Pääkirjoitus 29.1.2021

Valtuustolle käyttäytymisohjeet

Jo on aikoihin eletty, kun kaupunginvaltuutetuille pitää antaa ohjeet siitä miten käyttäytyä valtuustosalissa tai netin ja somen keskustelupalstoilla. Kauas on tultu siitä, kun valtuutettu oli yleisesti arvostettu luottamustehtävä ja kaikille valtuutetuille oli selvää, miten valtuutetun tulee käyttäytyä. Ainahan politiikkaan on kuulunut tietynlainen räväkkyys ja mielipiteiden vastakkainasettelu, mutta nykymaailma ja ehkäpä suuremmilta osin juuri sosiaalisen median mukaantulo on näivettänyt järkevän poliittisen keskustelun ala-astetasolle, johon kukaan järkevä ihminen ei halua koskea pitkällä tikullakaan. Ennen osattiin paremmin väitellä argumenteilla jotka perustuvat faktoihin, nykyään suuntaus on yhä enemmän kohti henkilökohtaisia solvauksia, jota jatketaan vielä some-keskusteluissa. Samalla faktat on korvattu mielipiteillä. Lahdenkin valtuustosta löytyy muutamia varsin aktiivisia, liki ammattimaisia someväittelijöitä, jotka eivät malta pysyä mistään keskustelusta sivussa, vaikka joskus voisi olla ihan hyvä laskea kymmeneen ja miettiä, mitä annettavaa minulla on tähän keskusteluun. Antaa tunteiden laineiden ensin tyyntyä ja vasta sitten lähteä mukaan keskusteluun.

Jotkut valtuutetut ovat olleet sitä mieltä, että tässä yritetään suitsia heidän suutaan, eikä eri mieltä saisi olla enää ollenkaan. Näin ei asia varmastikaan ole. Uskon ihan vilpittömästi, että taustalla on ihan oikea huoli siitä mihin tällainen keskustelukulttuuri lopulta johtaa. Kyllä aikuisten ihmisten pitää pystyä keskustelemaan asioista sivistyneesti, vaikka olisivatkin täysin eri mieltä. Samaa mieltä ei siis tarvitse olla. Sitä kutsutaan demokratiaksi. Paljon on kentältä kuulunut sellaista viestiä, ettei ehdokkaaksi enää haluta tai uskalleta lähteä, koska keskustelukulttuuri on mennyt jo monelta osin aivan liian rankaksi. Ymmärrän täysin, sillä kuka on niin masokisti, että haluaisi päivästä toiseen sangollisen p**kaa niskaansa somessa?

Itse olen huolissani tällaisesta suuntauksesta politiikassa, jossa mennään henkilökohtaisuuksiin ja mustamaalataan, suolataan ja leimataan eri mieltä olevat sosiaalisessa mediassa. Eikä tämä ole millään lailla pelkästään Lahden ongelma, sillä samaan ongelmaan törmää näinä päivinä joka puolella maailmaa. Vaikuttaa siltä, että faktoihin perustuvat argumentit ja sivistynyt keskustelu ongelmista on korvattu räyhäämisellä ja vastapuolen nolaamisella puoluetoimiston agendaan sokeasti luottaen. Ja tämä ei ole kohdistettu mihinkään tiettyyn puolueeseen, kyllä näitä räyhähenkiä tuntuu pikkuhiljaa löytyvän joka puolueesta. Vaikuttaa vahvasti siltä, että muutama poliitikko niin Lahdessa kuin valtakunnallisestikin uskoo jossain vaiheessa tulevansa valituksi diktaattoriksi. Mitenkään muuten en voi käsittää heidän toimintaansa, jossa sillat poltetaan joka suuntaan. Johtavana ajatuksena on se, että vain minä olen oikeassa ja siitä ei keskustella. Ei näin.

Vielä on mahdollista kääntää kelkan suunta takaisin päin ja ruuvata poliittista keskustelukulttuuria inhimmillisempään suuntaan, niin Lahdessa kuin muuallakin. Tosin kuntavaalit odottavat jo ihan nurkan takana ja pahoin pelkään, että räyhääminen somessa ja valtuustosaleissa vain kasvaa mitä lähemmäs vaaleja tullaan. Sillä kun saa kivasti palstatilaa ja peukutuksia somessa.
Olisiko meidän äänestäjien myös syytä katsoa peiliin? Sellaiset päättäjät me saamme, jotka sinne äänestämme. Se, että öykkäröinti ja huono käytös on lisääntynyt politiikassa viime vuosina merkittävästi, tarkoittaa käytännössä sitä, että yhä useampi kansalainen on nähtävästi sitä mieltä, että näin meidän yhteisiä asioita pitää hoitaa? Olemmeko menossa kohti politiikan villiä länttä, jossa nopein vetäjä on aina oikeassa?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Pääkirjoitukset

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Olavi ”Olli” Kopo: Ympäristökaupungin maine kärsii, jos asfaltoitu rullahiihtorata rakennetaan Salpausselälle
Laulaja Maria Byman: Musiikissa tunne on työkalu, eikä yleisölle saa itkeä ahdistustaan
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Kaipuu rauhaan ja rakkauteen ovat läsnä ihmisissä jouluna
Erilaisista addiktioista kärsivien läheiset saavat keskusteluapua Al-Anon -ryhmästä
Jukka Ihalainen: On tärkeää olla toiselle enkeli arjessa
Puheenjohtaja Reijo Salonen: Kaupunkilaiset pääsevät vaikuttamaan kumppanuuspöytien kautta
Kirjailija Sirpa Kähkönen: Finlandia-palkinnon myötä olen saanut paljon uusia lukijoita
Joululaulut yhdistävät ihmisiä yhä edelleen
Projektipäällikkö Markku Silvenius: Etelä-Lahti sai uuden frisbeegolfradan OSBU-hankkeen avulla
Toimitilajohtaja Jouni Arola: Kaupunki on yrittänyt myydä Launeen päiväkotia
Kitaristi Pasi Vanhatalo: Perinteinen rockmeininki toimii aina
Vastaava kirjastonhoitaja Jenni Laine: Launeen kirjastosta voi olla ylpeä ja nyt on syytä juhlaan
Laulaja-lauluntekijä Jarkko Felin: Henkka & Kivimutka -elokuvan myötä innostus musiikin säveltämiseen lisääntyi
Launeen kirjaston puolesta kerätään nimiä adressiin
Palveluohjaaja Helmi Keränen: Yhä nuoremmat käyttävät sähkötupakkaa Lahdessa
Toimittaja Maxim Fedorov: Viihteen avulla voi unohtaa sodan kauheudet Ukrainassa
Asukasaktiivi Katriina Pynnönen: Näkkimistön alueella aiotaan kaataa lasten leikkimetsä
Museojohtaja Tuulia Tuomi: Malvaan on tulossa näyttely kuvataiteilija Olavi Lanusta
Kuvataiteilija Anja Hiltunen: Maalaaminen on minulle intohimo
Muusikko Lipa Liukkonen: Tämä levy on suomalaisen miehen päiväkirja
ARKISTO