Viime päivinä isoimmat otsikot mediassa on väännetty valelääkäreistä ja uusimmasta dopingkärystä. Periaatteessa kyse on samasta ihmistyypistä eli huijareista. Niin valelääkäri kuin kärynnyt urheilijakin yksinkertaisesti ovat halunneet vähemmällä työllä päästä samaan lopputulokseen mihin toiset ovat päässeet pelkällä kovalla työllä. Eihän tämä mitään uutta ja mullistavaa ole, huijareita on ollut aina, niin kauan kuin on ollut ihmisiäkin. Niinhän se on, kuten vanha sanontakin sanoo: ”Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä.” eli miksi opiskella 5-7 vuotta lääketiedettä, kun saman tutkinnon voi väärentää ja aloittaa rahanteon saman tien?

Nyt on valelääkärien lisäksi löydetty jo valeopettajia, valeterapeutteja, valeprofessoreja jne. Kaipa Lallukkaakin voisi pitää eräänlaisena valehiihtäjänä. Dopingiahan voisi verrata siihen, että terve urheilija kisaisi paralympialaisissa vammaisten kanssa. Epäreilua eikö vain?

Ennen vanhaan piti huijarin itse väärentää asiakirjat, nyt voi tutkinnon tilata rahaa vasten kätevästi netistä. Hienoa! Varsinkin herra valelääkäri on päässyt vielä hyville ansioillekin huijauksessaan, sillä maksamalla noin 8000 euroa väärästä tutkinnosta, mies on saanut 10 vuoden aikana palkkaa noin miljoona euroa. Täytyy vain toivoa, ettei kenenkään henki ole lähtenyt tälläisten puoskareiden takia. Lallukan tapauksessa kenenkään henki ei sentään ole vaarassa, mutta muiden suomalaishiihtäjien maine sen sijaan on taas vaakalaudalla. Mukava karhunpalvelus kavereille?

Minä ainakin mietin seuraavan kerran lääkärin vastaanotolla, onko kyseessä ihan oikea lääkäri vaiko huijari. Huijaaminen on tänä päivänä aivan liian helppoa, mutta onneksi siitä jää joskus myös kiinni.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi