Vuosi: 2022

Tällä viikolla on eduskunnassa keskusteltu tiiviisti hallituksen turvallisuusselonteosta. Tuttavallisemmin kyseessä on siis selvitys siitä, pitäisikö Suomen liittyä Natoon vai ei. Itse turvallisuusselonteko ei ota kantaa kumpaankaan suuntaan, mutta nyt kissa on vihdoinkin nostettu pöydälle ja luulenpa, että tulemme näkemään yllättävänkin nopeita ratkaisuja. Maailma on nyt nähnyt, ettei Venäjä kunnioita mitään sopimuksia ja siltä löytyy varmasti aina joku ”peruste ja oikeutus” sotatoimiin naapurimaissa. Mikään muu ratkaisu kuin Natoon liittyminen ei turvallisuusnäkökohdat huomioiden anna riittävää turvaa Suomelle. On turha kuvitella, että Venäjän sanaan voisi luottaa jatkossakaan, kun se haaveilee takaisin Neuvostoliiton suuraikoihin ja Venäjän keisarikunnan rajoihin vuodelta 1914.

Kun Suomi hakee, toivottavasti mahdollisimman pian, Natoon, kaikkien nykyisten Nato-maiden täytyy hyväksyä Suomen jäsenyys. Yhdenkin maan vastustus voi kaataa koko hankkeen. Eniten epäilyksiä on ollut Unkarin suhteen, mutta presidentti Niinistö ehtikin jo asiaa kyselemään Unkarin presidentiltä, jolta tuli välitön tuki Suomen hakemukselle.
On puhuttu, että Naton jäsenenä Suomeen tulisi Nato-tukikohtia ja ydinaseita. Tämä ei ole totta, ellei Suomi itse sitä pyytäisi. Riippuu paljon Suomesta itsestään, millaista Nato-joukkojen läsnäoloa Suomi pyytäisi. Toinen harhaluulo on se, että jatkossa varusmiehiämme lähetettäisiin ympäri maailmaa Naton eri operaatioihin. Tämäkin luulo voidaan tyrmätä, sillä Suomi päättäisi edelleenkin niistä operaatioista, joihin sotilaita lähettää. Toki liittokunnan jäsenenä Suomelta odotettaisiin osallistumista Naton yhteiseen toimintaan. Varusmiehet ja reserviläiset eivät joutuisi sotimaan Suomen rajojen ulkopuolelle, vaan tähän käytettäisiin ammattisotilaita tai vapaaehtoisia reserviläisiä, kuten kriisinhallintaoperaatioissa on toimittu tähänkin asti.

Yksi iso kysymysmerkki ilmassa vielä on, nimittäin se mitä Ruotsi tekee? Eli kun Suomi jättää jäsenhakemuksensa, seuraako Ruotsi varmasti perässä? Naapurimaassakin asiaa kiirehditään, sillä Ruotsissa selvitys maan turvallisuuspoliittisesta linjasta pyritään saamaan valmiiksi jo 13.toukokuuta mennessä, kun aikaisempi deadline oli toukokuun loppu.
Jos Suomi ja Ruotsi menevät yhtä aikaa Natoon, jäseninä olisivat kaikki pohjoismaat. Samalla syntyisi puolustus- ja turvallisuuspolitiikan kannalta todella vahva ja yhtenäinen Nato-Pohjola. Ilman Ruotsia Suomi liittyisi samaan viiteryhmään kolmen Baltian Nato-maan eli Viron, Latvian ja Liettuan kanssa. Ei huono, muttei paras vaihtoehto.

Venäjä tulee reagoimaan vahvasti Suomen ja Ruotsin mahdollisiin jäsenhakemuksiin. Sotilaallista vastausta tuskin nähdään, mutta iso kirjo erilaisia häirintä- ja pelotteluyrityksiä tullaan näkemään. Käsillä on se historiallinen hetki, kun Suomi lopullisesti irtoaa Venäjän vaikutuspiiristä. Pitää kuitenkin muistaa, ettei Venäjä siirry Nato-jäsenyyden ansiosta pois naapuristamme ja se, että meillä on edelleen yli 1300 kilometriä yhteistä rajaa. Jatkossa se on myös Naton ja Venäjän välinen raja.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomi ja Ruotsi pähkäilevät tällä hetkellä historiansa ehkä suurimman kysymyksen äärellä. Natoon vai ei? Onko meillä olemassa muita vaihtoehtoja? Joka päivä näyttää yhä vahvemmin siltä, että niin Suomi, kuin Ruotsikin tulevat jättämään hakemuksensa lähiaikoina. Sen jälkeen, kun hakemus Natoon on jätetty, olemme Venäjän suhteen kaikkein turvattomimmassa ja vaarallisimmassa tilanteessa ns. välitilassa, johon luultavasti Venäjä tulee jollain tavalla reagoimaan. Itse asiassa se on nyt jo selkeästi reagoinnut Nato-kannatuksen nousuun maassamme lisäämällä venäjämielisiä päivityksiä ja valheita some-maailmaan. Sosiaalisessa mediassa on mm. tällä viikolla kohistu videosta, jossa venäläisiä ohjusalustoja liikkuu Helsinki-tienviitan vieressä tai englanninkielisistä tviiteistä, joissa kerrotaan, että Suomessa hyväksytään lasten seksuaalinen hyväksikäyttö. Nämä ovat juuri malliesimerkkejä siitä, miten suomalaisia halutaan hämmentää, pelotella sekä mustamaalata maailmalla.

Suomalaisia on viime aikoina toistuvasti varoiteltu kyber- ja hybridivaikutusyrityksistä, jotka tulevat itärajan takaa. Koska naapurissamme on maa, joka on sodassa, voidaan jättää nuo kaikenmaailman hybridit ja kyberit omaan arvoonsa ja puhua suoraan propagandasta, jota suolletaan entistä enemmän meidän suomalaisten sosiaaliseen mediaan ja nettiin. Tarkoituksena on peloitella ja uhkailla suomalaisia, ettemme uskaltaisi edes keskustella Natosta. Myös eripuraa yritetään kansamme keskuuteen kylvää, sillä kansaa, joka tappelee keskenään, on helpompi hallita. On erittäin tärkeää, että liittymisestä Natoon päätetään vain ja ainoastaan Suomessa, ei Moskovassa, eikä missään muuallakaan.

Paljon propagandaa suoltavat Venäjän omat trollitehtaat, mutta on ollut ikävä huomata, että maastamme löytyy vielä tämän lisäksi aivan liikaa ns. hyödyllisiä idiootteja, jotka jakajat näitä trollitehtaiden uskomattomia venäläisvalheita tosina. Lisäksi meiltä löytyy ihan omastakin takaa niitä, jotka uskovat Venäjän propagandaa tai saavat toimintaansa rahoituksen Venäjältä.

Olemme tottuneet jo viime vuosien aikana jatkuviin valeuutisiin aiheesta jos toisestakin netissä ja somessa, mutta nyt ollaan jo muutamaa askelta vakavammassa paikassa. Kysymys on yksinkertaisesti venäläisten sotapropagandasta, jonka tarkoitus on aiheuttaa pelkoa, hämmennystä ja eripuraa maahamme. Näitä Venäjän trollitehtaiden uutisia ei kannata jakaa eteenpäin edes vitsinä. Jos jakaa, on syytä kertoa, ettei tämä ”uutinen” pidä paikkaansa, sillä aina on olemassa joku, jonka medialukutaito on hakusessa ja kyseinen valhe saattaa mennä perille totena.

Älä siis ole Putinille hyödyllinen idiootti ja osallistu Venäjän info-operaatioon jakamalla tai kommentoimalla Venäjän somessa levittämää materiaalia.
Päätetään ihan itse mikä on parasta Suomelle ja sen kansalle.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Hieman iäkkäämmät lukijamme saattavat muistaa Lahden Reippaan ja Kuusysin kulta-ajat 70- ja 80-luvuilta. Aika jolloin Lahdesta tuli Suomen kovimmat futarit. Kisapuisto täyttyi tuhansista katsojista ja vääntö paikallispelissä oli hurjaa. Lahdessa oli elämän ja kuoleman kysymys se, oletko Reippaan viirupaita vai Kuusysin valkopaita. Välimallia ei ollut, puoli piti valita. Tämmöinen vanha futisnostalgikko muistelee kaiholla noita aikoja. Viimeisin futismestaruus Lahteen tuli vuonna 1991 ja hopeaakin vielä seuraavana vuonna jälkilämmöillä. Siis yli 30 vuotta sitten! Sen jälkeen alkoi lahtelaisfutiksen alamäki ja alakulo, jota fuusioseura FC Lahti ei ole onnistunut pysäyttämään kuin hetkellisesti. Lähinnä kyseessä on ollut viivytystaistelu, jossa on odotettu Kisapuiston stadionia kuin kuuta nousevaa pelastamaan lahtelainen huippujalkapalloilu.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että stadion myös saadaan, mutta aikaisintaan vasta vuonna 2024. Siihen asti pitää pyristellä nykyisillä resursseilla, jotka eivät todellakaan kummoiset ole. Suorastaan käy sääliksi FC Lahtea, jonka pitäisi tehdä jalkapallobisnestä näissä nykyisissä olosuhteissa. Tästä saimme hyvän esimerkin, kun kauden odotettu kotiavaus tänä perjantaina piti siirtää Vaasaan. Kyllä, luit oikein, Vaasaan! Syynä se, että hiihtostadionin nurmi ei ole pelattavassa kunnossa ja varakentäksi nimetty Valkeakosken kenttä on jo varattu. Veikkausliigassa kun pelaa viisi muutakin joukkuetta luonnonnurmella, joita ei takatalven vuoksi kuntoon vielä saada. Samalla voidaan kysyä, että kenelle tämä tuli yllätyksenä, kun vielä pari viikkoa sitten hiihtostadionin kentän poikki meni hiihtolatu?

Mielestäni on ihan sama olisiko peli siirretty Valkeakoskelle tai Vaasaan, niin pieleen meni. Kyseessä on nolo imagotappio lahtelaiselle jalkapallolle. Kotiavaus tulee pelata kotikentällä. Moni on ihmetellyt miksei Kisapuiston nykyinen tekonurmi kelpaa pelipaikaksi. Vielä vuonna 2019 Kisapuisto kelpasi erikoisluvalla varakentäksi, muttei enää. Kuka lie on se henkilö, joka on vastuussa siitä, että vuonna 2017 asennettu tekonurmi ei ole enää liigakelpoinen vuonna 2022? Saatiinko Sulo Vilenin -tapaan niin halvalla, että oli pakko ostaa huono tekonurmi vai onko kyseessä vain puhtaasti osaamattomuus? Melkoista amatöörien puuhastelua ja rahantuhlausta sanon minä.

Itseäni on jo pitkään ihmetyttänyt, miksi Veikkausliigan pelit on ripoteltu pitkin viikkoa sinne tänne. Eikö liigan olisi helpompaa markkinoida kokonaisia kierroksia? Pelipäiviksi aina keskiviikko tai lauantai. Ja jokainen joukkue pelaisi aina sen yhden pelin joka viikko. Nyt esimerkiksi parhaaseen kesäaikaan kesäkuussa FC Lahti pelaa kokonaista kaksi peliä, joista kumpikaan ei ole edes kotipeli. Eikö näitä huhtikuun ja lokakuun pelejä, jolloin kentät ovat kuralammikoita, olisi ollut helppo aikatauluttaa nimenomaan kesä-elokuulle? Ei varmasti ole helppo yhtälö, mutta sellainen lähtökohta olisi suotavaa, että edes yritettäisiin saada pelit pääosin kesäkeleille. Uskon että seurojen talouskin kiittäisi, sillä kumman futismatsin luulette kiinnostavan maksavaa yleisöä enemmän; huhtikuinen kuralätäkkö-futis talvisäässä vai kuulas kesäinen ilta parinkymmenen asteen lämmössä loistokuntoisella kentällä?

Vaikka lahtelaisen futisfanin elämä onkin välillä silkkaa tuskaa ja epätoivoa, niin silti: Oi Lahti on!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lakko on usein se viimeinen keino, jolla työntekijät voivat vauhdittaa jumiutuneita palkkaneuvotteluja. Tällä hetkellä Suomea puhuttaa kaksi lakkoa. UPM:n paperityöläisten lakko ja pikkuhiljaa käynnistyvä hoitajalakko. Paperityöläisten lakko on kestänyt jo kolme kuukautta, mutta mitään suurta haittaa siitä ei ole vielä ollut tavalliselle kaduntallaajalle. Metsäteollisuuden mukaan paperityöntekijä ansaitsee Suomessa kolmivuorotyöstä noin 5100 euroa kuukaudessa. Mielestäni aika hyvä palkka, vaikka kolmivuorotyöstä onkin kyse. Ala ei vaadi pitkiä opintoja, mutta ilmeisesti alalla on ollut riittävästi vääntövoimaa jo vuosikaudet palkkaneuvotteluissa, sillä onhan paperi ollut aina yksi Suomen ykkösvientiartikkeleista. Ja kun maksajana on yksityinen taho, niin hieman huono on mennä väittämään, että paperimiehet ovat ylipalkattuja. Se maksaa kellä on rahaa ja paperiteollisuudella sitä tuntuu vielä olevan.

Entäpä sitten hoitoala? Myös sote-ala on nyt lähtenyt lakkoilun tielle. Kunta-alan sote-työehtosopimuksen piiriin kuuluvat muun muassa sairaanhoitajat, terveydenhoitajat, perus- ja lähihoitajat, fysioterapeutit sekä sosiaalityöntekijät jokaisesta Suomen kunnasta ja kuntayhtymästä. Tavalliselle kaduntallaajalle hoitajalakko tulee näkymään enemmän kuin paperimiesten lakko, sillä leikkaussaleja suljetaan ja kiireettömiä leikkauksia siirretään. Myös kiireettömät hoidot perutaan ja tutkimusaikoja lykätään lakonjälkeiseen aikaan. Tähän työehtosopimukseen kuuluvien kokonaisansio oli lokakuussa 2020 keskimäärin 3 093 euroa. Ja kolmivuorotyöstä usein on tässäkin kyse.

Eri aloja ja niiden palkkoja ei pitäisi vertailla, sillä kaikki työ on tärkeää. Silti tämä nykyinen tilanne saa ainakin allekirjoittaneen liputtamaan nimenomaan hoitajien puolesta. Kaksi vuotta ovat poliittiset päättäjät ja käytännössä koko yhteiskunta kiitellyt kilvan hoitohenkilökuntaa, joka on ollut koronan vuoksi suunnattomassa paineessa. Alalta on lähtenyt huonon palkan ja huonojen työolosuhteiden vuoksi paljon väkeä viimeisten vuosien aikana ja paine työssä on noussut monin paikoin sietämättömäksi. Olemme suunnattomassa kiitollisuuden velassa näille sote-alan sankareille, mutta nähtävästi palkassa se ei saa näkyä. On aika ihmeellistä, että jotain alaa osataan arvostaa hyvillä palkoilla ja sitten hoitoalan arvostus jää pelkästään kauniisiin kiitospuheisiin. Kiitospuheet ovat kivoja, mutta niillä ei kukaan elä.

Nyt jos koskaan, on aika nostaa hoitotyön arvostus sille kuuluvalle paikalle. Ihmisille, jotka huolehtivat meidän terveydestämme pitää yksinkertaisesti maksaa parempaa palkkaa. Rahat on nyt kaivettava jostain ja se on oltava poliitikkojen prioriteetti numero yksi. Kauniit kiitospuheet on muutettava nyt materiaksi. Muuten nuo kauniit kiitospuheetkin muuttuvat turhaksi lässytykseksi. Hoitotyö ei todellakaan saa olla mikään huonopalkkainen paskaduuni, sillä nämä ihmiset huolehtivat meidän kaikkien terveydestä ja hyvinvoinnista ja on syytä muistaa, että ilman terveyttä meillä ei ole oikein mitään muutakaan.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Yrittäjän elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista. Joskus niissä ruusuissa saattaa piillä piikki pistävä. Talouselämä on täynnä ylä- ja alamäkiä ja suhdanteet ja tilanteet vaihtelevat välillä melko villistikin. Tähän on moni pieni ja isompikin yrittäjä jo tottunut, mutta viimeiset pari vuotta on koetellut yrittäjien sietokykyä ihan uudella volyymilla. Pari vuotta koetellut koronaepidemia vei monet yrittäjät konkurssin partaalle, jotkut jopa sen reunan yli.

Juuri kun oli alkuvuodesta ehditty huokaista helpotuksesta, että ehkäpä tästä koronasta nyt sittenkin selvittiin, päätti itänaapurin diktaattori aloittaa sodan Ukrainassa. Seurauksena talouspakotteet molempiin suuntiin ja varsin sekava aika monelle yritykselle. Monessa firmassa tulevaisuuden näkymät muuttuivat hetkessä kirkkaista kovin sumeiksi. Jälleen kerran.

Suomalaisyritysten koettelemukset eivät tietenkään ole mitään verrattuna siihen, mitä Ukrainassa koetaan. Kyseessä on ihmiselämän kauhein koettelemus eli sota, jossa kuka tahansa voi hetkessä menettää henkensä. Miljoonat ihmiset menettävät kotinsa, omaisuutensa, ystävänsä, omaisensa. Kaiken.
Niinpä tuntuukin hieman tyhmältä ja jopa naurettavalta valittaa pienen yrittäjän ongelmista, mutta totuus on se, että sota vaikuttaa monilla tavoin kaikkeen maailmassa jossa elämme. Moni on jo huomannut että bensan hinta huitelee pilvissä ja ikävä kyllä, tämä ei jää tähän. Pian tulemme näkemään hintojen nousun myös ruokakaupoissa. Puhumattakaan siitä, kuinka Ukrainan sota muutti hetkessä maamme turvallisuuspolitiikan peruspilareita. Enää emme voi luottaa Venajän ystävällisyyteen naapurimaana. Josko siihen koskaan ihan täyttä luottoa on kansan syvistä riveistä löytynytkään?

Sanomalehtialalle sota toi yllättävän ongelman. Paperi loppuu kesäkuussa. Syynä on UPM:n lakko ja se, ettei Venäjältä enää tuoda paperia. Vaikka UPM:n lakko jossain vaiheessa varmasti loppuukin, on selvää että paperin hinta jatkaa kasvuaan ja se vaikuttaa alan kannattavuuteen jatkossa. Keskisuomalainen-konsernin mukaan paperia riittää varastoissa huhti-toukokuun, mutta sen jälkeen alkavat priorisoinnit eli on harkittava tarkkaan mitä tuotteita painetaan ja mitä ei. Tämä vaikuttaa myös Omalähiöön, sillä lehtemme painetaan kyseisen konsernin kirjapainossa. Eli vaikka pieni lähiölehtemme on onnistuneesti luovinut läpi koronakurimuksen, odottaa jo seuraava kriisi ihan kulman takana. Koska meille tämä paperinen Omalähiö on se ykkösasia, toivomme, ettei meidän kesällä tarvitse siirtyä pelkästään digitaaliseen näköislehteen paperipulan takia.

Elämme merkillisiä ja jopa vaarallisiakin aikoja, jotka tulevat jäämään historian lehdille ajaksi jolloin turvallisuuspolitiikan suunta Euroopassa muuttui. Kukapa meistä olisi moista osannut ennustaa kaksi vuotta sitten? Korona ja sota. Mitä seuraavaksi?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kiivaana vellovan Nato-keskustelun ohessa on useasti mainittu sana hybridivaikuttaminen. Monille kyseinen sana ei sano mitään, joten on syytä avata hieman termiä. Maanpuolustuksen Tuki ry:n sivuilla termiä on avattu ns. kansantajuisesti näin:
Hybridivaikuttamisessa yhdistyvät perinteiset ja uudet vaikuttamisen keinot. Siinä käytetään monenlaisia psykologisia, poliittisia, taloudellisia, teknisiä, humanitaarisia ja sotilaallisia keinoja. Tyypillistä hybridivaikuttamiselle on psykologinen vaikuttaminen avainhenkilöihin, sisäisten konfliktien ruokkiminen sekä informaatiovaikuttaminen. Informaatiovaikutttaminen voi sisältää mm. suoria kyberhyökkäyksiä tai propagandaksi luokiteltavan disinformaation eli tarkoituksellisesti harhaanjohtavan tiedon levittämistä.

Hybridivaikuttamista ei tapahdu ainoastaan verkossa. Esimerkiksi sotilaallinen uhittelu sekä toistuvat ja tahalliset rajaloukkaukset sopivat termin alle. Hybridisodankäynnistä puhuttaessa on hyvä muistaa termin pitävän sisällään sekä aseellista että aseetonta sodankäyntiä. Hybridisodankäynnille on olennaista vaikea ennustettavuus ja perinteisten rajojen sumentaminen. Perinteisen sodankäynnin suhteen maa voi olla rauhantilassa, mutta samanaikaisesti siihen voi kohdistua merkittäviä hybridisodankäynnin menetelmiä esimerkiksi vaali- ja mielipidevaikuttamiseen liittyen.

Vaikka termi onkin aika uusi, ovat edellämainitut keinot monille varmasti jo tuttuja, jos on viime vuosina pyörinyt eri nettikeskusteluissa ja sosiaalisen median eri keskustelualustoilla. Venäjällä on omat isot trollitehtaansa, jotka liukuhihnalta tehtailevat valeuutisia ja silkkaa propagandaa luettavaksemme ja nyt jos koskaan onkin oltava todella tarkkana siinä mitä uutisia jakaa somessa eteenpäin. Korona jo osoitti sen, kuinka helposti ja nopeasti somessa valeuutiset ja väärät tiedot leviävät ja kuinka vaikea niitä on jälkikäteen enää kumota. Samalla eripura kansan keskuudessa kasvaa ja tähän Venäjä juuri pyrkii.

Venäjällä on huomattu Nato-kannatuksen nousu Suomessa jo yli 60 prosentin, joten suurena yllätyksenä ei tullut Venäjän viimeisin hybridivaikuttaminen. Kyseessä siis Venäjän suurlähetystön pyyntö, että Suomessa asuvat venäläiset ilmoittaisivat Venäjän kansalaisiin ja venäjää äidinkielenään puhuviin henkilöihin kohdistuvista oikeuksien rikkomisesta, syrjinnästä ja vihaan yllyttämisestä suoraan lähetystölle. Tällä on tarkoitus pelotella meitä suomalaisia, sillä Venäjä on tunnetusti perustellut hyökkäystään Ukrainaan maan venäläisen väestönosan väitetyllä sorrolla.
Se on nyt nähty, että kasakka todellakin ottaa kaiken mikä on heikosti kiinni ja mikä tahansa, vaikka keksitty syy, kelpaa sodan aloittamiseksi.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on avannut silmiä monessa suunnassa. Pitkin maailmaa on herätty huomaamaan Venäjän ja Putinin todelliset pyrkimykset palauttaa keisarillisen Venäjän rajat ja palauttaa venäjää puhuvat kansat yhteen. Jälkikäteen Putinin vuosien varrella tehtyjä linjanvetoja tarkastellessa voidaan helposti huomata, että ne ovat kaikki johtaneet tähän tilanteeseen. Jo 2000-luvun alkuvuosina Putin ilmoitti Neuvostoliiton hajoamisen olleen suurkatastrofi ja Putinin mielestä Neuvostoliitto oli yhtä kuin ”historiallinen Venäjä”, jonka rajat tulisi palauttaa. Silloin Putinin puheita pidettiin lähinnä sisäpoliittisina vetoina, joilla haluttiin nostaa venäläisten itsetuntoa. Nykyhetki osoittaa valitettavasti, että kyseessä oli pitkäaikainen ja harkittu suunnitelma, jota nyt lähdettiin viemään eteenpäin asevoimin ukrainalaisten kustannuksella.

Yhdessä yössä Venäjän hyökkäys Ukrainaan vesitti myös Suomen hyvät Venäjä-suhteet. Ne, joita oli vaalittu hartaasti toisen maailmansodan jälkeen yli 70 vuotta, ne joiden vuoksi oltiin vuosikymmeniä jopa rähmällään Moskovan edessä. Yksi tärkeä Suomen turvallisuuspilari eli hyvät Venäjä-suhteet on nyt kaatunut, mutta mitä tilalle?

Heti sodan alettua alkoi Suomessakin tapahtua. Ylen 28. helmikuuta julkaiseman kyselyn mukaan 53 prosenttia suomalaisista kannattaa Nato-jäsenyyttä. Näin vahva ei Nato-kannatus ole koskaan Suomessa ollut. Kansalaisaloite Nato-kansanäänestyksestä keräsi yli 50 000 nimeä alle viikossa. Suomella on itsenäinen vahva kansallinen puolustus, mutta jos katsomme isompaa kuvaa, olemme Ukrainan ja Valko-Venäjän ohella ainoa Venäjän eurooppalainen rajanaapuri, joka ei ole Naton jäsen. Valko-Venäjä on käytännössä jo Putinin talutusnuorassa ja katsokaa miten Ukrainalle nyt kävi. Tosin on myönnettävä, ettei Suomi ole Ukraina. Me kuulumme kuitenkin Euroopan unioniin ja teemme jo vahvaa yhteistyötä Naton kanssa sekä olemme selkeästi suuntautuneet länteen. Pysäyttääkö se Putinin, on sitten täysin eri kysymys.

Suomi on varmuudella myös Venäjän silmissä osa länttä, mutta meillä ei ole Nato-jäsenille kuuluvaa suojaa. Suomi ei ole enää jossain lännen ja Venäjän välimaastossa, emmekä voi välttää olemasta osapuoli tässä asetelmassa. Me olemme puolemme valinneet. Se tuli viimeistään selväksi, kun Suomi lähetti Ukrainaan aseapua ja tämä on pantu merkille myös Venäjällä.

Nato-keskustelu käy kuumana ja hyvä niin. Kaikki vaihtoehdot on nyt perattava läpi. Onko meillä varaa jäädä Natosta ulos? Mitä Nato-jäsenyys tarkoittaa? Minkälainen suoja se olisi? Miten Venäjä reagoisi Suomen Nato-jäsenyyteen? Tulisiko Suomeen Naton tukikohtia? Joutuisivatko suomalaiset asevelvolliset Naton sotiin ympäri maailmaa? Miten Nato muuttuu, jos USA:n presidentiksi palaisi Trump? Miten Suomi pärjää ilman Naton turvaa?
Avoimia kysymyksiä, joihin kaivataan kipeästi vastauksia, on kymmeniä ellei satoja.

Elämme juuri tällä hetkellä maailmanhistorian isossa taitekohdassa ja tuskin kukaan tietää mihin suuntaan se meitä kaikkia vielä vie.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Jotta maailman ongelmat eivät pyörisi pelkästään koronan ympärillä, päätti naapurivaltiomme diktaattori Putin antaa uutta huolen aihetta maailmalle hyökkäämällä Ukrainaan. Syntyykö tästä nyt kolmas maailmansota, kysyy nyt moni huolestuneena ja aivan aiheesta kysyykin. Monet eivät ehkä ole huomanneet, mutta Venäjä on viime vuosina ”harrastanut” sotatoimia naapuvaltioissaan toistuvasti. Georgian sota tai Krimin valloitus ei vielä huolestuttanut oikeastaan kovinkaan monia. Pakotteita kyllä asetettiin, mutta muuten jäi sellainen maku, että minkäs teet? Krimin valloituksesta USA:n presidentti Trump peräti totesi täysin virheellisesti Krimin oikeastaan kuuluvankin Venäjälle. Putin huomasi, että voi käytännössä mellestää vapaasti.

Itse en usko, että kolmatta maailmansotaa tulee tälläkään kertaa, sillä siinä tapauksessa voittajia ei olisi. Valitettavasti ukrainalaisten kannalta tilanne näyttää siltä, että Ukraina joudutaan uhraamaan rauhan puolesta. Miksikö? Ensinnäkin Ukraina ei ole Naton jäsen, joten Nato ei tule Ukrainaa auttamaan. Samoin on vaikea nähdä, että mikään muukaan maa tai EU lähettäisi joukkojaan Venäjää vastaan. Lisäksi USA ja Venäjä ovat aina pyrkineet välttämään kaikkia aseellisia konflikteja toisiaan vastaan, joten myöskään USA:n armeijaa ei tulla Ukrainassa näkemään. Käytännössä Ukraina taistelee yksin, tosin materiaalista ja taloudellista tukea se tulee länsimailta saamaan aina siihen asti, kunnes Venäjän tankit rullaavat pitkin Kiovan katuja.
USA:n ja EU:n asettamat taloudelliset pakotteet eivät tule murtamaan Venäjää. Onpa Venäjän suunnasta jopa naureskeltu länsimaiden asettamille pakotteille. Kiina ei ole tuominnut Venäjän hyökkäystä, joten voidaan olettaa, että sieltä suunnasta kyllä Venäjää autetaan, jos pakotteet aiheuttavat taloudellisia ongelmia.

Kun kuunteli Putinin puhetta siitä, miten Neuvostoliitto ja Venäjä ovat tehneet pahoja virheitä päästäessään entiset etupiirinsä maat itsenäistymään, alkoi varmasti monen suomalaisenkin takamuksen alla tuntua kylmä rinki. Kyllä. Suomi on yksi näistä maista, joihin Putin puheessaan viittasi. Putin todellakin haikailee Venäjän ja Neuvostoliiton suuruuden aikoihin ja hyökkäys Ukrainaan näyttää sen, että hän on valmis tekemään kaiken mahdollisen palauttaakseen Venäjän suuruuden päivät. Enää puuttuu se, että Putin kruunaa itsensä tsaariksi.

Nato-keskustelu Suomessa tulee varmuudella kiihtymään ja uskon, että kannatus Nato-jäsenyyden puolesta on Suomessa hurjassa kasvussa. Pienenä, mutta tärkeänä huomiona haluan nostaa esiin sen tosiseikan, että tästä Putinin haikailemasta Neuvostoliiton entisestä etupiiristä ainoina Natoon eivät kuulu Ukraina ja Suomi. Tämä fakta nostaa karvat pystyyn. Ukrainaan hyökättiin. Onko Suomi seuraavana Putinin listalla? Voiko Venäjään luottaa enää millään tasolla?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Epäilemättä kahden vuoden koronakurimus on aiheuttanut monissa meissä ahdistusta, epäluuloa, tietämättömyyttä ja tulevaisuuden uskon hiipumista. Aika moneen kertaan on luultu, että korona kuihtuu pois ja maailma taas aukeaa. Sitä suurempi pettymys on ollut, kun jostain on putkahtanut uusi virusmuunnos ja rajoitukset ovat palanneet. Kuka olisi vuoden 2020 keväällä uskonut, että pandemia rajoittaa elämäämme vielä kaksi vuotta myöhemminkin?

Pitkittynyt pandemia on nostanut esiin joissain meissä varsin kummallisia piirteitä. Rokotevastaisuus on noussut esiin ja jotkut väittävät vapauden menneen ja ihmisoikeuksia poljettavan Natsi-Saksan tyyliin. Erilaiset salaliittoteoriat elävät kultakauttaan. En olisi ikinä uskonut, että näin voisi käydä myös Suomessa, jossa me kaikki saamme käydä läpi ilmaisen, erittäin yleissivistävän peruskoulun. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että ihan kaikki eivät ole olleet oppitunneilla hereillä. Aivan liian moni hakee ”tietonsa” netin syövereistä, koska heidän mukaansa kaikki perinteinen media on täynnä valeuutisia. Joillekin on käynyt niin, että mielipiteet ja faktat ovat sekoittuneet keskenään. Googlaamalla netistä löytyy varmasti tukea kaikenlaisille vaihtoehtoisille näkemyksille. Monen on vaikea erottaa valeuutista oikeasta uutisesta. Tässä ei helpota yhtään se, että erilaiset video-, ääni- ja kuvamuokkaukset ovat arkipäiväistyneet tekniikan kehittyessä. Kohtalaisen pienellä tietokoneosaamisella pystytään helposti väsäämään hyvinkin vaikuttavia ja uskottavan oloisia uutisvideoita ja muita mediajulkaisuja.

Kohtuullisen hämmentävää on myös se, että meillä on kansanedustajana henkilö, jonka mielestä Suomessa on meneillään kansanmurha rokottamalla. Ennen tällaisia ihmisiä kutsuttiin harhaisiksi ja heidät ohitettiin olankohautuksella, nyt he keräävät ympärilleen seuraajia. Mielestäni on myös täysin käsittämätöntä, että terveydenhoitoalalla on ihmisiä, jotka eivät usko rokotuksiin, eivätkä siten nykyaikaiseen lääketieteeseen. Tällöin mielestäni ihminen on yksinkertaisesti väärällä alalla. Suomen Convoy-mielenosoitusta en edes viitsisi lähteä analysoimaan, sillä monille tuntui kyseessä olevan lähinnä huuruinen ryyppyreissu Mannerheimintielle. Koronarajoitukset eivät poistuneet, bensan hinta ei alentunut, eikä hallitus eronnut, mutta kivaa oli. Tietyllä tapaa on kuitenkin hyvä, että ihmiset jaksavat vielä välittää mitä maailmassa tapahtuu, oli sitten kyseessä Convoy tai elokapina.

No, meille kaikille tekee varmasti hyvää se, että näillä näkymin koronarajoitukset ovat pikku hiljaa poistumassa ja pahin kurimus alkaa olla voitettu. Toivotaan että omikron on se virusmuunnos, joka tekee pandemiasta tavallisen epidemian. Riskiryhmiä on edelleen jatkossakin suojattava, rokotukset otettava ja huolehdittava käsihygieniasta, mutta ehkäpä jo maaliskuussa saamme elää ilman rajoituksia. Se kelvannee meille kaikille?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi