Launeen koulun asiaa viedään nyt eteenpäin järein asein ja hyvä niin. Tällä viikolla Launeen koulun oppilaista noin 2/3 jäi kolmeksi päiväksi kotiin eli kyseessä on lyhyesti ilmaistuna koululakko. Koulussa tehdyn kyselyn perusteella jopa 60 prosentilla Launeen koululaisista on ollut homealtistukseen liittyviä oireita, joten mistään ”nyhjää tyhjästä”-asiasta ei ole kyse, vaan ongelma on todellinen ja käsinkosketeltava monissa perheissä.
Launeen koulua on 10 viime vuoden aikana remontoitu noin 13 miljoonalla eurolla, mutta oireet niin oppilaiden kuin opettajien ja muun henkilökunnan keskuudessa vain jatkuvat. Vanhemmmat vaativat koko rakennuksen purkamista ja koulun siirtämistä valittömästi väistötiloihin, joka alkaakin näyttämään yhä todennäköisimmältä vaihtoehdolta.
Valitettavasti Launeen koulu ei ole ongelmansa kanssa yksin, sillä OAJ:n teettämän kyselyn mukaan 2/3 kouluista ja päiväkodeista on terveysriski. Koko Suomesta löytyy tällä hetkellä jopa noin 2000 kosteusvaurioiden vuoksi korjaustarpeessa olevaa koulua tai päiväkotia.Se on järkyttävä määrä.
Mikä suomalaisessa rakentamisessa on mennyt noin pahasti vikaan? Vielä jokin aika sitten kehuttiin suomalaisen rakentamisen olevan huippuluokka ja kysyttyä ympäri maailmaa. Vai onko vain niin, että silloin kun kaupungit kilpailuttavat rakennushankkeitaan, valituksi tulee poikkeuksetta aina se halvin vaihtoehto. Jokainen varmasti tietää, että kombinaatio hyvä ja halpa on äärimmäisen harvoin totta.
Jokohan pian opittaisiin, ettei halvalla saa parasta lopputulosta ja joskus on maksettava enemmän, jotta saadaan kunnon laatua. Nyt huonosta rakentamisesta ja huonoista päätöksistä maksetaan kovaa hintaa ympäri Suomea. Ei hyvä.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Viime päivinä olemme saaneet lukea eri paikallismedioista kuinka Päijät-Hämeen kunnat ovat alkaneet selvittää mahdollisia kumppaneitaan tulevassa uudessa kuntajaossa. Nähtävästi kunnissa on nyt ihan oikeasti herätty huomaamaan se tosiseikka, että jatkossa ei yksin ehkä enää pärjätääkään. Alkutunnustelut ovat olleet sivusta katsoen sanalla sanoen huvittavia ja mieleen nouseekin hauskoja mielleyhtymiä iltatansseista, jossa etsitään liki kiimaisesti sitä mieluisinta partneria ja halutaan välttää pakkoavioliitto sen epämielyttävän lieron kanssa.
Vyyhti muistuttaa jo nyt kaikkine juonenkäänteineen hieman tosielämän Kauniita ja Rohkeita. Lahti on kiinnostunut Orimattilan, Iitin, Kärkölän ja Nastolan seurasta. Näistä ainakin Nastola on jo vinkannut alustavasti silmää Lahdelle.
Myös Iitti on kuulemma alkanut puhumaan Lahdesta positiiviseen sävyyn, joskin Iitin oma ykkössuosikki ja salarakas on aina ollut Nastola. Vastaavasti Orimattila on heittänyt lemmekkäitä katseita Pukkilan ja Myrskylän suuntaan, sillä Lahti vaikuttaa pienelle Orimattilalle liian isolta ja pahalta.
Lahden ja Hollolan välinen viha-rakkaussuhde on tällä hetkellä vihavaiheessa, sillä Hollola on ilmoittanut olevansa itsenäinen neito, jota likaisen ja ruman Lahden on turha lähestyä. Toisaalta mitä tahansa voi näiden kahden välillä vielä tapahtua ja viha voi koska tahansa muuttua tosi rakkaudeksi. Sen verran läheisiä nämä kaksi kuitenkin loppujen lopuksi ovat vuosien varrella olleet.
Näiden tanssien todellinen Musta Pekka-kortti on tietenkin Heinola, jota kukaan ei halua kumppanikseen. Neiti Heinola kun kuulemma on erittäin riitaisaa sorttia ja tappelee itsensäkin kanssa. Eihän sellaista kaveria kukaan halua? Ja onhan meillä lopuksi vielä tämä ikuinen kapinakenraali, ihana ja itsenäinen Asikkala, joka aikoo pysyä poikamiehenä hamaan tappiin asti. Ettei vaan edessä olisi pakkoavioliitto neiti Heinolan kanssa…?
Faktaahan on kuitenkin se, että kuntien ilmoitukset kuntaliitosten selvitysalueista tulisi olla valmiina marraskuun 2013 loppuunmennessä ja kuntien yhdistymisselvitykset 1.4. 2014 mennessä. Jäämme seuraamaan asioiden kehitystä mielenkiinnolla.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Helsingin Alppilan yläasteen opettaja Antti Korhonen erotettiin työstään kun hän poisti koulun ruokalassa häiriköineen oppilaan selästä työntämällä. Poliisi tutkii yläasteen välikohtausta epäiltynä pahoinpitelynä. Tämä välikohtaus on saanut peräti yli 180 000 ihmistä allekirjoittamaan netissä adressin, jossa vaaditaan opettaja Korhosen pelastamista ja että laadittaisiin yhteisesti sovitut pelisäännöt koulukurin palauttamiseksi.
Adressin mukaan kasvatusvastuuta pakoileva nykykulttuurimme on tehnyt opettajista hampaattomia ja kädettömiä auktoriteetteja. Nuorison keskuudessa lisääntyvä pahoinvointi on tehnyt oppilaitoksista levottomia ja kotioloista saatu olematon tuki ei edesauta oppimismiljöön pitämisenä edes jotakuinkin normaalina.
On totta, ettei opettajilla ole kouluissa käytännössä minkäänlaista valtaa tänä päivänä. Lapset voivat tehdä melkein mitä lystäävät ja jos konfliktitilanne syntyy, löydetään vika miltei aina opettajasta. Monesti opettajan on turha hakea tukea lapsen vanhemmilta konfliktitilanteissa. Ajatusmalli ”Meidän poika/tyttö ei ole tehnyt mitään väärää, opettaja vain on epäpätevä” istuu joillakin vahvassa. Silloin yhteistyö koulun ja kodin välillä vaikeutuu merkittävästi.
Liian harva tuntuu nykyään muistavan, että meillä vanhemmilla on tärkeä vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä ja joskus on tehtävä sellaisiakin päätöksiä, joista lapsi ei pidä. Vanhempien tulisi muistaa, että he antavat pääosin lapsilleen ne roolimallit ja elämänarvot, joita lapset seuraavat omassa elämässään. Koulu voi auttaa tässä asiassa, mutta ainoastaan silloin, jos pelisäännöt ovat selvät molemminpuolin.
Ei kuitenkaan kannata ristiinnaulita kokonaista sukupolvea häiriköiksi, sillä häirikköoppilaita on ollut niin kauan kuin on ollut koulujakin. Ennen opettajilla oli kuitenkin keinot puuttua tilanteeseen, nyt ei enää. Suurin osa lapsista ja nuorista hoitaa koulutyönsä edelleen moitteettomasti ja onkin ikävää, että yksikin häirikkö luokassa voi pilata toisten oppilaiden oppimismahdollisuudet.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Isot lehtitalot ovat satsanneet viime vuosina paljon rahaa älypuhelimilla ja tableteilla luettaviin versioihin lehdistään. Yli puolella suomalaisista on nykyään älypuhelin tai tablettitietokone, joten uutisten selaileminen on helppoa ja vaivatonta milloin ja missä tahansa. Ja kyllähän meillä selaillaankin. Ennustetaan, että muutamassa vuodessa netin mobiilikäyttö ohittaa internetin selailun kotikoneella.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sanomalehdet perinteisessä, paperisessa muodossaan jäisivät turhiksi ja kuolisivat pois. On selvää, etteivät ihmiset jaksa lukea netin kautta pitkiä juttukokonaisuuksia, vaan netistä luetaankin enemmän pieniä uutisia ja juttuja. Tämä taas vaikuttaa siihen, että kynnys uutisen tekemiseen pienestäkin asiasta madaltuu selvästi.
Koska mediatalot laskevat nykyään suosiotaan klikkauksina, riittääkin usein vain raflaava otsikko malliin ”Huh mikä kaula-aukko!” tai yleisesti vain ”Katso järkyttävät kuvat!” Usein itse juttu on minimaalinen, mutta sillä ei ole niin suurta väliä, kunhan sivulle saadaan mahdollisimman paljon kävijöitä.
Tänä päivänä ei voi välttyä siltä ajatukselta, että kaikki tuntuu olevan jotenkin infernaalisen legendaarista, isoa, mahtavaa ja uskomatonta. Todellisuudessa se vuosisadan lumimyrsky usein osoittautuu kuitenkin ihan tavalliseksi talvipuhuriksi lumisateen kera.
Tässä piileekin sanomalehden paperisen olomuodon elinehto. Uskon, että tulevaisuudessakin lukijoita kiinnostaa muutkin asiat kuin järkyttävät kuvat ja liian suuret kaula-aukot. Itse ainakin nautin, kun saan ottaa aidon lehden käteeni ja perehtyä siinä oleviin hyvin tehtyihin artikkeleihin omassa rauhassani. En kaipaa raflaavia kohuotsikoita, vaan hyvin toimitettua tekstiä, jossa taustatiedot ovat kunnossa ja uskon etten ole yksin näiden ajatusteni kanssa.
Luulenpa, että huhut sanomalehden kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi