Bensanhinta tuntuu olevan yksi politiikan tärkeimmistä mittareista. Kun polttoaine kallistuu, kansa hermostuu, poliitikot kiirehtivät selittelemään ja oppositio haistaa tilaisuutensa. Kun hinta laskee, hallitus voi hetken hengähtää. Siinä tuntuu olevan yhdentekevää, mitä maailmalla muuten tapahtuu, kunhan tankki täyttyy kohtuuhintaan.
Suomessa euron litrahinta on ollut vaalien alla tuttu lupaus. Bensa halvemmaksi, autoilijan kukkaro kuntoon ja kansa tyytyväiseksi! Mutta vaalipuheiden jälkeen todellisuus on usein toinen. Polttoaineen hintaan vaikuttavat verotuksen lisäksi maailmanmarkkinat, valuuttakurssit, jalostuskustannukset ja kansainväliset kriisit. Yksikään suomalainen hallitus ei pysty yksin määräämään, mitä bensalitrasta maksetaan.
Yhdysvalloissa sama ilmiö näkyy vielä selvemmin. Amerikkalaisille auto ei ole monin paikoin ylellisyys vaan välttämättömyys. Pitkät etäisyydet ja puutteelliset joukkoliikenneyhteydet tekevät polttoaineen hinnasta jokapäiväisen kysymyksen. Kun tankkaaminen kallistuu, tyytymättömyys kohdistuu nopeasti presidenttiin. Eikä sillä välttämättä ole merkitystä, mistä hinnannousu johtuu.
Donald Trumpin kohdalla polttoaineen hinta onkin poliittisesti herkkä asia. Jos venäläisen öljyn tai dieselin saatavuuden helpottaminen tarjoaa keinon painaa hintoja alas, houkutus tarttua siihen on suuri. Mutta jos halpojen polttoaineiden tavoittelu merkitsee samalla Venäjän talouden ja sotakoneiston rahoituksen helpottumista, on syytä kysyä, millä hinnalla säästö lopulta saadaan.
Halpa diesel voi tuntua voitolta tankilla, mutta lasku voi tulla maksettavaksi aivan muualla. Venäjän öljytulot ovat olleet keskeinen osa maan valtiontaloutta ja kykyä jatkaa hyökkäyssotaansa Ukrainassa. Siksi energiaan liittyviä sopimuksia ei voi arvioida vain sen perusteella, montako senttiä litrahinnasta saadaan pois.
Tässä on politiikan ristiriita: vaaleissa puhutaan mielellään suurista arvoista, turvallisuudesta ja kansainvälisestä vastuusta, mutta arjessa moni ratkaisee tyytyväisyytensä sen mukaan, paljonko tankkaus maksaa. Pitkän aikavälin seuraukset jäävät helposti lyhyen aikavälin helpotuksen varjoon.
Tavallista autoilijaa ei pidä syyllistää siitä, että hän haluaa selvitä arjen menoista. Polttoaineen hinnalla on todellinen vaikutus etenkin niille, joilla ei ole vaihtoehtoa omalle autolle. Mutta poliitikkojen tehtävä olisi katsoa myös bensapumpun näyttöä pidemmälle.
Jos maailmanpolitiikan suuntaa ohjaa viime kädessä se, mitä kuljettaja maksaa seuraavasta tankillisesta, olemme pulassa. Silloin periaatteet ovat myynnissä litrahinnan mukaan – ja joku muu voi lähettää loppulaskun.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi