Eduskuntavaaleihin on vielä matkaa, mutta poliittinen lähtölaskenta on jo alkanut. Puolueiden koneistot käyvät kierroksilla, ehdokkaita kaivetaan esiin ja puheita harjoitellaan. Kohta alkaa myös se tuttu näytelmä, jossa kaikki lupaavat vähän kaikkea ja kukaan ei tunnu muistavan, kuka laskun lopulta maksaa.
Jos gallupeja katsoo vuoden taakse, suomalainen puoluekartta on ollut melkoinen vuoristorata. Syksyllä 2025 SDP huiteli peräti 25–26 prosentin lukemissa, kokoomus oli noin 19 prosentissa ja perussuomalaiset vasta 13 prosentin tuntumassa.
Nyt maisema on toinen. SDP johtaa edelleen, mutta kannatus on tullut alas. Ylen syyskuun mittauksessa demarit olivat 22,6 prosentissa. Kokoomus sai 17 ja perussuomalaiset jo 16,3 prosenttia. Ero kokoomuksen ja perussuomalaisten välillä oli kutistunut vaivaiseen 0,7 prosenttiyksikköön.
HS tuoreessa mittauksessa PS oli jo 15 prosentissa ja kokoomus 16,5ä. SDP johti 23,4 prosentilla.
Yksi trendi on siis selvä: SDP huima kannatushuippu on sulanut ja perussuomalaisten pitkä alamäki on kääntynyt nousuksi. Keskusta roikkuu neljänneksi suurimpana puolueena, mutta senkin todellinen vaalikunto mitataan vasta vaaliuurnilla.
Gallupit eivät kuitenkaan jaa valtakirjoja. Virhemarginaali muistuttaa siitä, että muutaman prosenttiyksikön heilahduksesta ei vielä kannata rakentaa uutta hallitusta.
Kevään vaaleissa suomalaisilta kysytään ennen kaikkea rahasta. Onko Suomella varaa nykyiseen velkavetoiseen menoon? Mistä löytyvät työpaikat? Kuinka työttömyys saadaan alas? Mitä palveluja voidaan oikeasti rahoittaa ja mitä ei?
Sitten tulevat turvallisuus, maahanmuutto, koulutus, terveydenhuolto, asumisen ja ruoan hinta sekä tavallisen ihmisen ostovoima. Kauniit arvopuheet ovat helppoja. Vaikeampaa on kertoa, mistä rahat niiden toteuttamiseen otetaan.
Ja sitten on hallituspeli. Jos nykyinen oikeistopohja jatkaisi, pitäisi kokoomuksen, perussuomalaisten, RKP ja kristillisdemokraattien löytää jälleen yhteinen sävel. Toisaalta pöydälle voi nousta kokoomuksen ja SDP sinipuna. Keskustan asema voi puolestaan tehdä siitä jälleen hallitusneuvottelujen kiinnostavan palikan. Mahdollisia yhdistelmiä on useita, mutta niiden toteutuminen riippuu ennen kaikkea vaalituloksesta ja puolueiden keskinäisistä kynnyskysymyksistä.
Yksi asia on varma: keväällä ei äänestetä gallupia. Silloin katsotaan, kuka on saanut suomalaiset uskomaan siihen, että juuri hänen reseptillään Suomi nousee. Ja tällä kertaa pelkkä lupaus ei ehkä riitä. Kansalaiset saattavat nimittäin kysyä sen kaikkein kiusallisimman kysymyksen: Kuka maksaa?
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi