekä parvekkeella. Moni voi ajatella, että onpa ihmisillä pienet ongelmat, mutta jos ei itse tupakoi, niin se haju todellakin häiritsee. Haju on epämiellyttävä ihmisille, jotka eivät tupakoi, eikä kai kukaan voi tupakansavua kauhean terveelliseksikään väittää? Ympäristön tupakansavu on syöpävaarallinen seos ja terveyshaitta, jonka pitoisuudelle ei ole voitu osoittaa turvarajaa. Esimerkiksi WHO:n tupakkapuitesopimus velvoittaa suojelemaan kansalaisia tupakansavulta.

Tupakkalain mukaan tupakointi on kielletty kaikissa kiinteistön yhteisissä tiloissa. Meidänkin taloyhtiössä on erillinen tupakkapaikka pihan perällä, jottei kukaan polttaisi pihalla ikkunoiden alla ja savu leijailisi asuntoihin. Sen tähden onkin hieman ihmeellistä, että taloyhtiö on tällä hetkellä voimaton silloin, jos asukas polttaa parvekkeellaan. Eikö silloin savu nimenomaan kulkeudu naapureiden parvekkeiden ja ikkunoiden kautta sisään? Hyvin yksinkertainen ratkaisu tähän olisi se, että enemmistöpäätöksellä tupakointi voitaisiin kieltää koko taloyhtiössä, mukaan lukien asunnot. Nyt tupakoinnin kieltäminen parvekkeilla tai asunnossa on taloyhtiöissä vaikea prosessi, joka edellyttää kaikkien osakkeenomistajien hyväksyntää. Monessa taloyhtiössä se on osoittautunut jopa mahdottomaksi, kun vähintään aina se yksi osakas vänkää vastaan.

Suomessa julkiset tilat ja työpaikat on jo saatu savuttomiksi, eikö olisi jo aika saada myös kerrostaloasunnot parvekkeineen savuttomiksi? Asia on noussut taas enemmän esille, kun koronaepidemian vuoksi moni alkoi työskentelemään kotona etätöissä. Tupansavun haitat koskevat pääsääntöisesti kerrostaloasuntoja, joita Suomen asunnoista on peräti 47% ja niissä asuvia asukkaita noin 2 miljoonaa eli ongelma koskee todella isoa osaa suomalaisista.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomen jäyhä kansa alkaa taas pikkuhiljaa heräilemään talvihorroksestaan. Kevätaurinko lämmittää talvesta kankeita luita ja viimeisimmätkin kevään merkit ovat täällä taas. En nyt tietenkään puhu jääpeitteestä vapautuneista järvistä tai kukkaan puhkeavista kasveista vaan niistä todellisista kevään merkeistä. Niistä, joista me suomalaiset keräämme valtavan energiapiikin kohti kesää ja joiden voimalla jaksamme taas seuraavan pitkän ja pimeän talven. Eli puhutaanpa hetki jääkiekon MM-kisoista ja euroviisuista.

Jääkiekon MM-kisat on jokakeväinen karnevaali, joka tuntuu keräävän vuosi vuodelta enemmän ja enemmän kierroksia, eikä mikään ihme, onhan Suomi nähty finaalissa jo kolmena peräkkäisenä vuotena. Maha ei tunnu vieläkään olevan täysi, vaan jälleen tänä keväänä Suomen joukkue ja suomalaiset lähtevät metsästämään vain ja ainoastaan kultaa ja kunniaa sekä pitkiä ja kosteita bileitä. Vaikka jääkiekko ei kiinnostaisi pätkääkään, niin on aina kiva lähteä mukaan tähän karnevaaliin, laittaa Suomen pelipaita päälle, hassu peruukki päähän ja vielä hassummat aurinkolasit silmille. Kyllä lähtee!

Entäpä sitten euroviisut? Ihan aina ei ole niissä kisoissa onnistuttu, mutta myös euroviisut on nousemassa koko kansan karnevaaliksi, ainakin silloin kun näyttää siltä, että menestysmahdollisuuksia saattaisi olla. Tänä vuonna Suomen edustaja Käärijä on nostanut odotukset liki taivaisiin ja jo ennen viisufinaalia Helsinki ja Tampere kamppailevat siitä, kummassako kaupungissa ensi vuoden viisut vedetään, kun tänä vuonna Cha Cha Cha hakee voiton Liverpoolista. Ja toden totta on pakko myöntää, etten muista vastaavaa hypeä suomalaisen viisuedustajan ympärillä ennen kilpailua ja kilpailun aikana. Lordi tietenkin poikkeuksena, mutta tuntuu että Käärijä-hype on vielä kovempi kuin Lordilla vuonna 2006. Käärijä on hahmo, joka kiinnostaa ihmisiä ja biisihän on täyskymppi juuri näihin bileisiin. Ennustan, että kyllä se voitto sieltä tulee. Jopa varmemmin kuin jääkiekosta ja Cha Cha Cha raikaa vielä pitkään pitkin maailmaa. Halusit tai et.

Ihan nuorimmat lukijamme eivät varmasti muista, mutta me hieman vanhemmat muistamme hyvin, kuinka joskus sanottiin, että ennemmin helvetti jäätyy kuin Suomi voittaa lätkän MM-kultaa tai euroviisut. No, nyt haetaan jääkiekossa jo mestaruutta nro 5, puhumattakaan siitä, että plakkarissa on myös olympiakulta. Euroviisuissakin ikuinen nollakerholainen Suomi hakee jo toista täysosumaa. Never say never eli älä koskaan sano ei koskaan. Elämä on ihmeellistä ja ihmeellisiä asioita tapahtuu. Pääsimmehän me Natoonkin. Ei kai vaan Suomesta pikkuhiljaa ole kuoriutumassa Euroopan napa, jota ihaillaan ja seurataan muualla kadehtien?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaiseman liikuntaraportin mukaan suomalaisten liikuntatottumukset tai oikeammin niiden puute on huolestuttavalla tasolla. Tämä tarkoittaa sitä, että liikkumattomuus tulee aiheuttamaan jo lähitulevaisuudessa merkittäviä ongelmia yhteiskunnalle. Yhtenä indikaattorina varusmiesten kuntotulokset ovat laskeneet vuosi vuodelta. Liikkumisen määrä vähenee, jolloin kestävyys- ja lihaskunto heikkenee. Samaan aikaan paino nousee. Esimerkiksi varusmiesten paino on noussut keskimäärin kahdeksan kiloa vuodesta 1993. Pelkästään se on iso tekijä, mutta samaan aikaan laskeneet kuntotulokset aiheuttavat jo työ- ja toimintakyvyn heikkenemistä.

Liikkumattomuus lyhentää työuria, vie ennenaikaiselle eläkkeelle ja vie taloudellisen kantokyvyn. Olemme vaikeuksissa, jos emme kykene näitä koko ajan laskeneita käyriä kääntämään. Liikkumattomuus on paitsi yhteiskunnallinen ongelma, se aiheuttaa myös yksilölle haittaa. Liikunnan puute altistaa sydän- ja verisuonisairauksille tai kakkostyypin diabetekselle, joka on vahvasti elintapasidonnainen sairaus. Jo pelkästään sen hoitoon kuluu jopa kymmenen prosenttia vuotuisista terveysmenoista.

Meillä on paljon ammatteja, joissa pitäisi olla hyvässä kunnossa. Miten poliisi, sotilas, rajavartija tai pelastaja voisi aloittaa työuransa, jos kunto ei yksinkertaisesti vaativaan työhön riitä? Liike tehostaa aivojen palautumista ja siksi työikäisten kannattaa lisätä liikkumistaan. Ihmisen tuki- ja liikuntaelimistö on tehty käyttämistä varten. Nykykehitys on kuitenkin päinvastainen, suomalaiset liikkuvat yhä vähemmän. Tämä johtaa kalliisiin yhteiskunnan ja terveydenhuollon kustannuksiin.

Liian vähäinen liike ja runsas istuminen ovat isoimmat riskitekijät. Suositusten mukaan reilu tunti reipasta liikettä päivässä riittää, jotta istumisen terveyttä huonontavia vaikutuksia voisi vähentää. Ja kyse ei todellakaan ole mistään hikijumpasta tai kovista juoksutuloksista. Perusliikunta, kuten kävely, pyöräily ja uinti sekä työmatkaliikunta ovat kivijalka kaikelle terveydelle ja hyvinvoinnille.

Se, että nykyään istutaan paljon ja liikutaan vähän, on arveltu aiheuttavan pelkästään terveydenhuollossa yli 3 miljardin kustannukset vuosittain. Olisiko tässä mietinnän paikka, kun tuleva hallitus miettii kovasti niitä säästökohteita? Kansan takamus pitäisi saada nostettua ylös penkistä jollain keinolla ja liikettä lisättyä kokonaisvaltaisesti. Se, jos mikä olisi säästöä, jos jokainen meistä pitäisi huolta omasta kunnostaan. Paine terveydenhuollossa vähenisi ja kustannukset laskisivat. Samalla oma olokin kohenisi ja kaikenlaisten terveydenhoitopalveluiden ja lääkkeiden käyttö vähenisi. Ja tämä ei vaatisi mitään muuta kuin sen, että jokainen meistä ottaisi itseään niskasta kiinni ja kiinnittäisi huomiota omaan liikkumiseensa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lähde: Taloussanomat 18.4.2023

Lahdessa on eletty viime viikot jääkiekkohuumaa, kun kaupungin kiekkoylpeys Pelicans on pelannut upeita finaaleja. Halli on ollut täynnä ja torillekin on kehitetty upea Pekko Park, jossa peliä voi seurata turkoosissa yhteisössä. Tämä onkin vetänyt paikalle tuhansia lätkäfaneja kokemaan yhdessä finaalihuumaa. Hienosti ideoitu niin Pelicansilta kuin Lahden kaupungiltakin. Peli on ollut kovaa kaukalossa ja mediapeliäkin on perinteisesti pelattu, kun tuomareihin ja jäähytasapainoon on haluttu vaikuttaa. Kaiken kaikkiaan upea lätkäkevät meille lahtelaisille riippumatta siitä, voitetaanko hopeaa vaiko peräti kultaa.

Pieni kauneusvirhekin on finaalikiimassa nähty Pelicansin toimiston puolelta. Viime pelissä katsomoon roudattiin Kultamekko-Iidana tunnettu julkisuushahmo, joka on on tehnyt Tapparan maalivahti Heljangosta rikosilmoituksen. Somepersoona syyttää Tappara-maalivahti Christian Heljankoa seksuaalisesta hyväksikäytöstä, joka tapahtui Vainion ollessa vielä 17-vuotias. Vainion näyttäminen hallin videoscreenillä tulkittiin yritykseksi häiritä Heljangon keskittymistä peliin. Pelicans on kieltänyt provosointiyrityksen, mutta onhan se nyt aivan selvä, että provosoinnista nimenomaan oli kyse. Pelicans oli itse kutsunut Vainion peliin ja pohtinut jopa, että kyseinen henkilö pudottaisi avauskiekon? Tässä kohtaa olisi ehkä syytä vain nostaa toimistolla käsi ylös typerän virheen merkiksi, sillä kysymys on pitkälti siitä, kuinka pitkälle ollaan valmiita menemään voiton tavoittelussa, niin että se enää täyttää tyylikkyyden kriteerit? Ja täytyy muistaa, ettei Heljankoa ole suinkaan tuomittu vielä mistään, rikosasia on vielä täysin kesken. Siihen nähden myös fanikatsomon pedofiili-huudot maistuivat varsin oksettavilta.

Siihen on jo Suomessakin totuttu, että fanikatsomot kyllä provosoivat, psyykkaavat ja mollaavat vastustajia surutta ja rankastikin, mutta vastustajan provosointi ei mielestäni missään nimessä kuulu Pelicans-organisaation tehtäviin. Voitetaan se peli siellä kaukalossa ja jos ei voiteta, niin voidaan kuitenkin poistua kaukalosta pystypäin, ilman että tehdään itsestämme typeryksiä. En usko, että pelaajistakaan kukaan arvostaa moista pelleilyä. Jos hävitään, niin hävitään, mutta tyylikkyys olisi syytä kuitenkin säilyttää loppuun asti.

Toivottavasti Pelicansin toimisto otti tästä oppia, eikä vastaavia typeriä ylilyöntejä nähdä tulevaisuudessa. Kaukalossa taistellaan viimeiseen asti, mutta mauttomuuksiin kaukalon ulkopuolella ei kannata sortua. Muutenhan Pelicansin kevät on ollut meille kannattajille silkkaa juhlaa. Kiitos siitä Pelicans!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahdessa eletään turkoosia lätkäkevättä. Pelicansin ja Tapparan väliset finaalit käynnistyivät tämän viikon keskiviikkona. Tämähän alkaa tulla ihan tavaksi, vastahan siitä on 11 vuotta, kun Pelicans oli viimeksi finaalissa… No, leikki sikseen. Tällä hetkellä Lahti elää jääkiekosta. Torille on pystytetty 3000 henkeä vetävä Pekko Park -teltta, jossa ne, jotka eivät lippua finaaleihin ehtineet ostamaan, voivat katsoa pelejä Pelicans-henkisessä ympäristössä. Molemmat Lahdessa pelattavat finaalit myytiin loppuun 10 minuutissa! Kyllähän lahtelaisistakin urheiluhulluja näköjään kuoriutuu, kunhan vaan sitä menestystä tulee.

Aika harvoin muuten Lahdessa on isojen pallopelien finaaleja pelattu. Pelicans oli viimeksi finaalissa vuonna 2012. Sitä edellisen kerran lahtelainen palloilujoukkue finaalissa taisi olla koripallon puolella Namika Lahti vuonna 2009. Jalkapallon puolella joudutaan menemään aina vuoteen 2008, kun edes pronssinen mitali on tänne saatu. Sitä ennen puhutaankin sitten 1990-luvun alkuvuosista, jolloin elettiin Kuusysin kultaisia vuosia.

Finaalipaikka oli iso yllätys, sillä Pelicans pudotti välierissä Ilveksen, joka oli omasta ja mediankin mielestä jo varma finalisti. Tampereella on odotettu paikallisfinaalia kuin kuuta nousevaa ja tänä keväänä sen piti viimeinkin toteutua, kun Ilves sai välierissä vastaansa piskuisen yllättäjäjoukkueen Lahesta. Pelicans meni ja pilasi tämän unelmafinaalin tamperelaisjoukkuiden kesken ja se kirvoittikin mediassa, jopa ihan vakavastikin otettavissa sellaisissa, kovin kirpeitä ja varsin outoja näkemyksiä. Kyseessä on kuulemma varsinainen liigan antikliimaksi.

Helsingin Sanomien mukaan Pelicansin finaalipaikan vuoksi muut liigaseurat menettivät ison summan rahaa, jaetaanhan välierien ja finaalien lipputulot kaikkien playoff-joukkueiden kesken menestyksen mukaan. Kun Lahden Isku Areenaan mahtuu vain 4400 katsojaa, niin liigajoukkueet menettävät kahdesta Lahden pelistä liki 16 000 katsojan lipputulot. Varmasti ihan oikein laskettu, mutta eikö kyse ole kuitenkin urheilusta, jossa kentällä mitataan se kumpi joukkue on oikeutettu finaalipaikkaan? Kyllä tämänkaltainen pienen joukkueen menestys ruokkii uskoa myös muihin sarjan keskisuuriin ja pieniin joukkueisiin, ettei pelkkä pelaajabudjetti määrittele tulosta kentällä.

Jos halutaan mennä pelkkä talous edellä, niin ensi kaudeksi voitasiiinkin sopia jo ennen kautta, että finaalissa pelaavat Tappara ja Ilves, kävi runkosarjassa miten tahansa. Samalla voitaisiin pudottaa liigasta kaikki ne joukkueet, joiden yleisökapasiteetti on alle 8000 henkeä. Mitäpä sitä turhaan missään pikkuhalleissa pelata?

No, onneksi kuitenkin pelataan, joten kaikki kannustamaan Pelicans siihen ensimmäiseen lahtelaiseen kiekkokultaan!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahden kaupunki keksi mielestään aivan suunnattoman upean suunnitelman, joka toisi rahaa kaupungin kassaan tulevina vuosina kottikärrykaupalla. Naapurikunnassa Iitissä nimittäin suunniteltiin rakennettavaksi moottorirataa, maalailtiin ruusuisia tulevaisuuden kuvia isolla pensselillä ja suunniteltiin ajettavan maailmanmestarusosakilpailuja, ainakin moottoripyörillä, mutta taustalla olivat unelmat jopa F1-tason kilpailuista. Lahti näki tilaisuutensa tulleen. Tuohon on lähdettävä mukaan, sillä silmissä siinsi jo ne 100 000 katsojaa per kisaviikonloppu, jotka pitkälti majoittuisivat Lahdessa ja lähiympäristössä. Tietenkin tuon alueen tapahtumatuotanto piti myös saada Lahden kaupungin haltuun. Ja kas vain, Lahti sai kun saikin tapahtumien järjestämisen KymiRingillä itselleen. Nyt näyttää kyllä lupaavalta julistettiin kaupungintaloltakin. No, muutama miljoonahan siihen meni, mutta nehän tulisivat varmuudella muutamassa vuodessa takaisin, kun kisat radalla alkaisivat.

Pahin mahdollinen skenaario kuitenkin tapahtui. Saapui maailmanlaajuinen pandemia ja kisat jouduttiin perumaan monena vuotena peräkkäin. Siihen päälle vielä Venäjä hyökkäsi Ukrainaan mikä käytännössä poisti kaikki kymmenettuhannet venäläisturistit , joita oli odoteltu KymiRingille tulevina vuosina. Samalla ilmeni, ettei itse rata-aluekaan ollut kisakunnossa. Oravanpyörä oli valmis ja syöksy kohti konkurssia oli alkanut. Alkoi syyllisten etsiminen.

Asiaa voidaan lähestyä kahdella eri tavalla. Ensin positiivinen lähestyminen. Onnistuessaan KymiRing olisi tosiaankin voinut tuoda kymmeniätuhansia turisteja lisää Päijät-Hämeeseen ja Lahteen per kilpailu. Puhumattakaan siitä, että jollain ilveellä olisi saatu F1-kisa jossain vaiheessa Iittiin. Lahti tapahtumajärjestäjänä olisi käärinyt isoimmat voitot. Samalla kaupunki olisi voinut satsata majoituskapasiteetin kasvattamiseen. Lahdessa nähtiin mahdollisuus ja siihen tartuttiin. Jos kaikki olisi mennyt kuin Strömsössä, KymiRingin lahtelaiset puuhamiehet olisivat olleet suuria sankareita. Nyt vain liian moni asia meni pieleen, riippumatta Lahden kaupungin omista toimista.

Jos mietitään sitä, miten kaikki sitten meni mynkään ja Lahti menetti jupakassa huimat 4,6 miljoonaa euroa iittiläiseen sorakuoppaan, niin ensimmäisenä on nostettava esiin se kysymys, onko tämä edes kunnan ydintoimintaa, johon nämä miljoonat nyt kadotettiin? Jo ajatus siitä, että Euroopan vihreä ympäristöpääkaupunki on mukana rahoittamassa moottorirataa on absurdi ja sotii Lahden omia vihreitä arvoja vastaan. Toisaalla saarnataan vihreistä arvoista ja samaan aikaan rahastetaan moottoriurheilulla, jota ei missään nimessä voi pitää kovin eettisenä ja vihreänä urheilumuotona näinä aikoina.

KymiRing ja siihen liittyvät kuviot suorastaan vaativat avointa, läpinäkyvää keskustelua valtuustossa ja koko kaupungissa. Koko prosessi kaikkine hukattuine miljoonine euroineen on avattava. Nyt puhutaan meidän kaikkien lahtelaisten rahoista. Tämän lisäksi rataan on upotettu myös valtion rahaa avustuksien muodossa liki 7 miljoonaa euroa, joten ei tämä pelkästään lahtelaisten tappio ole. Olen varma, että KymiRingiä puidaan Lahdessa vielä vuosia eteenpäin.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Demokratia on puhunut, pulinat pois. Oppositio eli kokoomus ja perussuomalaiset melkeinpä pyyhkivät lattiaa hallituspuolueilla eduskuntavaaleissa. Hallituspuolueista vihreät, keskusta ja vasemmisto menettivät monta paikkaa, mutta demarit hieman yllättäen jopa kasvattivat suosiotaan, mikä on todella harvinaista pääministeripuolueelle, joka yleensä kokee vaaleissa tappion. Tämä selittynee pitkälti sillä, että loppumetreillä vaaleista tuli pääministeri- ja linjavaalit. Pääministeri Marinin kansansuosion vaikutusta tulokseen ei tässä kohtaa voi aliarvioida. Kuka tietää miten olisi demareille käynyt ilman Marinia ja hänen suurta suosiotaan?

Vaalien voittajaksi ja käytännössä seuraavaksi pääministeriksi kipusi aika odotetusti Petteri Orpo, jolla on edessään melkoinen savotta, kun uutta hallitusta lähdetään kokoamaan. Puolueista keskusta ja vihreät ovat jo ehtineet vaalitappion myötä asemoimaan itsensä oppositioon. Täysin ymmärrettävää, sillä varsinkin keskusta on menettänyt hurjan määrän paikkoja kaksissa viime eduskuntavaaleissa.

Hallitusvaihtoehtoja on muutama, mutta kaikissa niissä on selkeät ongelmakohtansa. Jos Orpo lähtee kokoamaan oikeistohallitusta, johon tulisivat perussuomalaiset, kristillisdemokraatit ja Rkp, ongelmaksi muodostuisi varmasti ilmastopolitiikka ja työperäinen maahanmuutto, joissa kokoomus ja perussuomalaiset ovat eri linjoilla. EU-erosta perussuomalaiset ovat ilmeisesti jo valmiita luopumaan? Lisäksi kivenä kengässä voisi olla Rkp:n ja perussuomalaisten näkemykset ruotsin kielen asemasta.

Toinen vaihtoehto on sinipuna, jolloin perussuomalaiset korvattaisiin demareilla. Ei kovin ongelmaton kokoonpano tämäkään. Varsinkin talousasioissa puolueet olisivat aika eri keinoilla liikenteessä. Suostuisiko Marin valtionvarainministeriksi kiristämään vähempiosaisten rahakukkaroa? Tuskinpa kaikkien tiukkojen vaaliväittelyiden jälkeen.

Itse olen sitä mieltä, että nyt vain rohkeasti oikeistohallitusta kokeilemaan. Sitähän vaalituloskin suorastaan alleviivaa. Hallituksen linja hävisi selkeästi opposition tiukalle säästölinjalle. Lisäksi kokoomus ja perussuomalaiset ovat viimeisten neljän vuoden aikana tehneet monta yhteistä välikysymystä, joten yhteinen linja löytynee ongelmakohdista huolimatta suht’koht helposti? Nyt viimeistään on myös perussuomalaisten otettava vastuuta vallasta ja päätöksistä tässä maassa. Vaalitulos ainakin siihen oikeuttaa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahti ei ole kahminut jääkiekossa mitaleita, vaikka varsin pitkät perinteet meillä lajin parissa ovatkin. Ja en todellakaan laske lahtelaiseksi jääkiekkomitaliksi Viipurin Reippaan kultaa vuodelta 1928. Se toistaiseksi ainoa oikea lahtelainen mitali eli hopea napattiin peräti 11 vuotta sitten ja tällä kaudella meillä lahtelaisilla kiekkojännäreillä on taas mahdollisuus nauttia mitalipeleistä. Aika harvinaista herkkua siis.

Ylen kiekkoasiantuntija Topi Nättinen taisi kertoa ennen kiekkokauden alkua kausiennakossaan, että jos liigasta olisi mahdollista pudota, niin Pelicans olisi tällä kaudella vaaravyöhykkeessä. Myös muut mediat rankkasivat turkoosin lahtelaisjoukkueen kategoriaan ynnä muut. Nyt kun Pelicans pelaa mitalipeleissä oltuaan runkosarjassakin jo nelonen, on meidän helppo naureskella Lahdessa näille median ja asiantuntijoiden kausiennakoille. Totuuden nimissä on kyllä myönnettävä, etten muista ensimmäistäkään lahtelaista kiekkojännäriä, joka olisi uskonut tällä kaudella näkevänsä Pelicansin pelaamassa mitaleista, joten kyllä tämä kauden suurin yllätys ehdottomasti on.

Miksi sitten ennakot menivät noinkin pahasti metsään? Vuotta aikaisemmin kausiennakoissa hehkutettiin Pelicansin nuoriso-osastoa ja sen potentiaalia. Nostettiin esiin Vilenin ja Jämsenin veljekset, Haatanen, Tukiainen, Patrikainen jne. Kun viime kaudella se nuorten potentiaali ei oikeastaan missään vaiheessa realisoitunutkaan, media unohti nämä ison potentiaalin omaavat lahtelaispelaajat seuraavan kauden arvioissaan. Ikään kuin se valtava potentiaali olisi jonnekin kadonnut, vaikka suurin osa kavereista on iältään vasta 19-22 vuotiaita. Samalla kyseenalaistettiin myös valmentaja Niemelän osaaminen, koska viime kausi ei niin loistokas ollutkaan.

Vaan toisin kävi. Nyt tuo lahtelaisnuorten esiinmarssi on tapahtunut kovalla ryminällä ja samalla joukkueeseen hankitut ulkomaalaispelaajat ovat tehneet juuri sitä mistä heille maksetaankin eli ratkaisseet otteluita. Jasek, Brygmann ja Kelleher ovat tehoillaan ratkaisseet ottelut ja Bartosak hoitanut torjuntatyöt mallikkaasti, kun samalla Pelicansin omat nuoret kasvatit ovat hoitaneet omat tonttinsa hienosti.

Tampereella on odotettu umpitamperelaista finaalia vesi kielellä jo vuoden päivät. Ovatko Ilveksen ja Tapparan pelaajienkin ajatukset jo siinä unelmafinaalissa, vaikka välierätkin ovat vielä pelaamatta? Onko tässä Pelicansin ja Hifk:n sauma iskeä, varsinkin kun Antti Tuiskun Nokia Areena-konserttien vuoksi kaksi ensimmäistä peliä pelataan poikkkeuksellisesti haastajien kotiluolissa? Pelicans-pelaajien kehonkieli voitetun KalPa-sarjan jälkeen oli selkeä. Focus oli jo asetettu seuraavaan vastustajaan. Vielä ei voitettu mitään, tähtäimessä on Kanada-malja. Turkoosia niskaan ystävät ja hallille kannustamaan!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi