Tomas Ledinin kesähitti vuodelta 1982 pitää edelleen kutinsa. Kesä on lyhyt ja pian sekin on poissa ja syksyn sateet ja talven tuuli liehuttelevat orastavan kaljun päällä killuvia harvoja haivenia.
Niinpä monen mielestä siitä kesästä pitää nauttia kaksin käsin ja siitä johtuen monelle kesäloma onkin vain ja ainoastaan stressin paikka. Loma pitää sisällään niin suuren määrän erinäisiä odotuksia, että moni pakahtuu jo alkuunsa niiden alle. Kesäloman pitäisi olla aina ikimuistoinen ja sellainen, että sitä olisi sitten talven pimeinä iltoina kiva muistella. Jotain jolla keulia sitten syksyllä työpaikalla. Melkoinen guru saa olla, että saa kaikki perheen lomatoiveet toteutettua neljässä viikossa ja luulenpa ettei sitä kannata edes yrittää.

Monella lomaan liittyvät suorituspaineet ovat maksimissaan ja stressi korkealla, vaikka loman vaikutus pitäisi olla juuri päinvastainen. Esimerkiksi avioerotilastoissa on elo-syyskuussa piikki, sillä eniten erotaan juuri kesälomien jälkeen. Suurin syy ei ehkä kuitenkaan ole epäonnistuneessa lomassa, vaan siinä, että lomalla pariskunnilla on kerrankin aikaa keskustella/riidellä ne kaikki riidat kunnolla läpi, jotka työ- ja arkikiireiden takia on sysätty syrjään läpi vuoden. Tai sitten, kun kerrankin on yhteistä aikaa, huomataankin, ettei meillä ole enää mitään yhteistä.

Suomen kesä on pullollaan kivoja kesätapahtumia, isoja ja pieniä, jotka keräävät paljon ihmisiä. Jonkun arvion mukaan kaikissa kesän tapahtumissa käy jopa noin kaksi miljoonaa ihmistä. Se mikä lämmittää allekirjoittaneen mieltä eniten, on se, että useimmat tapahtumat, varsinkin ne hieman pienemmät, kasataan pitkälti talkoovoimin, verta, hikeä ja kyyneliä vuodattaen. Useimmiten kyseessä onkin enemmän ”rakkaudesta lajiin” -tyylinen elämys kuin ”rahat pois”-riisto.

Pidät käsissäsi Omalähiön kesälehteä, johon olemme keränneet teille ison kasan kesälomavinkkejä. On kesäteatteria, musiikkifestivaaleja, pienempiä ja isompia yleisötilaisuuksia, mukavaa ajanviettoa niin paisteessa kuin sateessakin. Toivottavasti jokainen löytää niistä itselleen mieluisan kesätapahtuman, jonne suunnistaa. Myös me täällä toimituksessa pakkaamme laukkumme ja suuntaamme lataamaan akkuja Suomen suveen neljäksi viikoksi. Tapaamme jälleen elokuun ensimmäisenä perjantaina, kun Omalähiö seuraavan kerran tipahtaa postiluukustasi.

Hyvää kesää!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Perjantaina se taas koittaa, nimittäin juhannus ja kaikki siihen liittyvät tuhannet erilaiset traditiot. Koska kaikkien niiden listaaminen olisi tyhmää ja aikaa vievää puuhaa, päätin omahyväisesti juhannuksen kunniaksi listata vain omat juhannustraditioni, ikään kuin itselleni to-do -listaksi, jotta muistaisin varmasti ottaa kaiken irti juhannuksesta perisuomalaiseen tapaan. Listaa saa käyttää, mutta ei ole pakko.

1. Mene mökille. Aito suomalainen viettää juhannuksen vain ja ainoastaan mökillä, satoi tai paistoi. Jotkut epäkelvot suomalaiset väittävät, että myös kaupungissa voi viettää juhannusta. Ei voi. Kyllä jonottaminen kilometrien mittaisessa juhannusruuhkassa on paras tapa startata juhannuksenvietto. Ehdottomasti. Ainahan voi yrittää lähteä aikaisemmin matkaan, mutta jostain syystä se ei vaan koskaan onnistu.
2. Tee vihta ja sauno. Saunominen on iso osa juhannusperinnettä. Sauna pitää olla kuumana koko juhannuksen. Uimassa kannattaa käydä porukalla, niin ne enemmän juhannussimaa nauttineet eivät pääse hukkumaan. Lisäksi muista väitellä siitä, onko kyseessä vihta vai vasta. Vihtahan se muuten on…
3. Grillaa & savusta. Mökillä ainoa oikea ruoanlaittotapa on joko grillaus tai savustaminen. Ainoastaan juntti tekee juhannusruokansa uunissa tai hellalla. Niin ja makkarat tietenkin valmistuvat saunan kiukaalla, missäpä muuallakaan? No, toinen varteenotettava vaihtoehto on paistaa ne juhannuskokossa.
4. Nauti alkoholia kohtuudella. Tämä on ehdottomasti se juhannuksen vaikein tehtävä, sillä juhannusperinteeseen kuuluu kohtuullisen alkoholin nauttimisen lisäksi myös runsas alkoholin nauttiminen. Kyseessähän on kuin veteen piirretty viiva. Missä menee kohtuullisen ja runsaan juomisen raja? Kuka sen rajan määrittelee? Hieman sama kuin yrittäisi piereskellä ripulin aikana tai kisata siitä kuka kuiskaa kovempaa. Erittäin vaikea laji ja jotkut onnistuvat siinä paremmin kuin toiset.
5. Pelaa mölkkyä tai korttia. Vanha kunnon seurapeli virkistää, kun ei jaksa enää syödä. Juominen kyllä onnistuu mainiosti seurapeliäkin pelatessa. Tosin pistelasku tai pelin seuraaminen vaikeutuu sitä mukaa, kun simajuomat hupenenevat. Sitä paitsi mölkky tai korttipeli on oikeasti miljoona kertaa sosiaalisempaa ja mukavampaa toimintaa kuin somessa kivojen juhannuskuvien jakaminen.
6. Tee juhannuskokko. Pääset kätevästi samalla eroon mökin tontilla lojuvista risuista, jotka vaimo pyysi keräämään jo viime syksynä. Älä käytä bensaa sytyttämiseen, siinä voi nimittäin kulmakarvat kärähtää ja tunnelma syttyä liekkeihin ihan eri tavalla kuin etukäteen ajattelit.
7. Juhannustaiat. Kun kuitenkin jossain vaiheessa iltaa ja humalaa olet alasti makailemassa viljapellossa tai saunan takana, niin samaan syssyyn voi tehdä jonkun kivan juhannustaian. Mitään iloa tai hyötyä siitä ei ole, mutta saathan hyvän tekosyyn siihen, miksi makaat ojassa alasti.
8. Muista levätä. Mikään ei ole sen makeampaa, kuin löhöillä riippumatossa tai puutarhakeinussa Suomen suvessa. Pitkän kaavan mukaan juhlittu juhannus vaatii veronsa ja on syytä myös levätä hyvin, ennen kuin hyppää sunnuntaina auton rattiin ja syöksyy paluuruuhkan sekaan. Oma promillemittari kuuluu tässä kohtaa jokaisen autoilijan perusvarusteisiin.

Näillä prinsiipeillä kohti juhannusta, niin kyllä lähtee!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Viime päivät otsikoissa negatiivisessa sävyssä paistatellut Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä on lyhyesti ilmaistuna taloudellisessa kurimuksessa, mikä tarkoittaa sitä, että samassa kurimuksessa ovat myös siinä mukana olevat kunnat. Hyvinvointiyhtymän tulos uhkaa tänä vuonna painua pakkasen puolelle 34 miljoonaa euroa. Se on hurja summa, kun kaiken kaikkiaan ostoihin on budjetoitu vuoden 2017 budjetissa 345 miljoonaa euroa. Harvoin budjetit paukkuvat yli noin komeasti, joten jotain on tehty väärin yhtymässä tai sitten budjetin tekijät ovat olleet yltiöoptimistisia tai suorastaan ammattitaidottomia.

Lahti joutuu osallistumaan talkoisiin 25 miljoonalla lisäeurolla. Vuonna 2018 Lahti kustansi yhtymän kuluja 223 miljoonaa euroa eli 61,2% kaikista kuluista, ollen ylivoimaisesti yhtymän suurin maksumies. Tämä on tietysti ymmärrettävää, sillä onhan Lahti alueen asukasmäärältään ylivoimaisesti suurin kuntakin. Viime vuonna Lahden maksuosuus yhtymälle kasvoi yli viidellä prosentilla ja ylittyi noin 15 miljoonalla eurolla. Tahti on siis kiihtyvä. Lahden talous kestää tätä tahtia ehkä juuri ja juuri muutaman vuoden, mutta yhtymän pikkukunnat kuten Kärkölä, Hartola, Iitti jne. tuskin kestävät toista tällaista vuotta peräkkäin. Edessä on veronkorotuksia, jos ei suunta pikaisesti käänny.

Miksi ja miten tähän tilanteeseen on sitten ajauduttu? Rahat kun eivät vain tunnu riittävän sosiaali- ja terveyspuolella minään vuotena. Ensinnäkin isossa kuvassa väestö ikääntyy ja palveluntarve lisääntyy vuosi vuodelta koko Suomessa. Kun Oiva, Aava ja Lahden kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelut yhdistettiin hyvinvointiyhtymäksi, piti koko henkilöstön palkkataso saada uudessa organisaatiossa keskenään vertailukelpoiseksi. Se tarkoittaa yleensä kulujen nousua. Yhtymän taloutta ei ole pystytty seuraamaan reaaliajassa, mikä on ensiarvoisen tärkeää, jotta ongelmiin voitaisiin reagoida nopeasti. Lahdella oli yhtymän alussa pitkät hoitojonot, joihin sen piti reagoida. Tämäkään tuskin tuli kovinkaan halvaksi.

Kaiken kaikkiaan hyvinvointiyhtymässä ei ole kunnolla ehditty perata yksikön toimintaa sen jälkeen, kun yhtymä koottiin useasta eri organisaatiosta. Päällekkäisyyksiä löytyy organisaatiosta varmuudella. Lisäksi palveluiden ostot ovat olleet euromäärällisesti kasvussa. Sairauslomien määrä on yhtymässä kuulemma korkea, mikä myös osaltaan nostaa kustannuksia. Yhtymällä on 190 toimipistettä, joten oletettavaa on, että toimipisteitä tullaan jatkossa karsimaan. Mistä, jää nähtäväksi.

Kuten useimmissa yrityksissä, yksi yhtymän suurimmista kulueristä on henkilöstön palkat, tosin ns. suorittavista käsistä ei ole varaa nipistää yhtään, ilman että palvelutaso kärsii, joten ison luudan täytyy löytää nipistettävää muusta henkilökunnasta ja organisaation hallintohimmeleistä. Löytyykö nipistettävää tarpeeksi, on sitten eri asia. Joka tapauksessa hyvinvointiyhtymä ilmoitti viime viikolla käynnistävänsä koko organisaatiota ja henkilöstöä koskevat yt-neuvottelut. Neuvottelut koskevat noin 7000 työntekijää.

Hyvinvointiyhtymä on pikaisesti saatava raiteilleen ja ruotuun, ennen kuin se suistaa siinä mukana olevat kunnat veronkorotuksien kierteeseen. Vai olemmeko tulleet yhteiskunnassamme siihen tilanteeseen, että yksinkertaisesti rahat eivät vain riitä tämän hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen ja verovarojen virtauksen suuntaa on pakkoa alkaa priorisoida tiukemmalla seulalla? Mitkä palvelut katsotaan silloin tärkeämmäksii kuin toiset?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Maamme isoista kaupungeista taitaa Lahti olla se, josta harvemmin on ponnistettu ministeriauton takapenkille. Nyt tämän tempun teki, ehkä jopa odotetustikin, demareiden Ville Skinnari. Edellinen lahtelainen ministeri oli samasta perheestä, sillä Villen isä Jouko oli ministerinä vuosina 1997-1999.

Mitä iloa sitten ”omasta” ministeristä Lahdelle voi olla? Paljonkin, sillä vaikka ministeri edustaa kaikkialla ensisijaisesti maatansa, on hän samalla myös kotikaupunkinsa Lahden edustaja. Ulkomaankauppaministerin toimessa on varmasti mahdollista edistää myös lahtelaisten yritysten vientiponnistuksia, sillä Skinnari tuntee erittäin hyvin lahtelaisen yritysmaailman. Lisäksi eurooppalaiset tukieurot saattavat löytää vastedes paremmin Vesijärven rannoille.

Villelle ministerinpallin kyllä suo mielellään, sillä aika harvoin tapaa poliitikkoa, joka saa yhtä runsaasti kehuja yhteistyökyvyistään yli puoluerajojen. Siis yli puoluerajojen. Yleensähän poliitikkoja tupataan kehumaan vain ja ainoastaan oman puolueen sisällä. Villelle tärkeintä tuntuu olevan ongelmien ratkaisu, ei jankkaaminen siitä, kuka on oikeassa. Miehen rauhallinen olemus herättää luottamusta ja koulutukseltaan lakimiehenä, hän on varmasti oppinut tutkimaan asioita monelta eri kantilta. Mielestäni hyvät ainekset ministerille.

Villehän tunnetaan myös pienen lähiölehtemme vakiokolumnistina, jossa hommassa hän aloitti vuonna 2015, kun hänet oli valittu ensimmäistä kertaa eduskuntaan. Villeä ennen eduskunnan kuulumisia lehteemme välitti Villen isä Jouko, aina vuodesta 1980 lähtien. Skinnarit ovat siis kirjoitelleet Omalähiöön jo liki 40 vuotta. Varmasti jonkinasteinen ennätys, kun otetaan huomioon, että lehtemme on puolueista riippumaton julkaisu. Ville on luvannut jatkaa kirjoittamista Omalähiöön myös ministerinpestinsä ohella, aivan kuten aikanaan teki isänsäkin. Pakko nostaa hattua, sillä tuollaisten isojen valtakunnan ykköstason tehtävien osuessa kohdalle olisi kovin helppo heivata pieni lähiölehti syrjään kiireisiin vedoten.

Tätä ehkä selittää isä Joukon neuvo Villelle: Muista aina, mistä olet kotoisin. Ja Villehän varmasti muistaa lapsuutensa Korsitiellä. Silloin heidän naapurissaan Mäntsäläntiellä sijaitsi Omalähiön toimitus. Siitä se yhteistyö silloin sikisi naapurinmiesten Jouko Skinnarin ja Seppo Salomaan välille. Nyt olemme siirtyneet yhteistyössä jo toiseen polveen.
Itse törmäsin Villeen ensimmäisen kerran, kun tämä oli iältään noin 4-vuotias. Olimme pelaamassa kavereiden kanssa futista Korsipuistossa, kun isä Jouko toi pienen pellavapään kentän laidalle ja pyysi meitä ottamaan Villen mukaan peleihin. Totesimme silloin hieman vanhempina futareina, että ei käy, poika on aivan liian pieni isojen poikien peliin. No, ei ole enää.
Onnea ministeri Skinnarille sinne isojen poikien liigaan.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi