Vuosi: 2021

Pitelet kädessäsi vuoden 2021 viimeistä Omalähiötä. Seuraavan kerran Omalähiö tippuu luukustasi tammikuun 7. päivä ja silloin eletäänkin jo vuotta 2022. Perinteisesti olen aina vuoden viimeisessä numerossa niputtanut kuluneen vuoden tapahtumat yhteen, jotta saisin hieman perspektiiviä siitä mitä kaikkea vuosi onkaan sisällään pitänyt. Itsekeskeisesti olen käyttänyt lähdeaineistona vain ja ainoastaan omia pääkirjoituksiani eli kyseessä on vuosi allekirjoittaneen vinkkelistä katsottuna.

Tammikuussa Lahti aloitti taipaleensa Euroopan vihreänä pääkaupunkina ja kaikki huusivat hurraata. Tai ei nyt tietenkään kaikki, sillä joillekin kaikki vihreäänkin vivahtava on punainen vaate. Muistuttelin teitä myös siitä, että fakta ei ole mielipide, eikä mielipide ole fakta. Tänä päivänä on kovin helppo unohtaa tuokin totuus. Rokotukset käynnistyivät yskähdellen ja Lahden kaupunginvaltuustolle annettiin käyttäytymisohjeet. Helmikuussa puhuttiin mm. isännöintialan kartellista sekä vähemmän yllättäen Kisapuiston remontista. Maaliskuusssa pohdittiin kuntavaalien siirtämistä ja huomattiin, että tapahtuma-ala oli ollut tasan vuoden hiljaa. Syyn tietänevät kaikki. Korona-aikana ihmisillä oli enemmän aikaa mellastaa somessa ja se myös näkyi ja kuului. Kaikki olivat kaikkien alojen asiantuntijoita ja niitä oikeita asiantuntijoita kyseenalaistettiin huolella. Huhtikuussa tutustuimme Tytti Yli-Viikariin ja hänen toimiinsa Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajana. Samoihin aikoihin otti hallitus ensimmäistä kertaa esiin Exit-suunnitelmansa koronasta ja valkoposkihanhien tuloa alettiin jo ennakoimaan. Kuukauden lopuksi keskusta järjesti vielä perinteisen ”lähdemme hallituksesta” -näytelmän puolivälin kehysriihen kunniaksi.

Toukokuussa päästiin vihdoin kuntavaalikiimaan pienen odottelun jälkeen ja mietittiin koronarajoitusten oikeudenmukaisuutta. Kesäkuussa päästettiin irti Huuhkajat EM-kisoissa ja monien vuosikymmenten unelma toteutui vihdoinkin, myös allekirjoittaneen. Kuntavaalien jälkeen ihmeteltiin jälleen kerran nukkuvien puoluetta, kun Lahdessa äänestysprosentti oli vain hieman yli 50%. Heinäkuussa toimituksessa lomailtiin ja unohdettiin hetkeksi hektinen uutismaailma. Elokuu starttasi koronapassi spekulaatioilla. Otetaanko passi käyttöön vai ei? Vääntöä riitti joka suuntaan. Vihreä Lahti tempaisi kunnolla ja vei isoja jääkuutioita sulamaan Helsinkiin. Huomio oli taattu.

Syyskuussa lahtelainen autoilukulttuuri sai rapaa Tekniikan Maailman suojatietestissä. Minä jaksoin kuitenkin kehua rouheaa kotikaupunkiani, sillä monille suomalaisille Lahti on edelleen ja aina tulee olemaan se Suomen Chicago. Business cityt ja Green Cityt katoavat, Suomen Chicago on ja pysyy. Kaupungin lempilapsi Liisu joutui syksyn kourissa vastatuuleen, kun uusi valtuusto ei ollutkaan niin rakastunut suunnitelmaan kuin edellinen. Lokakuussa Kisapuiston suunnitelma liikahti eteenpäin ja rokotevastaisia ihmeteltiin. Tosin rokotevastaiset ihmettelivät vastavuoroisesti, miksi suuri osa kansasta on lampaita. Isoja otsikoita ja suuria tunteita tarjosi myös Afrikan Tähti peli ja woke- ja cancel-kulttuuri. Nyt sitten me kaikki tiedämme, että kyseinen peli on rasistinen.
Marraskuussa pohdin terveysveroa, sen hyötyjä ja mahdollisia haittoja ja samaan aikaan eräät nuoret yrittäjät myivät Woltin ja nettosivat vaivaiset 7 miljardia euroa. Koronavuosien aikana salaliittoteoriat ovat kasvattaneet suosiotaan, joten ajattelin esitellä niitäkin, jotta jokainen voi valita itselleen mieleisen tekosyyn, jolla kieltäytyy rokotuksista. Joulukuussa palattiin melkein lähtöruutuun, kun koronan omikron-variantti valtasi alaa ja kohta suljetaan taas kaikki. Yhteenvetona vuodesta voisi sanoa, että kaksi asiaa pysyi otsikoissa läpi vuoden: korona ja Sanna Marin. Koronasta haluaisivat eroon kaikki ja Marinista ainakin oppositio.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille säädyille tasapuolisesti!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Poliittinen ajojahti

Pääministeri Sanna Marin on päätynyt poliittisen ajojahdin kohteeksi, mikä ei oikeastaan yllätä allekirjoittanutta yhtään. Näin politiikka yksinkertaisesti vain toimii, kun joku yksittäinen tekijä nostetaan liian korkealle jalustalle. ”What goes up, must come down” -sanonta pitää edelleen kutinsa. Opposition tehtävään kuuluukin heittää kapuloita rattaisiin ja tänä päivänä parhaiten se onnistuu median ja somen avulla. Kyseessä on win-win -tilanne, jossa juorun vuotajalle on hyötyä poliittisesti ja medialle mehevät otsikot taas tietävät tuloja. Nostamalla toinen toistaan ihmeellisimpiä kohuja otsikoihin muut puolueet pyrkivät himmentämään Marinin sädekehää. Tänä vuonna on nähty jo aamupala-, boomeri- ja nyt puhelin-kohu. Mielenkiinnolla odotan ensi vuotta, millaisia luurankoja Marinin kaapista vielä löydetään ja kuinka kauan Marin pystyy vallankahvassa pysymään, kun tulitus on näinkin massiivista.

Marin on eittämättä näin puolueettomastikin katsottuna tämän hetken yksi kirkkaimmin säihkyvistä poliitikoistamme jopa kansainvälisesti katsottuna. Kiinnostus Marinia kohtaan on globaalia. Kaataakseen hallituksen ja nostaakseen omaa kannatustaan, on opposition yksinkertaisesti ryvetettävä pääministeriä mahdollisimman paljon mediassa ja totta kai jokainen kohu aiheuttaa kolhun pääministerin kilvessä. Eikä tämä ole  vain jonkun yksittäisen puolueen toimintatapa Suomessa tai maailmalla. Näin toimivat kaikki puolueet. Ovat aina toimineet. Varmasti muistamme Matti Vanhasen Susan Ruusus-kohun, Anneli Jäätteenmäen faksit, Ilkka Kanervan tekstiviestit, Katri Kulmunin esiintymiskoulutukset tai Alexander Stubbin tikkatauluna roikkumisen.

Eivät ne sattumalta lehtiin ole päätyneet, vaan taustalla möyrivät isot poliittiset voimat, kun suosittuja poliitikkoja kammetaan vallasta otsikoiden avulla. Ei ole sattumaa, että ministerit Lintilä ja Kaikkonen eivät saa mediassa samaa ryvetystä kuin Marin siitä etteivät vältelleet altistumisensa aikana väkijoukkoja. Lintilä ja Kaikkonen eivät yksinkertaisesti tällä hetkellä ole uhka kenellekään poliittisesti, Marin isoine suosioineen sen sijaan on selkeä maalitaulu. Kun Marinin suosio saadaan laskuun, saadaan laskuun myös demarien kannatus. Yksinkertaista matematiikka ja inhimmillisesti ajatellen julmaakin, mutta sitä politiikka pahimmillaan on.

Sanotaan usein, että jossain vaiheessa pääministeri sairastuu pääministeritautiin. Tauti aiheuttaa kuulemma piittaamattomuutta pelisäännöistä, muiden päätöksentekijöiden ylikävelyä ja kritiikin sietokynnyksen madaltumista. Vauhtisokeudeksikin sitä voisi kai kutsua. Tässä vaiheessa yleensä soraääniä alkaa kuulua jo omastakin puolueesta ja siinä vaiheessa alkaa myös pääministerin palli oikeasti keikkua. Onhan tunnettua, että puolueissa on aina myös paljon sisäistä kissanhännänvetoa siitä, kuka puoluetta oikein johtaa ja kenen linjalla mennään. Kuinka kauan demarit pystyvät olemaan yhtenäisenä Marinin takana, jos kohut ensi vuonnakin jatkuvat?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomi juhlii ensi maanantaina 104-vuotissynttäreitään. Viime vuoden juhlinta meni penkin alle totaalisesti koronan vuoksi. Ei linnan juhlia, ei paraatia, ei mitään. Silloin moni varmasti ajatteli, että vuonna 2021 tauti olisi jo voitetttu ja itsenäisyyttä voitaisiin tänä vuonna juhlia normaalisti. Vielä jokin aika sitten siltä näyttikin, mutta muutamassa viikossa korona otti taas vallan ja tautitapausten määrä nousi huimasti. Alkaa tuntua aika epätodelliselta, että olemme roikkuneet ns. löysässä hirressä pian pari vuotta. Tulevaisuuden suunnitelmia ei ole kannattanut tehdä kovinkaan pitkäjänteisesti, sillä näyttää siltä, että muutamassa viikossa tilanne, niin maailmalla kuin meilläkin, voi muuttua suuntaan tai toiseen. Nyt kohistaan uudesta variantista. Muutaman viikon päästä saadaan selville, kuinka vaarallinen se omicron on vai onko se vain yksi ohimenevä vaihe tässä koko sopassa? Ja kuinka monta varianttia tässä vielä nähdäänkään?

Päivittäin saamme lukea mediasta siitä, kuinka huonosti meillä Suomessa on koronakriisi hoidettu. Sitten kun tutkitaan ihan vain kylmiä lukuja, niin voidaan todeta, että Suomessa on pandemia hoidettu pääsääntöisesti todella hyvin. Otetaanpa vertailuesimerkiksi vaikkapa rakas länsinaapurimme Ruotsi. Ruotsissa koronaan on kuollut 15 000 ihmistä ja Suomessa 1300. Ruotsissa koronatapauksia on ollut 1,2 miljoonaa, Suomessa 188 000. Ja muistutukseksi vielä, että Ruotsissa on 10 miljoonaa asukasta ja Suomessa 5,5 miljoonaa, joten jokainen osaa varmasti laskea sen, kummassa maassa hommat on hoidettu paremmin.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että koko korona on maassamme pahemman kerran politisoitu ja kaikki koronaan liittyvät päätökset mitä hallitus tekee, voidaan kääntää sitä vastaan ja näin oppositio eittämättä myös tekee. Toisaalta, sen vuoksihan oppositio on demokratiassa olemassa, että sen kuuluukin kyseenalaistaa hallituksen toimet. Epäilemättä virheitäkin on hallitus matkan varrella tehnyt. Toisaalta se ei ole mikään ihme, sillä kellään ei ole ollut kokemusta siitä, miten tällainen maailmanlaajuinen pandemia pitäisi hoitaa. Isossa kuvassa olen kuitenkin erittäin iloinen siitä, että näin pandemian aikana olen suomalainen ja asun Suomessa.

Some-päivityksiä lukiessa tulee usein mieleen, että me suomalaiset olemme varsinaista valittaja- ja itkijäkansaa. Ei ole sellaista asiaa mistä joku ei valittaisi. Eikä ole sellaista asiaa mistä ei somessa saisi väittelyä aikaiseksi. Somessa vaikuttaa usein myös siltä, että maa on pahasti kahtiajakautunut. Tosin täytyy huomioida, että niitä jakolinjoja löytyy jokaiseen lähtöön ja jokaiseen suuntaan ja välillä tuntuukin siltä, että meidän suomalaisten lempiharrastus on väitteleminen ja toisten mielipiteiden naurunalaiseksi saaminen. Onneksi Suomi on paljon muutakin kuin vain sosiaalinen media, jossa asiat tuppaavat kärjistymään aivan liian helposti.

Kaiken tämän syvällisen pohdinnan ja tutkiskelun jälkeen tulin jälleen kerran, vuosi toisensa perään, siihen johtopäätökseen, että Suomi on todella hyvä maa asua. Ja hyvin todennäköisesti on sitä myös vuonna 2022. Ei nyt ehkä ihan se päävoitto lotossa, mutta kyllä meillä asiat ovat monelta kantilta katsottuna ja isossa kuvassa todella hyvin. Onnea 104-vuotias Suomi ja hyvä me!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tiesitkö, että tammikuun 23. päivä järjestetään ensimmäiset aluevaalit Suomessa? Etkö? No ei se mitään, ei tunnu tietävän kovin moni muukaan. Harvoin, jos koskaan, Suomessa on järjestetty vaaleja näin huonoon aikaan ja näin kovalla kiireellä. Kyseessä on vielä aivan uusi vaali, josta kellään ei ole kokemusta. Lisäksi hämmentää se, että iso osa äänestäjistä ei edes tiedä mistä vaaleissa äänestetään. Mistä asioista valtuutetut tulevat jatkossa päättämään?

Lyhyesti voisi linjata niin, että tammikuussa valitaan aluevaltuustot, joiden päätösvaltaan kuuluvat maakunnan asukkaiden lääkäri-, terveydenhoitaja-, suun terveydenhuolto-, ensihoito-, lastensuojelu-, ikäihmisten asumis-, kotihoito-, mielenterveys- ja päihdetyö-, vammais-, sairaala-, neuvola-, opiskelijahuollon kuraattori- ja psykologiapalvelut sekä pelastustoimi. Vaaleissa valittavat 69 valtuutettua tulevat siis päättämään meidän jokaisen elämän, hyvinvoinnin ja kuoleman kysymyksistä. Joko alkoivat vaalit kiinnostamaan?

En oikeastaan tiedä voisiko vaaleja huonompaan aikaan järjestää kuin näin vuodenvaihteen tienoilla? Ehkä heinäkuu voisi olla se toiseksi huonoin vaihtoehto vaalien ajankohdaksi? Pari-kolme viikkoa hyvää vaaliaikaa ”tuhlaantuu” ihmisillä jo joulun ja vuodenvaihteen juhlintaan. Tuskinpa monia kiinnostaa joulukiireissään paneutua sinänsä tärkeisiin aluevaalikysymyksiin?

Lisäksi näyttää siltä, että myös puolueet ovat vielä hieman sormi suussa näiden aluevaalien kanssa. Kuinka uskottavaa on laittaa vaaleihin ehdokkaaksi henkilö, joka toimii jo kunnanvaltuutettuna ja kansanedustajana? Joku ehdokas voi olla jopa ministeri. Riittääkö ehdokkaan aika kaikkeen? Toisaalta tunnetuimmat nimet keräävät eniten ääniä, varsinkin vaaleissa, joiden äänestysprosentti ei tule odotusten mukaan korkeaksi nousemaan. Lisäksi kun ehdokasasettelun viimeinen päivä on 23. joulukuuta, ei varsinaiseen vaalityöhön jää käytännössä kuin pari viikkoa. Sanoisin, että kaikin puolin erittäin haastavaa, niin puolueille kuin meille äänestäjillekin.

Onneksi tilanne muuttuu, kun seuraavat aluevaalit järjestetään vuonna 2025, sillä siitä lähtien aluevaalit ja kuntavaalit pidetään yhtä aikaa, mikä onkin ainoa järkevä tapa. Nyt meidän äänestäjien kannattaa olla hereillä, sillä kyseessä ei todellakaan ole mitkään höpö-höpö -vaalit. Aluevaltuustot tulevat päättämään todella tärkeistä asioista, jotka koskevat meitä kaikkia. Ettei sitten vaalien jälkeen tarvi sanoa, ettei äänestänyt, kun ei tiennyt mistä on kyse…

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Jotkut meistä, onneksi aika harvat, ovat kieltäytyneet koronarokotuksista vedoten salaliittoon, jonka epäillään olevan koko koronaepidemian takana. Tietenkin näitä erilaisia salaliittoteorioita on kymmeniä erilaisia, joten nopeasti googlaamalla keräsin suurinta suosiota keränneet salaliittoteoriat. Nämä ovat siis syitä, joiden vuoksi jotkut kieltäytyvät rokotuksista:

Salaliittoteoria 1: Amerikkalaiset kehittivät viruksen ja levittivät sen Kiinaan tarkoituksenaan häiritä Kiinan taloutta. Pahaksi onneksi virus levisikin koko maailmaan.

Salaliittoteoria 2: 5G-verkon ja koronan yhteys eli rokotteiden mukana asennetaan meihin joku siru, jolla meitä seurataan ja pahimmillaan ohjaillaan. Monet eivät ehkä ole huomanneet, että tällainen siru meillä on jo monilla mukana ja ihan vapaaehtoisesti. Sitä kutsutaan älypuhelimeksi.

Salaliittoteoria 3: Lääkeyhtiöt kehittivät koronan saadakseen myytyä miljardeja rokotteita eli lääkeyhtiöiden rahanahneus on kaiken takana. Luodaan siis ensin ongelma ja sitten siihen ratkaisu.

Salaliittoteoria 4: Koronan avulla luodaan uusi maailmanjärjestys ns. Great reset. Tässä juonessa on mukana vain maailman ehdoton eliitti eli todellisesta salaseurasta on kyse. Mistään ihan pienestä salaseurasta ei kuitenkaan voi olla kyse, sillä siinä on oltava mukana kaikkien maailman maiden hallitukset. Ei taida ihan Bill Gates yksinään riittää? Tai edes kaikki maailman juutalaiset?

Salaliittoteoria 5: Väestönvaihto-teoria. Maassamme suoritetaan väestönvaihto tappamalla suomalaiset rokotteella ja tilalle tulee tietenkin maahanmuuttajia Afrikasta ja Lähi-Idästä. Kuinkas muuten? Tehdäänkö kaikissa muissakin maissa kyseinen väestönvaihto ja mihin suomalaiset sitten siirtyisivät? Siis ne, jotka säilyvät hengissä.

Tässä siis vain hipaisu pintaan maailmalla vellovista salaliittoteorioista. Merkilliset ajat synnyttävät merkillisiä ajatuksia, vai mitä? Eiköhän tuosta listasta löydy joku kiva ja sopiva teoria sinullekin, jos haluat kiistää kaikki kiistattomat tieteelliset ja lääketieteelliset faktat, etkä usko rokotusten voimaan. Eihän sillä kai mitään väliä ole, että nimenomaan rokotuksilla on maailmasta hävitetty useita ikäviä tauteja?

Voit siis jatkaa omia teorioitasi tukevien youtube-videoiden katselua ja melskata omista oikeuksistasi ja huutaa koronapassia natsipassiksi. Siihen sinulla on oikeus. Muista kuitenkin, että ihmisinä meillä on velvollisuus huolehtia myös kanssaihmistemme hyvinvoinnista ja terveydestä. Ihmiset ovat aina kovin valmiita vaatimaan ja huutamaan omia oikeuksiaan, mutta ne ihmisvelvollisuudet tuppaavat jäävän uskomattoman helposti unohduksiin.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla olemme taas päässeet ihmettelemään julkisuudesta tuttujen ihmisten tuloja, kun vuoden 2020 verotiedot julkistettiin. Samana päivänä julkistettu Wolt-alustayhtiön myynti Yhdysvaltalaiselle Dashdoor-yhtiölle oli kuitenkin se päivän kovin uutinen. Kovaksi uutisen teki sen, että kaupan hintalappu oli peräti 7 miljardia euroa! Velkainen valtiokin varmasti taputtaa pieniä karvaisia käsiään, sillä kaupasta lohkeaa verojen muodossa valtion kassaan messevät 600 miljoonaa euroa. Erityisesti mieltäni lämmittää näiden uusien Wolt-miljonäärien asenne paljon parjattuja veroja kohtaan. He kertovat maksavansa mielellään valtiolle veroja, koska kokevat saaneensa Suomelta niin paljon mm. ilmaisen koulutuksen ja hyvinvoinnin, jota verorahoilla Suomessa ylläpidetään. Samaan aikaan monet ns. vanhan liiton yrittäjät rahtaavat miljoonaosinkojaan verottajalta piiloon Luxemburgiin ja Cayman-saarille.

Wolt tunnetaan parhaiten helposta ja nopeasta tavasta tilata ruoka kotiin puhelinsovelluksen avulla. Woltin perustivat seitsemän vuotta sitten kuusi rohkeaa nuorta miestä ja tänä päivänä Wolt toimii 23 maassa ja yrityksellä on yli 4 000 työntekijää ja noin 15 miljoonaa asiakasta. Perusideana on ollut kehittää sellainen alusta, jolla kaupanteko internetissä ja mobiilissa on mahdollisimman helppoa ja nopeaa. Tosiasiahan on se, että ennen pitkää kaikki kauppa tulee siirtymään jollain tavalla nettiin ja silloin markkina-alueena toimii koko maailma. Tämä taas mahdollistaa entistä suuremmat voitot. Tosin tähän päivään asti Wolt on tehnyt vuosittain tappiota, mutta yrityksen idea ja sen toteutus on nähtävästi monien mielestä niin ylivoimaisen hyvä, että siitä kannattaa maksaa.

Suomessa olisi hyvä viimeistään nyt herätä siihen, että tulevaisuuden isot yritykset ovat nimenomaan nettiin, mobiiliin ja someen suuntautuneita alustayhtiöitä. Firman suurin pääoma on enemmän nettialustojen ja ohjelmoinnin ymmärtämisessä kuin siinä, että satsattaisiin paljon fyysiseen omaisuuteen ja hienoihin, isoihin yritystiloihin. Meidän boomereiden on todella vaikeaa ymmärtää sitä, että joku ansaitsee satojatuhansia euroja tubettamalla tai bloggaamalla netissä. Se on kuitenkin jo täysin tätä päivää ja uusi nettisukupolvi tulee ottamaan myös työmarkkinat hanskaansa uusien, tuoreiden ideoiden kera kuin pyörremyrsky ja me boomerit voimme vain katsella vierestä ihmetellen miksi me emme tätä tajunneet tehdä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomen mainitaan usein olevan erilaisten verojen luvattu maa. Suomen kokonaisveroaste huitelee noin 42 prosentissa, jolla ollaan maailman TOP 10:ssä. Tämän vuoksi moni on pelästynyt viime aikojen keskustelua terveysverosta, joka on mukana hallituksen budjettiriihessä yhtenä keinona saada valtiolle lisää tuloja ja samalla parantaa merkittävästi kansanterveyttä.

Mistä terveysverossa sitten on oikein kysymys? Soste- ja sote-järjestöt ovat jo useamman vuoden ajaneet laaja-alaisen terveysveron käyttöönottoa Suomessa. Vero iskisi tuotteisiin, joissa on liikaa sokeria, suolaa tai kovaa rasvaa. Epäterveellinen ruokavalio lisää väestön sairastavuutta ja aiheuttaa kustannuksia sekä yksilöille että yhteiskunnalle erityisesti terveydenhuollon menojen kasvuna. SOSTE:n terveysveromallissa kaikkia elintarvikkeita ei pantaisi verolle, vaan asiaan vaikuttaisi tuotteen ravintoainepitoisuudet. Kasvikset, hedelmät ja vihannekset olisivat verottomia. Mallissa eri tuoteryhmille on omat raja-arvot ja veroasteikot. Raja-arvojen määrittelyssä ehdotetaan hyödynnettäväksi Sydänmerkki-kriteeristöä. Veron suuruus riippuisi tuotteen sokeri-, suola- ja kovan rasvan pitoisuuksista. Vero kasvaa, mitä useampi ravintoaine ylittää Sydänmerkki-kriteeristön raja-arvot. Mikäli raja-arvot alittuvat, on tuote verolta vapaa.

Hetken asiaa mietittyäni päädyin omalta osaltani kannattamaan terveysveroa. Miksipä ei, varsinkin, jos samalla saadaan joitain muita veroja alemmas, ettei kokonaisveroasteemme kasva. Kaupassa minua on usein ihmetyttänyt se, miksi kaikki epäterveellinen ruoka on aina niin halpaa ja hyvin esillä. Prosessoitu teollinen ruokahöttö on varmasti monelle se helpoin ratkaisu, mutta samalla myös epäterveellisin. Suomalaiset lihottavat itsensä sokerilla, rasvalla ja suolalla ja terveydenhuolto kuormittuu samalla kun ihmisten huono olo ja huono kunto lisääntyvät. Tupakan ja alkoholin suhteen jo tiedetään, että hintaohjauksella on selkeä vaikutus ostopäätökseen. Sama toiminee sokerin, rasvan ja suolan kanssa. Samalla elintarviketeollisuus voi ottaa terveysveron haasteena tuottaa terveellisempiä elintarvikkeita.

Terveysveroa on kokeiltu onnistuneesti mm. Unkarissa. WHO selvitti laajassa tutkimuksessa Unkarissa toteutetun epäterveellisten elintarvikkeiden verotuksen vaikutuksia. Sen mukaan verotettavien tuotteiden hinnat nousivat 29 %, ja niiden kulutus vastaavasti väheni 27 %. Tutkimuksen mukaan näyttää siltä, että terveysveron on syytä nostaa epäterveellisen ruoan hintaa merkittävästi, mieluusti yli 25%, jotta toivottu vaikutus eli siirtyminen terveellisempään ruokaan syntyisi. Jokainen meistä voi miettiä omalta kohdaltaan terveysveron vaikutusta omaan ruokavalioonsa ja ostoskoriinsa pienen esimerkkikysymyksen avulla: Vaihtaisitko sinä sipsipussin porkkanoihin vai ostaisiko sittenkin vain sen 25% kalliimman sipsipussin? Terveysveron tullessa voimaan, päätös on jokaisen kuluttajan omissa käsissä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Aivan liian harvoin iltapäivälehdistä löytyy todella mielenkiintoisia ja asioita taustoittavia artikkeleita, mutta tällä viikolla löytyi poikkeus. Lainaankin tästä mielenkiintoisesta Arja Paanasen kirjoittamasta artikkelista pätkiä luettavaksenne, sillä asia on todella ajankohtainen, tärkeä ja antaa varmasti vastauksia siitä, miksi somessa saamme luettavaksemme vain tietynlaisia päivityksiä.

Iltasanomat kertoi, että Tshekkiläinen it-yrittäjä Frantisek Vrabel on kehittänyt keinoja ennustaa yritysten riskejä analysoimalla maailman mediaa tekoälyn avulla. Samalla syntyi uusia tapoja havaita ja analysoida netissä levitettävää valetietoa. Vrabelin mukaan tällä hetkellä suuri joukko ihmisiä on jo niin syvällä vaikkapa rokotesalaliittojen tai Kreml-mielisen propagandan syövereissä, että he eivät enää edes kohtaa muunlaista informaatiota kuin omia uskomuksiaan yhä edelleen tukevia väitteitä.

Ihmiset eivät näe algoritmeja eivätkä he tiedä niiden toimintatavasta, joten monet heistä eivät suostu edes uskomaan, että heitä huijataan niiden avulla. Esimerkiksi rokotevastaisiin salaliittoihin mukaan mennyttä ihmisiä on siksi oikeastaan jo aivan mahdotonta käännyttää, Vrabel sanoo. Hänen mukaansa tavallisilla ihmisillä ei ole nykyisellään myöskään mitään keinoa suojautua sosiaalisen median suosittelulogiikalta. Perusjuoni kaiken takana on, että ihmisten tunteisiin vedotaan. Heidät saadaan klikkaamaan kauhistuttavia, salaperäisiä, yllättäviä sekä vihaa herättäviä sisältöjä. Mitä enemmän ihminen näitä sisältöjä klikkaa, sitä enemmän hänelle niitä tarjotaan ja sitä enemmän sosiaalisen median jätit saavat rahaa näille sivustoille sijoitetuista mainoksista.

Vrabel esitti jutussa esimerkin: Jos etsii esimerkiksi YouTubesta videoita, jotka liittyvät Kuulentoon, käyttäjä voi saada aluksi nähtävilleen aivan asiallisia videoita. Mutta pian YouTuben suosittelurobotti alkaa ehdottaa katsottavaksi erilaisia salaliittovideoita Kuulennosta. Vrabelin mukaan Kiinan ja Venäjän propagandakoneistot hyödyntävät taitavasti kansainvälisten sosiaalisen median jättien profilointialgoritmeja, jotka on alkujaan kehitetty mainostajien tarpeeseen. Toisin sanoen ihmisten mieltymyksiä ja heidän heikkouksiaan analysoidaan, jotta heille saataisiin myytyä enemmän tavaroita ja siinä sivussa myös ideologiaa ja ajatuksia.

Yksittäinen ihminen ajattelee helposti, että hän ei ole niin kiinnostava, että hänen tekemisensä somessa kiinnostaisi ketään. Todellisuus on kuitenkin toinen. Joka ikinen klikkaus analysoidaan ja niiden avulla jokaisesta somenkäyttäjästä muodostuu profiili, joka paljastaa hänen henkilökohtaiset intohimonsa ja heikkoutensa mainostajien tarpeeseen. Mikrotargetointi mahdollistaa mainosten kohdentamisen juuri tietyille ihmisryhmille. Kun Facebook nostaa tunteisiin vetoavien sisältöjen näkyvyyttä ihmisten uutisvirrassa, näkyvyyttä saavat myös lukemattomat valeuutis- ja propagandasivustot, jotka puolestaan rahoittavat itseään Google Adsin kautta jaettavilla mainoksilla. Jos algoritmeja muutettaisiin vähemmän ihmisten ääritunteita korostaviksi ja mikrotargetointi kiellettäisiin, Facebookin mainostulot putoaisivat Vrabelin arvion mukaan todella suuresti. Tämän vuoksi yhtiö tulee tekemään kaikkensa, ettei sen tarvitsisi muuttaa käytäntöjään.

Toivottavasti tämä avaa edes hieman sitä logiikkaa, miten meitä somessa huijataan. Tärkeintä on siis kerätä rahaa somejäteille, mutta samalla meille syötetään kuin varkain myös ideologioita ja ajatuksia. Sillä, onko uutinen valetta vai totta, ei ole somejäteille väliä, tärkeintä on, että raha virtaa tilille. Money talks.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tämä viikko on ollut varsin mielenkiintoinen uutisviikko. Rokotevastaiset ovat käyneet kiusaamasssa ravintoloitsijoita, kun ne ovat kehdanneet vaatia koronapasseja pitääkseen yrityksensä pystyssä ja toisaalta Helsingin yliopisto on perustanut kriisiryhmän henkilöille, jotka ovat pahastuneet Afrikan Tähti-pelistä ja sen sisältämästä kolonialismista ja rasismista.

Aluksi hieman mietteitä koronapassista ja rokottamattomista. On suoranaista idiotismia syyllistää ravintoloitsijoita koronapassista, jonka avulla ne yrittävät pitää 1,5 vuotta henkitoreissaan olevaa kuppilaansa vielä edes jollain tavalla toiminnassa. Vielä tyhmempää on se, että somessa monet rokotevastaiset henkilöt ovat nimittäneet koronapassia natsipassiksi ja verranneet nykytilannetta siihen miten Saksa kohteli juutalaisia toisen maailmansodan aikana. Juutalaiset vietiin keskitysleireille ja heidät tuhottiin totaalisesti, koronapassittomat sen sijaan eivät pääse illalla ravintoloihin. Ei ihan sama asia, eihän? Lisäksi kaikilla on mahdollisuus koronapassi hankkia ilman rokotettakin. Monia varmasti askarruttaa se, että yhtäkkiä rokotevastaisia tuntuu tulevan vastaan joka kulman takaa. Varsinkin somessa jokainen korona-aiheinen postaus tuottaa ison määrän rokotevastaisia kommentteja. Näyttääkin siltä, että kirjoittelua johdetaan jostain, sillä niin saman sisältöisiä tekstejä tulee vastaan eri puolilta. On selvää, että tänä päivänä informaatiovaikuttaminen on jatkuvaa ja monesti sitä johdetaan jopa maamme ulkopuolelta erilaisista trollitehtaista. Vaikuttamisen perimmäisenä tarkoituksena on kuitenkin aina tuottaa epäjärjestystä ja epäluottamusta yhteiskuntaan, sekä lisätä eripuraisuutta yhteiskunnan sisälle. Trollien, varsinkin ulkomaalaisten, motiiveja voi jokainen miettiä tykönään.

Sitten woke- ja cancel-kulttuuriin, joista Afrikan tähti -tapaus antaa varsin hyvän esimerkin. Yksi, siis todellakin vain yksi saksalainen vaihto-oppilas pahastui, kun opiskelijatapahtumassa yhdelle ryhmälle annettiin teemaksi Afrikan tähti-peli. Kyseessä on kuulemma kolonialistinen ja rasistinen peli, joka aiheuttaa pahaa oloa. Sen sijaan, että pelistä ja sen aiheuttamista tunteista olisi keskusteltu asiallisesti ja laajasti, päätti Helsingin yliopisto mennä välittömästi polvilleen ja pyytää anteeksi. Lisäksi järjestettiin kriisiapua sitä tarvitseville. Tällaiselle tavalliselle kadunmiehelle kuin minä, tilanne näyttäytyy lähinnä huonolta vitsiltä. Rasismia en hyväksy missään muodossa, mutta nyt mentiin ns. rasismitietoisuudessa jo vähän liian pitkälle.

Näin toimittaessa olemme loputtomassa suossa, jossa yhden ihmisen pahastuminen voi aiheuttaa sen, että kohta me kaikki pyytelemme anteeksi kaikkea mitä olemme joskus sanoneet tai tehneet. Eikä pelkästään sitä, mitä itse olemme tehneet, vaan pyytelemme anteeksi myös sitä mitä esi-isämme ovat tehneet. On outoa, että nykyisen kaltaista tietoisuutta rasismista ja tasa-arvosta vaaditaan menneisyydeltä ja menneisyyden ihmisiltä, varsinkin kun tiedämme, ettei historiaa voi muuttaa ja ei ole syytäkään muuttaa. Historiasta voidaan ja pitääkin oppia, ettemme enää tekisi samoja virheitä uudestaan. Siksi näenkin, että tällainen jälkikäteen anteeksipyytely edellisten sukupolvien puolesta on silkkaa hyvesignalisointia. Hyvesignaloinnilla tarkoitetaan käytöstä, jolla pönkitetään omaa statustaan ja hyveitään julistamalla äänekkäästi kannattavansa hyviä asioita, näkemättä kuitenkaan vaivaa asioiden edistämiseen.

Tätä ns. tuomitsemiskulttuuria on kritisoinut jopa Yhdysvaltain ensimmäinen musta presidentti Barack Obama vuonna 2019, jolloin hän totesi että puritanismi ja woke-kulttuuri eivät edistä hyvien asioiden aikaansaamista. Hän kehotti ihmisiä lopettamaan tuomitsemisen pikaisesti. Suvaitsevaisuutta ei lisätä asioita kieltämällä vaan erilaisia ihmisiä kohtaamalla.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Monet asiantuntijat, niin ulkomailla kuin Suomessakin, ovat meille toistuvasti kertoneet, että koronasta emme tule enää pääsemään eroon, vaan virus jatkaa kulkuaan maapallolla kuten muutkin virukset, joita ei pystytä tukahduttamaan. Elää kuitenkin pitäisi ja mielummin mahdollisimman normaalisti, joten ainoa keino jatkaa suht’koht normaalia elämää, on ottaa koronarokotteet, jotka estävät varsin tehokkaasti koronan vaikean tautimuodon ja siten eivät ruuhkauta sairaalakapasiteettia.

Rokotukset käynnistyivät varsin vauhdikkaasti vanhemmista ikäluokista ja esimerkiksi yli 60-vuotiaiden keskuudessa rokotekattavuus on jo yli toivotun 80 %. Rokotekattavuus on viime päivinä maassamme kuitenkin sakannut ja vauhti hiipunut. Täyden rokotesarjan on saanut koko maassa hieman yli 74%, joten tavoitteena oleva 80% on vielä pienen matkan päässä. Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirin alueella on kaikkiaan noin 56 000 ihmistä ilman ensimmäistäkään koronarokotetta. Ilman toista koronarokotetta on vielä noin 75 000 ihmistä.

Yli 50 000 ihmistä ilman ensimmäistäkään rokotetta on suuri määrä ja suuri uhka alati jatkuvalle epidemialle. Tämä on nähty hyvin Päijät-Hämeessä, jossa tällä hetkellä todetaan enemmän koronatartuntoja kuin kertaakaan aikaisemmin. Miksi sitten jotkut eivät ole rokotetta ottaneet, vaikka asian tärkeydestä rummutetaan päivittäin kaikissa mediassa ja tiedossa on, että sairaalaan joutuneista potilaista 75% on rokottamattomia?

Osa ei voi tietysti ottaa koronarokotusta terveydellisistä syistä, mutta isolle joukolle rokottamattomuus on oma henkilökohtainen valinta. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajan Lasse Lehtosen mukaan niistä noin 15%:sta rokoteikäisistä, jotka ovat yhä täysin rokottamattomia, aktiivisia rokotusten vastustajia on arviolta 2–5%. Loput vähän päälle 10% eivät ole käyneet koronapiikillä muusta syystä, esimerkiksi välinpitämättömyyden tai kiireisyyden takia. Tässä ryhmässä korostuu alle 40-vuotiaiden ikäryhmä, jotka eivät koe olevansa vakavan taudin riskissä. Lisäksi yksi selvä ryhmä rokottamattomissa ovat maahanmuuttajat, joiden koulutustasonsa on usein matala. Heidän kulttuurissaan ei välttämättä ole paljon rokotuksia ja lisäksi epäilys viranomaisia, myös terveysviranomaisia kohtaan voi olla kova.

Miten sitten rokotekattavuutta voidaan vielä nostaa, koska korkeammaksi se on saatava? Yksi keino kannustaa loppuväestöä rokotuksiin on palkita rokotuksesta esimerkiksi lahjakortilla, ateriaedulla, elokuvalipuilla tai vaikka ilmaisilla ämpäreillä. Esimerkiksi Ruotsista raportoitiin rokotuskattavuuden nousseen 4%, kun rokotettaville annettiin 20 euron lahjakortti. Sinänsä on aika säälittävä ajatus, että ihmisiä pitää lahjoa, jotta heidät saadaan rokotettua, mutta kaikki keinot on nyt käytettävä, jotta saamme normaalin elämämme takaisin. Koronapassin käyttöönotto varmasti saa myös joidenkin välinpitämättömien ihmisten päät kääntymään. Ainakin Ranskassa rokotuskattavuus pomppasi 10% ylöspäin koronapassin käyttöönoton myötä. Nyt kipin kapin piikille, jos et ole vielä käynyt!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi