Viime viikolla vihreiden kansanedustaja Pirkka-Pekka Petelius pyysi saamelaisilta anteeksi vanhoja Naima-Aslak sketsejään 80- ja 90-luvulta. Peteliuksen silloinen aisapari Aake Kalliala ei sen sijaan nähnyt mitään syytä pyytää sketsejä anteeksi. Hänen mielestään kyseessä on sen ajan kuva ja asiaan tulee suhtautua myös niin. Toisaalta voidaan miettiä myös sitä, kuinka paljon Peteliuksen anteeksipyyntöön vaikutti poliittinen painostus? Olisiko Petelius pyytänyt sketsejä anteeksi, jos ei olisi vihreiden kansanedustaja? Totuutta ei tiedä kuin Petelius itse, mutta jos hän oikeasti oli sitä mieltä, että anteeksi on syytä pyytää, niin annetaan miehen toki pyytää anteeksi, jos se hänen mieltään helpottaa. Onhan mediassa nähty toki myös kiittäviä lausuntoja saamelaisilta asian tiimoilta. Seuraavana Peteliuksen anteeksipyyntölistalle ilmoittautuivat romanit, joten Peteliuksella voi loppuvuosi mennä hyvinkin anteeksipyydellessä eri kansaryhmiltä. Onhan mies kunnostautunut sketsiviihteen saralla neljällä vuosikymmenellä ja vitseistä ovat saaneet osansa kovin monet. Jännityksellä odotan vaativatko esimerkiksi savolaiset Peteliukselta anteeksipyyntöä…

Moni on varmasti miettinyt, että ollaanko nyt menossa jo liian pitkälle, kun vanhoista sketsiohjelmista aletaan rustaamaan tutkintapyyntöjä. Valitettavasti näyttää nyt vahvasti siltä, että yksi uusi tapa tehdä politiikkaa on tehdä tutkintapyyntöjä ihmisten mielipiteistä ja tekemisistä vuosien varrella. Ei niin väliä, vaikka ”rikos” olisi jo 30 tai 40 vuotta vanha. Alkunsa tämä trendi on saanut luultavasti siitä, että joidenkin perussuomalaisten tekstit ja mielipiteet on nostettu tutkintaan vihapuheena. Siitä innostuneena vedettiin seuraavaksi mukaan Päivi Räsäsen raamattupuheet tilille ja nyt on päästy jo 80- ja 90-lukujen sketsihuumoriin. Innolla odottelen, kuka seuraavaksi vedetään alttarille uhrattavaksi. Kenties Aarne Tarkas ja Repe Helismaa ”Pekka ja Pätkä neekereinä” -elokuvasta vuodelta 1960?

Eiköhän poliisilla ole parempaakin tekemistä, kuin tutkia onko suomalainen sketsihuumori kansanryhmää loukkaavaa vai ainoastaan huonoa/hyvää huumoria? Sitä paitsi Suomessa koomikot ovat tehneet vitsejä varmasti kaikista mahdollisista ihmisryhmistä. Ja kaikille on kyllä naurettu aika tasapuolisesti. Kaikiltako heidän nyt tulee pyytää anteeksi? Viheltäkää joku tämä leikki poikki nyt, ennen kuin näistä tutkintapyynnöistä itsessään tulee huumoria. Sketsihuumorilla ja oikealla vihapuheella kansanryhmää vastaan ei ole oikeastaan mitään tekemistä keskenään. Kyllä tolkun ihminen normimaalaisjärjellä osaa eritellä huumorin huumoriksi ja vihapuheen vihapuheeksi. Tämä kaikki todistaa vain todeksi vanhan sanonnan, että huumori on erittäin vaikea laji, varsinkin tosikoille.

Kiitos ja anteeksi!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Viikko sitten Suomen jalkapallomaajoukkue eli tuttavallisesti ilmaistuna Huuhkajat varmisti historiallisen kisapaikkansa ensi kesän EM-kisoissa. Historiallinen saavutus on tietenkin siksi, ettei jalkapallossa ole aikaisemmin ylletty arvokisoihin, muuta kuin naisten ja nuorten sarjoissa.
Ensimmäistä kertaa edes yhden päivän ajan taisi Suomessa käydä niin, että jalkapallo peittosi jääkiekon, sillä sen verran kova oli kisapaikan juhlinta ympäri Suomen. Ja hyvä niin, sillä kyllä kuningas Jalkapallo ansaitsee arvoisensa aseman myös Suomessa.

Nyt kun kisapaikka on varmistettu, tulevat Huuhkajat varmuudella pysymään median ja kansan huomion keskipisteenä aina ensi kesään asti. Nyt alkaa kova vääntö siitä, ketkä joukkueessa pelaavat ja pitäisikö jo uransa maajoukkueessa lopettaneet huippupelaajat pyytää takaisin mukaan joukkueeseen. Parin viikon päästä selviää myös lopullisesti millainen on Huuhkajien alkulohko ja missä se pelataan. Sen jälkeen alkavat tietenkin spekulaatiot siitä, onko Suomella mahdollisuuksia alkulohkosta jatkoon. Ensi kesän EM-kisathan pelataan peräti 12 eri maassa ja joka lohkolle on määritelty kaksi pelipaikkaa. Se, että kisaisäntiä on niin paljon, aiheuttaa jo oman vaikeutensa lohkojaon määrittelyyn. Tähän kun vielä lisätään se, että kisoissa on maita, joita ei poliittisista jännitteistä johtuen voida laittaa samaan lohkoon, saadaan ns. lohkoarvonnasta ennemminkin farssi kuin jännittävä arvontatilaisuus. Lisäksi hieman epäreilulta tuntuu vaikkapa sellainen mahdollisuus, että Suomi pelaisi Pietari/Kööpenhamina-lohkossa, jossa kisaisännät Venäjä ja Tanska automaattisesti pääsevät pelaamaan omilla kotikentillään Suomea vastaan.

Tällä viikolla Huuhkajille järjestettiin kansanjuhla. Se, oliko se oikeasti tarpeellinen, voidaan olla montaa mieltä. Huuhkajien saavutus on toki upea ja historiallinen, mutta onko muissa lajeissa aikaisemmin järjestetty kansanjuhla sen kunniaksi, että on päästy kisoihin? Siis 24 parhaan eurooppalaisen maan joukkoon. Yleensä jos joku suomalainen urheilija tai joukkue on EM-kisoissa sijoittunut sijalle 24, on usein puhuttu kansan suulla kisaturistista. No, Huuhkajien tilanne on tietenkin hieman toinen ja kansanjuhla heille toki suotakoon, mutta tuntuu, että mopo on lähtemässä hieman keulimaan näin jo alkuvaiheessa. Myös kansan odotukset itse kisojen suhteen ovat noususuhdanteessa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että EM-kisoissa jopa sellaiset huippumaat kuin Ranska ja Hollanti ovat vasta kakkoskorissa arvottaessa alkulohkoja eli kovaa kyytiä on odotettavissa, on lohkoarvonnan tulos mikä tahansa.

Toisaalta ainakin itselleni ja varmasti monelle muullekin riittää jo se, että näkee vihdoin ja viimein Suomen jalkapallon arvokisoissa. Ensimmäistä kertaa ei tarvitse miettiä mille joukkueelle kisoissa hurraisi. Ensi kesänä kisoja katsotaan vain ja ainoastaan sinivalkoisten lasien läpi. Oi Suomi on!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Maanantaina alkoi postilakko. Vielä 30 vuotta sitten Postin lakko olisi rampauttanut yhteiskunnan pahemman kerran, vaan toisin on nyt. Nyt suurin osa viestiliikenteestä toimii sähköisesti ja kun suurin osa lehdistäkin löytyy digiversiona, saattaa moni kysyä, että mihin sitä Postia enää edes tarvitaan? Pakettien kuljetukseen ehkä? Ai niin, niitähän on monia muitakin kuljetusfirmoja ja vielä nopeammin ja varmemmin toimivia. Postissa on varauduttu digitalisaation tuomiin muutoksiin jo 90-luvun puolivälistä asti. Postinjakelussa tehdyt muutokset, esimerkiksi kaikki työaikakiristykset ja työmenetelmäuudistukset perusteltiin aina sillä, että kohta se digitalisaatio vie meiltä kannettavat lähetykset, joten meidän tulee valmistautua tulevaan. Nähtävästi eivät kaikki ne kymmenet eri muutokset olleet kovinkaan toimivia, kun nyt on otettu jo näin radikaalit toimet käyttöön. Puhutaanhan peräti 30-50% palkanalennuksista. Ennen vanhaan lakkoiltiin jo, jos ei saatu riittävää palkankorotusta, joten ei ihme, että postilaiset ovat lakkonsa aloittaneet. Ja hyvä että aloittivat, sillä kyse on nyt aika isoista linjauksista.

Vai pitäisikö postilaisten nyt vain ottaa lusikka kauniiseen käteensä ja tyytyä siihen, että työnantaja suorittaa kivaa TES-shoppailua ja haluaa siirtää työntekijänsä huomattavasti halvemman työehtosopimuksen piiriin? Tyytyä siihen, että palkkaa pudotetaan 30- 50% ? Toisaalta pitäisikö tyytyä siihen, että yleensä on edes työpaikka? Voihan tässä käydä niinkin ikävästi, että palkanalennus on 100% . Yllättävää kyllä, tällaisiakin viestejä ja kommentteja saa netin keskustelupalstalta lukea. Se kenen mielestä noin 2000 € kuukaudessa on niin kova palkka, että siitä voi rauhassa ottaa vaikkapa 30 % palkasta pois, niin tervemenoa Postiin töihin. Siellä sinua odotetaan jo vesi kielellä. Työtä kyllä riittää, palkkaa ei niinkään.

Jos käy niin, että postilaiset joutuvat tässä taipumaan ja heidät siirretään halvemman työehtosopimuksen piiriin, tulee se näkymään varmasti jatkossa myös muiden alojen toiminnassa. Miksipä eivät muutkin alat siirtäisi omia työntekijöitään halvemman työehtosopimuksen piiriin, jos sen voi tehdä tuosta vain, ilman mitään seuraamuksia? TES-shoppailu kelpaa varmasti monelle yritykselle, jotka kamppailevat olemassaolostaan.

Postin johto osoittaa oman tilannetajunsa palkkaamalla tällä hetkellä näkyvästi kausityöntekijöitä joulusesonkia varten sekä käyttämällä vuokratyöntekijöitä lakkorikkureina. Toisaalta mitä muuta voi odottaa yritykseltä, joka maksaa johtajilleen ökypalkkaa samalla, kun se haluaa alentaa pienellä palkalla työtään tekevien työntekijöidensä palkkaa tuntuvasti. Vai koskevatko palkanalennukset mahdollisesti myös Postin ylintä johtoa? Tuskinpa nyt sentään.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Valtakunnansyyttäjä määräsi maanantaina poliisin aloittamaan esitutkinnan koskien Päivi Räsäsen kirjoitusta vuodelta 2004. ”Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi” -pamfletin julkaisi Suomen Luther-säätiö, jonka verkkosivuilla kirjoitus on yhä saatavilla. Valtakunnansyyttäjän mukaan on syytä epäillä, että asiassa on syyllistytty kiihottamiseen kansanryhmää vastaan halventamalla homoseksuaaleja.

Aikaisemmin lähinnä perussuomalaisten maahanmuuttovastaiset tekstit sekä muutaman demarikansanedustajien rasistiset tekstit sosiaalisessa mediassa ovat ylittäneet mediakynnyksen, mutta tämä Räsäsen tapaus nostaa kierroksia keskustelussa entisestään. Uskon etten ole ainoa, joka haluaisi pikkuhiljaa jotain rotia tähän sananvapaus/kiihottamiskeskusteluun.
Onko oikein, että kaivetaan tekstejä 15 vuoden takaa, kun kansanryhmää vastaan kiihottaminen nykymuodossaan lisättiin rikoslakiin vasta vuonna 2011? Tätä ennen voimassa ollut asetus puhui ”kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamisesta”.
Pitäisikö nyt linjata niin, että pykälä koskisi vain vuoden 2011 ja sen jälkeen kirjoitettuja tekstejä? Maailmahan on täynnä kirjallisuutta ja julkaisuja, joiden sisältö olisi tänä päivänä julkaistessa lainvastaista. Jos alamme tulkitsemaan ja tuomitsemaan yli 10 vuotta vanhoja tekstejä, on edessä loputon suo. Fakta on se, että menneisyyttämme emme voi muuttaa, mutta siitä voidaan oppia tulevaisuutta varten.

Moni kysyy nyt huolestuneena, onko Suomessa sananvapautta alettu kaventamaan mielivaltaisesti? Kuka määrittelee sen, mistä saa puhua ja miten? Käytännössä asian ei pitäisi missään nimessä olla poliittisesti värittynyt mihinkään suuntaan, vaan perustua vain ja ainoastaan Suomen lakiin, joten kurkataanpa mitä laki sanoo kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja sanavapaudesta:

”Kiihottamiseen kansanryhmää vastaan syyllistyy se, joka asettaa yleisön saataville taikka muulla tavalla levittää yleisön keskuuteen tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka muulla niihin rinnastettavalla perusteella. Usein kiihottamisrikoksissa on kyse sananvapauden väärinkäytöstä.”

Eli lyhyesti voidaan asia ilmaista niin, että Suomessa saa olla ihan vapaasti mielipiteiltään natsi, kommunisti tai kannattaa mitä tahansa muutakin ismiä, mutta sananvapaus on perusoikeutena suhteellinen ja sen rajoja arvioidaan suhteessa muihin oikeuksiin ja lakeihin. Yhden perusoikeuden alaa voidaan rajoittaa suhteessa toisen perusoikeuden toteutumiseen. Sananvapautta voidaan siis rajoittaa muilla laeilla. Mitä tahansa saa siis sanoa, mutta jokainen on kuitenkin lain edessä vastuussa sanoistaan.

Ei tämä helppoa ole, eikä yksiselitteistä, mutta joku selkeä linja tähän sananvapauden ja kiihottamisen kansanryhmää vastaan väliseen kissanhännänvetoon pitää löytyä. Muuten meiltä loppuvat keskustelu ja eriävät mielipiteet. Toisaalta jokainen meistä voi aina miettiä kahteen kertaan, miten asioista kirjoittaa ja puhuu. Ikävä kyllä kärjistäminen ja kaikenlainen öyhöttäminen somessa tuntuu olevan se tapa, jolla tänä päivänä saa asiansa parhaiten kuuluviin, joten voinemme odottaa lisää esitutkintoja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

O tempora, O mores (oi aikoja, oi tapoja) voisi viisaasti todeta, kun seuraa nykyisten kansanedustajien ja muidenkin poliitikkojen edesottamuksia, niin sosiaalisessa mediassa kuin eduskuntasalissakin. Luultavasti olen joidenkin mielestä vanhanaikainen ihminen, mutta itseäni tökkii pahasti se, miten kansanedustajat tänä päivänä käyttäytyvät ja puhuvat toisilleen. Itse odotan kansaedustajan olevan sivistynyt ihminen, joka osaa keskustella järkevästi monista eri asioista faktoihin nojaten. Nyt keskustelu ja yleinen meno on kuin keskikaljakuppilan pöydässä perjantai-iltana. Herjaukset lentävät ja porukka ympärillä naureskelee ja odottaa kumpi solvaa toista pahemmin ja ”voittaa” väittelyn.

Kaikkinainen kunnioitus toista ja toisen mielipiteitä kohtaan loistaa poissaolollaan. Meno on kuin Big Brother-talossa, jossa jokainen haluaa tulla esille enemmän kuin muut ja tänä päivänä se, jolla on räävittömimmät ja raflaavimmat jutut vastapelureistaan, saa isoimman huomion. Pilkasta on tullut monen kansanedustajan viestinnän perustyylilaji. Monesti halutaan ymmärtää toisen mielipiteet jo lähtökohtaisesti väärin ja monesti niitä myös liioitellaan ja kärjistetään. Pilkan kohteita ovat mm. mielipiteet, ihmiset ja heidän taustansa.

Lähtökohtaisesti ongelma on kuitenkin meissä äänestäjissä, sillä jos kansalaiset äänestävät juuri niitä, jotka eniten mediassa revittelevät, jatkossa kaikki alkavat revitellä. Kierre on loputon, kun muutkin kansanedustajat huomaavat, että pilkkaamalla ja revittelemällä saa ilmaista palstatilaa ja ihmisten huomion. Asialinjalla liikkuvat kansanedustajat kun ovat kansan mielestä harmaata massaa ja seinäruusuja, jotka eivät ole kiinnostavia. Suuntaus on huolestuttava, jos maan asioista päättävät vain ne pahimmat rääväsuut. Ja tähän suuntaan ollaan valitettavasti menossa, sillä useat kokeneet kansanedustajat eivät enää uskalla ottaa kantaa tähän ongelmaan, ettei heitä alettaisi herjaamaan sosiaalisessa mediassa. Ja sitten vielä ihmetellään, ettei Suomessa ole saatu koulukiusaamista kuriin…

Kaiken lisäksi pahimmat herjaajat ovat niitä kaikkein herkkänahkaisimpia itse. Kun herjaamisiin puututaan, he uhriutuvat ja valittavat, että heidän sananvapauttaan rajoitetaan. Esimerkkiä haetaan Amerikasta asti ja kieltämättä Donald Trump on vienyt amerikkalaisen presidentti-instituution kauaksi siitä mihin Barack Obama sen jätti. Siinä missä Obama vaikutti erittäin sivistyneeltä ja oppineelta herrasmieheltä, vaikuttaa Trump lähinnä katutappelijalta, jonka yleissivistys ja käytöstavat ovat pyöreä nolla.

Toisaalta kansa saa sen, minkä kansa ansaitsee. Toivon, että äänestäjät alkaisivat jatkossa vaatia edes normaaleja käytöstapoja kansanedustajiltaan. Haluaisitko sinä, että oma lapsesi käyttäytyisi kuten räävittömimmät kansanedustajat? Tuskin. Miksi sitten rääväsuu poliitikko saa äänesi? Siinäpä hieman miettimistä meille kaikille.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi