Viime viikolla vietettiin valtakunnallista vanhustenviikkoa. Vanhus, seniori, ikäihminen, eläkeläinen jne. Millä nimellä nyt sitten vanhuksia halutaankaan kutsua. Seniorit lienee se tämänpäivän käytetyin muoto. Eri asia on tietenkin se, missä iässä ihminen on seniori?
Eläkkeelle jäämisen ja varsinaisen vanhuuden väliin on syntynyt ajanjakso, jota kutsutaan kolmanneksi iäksi. Vanhuus ei ala sinä päivänä, jolloin työelämä päättyy. Vanheneminen tapahtuu hitaasti. Monet toiminnat ja aktiviteetit jatkuvat vielä vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Myös uusia aktiviteetteja ja ystävyyssuhteita syntyy eläkkeelläkin ollessa.
Seuraava ikäryhmä, jotka siirtyvät eläkkeelle ovat niin kutsutut suuret ikäluokat. Suurten ikäluokkien elämäntyyli on erilaista verrattuna heidän vanhempiinsa ja isovanhempiinsa. Oletettavaa on, että suuret ikäluokat eivät omaksu perinteistä eläkeläisen roolia, vaan luovat uusia tyylejä, eivätkä jaa samaa ajatusmaailmaa keskenään.
Ennen 50- tai 60-vuotislahjaksi annettiin kiikkustuoli, kaappikello tai kävelykeppi. Vieppä tänä päivänä kiikkustuoli 50-vuotissynttäreille, niin saat turpiisi. Tämän päivän 50- ja 60- vuotiaat haluavat Harley Davidsonin, tatuoinnin ja rasvaimun.
Yhteiskunta on muuttunut ja käsitteet vanhuksista ja iästä sen mukana. Tänä päivänä markkinavoimat näkevät ikäihmiset potentiaalisena kuluttajina, joilla on samat tarpeet kuin nuoremmillakin kansalaisilla. Suomessa on jo yli miljoona vanhuuseläkkeellä elävää ihmistä.
Ei siis mitenkään helposti sivuutettava ryhmä jatkossakaan.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi