Pitelet kädessäsi vuoden 2021 viimeistä Omalähiötä. Seuraavan kerran Omalähiö tippuu luukustasi tammikuun 7. päivä ja silloin eletäänkin jo vuotta 2022. Perinteisesti olen aina vuoden viimeisessä numerossa niputtanut kuluneen vuoden tapahtumat yhteen, jotta saisin hieman perspektiiviä siitä mitä kaikkea vuosi onkaan sisällään pitänyt. Itsekeskeisesti olen käyttänyt lähdeaineistona vain ja ainoastaan omia pääkirjoituksiani eli kyseessä on vuosi allekirjoittaneen vinkkelistä katsottuna.
Tammikuussa Lahti aloitti taipaleensa Euroopan vihreänä pääkaupunkina ja kaikki huusivat hurraata. Tai ei nyt tietenkään kaikki, sillä joillekin kaikki vihreäänkin vivahtava on punainen vaate. Muistuttelin teitä myös siitä, että fakta ei ole mielipide, eikä mielipide ole fakta. Tänä päivänä on kovin helppo unohtaa tuokin totuus. Rokotukset käynnistyivät yskähdellen ja Lahden kaupunginvaltuustolle annettiin käyttäytymisohjeet. Helmikuussa puhuttiin mm. isännöintialan kartellista sekä vähemmän yllättäen Kisapuiston remontista. Maaliskuusssa pohdittiin kuntavaalien siirtämistä ja huomattiin, että tapahtuma-ala oli ollut tasan vuoden hiljaa. Syyn tietänevät kaikki. Korona-aikana ihmisillä oli enemmän aikaa mellastaa somessa ja se myös näkyi ja kuului. Kaikki olivat kaikkien alojen asiantuntijoita ja niitä oikeita asiantuntijoita kyseenalaistettiin huolella. Huhtikuussa tutustuimme Tytti Yli-Viikariin ja hänen toimiinsa Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajana. Samoihin aikoihin otti hallitus ensimmäistä kertaa esiin Exit-suunnitelmansa koronasta ja valkoposkihanhien tuloa alettiin jo ennakoimaan. Kuukauden lopuksi keskusta järjesti vielä perinteisen ”lähdemme hallituksesta” -näytelmän puolivälin kehysriihen kunniaksi.
Toukokuussa päästiin vihdoin kuntavaalikiimaan pienen odottelun jälkeen ja mietittiin koronarajoitusten oikeudenmukaisuutta. Kesäkuussa päästettiin irti Huuhkajat EM-kisoissa ja monien vuosikymmenten unelma toteutui vihdoinkin, myös allekirjoittaneen. Kuntavaalien jälkeen ihmeteltiin jälleen kerran nukkuvien puoluetta, kun Lahdessa äänestysprosentti oli vain hieman yli 50%. Heinäkuussa toimituksessa lomailtiin ja unohdettiin hetkeksi hektinen uutismaailma. Elokuu starttasi koronapassi spekulaatioilla. Otetaanko passi käyttöön vai ei? Vääntöä riitti joka suuntaan. Vihreä Lahti tempaisi kunnolla ja vei isoja jääkuutioita sulamaan Helsinkiin. Huomio oli taattu.
Syyskuussa lahtelainen autoilukulttuuri sai rapaa Tekniikan Maailman suojatietestissä. Minä jaksoin kuitenkin kehua rouheaa kotikaupunkiani, sillä monille suomalaisille Lahti on edelleen ja aina tulee olemaan se Suomen Chicago. Business cityt ja Green Cityt katoavat, Suomen Chicago on ja pysyy. Kaupungin lempilapsi Liisu joutui syksyn kourissa vastatuuleen, kun uusi valtuusto ei ollutkaan niin rakastunut suunnitelmaan kuin edellinen. Lokakuussa Kisapuiston suunnitelma liikahti eteenpäin ja rokotevastaisia ihmeteltiin. Tosin rokotevastaiset ihmettelivät vastavuoroisesti, miksi suuri osa kansasta on lampaita. Isoja otsikoita ja suuria tunteita tarjosi myös Afrikan Tähti peli ja woke- ja cancel-kulttuuri. Nyt sitten me kaikki tiedämme, että kyseinen peli on rasistinen.
Marraskuussa pohdin terveysveroa, sen hyötyjä ja mahdollisia haittoja ja samaan aikaan eräät nuoret yrittäjät myivät Woltin ja nettosivat vaivaiset 7 miljardia euroa. Koronavuosien aikana salaliittoteoriat ovat kasvattaneet suosiotaan, joten ajattelin esitellä niitäkin, jotta jokainen voi valita itselleen mieleisen tekosyyn, jolla kieltäytyy rokotuksista. Joulukuussa palattiin melkein lähtöruutuun, kun koronan omikron-variantti valtasi alaa ja kohta suljetaan taas kaikki. Yhteenvetona vuodesta voisi sanoa, että kaksi asiaa pysyi otsikoissa läpi vuoden: korona ja Sanna Marin. Koronasta haluaisivat eroon kaikki ja Marinista ainakin oppositio.
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille säädyille tasapuolisesti!
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi