Suomen kansa osoitti euroviisukarsinoissa harvinaislaatuista suvaitsevaisuutta valitsemalla kisoihin kappaleen ”Aina mun pitää”, jonka esittää punk-yhtye Pertti Kurikan nimipäivät. Se, että kyseessä on punk-bändi ei tietenkään ole se asia, joka on nostanut melkoisen kohun Suomessa ja varmasti pian myös koko Euroopassa. Se, että yhtyeessä soittavat muusikot ovat kehitysvammaisia onkin koko jutun juju.

Tottahan se on, että ns. normi-punkbändi ei ikimaailmassa olisi päässyt edes Suomen finaalin kyseisellä kappaleella. Kyse onkin paljon isommasta kuvasta kuin pelkkä kappale. Eihän euroviisuissa ole koskaan ollut kyse pelkästä musiikista, sillä kisoissa on kautta aikojen äänestetty milloin biisin hyvyyden takia, milloin sen takia, että lavalla on ollut hirviöitä, bimbo-blondeja, komeita tenoreita tai parrakas nainen. Joskus tärkeässä osassa on ollut laulajan helman pituus. Maiden naapurussuhteet ja politiikka ovat myös olleet vuosien saatossa vahvasti esillä. Aika yleisesti kisoja pidetään sateenkaari-ihmisten juhlana ja eri vähemmistöjen asialla ollaan kisoissa oltu monesti. Miksi siis kehitysvammaisuus ei saisi olla syy äänestää PKN kisoihin, jos siltä tuntuu? Tai se, että tykkää punkista? Tai se, että haluaa järkyttää koko euroviisu-instituutiota?

PKN voitti Suomen karsinnan ylivoimaisesti yleisöäänillä ja silloin on turha jälkikäteen asiasta valittaa. Kyllä kansa tietää! Euroviisut täyttyy joka vuosi suurilta osin vaaleanpunaisesta pop-hötöstä, kermakakusta ja bling-blingistä. Joku rakastaa sitä ja hyvä niin. Sitä varmasti riittää kisoissa tänäkin vuonna. On 100% varmaa, että Pertti Kurikan punk-porukka tullaan noteeraamaan kisoissa laajasti. Itse asiassa on noteerattu laajasti jo nyt. Jotain samaa erityisyyden tuntua on ilmassa, kuin 9 vuotta sitten, kun Lordi kisat valloitti.

Sosiaalinen media pullistelee nyt argumentteja puolesta ja vastaan. Minkään muun artistin euroviisuedustajuus ei olisi laukaissut tälläistä keskustelua, joten vaikkei PKN kisaa voittaisikaan, on se jo nyt voittaja. Mielenkiintoista on nähdä ja kuulla miten esimerkiksi vanhoissa itäblokin maissa suhtaudutaan Suomen esitykseen. Onhan tiedossa, että kehitysvammaisten olot eivät näissä maissa kummoiset ole. Mitenköhän suut pannaan vaikkapa Romaniassa tai Venäjällä, kun PKN esiintyy tasavertaisena artistina Wienin lavalla liki 200 miljoonan TV-katsojan seuratessa kisaa silmä kovana?

Pertti Kurikan Nimipäivät ei pilaa Suomen mainetta sen enempää kuin Kojon Nuku pommiin tai Pave Maijasen Yamma Yammakaan. Kyse on kuitenkin loppujen lopuksi vain yhdestä laulukilpailusta ja ensi vuonna on taas uusi mahdolisuus valita toisenlainen esiintyjä ja kappale. 
Sitä paitsi mielestäni musiikia ei ole tehty kilpailtavaksi vaan nautittavaksi. Kukin omalla tavallaan. Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja nautitaan siitä että olemme kaikki erilaisia.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahioi.fi