Suomessa on tällä hetkellä käynnissä kolme suurta raideliikennehanketta väleille Helsinki–Turku, Helsinki–Tampere ja Helsinki–Porvoo–Kouvola. Suunnittelusta vastaavat sitä varten perustetut Turun tunnin juna oy, Suomi-rata oy ja Itärata oy. Suunnitteluyhtiöt omistavat valtio ja radan alueen kunnat.

Liikenne- ja viestintäministeriön ja valtiovarainministeriön yhdessä tuottama Suurten ratahankkeiden rahoituksen ja investointimahdollisuuksien selvitys kartoitti nimensä mukaisesti hankkeiden rahoitusmahdollisuuksia. Selvitys on karua luettavaa ja osoittaa selvästi sen, ettei Suomella ole varaa eikä tarvetta näin moneen suureen ratahankkeeseen. Hankkeet ovat taloudellisesti täysin kannattamattomia ja kuormittavat valtavasti myös ilmastoa. Pisimmällä hankkeessa ollaan Turussa, jossa ratasuunnitelmien arvioidaan valmistuvan vuoden loppuun mennessä. Sekä Suomiradan että Itäradan osalta samassa pisteessä ollaan aikaisintaan 2020-luvun lopussa.

Nykyisten suunnitelmien mukaan uudet radat mahdollistaisivat nykyistä nopeammat junayhteydet pääkaupunkiseudulle. Meitä lahtelaisia koskettaa tietenkin eniten Itäradan kohtalo, sillä jos Itärata rakennetaan, kaukojunat eivät enää tule Lahteen ja sillä olisi varmuudella erittäin kielteisiä vaikutuksia Lahden kaupungin vetovoimaan. Suurin hyöty Itäradasta koettaisiin Porvoossa, josta matka-ajaksi Helsinkiin töihin olisi rapiat puoli tuntia. Helsingin ja Kouvolan välistä junamatkaa uusi Itärata lyhentäisi 13 minuuttia. Rahaa tähän menisi arvioiden mukaan 2,2, miljardeja eli nyt puhutaan todella hinnakkaista minuuteista.

No, kukas se kaiken tämän lystin sitten maksaisi? Selvityksen perusteella miljardeja maksavat raideliikennehankkeet vaatisivat paljon julkista rahaa. Vaikka lisäksi olisikin mahdollista saada hankkeisiin EU-tukirahaa sekä yksityistä rahoitusta, senkin arvioidaan edellyttävän valtion takausta investoinneille. Valtion ja kuntien katettavaksi tulisi Itäradan osalta keskimäärin 33 miljoonaa euroa joka vuosi rakentamisen aloittamisesta ainakin seuraavien 65 vuoden ajan. Itäradan ja muiden suunniteltujen suurten raidehankkeiden kustannukset kaatuisivat pitkälti siis meidän veronmaksajien kustannettaviksi.

Sen lisäksi, että hankkeet ovat kalliita ja kannattamattomia, ovat ne selvityksen mukaan myös ilmastovaikutuksiltaan valtavat. Merkittävä osa päästöistä syntyy rakentamisen aikana, ja niiden laskennallinen takaisinmaksuaika liikennöinnistä saatavilla päästövähenemillä on 140 – 330 vuotta!

Näiden varsin karujen faktojen jälkeen, olen sitä mieltä, että rahat raideliikenteessä tulisi laittaa nykyisten raideyhteyksien parantamiseen ja nopeuttamiseen. Vain hullu lähtisi näihin suurhankkeisiin syytämään rahaa tässä maailmantilanteessa. Suomen valtiolla on rahareikiä ihan tarpeeksi ilman turhia ja kalliita ratahankkeitakin, joten eiköhän haudata tuo kuolleena syntynyt Itärata-ajatus lopullisesti.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla mediassa on puhuttu paljon siitä, kuinka huonokuntoisia tämän päivän lapset ja nuoret ovat. Uskon, että tämä ei tule kenellekään yllätyksenä, jos edes vähän on jaksanut seurata maailman menoa viimeiset 30 vuotta. Huonokuntoisuus koskee ikävä kyllä meitä kaikkia, mutta etenkin lasten ja nuorten huono kunto tulee näkymään tulevaisuudessa todella isoina kustannuksina, kun tämän päivän 10-vuotiaat lähestyvät 50:ttä ikävuottaan. Viimeistään nyt olisi aika tehdä jotain pelastaaksemme tulevat sukupolvet liikkumattomuuden taakasta. Jos ei 10-vuotiaana pääse edes kyykkyyn, niin minkälaista se elo on sitten viisikymppisenä, jos mitään ei tehdä?

Suurin osa meistä, niin lapset, nuoret kuin aikuisetkin, viettävät suuren osan ajastaan näytön ääressä, on se sitten puhelin, tietokone tai tabletti. Tarkistin itse oman puhelimeni ruutuajan. Liki 4 tuntia per päivä! Tähän kun lisätään kuusi tuntia päivässä työpaikalla koneen ääressä, niin siinäpä onkin päivästä hävinnyt jo 10 tuntia ruudun tuijotteluun. Ai niin, onhan meillä vielä se vanhakin ruutuvitsaus tuijoteltavaksi eli televisio iltapuhteeksi sohvalla maaten.

Älylaitteet ja netti on varmasti yksi syy liikkumattomuuteen, mutta osansa on varmasti silläkin, että liikunnasta on tehty nyky-yhteiskunnassa vaativa suoritus, jota on joka päivä mitattava tarkkaan senteillä ja sekunneilla. Liikunnasta on näin kadotettu kaikki hauskuus ja siitä on tullut liian monille vakavaa urheilua ja suoritus, johon liittyy vahvasti tiukat tavoitteet. Poissa loistavat lasten iloiset pihapelit ja -leikit. Vai milloin olet viimeksi nähnyt lasten pelaavan pihatiellä?

Mitä sitten lääkkeeksi? Sen pitäisi olla sellaista, joka ei maksa mitään, on helppo tehdä joka päivä ja tapahtuu kuin huomaamatta. Hyvä uutinen on, että sellainen vaihtoehto on jo olemassa. Se on nimeltään hyötyliikunta. Koulu- ja työmatkat kävellen tai pyöräillen olisi jo varsin hyvä lähtökohta liikkumiseen, jos työpaikka tai koulu on sopivan matkan päässä. Puoli tuntia kävellen aamulla töihin ja puoli tuntia kotiin kävellen tekee jo tunnin kävelyä päivässä. Helppo laskea, kuinka paljon ilmaista ja terveellistä liikuntaa se tekee kuukauden aikana. Vanhemmat voisivat näyttää tässä esimerkkiä, sillä pelkästään käskyttämällä lapsi tai teini tuskin kävelee tai pyöräilee koulumatkojaan. Eikä lapsi siitä mene rikki, että kävelisi tai pyöräilisi edes koulumatkat. Tehtiinhän niin ennenkin. Liikkumalla luodaan lapsen vahva pohjakunto, jolla on tärkeä merkitys iän karttuessa. Biologinen fakta on, että ihmisen keho vaatii liikuntaa toimiakseen kokonaisvaltaisesti paremmin, joten eiköhän jätetä huomenna auto kotipihaan ja laiteta tossua toisen eteen.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Vuosi vaihtui ja samalla polkaistiin lopullisesti käyntiin puolueiden eduskuntavaalikampanjat. Vaaleihin on aikaa enää alle 100 päivää, joten tästä eteenpäin puoluetoimistoilla vahdataan haukan lailla äänestysgalluppeja ja käännetään kaikki mahdolliset kivet, joilla kannatusta voidaan nostaa tai naapurin kannatusta alentaa. Nykyiseen maailmanmenoon kuuluu olennaisesti se, että loka tulee varmuudella lentämään, sillä asetelmat ovat jo etukäteen varsin kutkuttavat. Tämä nähtiin jo ensimmäisessä Iltasanomien järjestämässä vaalitentissä, jossa ylettiin jo aika kiihkeisiinkin tunnelmiin.

Kokoomus on jo jonkin aikaa paistatellut galluppien selvässä kärjessä ja tämä on näkynyt myös puheenjohtaja Orpon käytöksessä. Mieshän kertoo mielipiteitään ikään kuin jo seuraavana pääministerinä. Perussuomalaiset on viimeisimmässä gallupissa noussut ohi demareiden kakkoseksi ja sehän saikin jo kokoomuksen ja persut suunnittelemaan oikeistohallitusta. Kaukana ovat ne päivät kun kokoomus ilmoitti, ettei voi olla samassa hallituksessa persujen kanssa. Tai ei niin kauhean kaukana, sillä asia oli esillä vuonna 2017. Nähtävästi riitti, että Halla-aho luopui puheenjohtajan paikasta ja siirtyi hieman taustalle jotta puheenjohtajaksi saatiin vähemmän mielipiteitä jakava Riikka Purra. Kieltämättä Halla-ahon menneisyydestä löytyy muutama kovin kyseenalainen kirjoitus, jotka voisivat vaikeuttaa hallitusyhteistyötä. Jos oikeistohallitus toteutuu, on mielenkiintoista nähdä miten kokoomus ja perussuomalaiset saavat sovitettua EU-politiikkansa yhteen. Onhan tunnettua, että kokoomus on erittäin EU-myönteinen ja perussuomalaiset vastaavasti varsin EU-kielteinen puolue.

Entäpä sitten demarit? Kannatus on hallitusvastuusta huolimatta pysynyt yllättävänkin korkealla, lähinnä kaiketi pääministeri Marinin kansansuosion ansiosta? Näillä näkymin vaalin kakkos- tai kolmostila jättää paljon kysymyksiä ilmaan. Demarit on jo ilmoittanut ettei perussuomalaiset kelpaa hallituskumppaniksi, mutta yhteistyö kokoomuksen kanssa voisi onnistu, onhan historian aikana ennenkin nähty sinipunahallituksia. Todennäköisemmillä vaalivoittajalla eli kokoomuksella on tässä iso valinnan paikka: demarit vai perussuomalaiset?

Vihreät ja vasemmistoliitto ilmoittivat myös jo etteivät ne mahdu samaan hallitukseen perussuomalaisten kanssa ja keskustalle varmasti viisainta on jäädä suosiolla oppositioon, sillä pitkä hallitusvastuu on tehnyt kannatukselle tehtävänsä. Kristillisdemokraatit ja Rkp ovat olleet aina perinteisiä apupuolueita hallituksessa kuin hallituksessa, joten niille varmastikin kelpaa melkein millainen koalitio tahansa. Liike Nyt -puolueella, kannatuksesta riippuen, lienee myös jonkinlaiset mahdollisuudet nousta oikeistohallitukseen apupuolueeksi, jos sellainen kasataan.

Edessä siintää siis varsin kiihkeä vaalikevät. Lahdessa vaalikampanjat potkaistiin käyntiin Lahen markkinoilla tammikuun alussa. Katso lehdestämme keskiaukeaman jutusta, millä mielellä ehdokkaat kevääseen suuntaavat.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi