Piikkipaikka

Lahti komeilee piikkipaikalla tilastossa, jossa ei kannattaisi olla kärjessä. Ei, tällä kertaa emme puhu siitä, että olemme kärjessä huumeiden käytössä, sillä siitä uusi tilasto on tulossa vasta hieman myöhemmin. Tällä kertaa on kysymys suurimpien kaupunkien työttömyysasteesta, joka oli vuoden 2020 huhtikuun lopussa korkein meillä Lahdessa (21,9 %) ja Joensuussa (21,6 %). Matalin työttömyysaste löytyi niinkin läheltä kuin Hämeenlinnasta, jossa työttömyysaste oli 15,3 %. Koko maassa luku on 16,5 %, joten Lahti kulkee kaukana yli keskitason. Koronaepidemia tietenkin nostaa työttömyysluvut jo omiin sfääreihinsä, mutta suhteessa ongelma pysyy samana.

Eihän tämä uutta ole, sillä Lahti on komeillut kyseisellä paikalla jo vuosikaudet, eikä muutosta ole näköpiirissä. Jotain Lahden elinkeinopolitiikassa tehdään toistuvasti vuosi toisensa perään huonosti tai sitten siihen ei panosteta tarpeeksi, koska muutosta ei näy, eikä kuulu. Kaikki tietävät, että paras lääke työttömyyteen on työpaikat eli miten saada Lahteen uusia yrityksiä? Kunnan yritysilmapiiri on yksi yritysten toiminta- ja kasvuedellytyksiin vaikuttava toimintaympäristötekijä ja toisin kuin monet muut, siihen kunta voi varmuudella ja hyvin suoraan vaikuttaa omalla toiminnallaan. Tällä hetkellä Lahden yritysilmapiiri on huonompi kuin monen muun ison kaupungin.

Suomen Yrittäjät valitsivat vuoden 2018 parhaaksi yli 50 000 asukkaan kunnaksi Seinäjoen. Se sai arvosanaksi 7,61. Tällä mittarilla mitattuna Lahden elinkeinopolitiikka arvioitiin kokonaisarvosanalla 6,2 eli alle koko maan keskiarvon (6,7). Mitään poppakonsteja ei Seinäjoellakaan ole muille tarjota, sillä paikallisen kaupunginjohtajan mukaan hyvä tulos selittyy lähinnä sillä, että kaupunki pyrkii olemaan koko ajan notkeampi ja nopeampia yritysten suhteen. Hän korostaa myös paikallisen elinkeinoelämän ja kaupungin välistä yhteistyötä. Ei pitäisi olla vaikeaa Lahdessakaan?

Osaksi Lahden korkean työttömyysasteen selittää se, että tänne muuttaa paljon työttömiä työnhakijoita, joilla on vain perusasteen koulutus. Lahden väkiluku kyllä pikkuhiljaa kasvaa, mutta uudet tulijat eivät ole hyvätuloisia veronmaksajia vaan matalasti koulutettuja työttömiä. Hyvää on se, että Lahden sijainti houkuttelee muuttajia. Täällä käy paljon kääntymässä koulutetumpaa väkeä, joka muuttaa lopulta pääkaupunkiseudulle työn perässä ja Lahti jää nuolemaan näppejään. Nyt kun Lahdesta on väännetty yliopistokaupunki, olisi tärkeää, etteivät yliopistosta valmistuvat saman tien karkaa pääkaupunkiseudulle, vaan jäisivät Lahteen ja kenties perustaisivat yrityksen tänne.

Nykyinen tilanne koronan varjossa tulee muuttamaan tilannetta huonompaan suuntaan, sillä tällä hetkellä epidemian aiheuttama lasku kaupungille on arvioiden mukaan huimat 46 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi talouskäyrät näyttävät kaikkialla maailmassa alaspäin, joten jatkossa työllistäminen on entistäkin vaikeampaa. Kuntavaalit häämöttävät jo horisontissa, joten jään mielenkiinnolla odottamaan millaisilla leikkauslistoilla ja linjauksilla puolueet käyvät vaalitaistoon. Mihin asioihin Lahdessa panostetaan tulevaisuudessa? Lahden strategia 2030 linjaa kaupungin yhteisölliseksi, lapsiystävälliseksi ja yrityksiä kuuntelevaksi kaupungiksi. Onko kyseessä vain konsulttien kaunis ja kallis sanahelinä vai todellinen ja realistinen tavoite, johon myös sitoudutaan?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Omalähiötä joka toinen viikko

Uskokaa tai älkää, niin kyllä työrutiineihin palaaminen maistuu hyvältä näin kuuden viikon lomautusten jälkeen. Koronakriisi iski talouteen kovalla kädellä ja se näkyi myös lehtemme toimituksessa. Tämän vuoksi jouduimme ensimmäistä kertaa Omalähiön yli 40-vuotisessa historiassa keskeyttämään lehden tekemisen. Se oli itselleni henkilökohtaisesti kova paikka, mutta tämä ratkaisu oli tehtävä, jotta lehden tulevaisuus pitkässä juoksussa pelastetaan. Emme ole vielä valmiita lyömään rukkasia naulaan, ei lähelläkään.

Kuuden viikon aikana ovat tilanteet epidemian ympärillä vaihdelleet jossain pelkojen ja pienen toiveikkuuden välimaastossa. Joitain yritystukiakin kuulemma on jaettu. Niistä saatiinkin sitten kunnon vääntö ja jopa tappouhkauksia sateli tukea saaneille. Epätietoisuutta aiheutti lähinnä se, että tukea jaettiin oikeastaan vain kehityskohteille. Joillekin yrityksille kehityskohteen keksiminen keskellä talouskriisiä oli käytännössä mahdotonta, kun päivät täytti huoli siitä pysyykö firma edes pystyssä. Ja sitten toisaalta oli niitä konsulttifirmoja, jotka työkseen tekevät näitä tukihakemuksia päivittäin. Eipä siis ihme, että muutama iso tuki nostatti kulmakarvoja kysyvästi täälläkin suunnassa. En nyt silti lähtisi kenenkään henkeä uhkaamaan, vaikka ilman tukia jäisinkin ja toinen saisi. Joku roti sentään.

Tällä viikolla vihdoin tiedotettiin uudesta, suorasta yritystuesta ilman kehityskohdevaatimusta. Tuki korvaa siis yritysten kiinteitä kustannuksia, kuten esim. palkat ja tilavuokrat. Tämä kuulostaa jo sellaiselta tuelta, jota pieni lehtemmekin voisi saada. Puhetta on ollut myös erillisestä mediatuesta, mutta uskon, että sellaista ei tulla näkemään, ei ainakaan ihan lähiaikoina.

Koska kellään meistä ei ole kristallipalloa, josta tulevaisuuteen voisi vilkaista, on kuitenkin oltava vielä varovainen. Tämän vuoksi olemme linjanneet, että kesän ajan Omalähiö ilmestyy poikkeuksellisesti joka toinen viikko. Elokuun alussa pyrimme palaamaan jälleen normaaliin julkaisurytmiin, jos epidemian kulku sen vain sallii ja Suomen talous avautuu edes lähelle normaalia.

Suomen hallitukselle täytyy nostaa hattua pääosin hyvin hoidetusta kriisistä. Varsinkin pääministeri Marin on ollut esiintymisissään varsin vakuuttava. Joitain kompasteluja on matkan varrelle kyllä sattunut, joista Sarmasteen ja Jylhän maskigate oli se näyttävin. Tosin Suomi ei ollut ainoa maa, joita on näillä maskikaupoilla huijattu, jos se nyt ketään lohduttaa. Ikävää, että maailma pitää sisällään myös näitä huijareita, joille maailmanlaajuinen kriisi on sitä parasta aikaa tehdä hämärää bisnestä. Ihmisten hädällä on helppo tehdä rahaa, mutta voidaan kysyä, mikä on näiden ihmisten moraali, jotka tätä harrastavat? Onneksi kriisi on tuonut mukanaan myös paljon yhteisöllisyyttä, yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja paljon myös pyyteettömiä, hyviä tekoja toisten ihmisten puolesta. Ehkä ihmiskunnalla kuitenkin on vielä toivoa?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Omalähiö jää tauolle – Seuraava lehti ilmestyy 15.5.

Koronapandemia kurittaa nyt kovalla tavalla ihmiskuntaa ympäri maailman. Näin myös Suomessa. Hallituksen asettamat rajoitukset ovat rajuja, mutta erittäin tarpeellisia, jotta tästä selvitään mahdollisimman vähäisillä vaurioilla. Tärkeintä on tietenkin pelastaa mahdollisimman monen ihmisen henki, mutta myös taloudellinen kriisi on jo odottamassa tuossa ihan nurkan takana.

Koronaepidemian vaikutukset ulottuvat myös Omalähiön toimitukseen. Koska lehtemme rahoitus on sata prosenttisesti ilmoitusmyynnin varassa, olemme tällä hetkellä kovin haavoittuvassa asemassa. Monet lehdessämme mainostavat yrittäjät ovat juuri niitä pienyrittäjiä, joita koronasta johtuva talouskriisi pahiten koettelee, mikä taas meillä lehdessä tulee näkymään vääjäämättä kassavajeena. Meillä ei ole taustalla tukena isoa konsernia, josta voisimme ammentaa varoja toimintaamme näin kriisiaikana, joten joitain rajujakin toimia Omalähiön pitämiseksi elossa on nyt tehtävä.

Tämän vuoksi olemme päättäneet säästöjen saamiseksi ajaa taustayhtiömme Salomaan Kirjapaino Oy:n julkaisu- ja kustannustoiminnan osittain alas toistaiseksi, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että Omalähiö ilmestyy näin poikkeusoloissa harvemmin eli vain kerran kuussa. Seuraavan lehden ilmestymispäiväksi on päätetty perjantai 15.5. Kesäkuun numeron ilmestymispäivän päätämme myöhemmin, sillä tilanteet ja olosuhteet vaihtuvat päivittäin nopeastikin.

Toivomme, että viimeistään elokuussa pääsemme takaisin normaaliin kerran-viikossa julkaisurytmiin. Toki paluu normaaliin julkaisurytmiin on mahdollista jo aikaisemminkin, jos käy niin hyvin, että hallituksen asettamat tiukat rajoitukset voitaisiin purkaa jo toukokuun jälkeen.

Terveyttä ja voimia kaikille tasapuolisesti näinä kovina aikoina!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Poikkeustila

Korona-virusepidemian vuoksi Suomi on siirtynyt poikkeustilaan ensimmäistä kertaa sitten sotavuosien. Oppilaitokset ovat siirtyneet pääosin etäopetukseen ja Suomi sulkenut rajaliikenteensä. Yli 70-vuotiaiden ja riskiryhmään kuuluvien henkilöiden toivotaan pysyvän pääosin sisätiloissa, yli 10 hengen julkiset kokoontumiset on kielletty ja lääkkeiden myyntiä rajoitettu. Todella kovia rajoituksia ja kaikkien meidän olisikin nyt syytä näitä ohjeita myös noudattaa, jotta epidemia ei vyöry ylitsemme hallitsemattomasti, kuten on käymässä Italiassa ja Espanjassa. Myös Saksan tilanne kehittyy päivä päivältä huonompaan suuntaan.Seuraava askel on ulkonaliikkumiskielto, jos näillä keinoillla epeidemia ei hidastu.

Elämme kovia aikoja, sillä epidemia tulee vaikuttamaan jatkossa suuresti myös talouteen, niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti. Käytännössä lähes tulkoon kaikki yritykset ovat nyt valmistautumasssa irtisanomisiin tai lomautuksiin. Varsinkin pienet, yhden tai kahden hengen yritykset ovat ensimmäisenä kurimuksessa. Yleensä näillä pienillä yrityksillä ei ole suuria puskureita tällaisia tilanteita varten, vaan elämä on ollut mallia kädestä suuhun eli kaikki mikä on kassaan tullut, on mennyt samantien elämiseen. Niinpä moni pienyrittäjä on jo kirjoittamassa ”Suljettu”-lappua oveensa ja toimeentulosta on tulossa todella epävarmaa. Nyt jos koskaan olisi aika tukea nimenomaan paikallisia pienyrittäjiä, jotta suurtyöttömyydeltä vältyttäisiin. Valtiovalta suunnittelee kiireellisiä talouden tukitoimia, mutta kuinka hyvin ja nopeasti ne tavoittavat kaikki ahdingossa olevat pienyrittäjät, jää nähtäväksi.

Korona koskettaa toki myös meidän pientä lehteämme, jonka rahoitus on täysin ilmoitusmyynnin varassa. Meillä ei ole taustalla tukena isoa konsernia, josta voisimme ammentaa varoja toimintaamme näin kriisiaikana. Varsinkin, kun monet lehdessämme mainostavat yrittäjät ovat juuri näitä pienyrittäjiä, joita koronasta johtuva talouskriisi pahiten koettelee. Tulevat viikot tulevat näyttämään mitä tulee tapahtumaan, mutta olemme valmistautuneet siihen, että tarvittaessa Omalähiö tulee ilmestymään vain joka toinen viikko tai jos vielä kehnommin käy, lehden tekeminen tullaan lopettamaan toistaiseksi. Toivottavasti tähän ei tarvitse mennä ja pystyisimme luovimaan kriisin läpi ilman suuria vaurioita. Tulevina viikkoina äyskäröitävää riittää varmasti monissa yrityksisssä, kun laiva yritetään pitää pinnalla. Voimia kaikille yrittäjille!

Nyt vain yksinkertaisesti kaikki muistamme noudattaa niitä suosituksia ja määräyksiä, joita hallitus ja THL meille antaa. Ne ovat todellakin vain ja ainoastaan tehty meitä suojelemaan. Vaikka sinusta korona olisikin vain yksi flunssavirus muiden joukossa, niin joillekin korona voi olla kohtalokas, joten ei hölmöillä. Virusta ja sen muuntautumiskykyä ei vielä tunneta ja kenelläkään ei ole immuniteettia sen suhteen. Uskon kuitenkin, että tästä kriisistä kasvaa vielä jotain hyvääkin, vaikkei siltä juuri nyt tunnukaan. Ainakin moni miettinee nyt omia elämänarvojaan. Mikä on oikeasti elämässä tärkeää ja mikä sitten sitä vähän turhempaa, minkä voisi helposti jättää pois?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Korona

Olemme viime viikot joutuneet huolestuneena seuraamaan, kuinka Kiinasta lähtöisin oleva korona-virus on jatkanut levittäytymistään maailmalla yllättävän kovaa vauhtia. Tämän mittakaavan paniikkia ja toimia taudin leviämisen estämiseksi en ole yli 50 vuotisen elämäni aikana nähnyt Euroopassa. Yleensähän nämä virusepidemiat ovat olleet meistä katsoen aina enemmän tai vähemmän kaukana Aasiassa tai Afrikassa, jolloin ne eivät ole tuntuneet todellisilta uhkilta, toisin kuin nyt.

Italia on jo melkoisessa paniikissa ja maa onkin käytännössä suljettu. Maassa korona on vaatinut kuolonuhreja jo yli 800. Ja paniikki leviää maasta toiseen kovaa vauhtia. Kovia keinoja, joilla koronan leviämistä yritetään estää, on otettu jo monissa maissa käyttöön. Esimerkiksi Yhdysvallat kieltää matkustamisen Euroopasta Yhdysvaltoihin 30 päiväksi. Tosin Trump ”unohti” kieltää brittien matkustamisen maahan, vaikka Briteissä on eniten tartuntoja Euroopassa Italian jälkeen. Niinpä Trumpin matkustuskielto vaikuttaakin enemmän halulta näpäyttää EU:ta. Monia isoja yleisötilaisuuksia on peruttu ympäri maailman ja joitakin urheilusarjoja on jo keskeytetty tai lopetettu koronan vuoksi. Talouteen koronakin vaikuttaa, sillä pörssikurssit laskettelevat nyt kovaa vauhtia alamäkeen. Ainoa posittivinen viesti tuleekin tällä hetkellä Kiinasta, jossa tartuntojen määrä on jo vähenemässä, mikä osoittaa sen, että tiukoilla toimilla on taudin eteneminen saatu ainakin toistaiseksi laantumaan.

Moni miettiikin nyt, onko Suomessa syytä paniikkiin vai ei. Minä ainakin mietin. Mitä voi tehdä estääkseen viruksen leviämisen? Tauti näyttää olevan erityisen vaarallinen vanhoille ihmisille ja niille, joilla on perussairauksia alla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nuorien ja perusterveiden ihmisten ei kannattaisi olla huolissaan. Kuinka mukavaa olisi tietää, että juuri sinä tartutit iäkkääseen sukulaiseesi koronan ihan vain välinpitämättömyyttäsi ja samalla asetit hänet hengenvaaraan?

Suomessa on tällä hetkellä (torstaina)109 tartuntaa, joka on aika vähän, sillä esimerkiksi Ruotsissa ollaan jo liki kymmenkertaisissa luvuissa. Tosin Suomenkin suunta on huono, joten pahoin pelkään, että Suomessa taudin leviäminen tulee seuraamaan muun Euroopan lukuja. Viimeistään parin viikon päästä tilanne voi olla jo aivan eri näköinen. Nyt olisi siis vielä hyvä hetki pysäyttää viruksen leviäminen, kun tartuntoja on noinkin vähän. Hallitus ilmoittikin eilen, että yli 500 hengen tilaisuudet suositellaan peruttavaksi toukokuun loppuun asti. mm. jääkiekon SM-liiga tullaan pelaamaan tyhjille katsomoille. Missä vaiheessa sitten siirrytään vielä kovempiin keinoihin, kuten esim. koulujen sulkemisiin? Tähän saamme varmasti vastauksia pian.

Myös yksittäiset ihmiset voivat auttaa asiassa merkittävästi ihan pienillä ja yksinkertaisilla keinoilla. Muista pestä kätesi, älä mene töihin/kouluun/päiväkotiin kipeänä, aivasta ja yski aina nenäliinaan tai hihaan. Yksinkertaisesti sanottuna: Älä altista muita taudillesi. Vaikka se ei ehkä olisikaan korona vaan tavallinen flunssa, niin sinä et sitä voi tietää, joten miksi riskeerata muiden terveys? Epidemia tulee saada kuriin niin pian kuin mahdollista, joten järki käteen!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Salpausselän kisat onnistuivat

Viime viikonloppuna kisailtiin perinteiset Salpausselän kisat jo 95. kerran. Lumeton talvi aiheutti varmasti ylimääräisiä sydämentykytyksiä kisajärjestäjille, mutta viime viikon pakkasjakso pelasti kisat Finlandia-hiihdon kaltaiselta katastrofilta ja kisaladut olivat erinomaisessa kunnossa. Tunnelma katsomoissa oli kohdillaan ja kuulemma yleisötavoitteeseenkin eli 30 000 kävijään päästiin. Parhaiten tässä varmasti auttoi lauantai-päivän komea aurinkoinen keli sekä hiihtoladulla suomalaisten menestys, joka on ollut kateissa käytännössä koko kauden. Kruununa tietenkin Iivo Niskasen voitto miesten 15 kilometrillä.

Itse olen käynyt kisoissa jo ihan pikkulapsesta asti, joten nämä taisivat olla itselleni 50:nnet Salpausselän kisat. On aina mukava tulla Selälle nauttimaan huippu-urheilusta ja tunnelmasta katsomossa. Vaikka katsojia on vähemmän kuin huippuvuosina, niin tunnelma on aina ollut Selällä erinomainen. Kisamakkara ja kuuma kaakao kuuluvat lähtemättömästi ainakin minun kisatraditioihini, enkä voisi oikeastaan edes kuvitella, että katsoisin kisat pelkästään televisiosta. Kyllä paikan päälle pitää päästä.

Monet lahtelaiset tuntuvat kuitenkin nykyään suhtautuvan kisoihin hälläväliä- tyyliin. Kisat eivät kiinnosta ja hyppyrimäetkin pitäisi kuulemma purkaa pois. Somessa ihmetellään, että kuka siellä kisoissa viitsii käydä ja päivitellään kuinka vähän porukkaa kisoissa on. Ja kun ei ne suomalaisetkaan siellä pärjää. Totta osaksi, mutta olisiko kuitenkin fiksumpaa lähteä kisoihin paikan päälle, niin kauan kuin meillä tämmöinen legendaarinen tapahtuma vielä on olemassa? Ketä se oikeasti hyödyttää, että kisoja vähätellään ja haukutaan? Ja odottakaahan vain, kun joku suomalainen alkaa menestymään taas mäkihypyssä. Silloin myös mäkimonttu saadaan taas täyteen. Me suomalaiset olemme nimittäin varsinaista gloryhunter-kansaa eli meitä kiinnostaa loppujen lopuksi vain ja ainoastaan menestys, oli laji sitten mikä tahansa. Esimerkiksi norjalaisille hiihto on elämäntapa, meille hiihto on vain voittoja tai tappioita.

En yksinkertaisesti ymmärrä ihmisiä, jotka ovat jopa vahingoniloisia siitä, ettei Salppurin kisoissa käy ihmisiä. Kisathan tuovat Lahteen joka tapauksessa paljon ihmisiä, jotka käyttävät rahaa ja palveluita kaupungissamme. Lahden maine talviurheilukaupunkina on vertaansa vailla ja samalle viivalle voi laittaa Euroopasta korkeintaan sellaiset legendaariset paikat kuin Innsbruck tai Oslon Holmenkollen. Miksi ihmeessä Lahden pitäisi luopua yhdestä vahvimmista brändeistään? Jatkossa on pidettävä huoli siitä, että kisat näkyvät myös kaupungilla, sillä Lahti on talviurheilukaupunki ja sen pitää kisojen aikana myös näkyä ja kuulua. On täysin turha ripotella tuhkaa kisajärjestäjien päälle, sillä he tekevät hyvää ja pyyteetöntä duunia. Suurin osa vieläpä vapaaehtoisina ja vuodesta toiseen. Hattu päästä ja kiitos hienoista kisoista. Ensi vuonna taas uudestaan!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Armeijan tupa ahdistaa

Maavoimien komentaja kenraaliluutnantti Hulkko kertoi joku aika sitten mediassa, että varusmiespalvelus jää suorittamatta joka kolmannelta mieheltä nykyisissä ikäluokissa. Aika monelta siis. Syyt ovat moninaisia, mutta usein syyt kuulemma kulminoituvat yhdessä asumiseen ja tekemiseen. Nukutaan, asutaan samassa tuvassa. Koetaan ahdistavaksi käydä samassa vessassa tai samoissa suihkutiloissa.

Me jo armeijan käyneet olemme tietenkin ihmeissämme näiden nuorten ahdistuksesta. Miten on mahdollista, että yhteisessä tuvassa asuminen voi ahdistaa? Mitä vikaa on yhteisvessoissa ja suihkuissa? Ei se meitä haitannut. Aina kun vähän varttuneemmat ihmiset muistelevat omia ruotuväkiaikojaan, niin usein nousee esiin se, että nykynuoret ovat laiskoja lökäpöksyjä, jotka on hemmoteltu niin piloille, etteivät edes armeijaa saa käytyä. Siinä vaiheessa olisi kuitenkin hyvä muistaa, että ketkä ovat tämän ”löysän ja pilatun” sukupolven kasvattaneet. Kyllä, juuri me, jotka sitä eniten arvostelevat. Sitä paitsi muistan hyvin omalta inttiajaltani, että hyvin paljon kuului joka puolelta sitä, ettei se armeija enää ole mitään verrattuna siihen mitä se oli ennen. Muistaakseni joku ehdotti jopa, että jatkossa intti voitaisiin suorittaa kirjekurssina, kun nykyään armeijassa pääsee niin helpolla. Näin siis vuonna 1985. Niin että ns. vellipöksyjä oltiin jo silloin edellisen sukupolven mielestä.

Totuushan on, että nykynuoret ovat kasvaneet täysin eri kulttuurissa ja maailmassa kuin me 30-40 vuotta sitten. Netti some-kanavineen ja yleisesti digitaalisuus ym. ovat nyt todella iso osa nuorten elämää. Voin hyvin kuvitella minkälainen shokki monelle nykynuorelle on tuvan yhteisasuminen, kun sitä omaa rauhaa ei ole, puhumattakaan metsäretkestä talvipakkasilla tai komentoja huutavasta alikersantista. Tämän päivän nuorelle armeija on extreme-kokemus ja kaikille se ei vain yksinkertaisesti sovi. On kuitenkin hyvä muistaa, että suurin osa eli kaksi kolmasosaa nykyisistä ikäluokista suorittaa varusmiespalvelun ja pitää intin käymistä opettavana ja hyvänä kokemuksena tulevaisuutta silmällä pitäen.

Silloin kun maailma muuttuu, on myös syytä miettiä pitäisikö myös asevelvollisuuden muuttua. Maavoimat yrittääkin jatkossa luoda varusmiespalvelukseen uusia tehtäviä, joiden avulla yhä useampi mies pystyisi suorittamaan varusmiespalveluksen. Kaikista kun ei enää yksinkertaisesti voi kouluttaa rynnäkkökivääritaistelijoita. Koska syntyvyys on myös kovassa alamäessä, on nostettu esiin ajatus siitä, että naisia tulisi saada enemmän palvelukseen. Tähän liittyen keväällä aloittaa eduskuntapuolueiden työryhmä selvittämään ns. kansalaispalvelusta ja sitä pitäisikö naisten päästä vapaaehtoisina kutsuntoihin mukaan. Kansalaispalvelun suorittaisi jokainen suomalainen, mies ja nainen, joko nykyisen kaltaisena varusmiespalveluna tai yhteisöpalveluna. Kansalaispalvelu voisi tarjota resursseja monien yhteiskuntamme perustehtävien hoitamiseen ja opettaa kansalaistaitoja ja suvaitsevaisuutta.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahti, Helsingin nukkumalähiö?

Tällä hetkellä Lahdessa satsataan paljon rakentamiseen ja suurimman osan uudesta rakentamisesta tuntuvat saavan keskustan alue sekä Etelä-Lahti. Keskustaan on valmistunut, rakentumassa tai suunnitelmissa vielä paljon lisää uudisrakentamista, joista merkittävin lienee Ranta-Kartanon alue.

Myös Etelä-Lahti tulee saamaan seuraavan kymmenen vuoden aikana suuren määrän uusia asuntoja. Isoin ja pitkäaikaisin projekti on varmasti Hennalan muuntautuminen varuskunta-alueesta asuinalueeksi. Iso alue on myös radanvarressa, Mytäjäisten risteyksessä sijaitseva Starkin alue, johon on jo alettu rakentamaan. Kaiken kaikkiaan alueelle on nousemassa peräti 23 uutta kerrostaloa. Muutenkin radanvarteen on suunnitteilla paljon uutta rakentamista, nyt kun kehätie rakentuu Launeelle ja vanha VT12 muuttuu kaupungin kaduksi. Kerrostalojen lisäksi Etelä-Lahti saa osansa myös uusista omakotitalotonteista Ämmälän, Nikkilän ja Renkomäen suunnassa, joten voidaan olettaa, että kymmenen vuoden päästä Etelä-Lahdessa asuu jopa noin 10 000 asukasta enemmän kuin tänä päivänä. Tämä hurja uusien asuntojen rakentamistahti aiheuttaa myös ongelmia, sillä sitä mukaa, kun uutta rakennetaan, jäävät vanhat asunnot myymättä. Tai ainakin niiden arvo putoaa kovaa vauhtia. Tämä ei ole ainoastaan Lahden ongelma, sillä tähän ilmiöön on törmätty joka puolella Suomea. Ja mitä kauempana ollaan Helsingistä, sitä nopeammin asuntojen hinnat tippuvat.

On kuitenkin pääsääntöisesti hyvä että positiivista pöhinää Lahdessa riittää. Itseäni tässä yhtälössä mietityttää se, mistä nämä uudet tuhannet, jopa kymmenet tuhannet asukkaat Lahteen saadaan. Fakta on se, että Lahti ei tällä hetkellä ole se kaikkein houkuttelevin vaihtoehto nuorelle, työtä ja uraa etsivälle ihmiselle. Helsingin metropolialue vetää suurimman osan muuttoliikenteestä ja muille jäävät vain rippeet. Tosin tämä aiheuttaa sen, että asuntojen ja yleensäkin elämisen hinta on Helsingin alueella huimasti korkeampi kuin muualla Suomessa.

Tähän Lahti oman tulevaisuusstrategiansa nähtävästi sitten nojaakin. Lahdelle parasta mainosta on, ikävä kyllä se, että Helsinki on sopivan lähellä. Vain 45 minuuttia junalla tai tunti autolla. ”Muuta meille, meiltä pääset nopeasti Helsinkiin” voisi sopia Lahden uudeksi mainoslauseeksi. Seuraavaksi pitää Lahdessa olla tarkkana, että suora junayhteys Helsinki-Vantaan lentokentälle Lahdesta toteutuu osana Suomi-rataa, eikä Itärata-suunnitelma toteudu sellaisena, että Lahti ohitettaisiin tyystin.

Aina ei ole ollut näin, sillä vuosina 1945-1975 vietettiin Lahdessa varsinaista superkasvukautta, kun asukaslukumme kasvoi 30 vuodessa liki 70 000 uudella asukkaalla. Silloin uudella ja dynaamisellä kaupungilla oli tarjota sitä kaikkein tärkeintä: Työtä. Oli Asko, Isku, Sotka, Upo, Raute, Luhta ja Mallasjuoma jne. Lahti oli jännittävä ja uusi, viriili keskus, Suomen Chicago. Sen jälkeen onkin ollut huomattavasti hiljaisempaa, kun vuoden 1975 jälkeen Lahden väkiluku on kasvanut vain 10 000 uudella asukkaalla, jos ei lasketa mukaan Nastolan liittämisen tuomaa lisäystä asukasmäärään.

Lahti elää nyt omaa etsikkoaikaansa. Merkkejä paremmasta ja viriilimmästä kaupungista on kuitenkin olemassa. Kaupunki ottaa ensiaskeleitaan yliopistokaupunkina ja vahva ympäristökaupungin leima saattaa tuoda esiin paljon uusia mahdollisuuksia kestävän kulutuksen puolella. Ykköskysymys on kuitenkin se, tyydytäänkö Lahdessa sittenkin olemaan vain Helsingin nukkumalähiö?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Media keskittyy

Tällä viikolla saimme lukea Sanoma osakeyhtiön ostavan Aamulehden, Satakunnan Kansan ja 13 muuta Alma median pienempää lehteä 115 miljoonan euron hintaan. Käytännössä tämä tarkoittaa median keskittyvän jatkossa yhä harvempien käsiin. Tosin aika harvojen käsissä se on ollut tähänkin asti, sillä vuonna 2017 kymmenellä suurimmalla sanomalehtiyhtiöllä on ollut Suomessa yhteensä 83,3 prosenttia kokonaislevikistä. Eli kymmenen yhtiötä on dominoinut alaa jo tähänkin asti.

Suurin pelko tässä kaupassa lienee se, että jatkossa nämä nyt ostetut julkaisut muuttuvat Sanoman äänitorviksi ja paikallisuus väistyy yhteisten juttujen tieltä. Sanoman tiedotteen mukaan lehtien toimitukset ja uutisbrändit jatkavat kuitenkin itsenäisinä omien päätoimittajiensa johdolla. Sanoman perinteisen yritysjargonin mukaisesti yhtiö ei tähtää kaupalla integraatioon. Ennemminkin kyse on kuulemma siitä, että lehdet oppivat ja työskentelevät yhdessä kasvavilla digitaalisilla tilaajamarkkinoilla. Tämän pitäisi siis tarkoittaa sitä, ettei nyt ostettujen lehtien sisältö ala muistuttaa Sanoman lehtien sisältöä.

Tämä jos mikä olisi myös erittäin suotavaa. Jos asiat sujuvat hyvin, saavat aluelehdet ison vetoavun digitaaliseen julkaisutoimintaansa ja Sanoma vastaavasti ison määrän paikallista osaamista. Huonossa tapauksessa edessä on toimittajien irtisanomisia ja lehtijuttujen toimittaminen aluelehtiin tehdään jatkossa keskitetysti Sanoman pääkallopaikalta. Samalla paikallisten juttujen määrä supistuu, kun paikalliset toimittajat saavat monon kuvan takamukseensa. Tätä tuskin kukaan haluaa, mutta mitä tapahtuu silloin, jos kannattavuus aluelehdissä putoaa?

Toivotaan, että Sanoman pääkallopaikalla on ihan oikeasti huomattu, että aluelehdissä tiedetään, minkälaiset artikkelit ovat suosittuja omalla alueella. Ne kun ovat kovin erityyppisiä kuin Iltalehden, Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien jutut. Alueellisten lehtien on tarjottava paikallisia sisältöjä ja näkökulmia, jota muut eivät tarjoa. Juttuja jotka eivät tule muualla esille. Tämä on muuten oivallettu eräässä pienessä etelälahtelaisessa lähiölehdessä jo yli 40 vuotta sitten. Näinköhän tässä pitää alkaa odottelemaan sitä, että joku media-alan isoista konserneista kohta kolkuttelee ostoaikeissa toimituksemme ovea, isoa setelinippua nenämme edessä heilutellen?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Isoveli seuraa ja se ei haittaa ketään

Me suomalaiset olemme aina olleet hyvin tarkkoja yksityisyydestämme. Omat asiat on tiukasti pyritty pitämään pienen lähipiirin asioina, eikä niitä ole lähdetty joka puolelle huutelemaan. Ennen taisi olla niin, että omia asioitaan turuilla ja toreilla huutavia pidettiin lähinnä idiootteina. Näin siis ennen, sillä nykyään kaikki on niin kovin toisin.

Vaikka ihmiset olisivatkin tarkkoja tänä päivänä yksityisyydestään ns. tosielämässä, he eivät ole sitä netissä. Somessa on jotenkin suorastaan pakko avautua ja kertoa itsestään kaikki mahdollinen. Siis todellakin kaikki. Silläkin uhalla, että kaikki tieto mikä someen on ladattu, jää nettiin ja mainostajat sekä poliittiset tahot käyttävät kaikkea tätä tietoa härskisti hyväkseen algoritmien avulla. Tänä päivänä somessa levitellään paljon vihapuhetta ja kärkkäitä mielipiteitä. Uskon, että monelle ne kärkkäät mielipiteet ja vihanpurkaukset somessa tulevat vielä tulevaisuudessa vastaan tavalla tai toisella, juuri silloin kun sitä vähiten odottaa. Esimerkiksi työnantajalle työnhakijan facebook-profiili voi kertoa aivan päinvastaista kuin mitä tämä on kertonut työhaastattelussa. Ottaisitko sinä mielelläsi töihin tyypin, joka riitelee somessa milloin mistäkin? Some-profiilisi voi kertoa sinusta ja luonteestasi paljon enemmän kuin uskotkaan.

Tietoja siis kerätään isolla volyymilla. Kaksi suurinta tiedonkerääjää ovat Google ja Facebook. Google tallentaa kaikki hakusi ja näkee myös sijaintisi Googlen palveluita käytettäessä. Verkko- ja äänihaut sekä sijaintitiedot tallentuvat Googlen palvelimille. Facebook seuraa verkkotottumuksiasi hyvin tarkkaan. Päivitysten ja tykkäysten lisäksi Facebook seuraa tekemisiämme verkossa myös muualla kuin Facebookin omissa palveluissa. Käyttäjistä kerätään tietoa myös esimerkiksi verkkosivuilta, joissa on Facebookin tykkäysnappi tai kirjautumismahdollisuus Facebook-tunnuksilla.

Kolmas iso verkkoseurannan muoto tapahtuu evästeillä. Lähes kaikki verkkosivut käyttävät evästeitä, jotka tallentavat tietoja käyttäjästä ja hänen netinkäytöstään. Esimerkiksi siitä, milloin vierailit sivulla, mitä lisäsit ostoskoriin ja millaisia linkkejä avasit . Verkkotottumuksien perusteella ja käyttäjätietoja yhdistelemällä mainostajat ja muut palveluntarjoajat saavat selville paljon muutakin henkilökohtaista tietoa: esimerkiksi ikäsi, harrastuksesi, kiinnostuksen kohteesi, kohteet, joihin usein matkustat ja tapahtumat ja kaupat, joissa asioit. Näiden tietojen perusteella meille kohdennetaan hakutuloksia, mainontaa ja hintoja. Tähän pakettiin kun vielä lisätään kaikki luotto- ja kanta-asiakaskortimme, jotka nekin keräävät dataa kulutustottumuksistamme, saadaan valtava määrä tietoa, joka on kullanarvoista yrityksille.

Lyhyesti summattuna: Kaikki mitä netissä teet jättää jäljen sinusta. Näistä jäljistä sinusta rakentuu profiili, jotta mainonnan kohdistaminen juuri sinulle, sinun mieltymystesi mukaan, olisi helppoa ja yksinkertaista. Ja kuten varmasti ymmärrät, ei tänä päivänä ole kyse pelkästään tuotteiden myymisestä, vaan mukaan on kytkeytynyt yhä kasvavassa määrin myös poliittisten agendojen myyminen. Meille myydään valmiita poliittisia mielipiteitä kuin leipää ennen kaupassa ja me emme sitä edes tiedosta.

Uskomattominta tässä kaikessa on se, että kaiken tämän tiedon itsestämme me luovutamme täysin vapaaehtoisesti…

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio

PÄÄKIRJOITUKSET -arkisto

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011