Vuosi: 2021

Moni lahtelainen jalkapallon ystävä hieraisi varmasti silmiään lukiessaan tällä viikolla uutisen, jossa kerrottiin, että Kisapuiston stadionsuunnitelmat ovat etenemässä vihdoin ja viimein haluttuun lopputulokseen. Toisaalta ainakin itselläni heräsi heti epäily siitä, että kyllä se suunnitelman eteneminen toteutukseen asti taas varmasti johonkin kaatuu. Eikä ihme, sillä onhan Kisapuiston stadionista ja sen päivittämisestä nykyaikaan taitettu Lahdessa peistä jo varmasti 50 vuotta ja matkan varrella on nähty monenlaista suunnitelmaa.

No, joka tapauksessa nyt vihdoinkin asiat etenevät, sillä Lahden kaupunginhallitus hyväksyi Kisapuiston uuden hankesuunnitelman tämän viikon maanantaina. Sen pohjalta alueen laajamittainen uudistaminen toteutetaan osissa. Kisapuiston uuden kokonaissuunnitelman tavoitteena on tarjota korkeatasoinen ympäristö, jossa on hyvät edellytykset kilpaurheilulle, harrastusliikunnalle ja vapaa-ajan toiminnalle. Pesäpallokentän ja tekojääradan jatkovalmistelu käynnistyy välittömästi, mutta päätös jalkapallostadionin toteutusmallista on tarkoitus tehdä myöhemmin tänä vuonna.

Merkittävää tässä suunnitelmassa on se, että FC Lahti yhteistyökumppaneineen ovat investoimassa stadionhankkeeseen. Tuskinpa suunnitelma olisi edes etenemässä ilman FC Lahden panosta? Tavoitteena on mahdollistaa noin 5000 katsojan jalkapallostadion/tapahtuma-areena, joka täyttäisi UEFA:n kategoria 3:n vaatimukset. Lehtien palstoilla Kisapuiston uudistamista vastustavat tahot ovat todenneet hankkeen olevan rahan tuhlausta ja ovat ihmetelleet miksi kaupunki rakentaa stadionin FC Lahdelle. Sinänsä outoa, että FC Lahden investointia vaaditaan, mutta muilta Kisapuiston remontista hyötyviltä seuroilta ei osallistumista hankkeeseen odoteta millään muotoa. Tosin pesäpalloa Suomen kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavalla Lahden Mailaveikoilla ei varmasti olisi ollut varaa lähteä millään tavalla projektiin investoimaan. Eihän jäähalliakaan aikanaan rakennettu Kiekko-Reippaan rahoilla, vaikka se pääasiallinen käyttäjä olikin? Tekojääradasta iloa saavat sitten varmasti kaikki kaupungin jääurheilijat ja myös me tavalliset pulliaiset, jotka nauttivat luistelusta ja ulkoilusta. Onkin ollut liki häpeällistä, ettei Lahdessa ole tähän mennessä ollut isoa tekojäärataa.

Jos kaikki menee putkeen, pesäpallokentän ja tekojääradan rakennustyömaalla isketään lapio maahan jo ensi vuonna. Jalkapallostadionin uusi pääkatsomo olisi valmis vuonna 2024. Nyt vain kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että saamme vihdoin ja viimein nähdä uudistetun ja nykyaikaisen Kisapuiston.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Neljäs kerta toden sanoo. Näin voisi asian ilmaista ainakin viikonloppuna pidettävien Raksa-messujen osalta, jotka ehdittiin perumaan koronan vuoksi ennätykselliset kolme kertaa. Nyt tilanne on onneksi edistyneen rokotustilanteen ansiosta niin hyvä, että messut päästään vihdoin viimein järjestämään. Samalla usko siihen kasvaa, että myös muita isoja tapahtumia päästään tästä eteen päin järjestämään suht’koht normaalisti.

Raksa-messuille voitaneen odottaa yleisöryntäystä, sillä kaikki raportit kertovat, että ihmisten innokkuus erilaisiin remontteihin ja kesämökin laittoon on nyt tapissaan ja monet remonttifirmat ja mökkivalmistajat joutuvat myymään jo ei-oota ja varauskirjat ovat täynnä pitkälle ensi vuoden syksyyn asti. Tämä on suoraa seurausta siitä, että kun koronan vuoksi ihmiset eivät ole voineet matkustaa ulkomaille lomailemaan, on perheen kassaan jäänyt hieman ylimääräistä valuuttaa. Kotiin halutaan kenties remontoida etätyöpiste tai satsataan kesämökin olosuhteisiin. Eli jotain iloa tästä koronakurimuksestakin on kuin onkin löydettävissä. Rahaa satsataan nyt selkeästi kotimaahan, oman asuntoon tai mökkiin.

Omalähiö on perinteisesti Raksa-messujen aikaan julkaissut oman Rakentaja -liitteensä. Haluamme siten palvella lukijoitamme pienellä Koti kuntoon-extralla, jonka löydät sivuilta 6-13. Noilta sivuilta löydät pieniä juttuja erilaisista remonteista ja paljon kontaktitietoja moniin eri alojen yrityksiin. Toivottavasti extrastamme on hyötyä sinulle, kun suunnittelet seuraavia remonttejasi. Ja muistathan, että jos ostat palveluita eri rakennus- ja remonttifirmoilta, olet oikeutettu kotitalousvähennykseen työn osalta.

Itsekin olen viime aikoina metsästänyt remontintekijöitä kesämökille, varsinkin nyt kun talven aikana mökin ollessa vähällä käytöllä, olisi hyvää aikaa tehdä tarvittavia muutoksia ensi kesää varten. Vaikeuksia on ollut kuitenkin löytää tekijöitä, joille näinkin kiireinen aikataulu sopii, sillä monilla yrityksillä ovat varauskirjat olleet tupaten täynnä aina elokuulle asti. Puhumattakaan pienen valmiin rantasaunan löytymisestä loppuvuodelle, kun mökkivalmistajat myyvät jo ensi vuoden syyskuuta. Ehkäpä viikonlopun Raksa-messuilta löytyisi se oikea minulle ja vieläpä sopivalla aikataululla? Hyvää aurinkoista remonttisyksyä kaikille!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahti varautuu tekemään isoja muutoksia kaupungin keskustan liikenneratkaisuihin. Kaikki ovat varmasti kuulleet jo termin Liisu 2030, joka on tulevaisuuteen tähtäävä liikennesuunnitelma, jossa nousevat esiin mm. bussiterminaalin sijoittaminen Vesijärvenkadulle, ajoneuvoliikenteen ohjaaminen ydinkeskustaa ympäröivälle kehälle ja uusien parkkitilojen rakentaminen mm. sairaalan alueelle. Vuoteen 2030 mennessä Lahti aikoo käyttää noin 100 miljoonaa euroa näihin keskustan liikennemuutoksiin. Taustalla on halu saada keskustaan katutilaa kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen. Liisu sai viime valtuustokaudella jo valtuuston siunauksen, mutta uuden valtuuston kaupunkiympäristölautakunta on nyt jo vetämässä vähintään käsijarrua suunnitelman suhteen, joten lisävääntöä valtuustossa asian tiimoilta on varmasti odotettavissa.

Suunnitelma jakaa mielipiteitä. Mielestäni suunnitelmassa on niin hyviä kuin huonojakin puolia, joten sitä olisi syytä tarkastella kohta kohdalta ja poimia käyttöön vain toteuttamiskelpoiset ideat. Otetaanpa ensin Liisun hyvät puolet. Pyöräilyyn ja kävelyyn satsaaminen on hyvä asia. Nykyään keskustassa pyöräily on vaarallista touhua, kun pitää poukkoilla tien toiselta puolelta toiselle, pyörätien jatkuessa risteyksen jälkeen yllättäen toisella puolella tietä. Lisäksi pyöräilijät ja kävelijät kulkevat iloisessa sekamelskassa keskenään, mikä aiheuttaa vaaratilanteita päivittäin. Myös kaupunginsairaalan parkkitalosuunnitelma on hyvä, sillä parkkitalo todellakin tarvitaan, kun terveyspalvelut Ahtialasta ja Launeelta on, mielestäni typerästi, keskitetty kaupunginsairaalaan.

Sitten ne huonot puolet. Ensimmäinen asia on raha. Mistä tämä 100 miljoonaa euroa kaivetaan? Leikataanko vähän lisää sivistystoimesta? Ehkäpä nostetaan vähän veroja? Toinen huomionarvoinen seikka on se, ettei Lahdessa oikeastaan ole ruuhkia, joita pitäisi siirtää jonnekin muualle. Korkeintaan klo 16 aikaan voi saa Vesijärvenkadulla menemään 10 minuuttia enemmän aikaa kotimatkaan. Jos verrataan vaikkapa Helsinkiin, niin Lahdessa ei ole ruuhkia laisinkaan. Se, että nojataan suunnitelmissa siihen visioon, jossa Lahdessa asuisi vuonna 2030 peräti 150 000 asukasta on silkkaa toiveajattelua. Olisi kiva tietää mihin tämä luku perustuu? Tämän kaltainen väestönkasvu Lahdessa on käytännössä mahdotonta ilman isoja kuntaliitoksia. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan tilanne on hieman eri, sillä heidän ennusteensa kertoo Lahdessa vuonna 2030 asuvan alle 125 000 asukasta, joka on varmasti lähempänä totuutta.

Kolmas kummastuksen aihe on se, miten huonosti siirtyminen Uudenmaankadulta Vuoksenkatun alkupäähän on suunniteltu. Sitä ei nimittäin ole suunniteltu lainkaan tai sen on suunnitellut henkilö, joka ei aja päivittäin kaupungin läpi pitkin Vesijärvenkatua. Launeelta kaupunkiin päin ajettaessa pitäisi Vesijärvenkadun alussa ensin kääntyä oikealle Loviisankadulle ja kaartaa pari sataa metriä takaisinpäin. Sitten käännös vasemmalle Mannerheiminkadulle ja sitten vielä ajaa pari sataa metriä, jonka jälkeen pääsee vasta kääntymään Vuoksenkadulle. Yksikään autoilija ei lähde kiertelemään Vuoksenkadulle, jos edessä on suora baana läpi kaupungin eli nelikaistainen Vesijärvenkatu, joka vetää hyvin ja on sellaisenaan luonnollinen jatke Uudenmaankadulle ja toimii jo ns. kehäkatuna. Ihmetystä aiheuttaa myös ajatus Mannerheiminkadun kaventamisesta kaksikaistaiseksi. Minä kun kuvittelin, että suunnitellut kehäkadut tulisi nimenomaan olla nelikaistaisia, jotta liikenne sujuisi näillä kehäkaduilla mahdollisimman hyvin? Jään mielenkiinnolla odottamaan valtuuston tulevia Liisu-keskusteluja. Niistä ei varmasti tule väriä puuttumaan.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

”Tule Lahteen, Suomen Chicagoon” lauloi 70-luvulla lahtelainen Amulet. Kappaleen sanoissa Lahti mainitaan paikaksi josta saa yhtä helposti peppua kuin turpaansakin. Kaupungin isät eivät ole koskaan olleet erityisen innostuneita kyseisestä kappaleesta, mutta Amulet esitti asian hienoinen ylpeys äänessään, meille ei v..tuilla –asenteella. Taisivatpa muusikot esiintyä nuorisolehden sivuillakin puettuina gangstereiksi konekivääreineen.

Lahtea on yritetty sen jälkeen markkinoida isolla rahalla muun muassa Business Citynä, kiekkokaupunkina, urheilukaupunkina sekä nykyään Green Citynä. Ja arvatkaapa mitä? Kyllä, Lahti tunnetaan Suomessa edelleenkin vain ja ainoastaan Suomen Chicagona. Kokeilehan keskustella ulkopaikkakuntalaisen kanssa Lahdesta, niin ettei Suomen Chicagoa mainita. Ei muuten onnistu. Ja sitten kun kaupungin isät saavat edes vähän viestiään toisenlaisesta, ns. paremmasta Lahdesta esiin, nousevat otsikoihin lahtelaiset futisfanit vetämällä turpiin vastustajakannattajaa Tampereella. Näin juuri kävi tällä viikolla, kun jopa Helsingin Sanomat omisti pääkirjoituksensa lahtelaisfanien sättimiseen. Ei tietenkään syyttä, sillä muiden hakkaaminen on aina äärimmäisen typerää ja tuomittavaa, eikä kuulu millään tavalla joukkueen kannattamiseen. Mutta selväksi varmasti tuli, lahtelaiset tykkäävät lyödä muita nenään.

Jos keskustelujani ulkopaikkakuntalaisten kanssa kiteyttäisi, niin Lahti näyttäytyy monille tarunhohtoisen kovana, sisäänlämpiävänä sekä hieman junttimaisena paikkana, joka yrittää olla hienompi kuin oikeasti onkaan. Lahti on oikeasti rouhea ja rujo. Lahtelaiset ruoskivat omaa kaupunkiaan aina säälimättä, mutta annas olla, jos joku ulkopaikkakuntalainen erehtyy haukkumaan Lahtea. Silloin lahtelainen nousee takajaloilleen ja puolustaa Lahtea viimeiseen asti.

Kaupungin visionäärien ja mainosmiesten kannattaisi nyt viimeinkin tunnustaa tämä tosiseikka. Suomen Chicagon leima ei lähde Lahdesta kulumallakaan, joten otetaan se nyt vain reilusti mukaan markkinointiin. Ace Cornerin Riku Routo on jo asian hienosti oivaltanutkin ja järjestänyt kiertoajeluja kaupungille, joissa ei kierretä hyppyrimäkiä ja Sibeliustaloa, vaan niitä kaupungin rosoisempia paikkoja, eli nakkareita ja baarin kulmia, paikkoja joissa on tarttumapintaa ja kiinnostavia tarinoita. Nyt kaupungin isät lihamukit kouraan ja baanalle tutkimaan lahtelaisuuden ydintä. Matti Nykänenkin sen jo tiesi: Lahti on mesta paikka.

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahti on autoilijoiden kaupunki. On aina ollut ja nähtävästi tulee aina olemaan. Kaupunki on rakennettu pitkälti autoilijoiden toiveiden mukaisesti. Täällä saavat kävelijät ja pyöräilijät kulkea aina hieman varuillaan, sillä omasta mielestään lahtelaiset autoilijat tuntuvat omaavansa joka käänteessä etuajo-oikeuden. Lahtelaisten mielestä keskusta ei ole keskusta, jos siellä ei ole autoja. Autolla kun pitäisi aina päästä suoraan kaupan oven eteen, muuten sinne ei yksinkertaisesti mennä. Punaisia päin ajaminenkin tuntuu olevan täällä enemmän sääntö kuin poikkeus.

Kevyen liikenteen väyliä on viime vuosina Lahdessa lisätty ja olosuhteisiin panostettu aika paljon ja se on aiheuttanut kaupungissa autoilijoiden vastalauseiden myrskyn. Ja tietenkin nykyajan mukaisesti tästä saadaan aikaan taas kunnon vastakkainasettelu kevyt liikenne vs. autoilijat. Jos Lahdessa kevyen liikenteen väyliin satsataan, koetaan se Lahdessa yleensä yksiselitteisesti autovihaksi. Tämä näkyy, ikävä kyllä, jopa pyöräilijöihin kohdistuvana vihana tai välinpitämättömyytenä liikenteessä.

Tällä viikolla saatiin hieman lihaa luiden ympärille tämän lahtelaisen autoilukulttuurin tiimoilta. Tekniikan Maailma teki suojatietestin Suomen seitsemässä isossa kaupungissa, jossa testattiin, pysähtyykö auto, kun rinnakkaisella kaistalla on jo toinen auto pysähtyneenä suojatien kohdalla. Kenellekään lahtelaiselle kävelijälle ei tullut varmastikaan yllätyksenä se, että ylivoimaisesti huonoin tulos löytyi Lahdesta. Lahdessa testi tehtiin Vesijärvenkadun ja Vuorikadun risteyksessä olevalla suojatiellä, joka kulkee kansan suussa nimellä Giljotiini. Ja syystäkin. Tulos oli, että 20 autosta 18 ajoi läpi eli ei pysähtynyt suojatien eteen, vaikka laki näin määrää tekemään. Jokainen meistä on toivottavasti autokoulun käynyt, jossa asia varmasti on opetettu. Itsekin olen kyseisessä risteyksessä todistanut muutaman kerran läheltä piti -tilanteita, joissa törmäys suojatiellä kulkevaan on ollut senteistä kiinni. Miksi näin? Luulisi ettei kukaan ehdoin tahdoin tahdo kenenkään päälle ajaa?

Itse liikun Lahdessa niin autolla, pyörällä kuin kävellenkin, joten en kuulu intohimoisesti Pyhän peltilehmän rakastajiin tai viherpiipertäjä-pyöräkommunisteihinkaan. Kunhan yritän liikkua kulkuvälineestä riippumatta turvallisesti kaupungissamme pisteestä A pisteeseen B. Olisiko nyt viimeistään meidän kaikkien, kulkuvälineestä viis, syytä hieman skarpata liikenteessä? Eihän kukaan halua, että jollekin käy huonosti, eihän?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Elämäämme hallitsee edelleen hyvin pitkälti korona ja siitä uutisointi. Näin on ollut jo puolitoista vuotta. Todellakin jo 18 kuukautta on eletty tätä todella poikkeuksellista aikaa. Joka päivä saamme uudet koronaluvut. Paljonko on tartuntoja, paljonko ihmisiä on sairaalahoidossa ja kuinka moni heistä on tehohoidossa. Saamme myös tarkat alueelliset ilmaantumisluvut. Samalla kun saamme toivoa rokotuskattavuuden noususta, saamme samalla lukea, että kolmas rokote tekee kuitenkin jo tuloaan. Koko ajan pelätään uuden variantin ilmestymistä. Näiden päivittäisten uutisten edessä pieni ihminen tuntee varmasti epävarmuutta ja epätietoisuutta siitä, missä oikein mennään ja miten ja mihin suuntaan epidemia on oikein kulkemassa.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, ainakin omasta mielestäni, että valo pilkottaa jo tunnelin päässä.Rokotekattavuus kasvaa kovaa vauhtia ja vihdoin viimein on meilläkin herätty siihen, ettei tapahtumateollisuutta voida pitää ikuisesti kiinni. Varsinkin, kun meillä on olemassa työkaluja, joilla pitää tapahtumat turvallisesti auki. Hallituksen uusi hybridistrategia on tulossa lähipäivinä tai ainakin lähiviikkoina ja sen keskeisiä työkaluja ovat toivon mukaan rokotusten nopeuttaminen ja koronapassi.

Pääministeri Marin kertoi tällä viikolla sosiaalisessa mediassa, että määritelmä kahden metrin turvavälistä poistetaan tartuntatautilaista ja muutos viedään eduskunnan käsittelyyn mahdollisimman pikaisesti. Esitys turvavälien poistamisesta voisi aikaisimmillaan valmistua tällä viikolla. Hienoa. Onkin ollut käsittämätöntä, että teatterissa on oltava kahden metrin turvaväli, mutta ravintolan terassilla voidaan istua kuin sillit suolassa. Tai kaupoissa voi olla satoja ihmisiä, kun samaan aikaan bändin keikalle saa ottaa vain murto-osan yleisökapasiteetistä. Oudolta on myös tuntunut se, että on voitu järjestää tuhansien ihmisten musiikkifestivaaleja, joissa yleisö on parveillut ns. tappituntumalla lavan edessä, mutta pienet rauhalliset klubikeikat ovat olleet silkka mahdottomuus.

Toivottavasti tähän saadaan nyt jonkinlainen järki ja oikeudenmukaisuus, kunhan turvavälivaatimus poistetaan ja saadaan koronapassi käyttöön. Koronapassin käyttöönottoa on joissain kommenteissa väitetty yhdenvertaisuuslain vastaiseksi, mutta tässä mennään mielestäni jo hiustenhalkomisen puolelle. Kyseessä ei ole kenenkään syrjiminen, sillä kaikilla meillä on mahdollisuus hankkia koronapassi, saahan sen myös negatiivisella testituloksella. Ei siis ole pakko ottaa rokotetta, joten mistään pakkorokotuksista ei ole kyse. Kyse on siitä, että tapahtumateollisuus kaikkine eri toimijoineen pääsee takaisin töihin turvallisesti ja me muut pääsemme taas nauttimaan monista erilaisista tapahtumista ja kulttuurista turvallisesti.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Monesti somessa ollessani hymyilyttää se, miten keskustelut etenevät liki johdonmukaisesti. Todella usein keskustelut ja kuittailut lähtevät rönsyilemään sinne tänne ja lopuksi keskustelu etenee hyvin kauas alkuperäisestä postauksesta. Ylen Ihmisten puolue -komediasarja kertoi meille jo yli 10 vuotta sitten somekeskustelujen anatomian eli miten yleensä keskustelut somessa etenevät.

Keskustelun kaava menee näin:
1. keskustelija on huolissaan Chilen maanjäristyksestä ja toivoo, että sinne lähetetään apua.
2. keskustelija toteaa, että vika on chileläisissä, jotka rakentavat talonsa huonosti, toisin kuin Tokiossa.
3. keskustelija pääsi luonnonmullistuksesta ilmastonmuutokseen, jota piti valheena.
4. keskustelija palasi Chileen ja kommunismiin, syyttäen keskustelun aloittajaa kommunistiksi
5. keskustelija ihmetteli keskustelun tasoa ja arvosteli nykyisen koulutuksen tasoa, josta
6. keskustelija pääsi aiheeseen pakkoruotsi.
7. keskustelija näki pakkoruotsin rikkautena, johon
8. keskustelija kysyi onko se rikkautta, että turbaanipäiset maahanmuuttajat kulkevat ympäriinsä leikkaamassa vuohiaan. Tästä
9. keskustelija pääsi ottamaan esille Natsi-Saksan ja
10. keskustelija otti esille sen, että Natsi-Saksa sai junat kulkemaan ajallaan.
11. keskustelija huomautti, että VR:n lakko ei ole oikeutettu.
12. keskustelija ihmetteli miksi juuri hänen viestejään moderoidaan pois, johon
13. keskustelija totesi, että hyvä vaan,että näin tehdään.
14. keskustelija käski edellisen keskustelijan painua takaisin Neuvostoliittoon, johon
15. keskustelija ilmoitti, että Neuvostoliitossa oli sentään ihmisille töitä.
16. keskustelija totesi, että Suomessa olisi töitä ainakin kirveelle, johon
17. keskustelija totesi lyhyesti homo.

Jostain syystä tai ehkäpä juuri tuosta yllä olevasta sarkastisesta esimerkistä johtuen, en vielä tänäkään päivänä osaa ottaa tosissani sosiaalista mediaa asiallisen ja rakentavan keskustelun alustana. Sen vuoksi pidän valitettavana, että iso osa yhteiskunnallisesta keskustelusta käydään näillä sosiaalisen median eri kanavilla, joilla keskustelun taso on valitettavan usein yllä mainitun kaltainen.
Some pitää sisällään aivan liian paljon turhaa vänkäämistä, kiistelyä, maalittamista, toisen dissaamista, haukkumista ja suoranaista kiusaamista. Samalla myös perinteinen media on veltostunut ja hakee nykyään juttuaiheensa pääosin somesta. Ihan niin kuin minäkin nyt…Hyvää someviikkoa kaikille!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Meitä seurataan

Me suomalaiset olemme aina olleet hyvin tarkkoja yksityisyydestämme. Omat asiat on tiukasti pyritty pitämään pienen lähipiirin asioina, eikä niitä ole lähdetty joka puolelle huutelemaan. Ennen taisi olla niin, että omia asioitaan turuilla ja toreilla huutavia pidettiin lähinnä idiootteina. Näin siis ennen, sillä nykyään kaikki on niin kovin toisin.

Vaikka ihmiset olisivatkin tarkkoja tänä päivänä yksityisyydestään ns. tosielämässä, he eivät ole sitä netissä. Somessa on jotenkin suorastaan pakko avautua ja kertoa itsestään kaikki mahdollinen. Siis todellakin kaikki. Silläkin uhalla, että kaikki tieto mikä someen on ladattu, jää nettiin ja mainostajat sekä poliittiset tahot käyttävät kaikkea tätä tietoa härskisti hyväkseen algoritmien avulla. Tänä päivänä somessa levitellään paljon vihapuhetta ja kärkkäitä mielipiteitä. Uskon, että monelle ne kärkkäät mielipiteet ja vihanpurkaukset somessa tulevat vielä tulevaisuudessa vastaan tavalla tai toisella, juuri silloin kun sitä vähiten odottaa. Esimerkiksi työnantajalle työnhakijan facebook-profiili voi kertoa aivan päinvastaista kuin mitä tämä on kertonut työhaastattelussa. Ottaisitko sinä mielelläsi töihin tyypin, joka riitelee somessa milloin mistäkin? Some-profiilisi voi kertoa sinusta ja luonteestasi paljon enemmän kuin uskotkaan.

Tietoja siis kerätään isolla volyymilla. Kaksi suurinta tiedonkerääjää ovat Google ja Facebook. Google tallentaa kaikki hakusi ja näkee myös sijaintisi Googlen palveluita käytettäessä. Verkko- ja äänihaut sekä sijaintitiedot tallentuvat Googlen palvelimille. Facebook seuraa verkkotottumuksiasi hyvin tarkkaan. Päivitysten ja tykkäysten lisäksi Facebook seuraa tekemisiämme verkossa myös muualla kuin Facebookin omissa palveluissa. Käyttäjistä kerätään tietoa myös esimerkiksi verkkosivuilta, joissa on Facebookin tykkäysnappi tai kirjautumismahdollisuus Facebook-tunnuksilla.

Kolmas iso verkkoseurannan muoto tapahtuu evästeillä. Lähes kaikki verkkosivut käyttävät evästeitä, jotka tallentavat tietoja käyttäjästä ja hänen netinkäytöstään. Esimerkiksi siitä, milloin vierailit sivulla, mitä lisäsit ostoskoriin ja millaisia linkkejä avasit . Verkkotottumuksien perusteella ja käyttäjätietoja yhdistelemällä mainostajat ja muut palveluntarjoajat saavat selville paljon muutakin henkilökohtaista tietoa: esimerkiksi ikäsi, harrastuksesi, kiinnostuksen kohteesi, kohteet, joihin usein matkustat ja tapahtumat ja kaupat, joissa asioit. Näiden tietojen perusteella meille kohdennetaan hakutuloksia, mainontaa ja hintoja. Tähän pakettiin kun vielä lisätään kaikki luotto- ja kanta-asiakaskortimme, jotka nekin keräävät todella tarkkaa dataa kulutustottumuksistamme, saadaan valtava määrä tietoa, joka on kullanarvoista yrityksille.

Lyhyesti summattuna: Kaikki mitä netissä teet jättää jäljen sinusta. Näistä jäljistä sinusta rakentuu profiili, jotta mainonnan kohdistaminen juuri sinulle, sinun mieltymystesi mukaan, olisi helppoa ja yksinkertaista. Ja kuten varmasti ymmärrät, ei tänä päivänä ole kyse pelkästään tuotteiden myymisestä, vaan mukaan on kytkeytynyt yhä kasvavassa määrin myös poliittisten agendojen myyminen. Meille myydään valmiita poliittisia mielipiteitä kuin leipää ennen kaupassa ja me emme sitä edes tiedosta.

Uskomattominta tässä kaikessa on se, että kaiken tämän tiedon itsestämme me luovutamme täysin vapaaehtoisesti. Vieläkö joku jaksaa napista siitä, että rokotepassi veisi meiltä yksityisyydensuojan?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kaikki tietävät jo tässä vaiheessa vuotta, että Lahti on vuoden 2021 Euroopan ympäristöpääkaupunki. Jos ei tiennyt, niin asia selvisi varmasti monelle viimeistään viime viikon lopulla. Lahti nimittäin teetti ilmastonmuutoksen uhkista muistuttavan taideteoksen Kansalaistorille Helsinkiin. Teoksen sulavat jääkuutiot muistuttivat ilmastonmuutoksen vaaroista. Aukiolle valuva vesi symboloi jatkuvasti nousevaa merenpintaa. Vaikuttavuutta oli lisätty kirjoittamalla veden alle jäävien kaupunkien nimiä kenttään. Hieno idea, joka varmasti herätti ajatuksia. Tosin, niin puoleen kuin toiseenkin.

Ja kyllähän sulavat jääkuutiot julkisuutta saivat. Toisaalta tuli ylistystä ja toisaalta tuli kuraa. Lahden ympäristöpääkaupungin johtohenkilöiden onkin syytä nyt pohtia sitä, oliko näkyvyys enemmän negatiivista kuin positiivista. Somessa ja median keskustelupalstoilla tuhannet ihmiset kommentoivat installaatiota ja suurimmaksi ihmettelyn aiheeksi nousi taideteoksen hinta. Tämä siksi, että koko taideteoksen hinta puisine paviljonkeineen oli uskomattomat 200 000 euroa. Oliko moinen tuhlaaminen pari päivää pystyssä olleeseen taideteokseen millään tavalla edes järkevää? Jääkuutiothan olivat sulaneet jo viikonlopun aikana. Toisaalta kyllähän taideteos todisti tieteellisen faktan, että jää sulaa nopeasti lämpimässä. Olisiko raha voitu laittaa johonkin muunlaiseen teokseen, joka olisi kestänyt aikaa hieman pidempään? Tai jos ei olisikaan laitettu rahaa taiteeseen, vaan ihan infoamiseen ilmastonmuutoksesta? Kyseisellä rahasummalla olisi voinut nimittäin ostaa vaikka kymmenen kertaa Helsingin Sanomien etusivun ja kertoa siinä faktoja ilmastonmuutoksesta. On totta, että taide on aina katsojan silmässä. Se mikä toisen silmissä on upeaa, mahtavaa ja vaikuttavaa, voi toisen silmissä näyttää vain joutavalta rahantuhlaukselta. Ei siis ihme, että tämä taideteos todellakin jakoi mielipiteitä.

Eihän 200 000€ ole iso summa, jos suhteutetaan summa ympäristöpääkaupungivuoden kokonaisbudjettiin, joka on yli 6 miljoonaa euroa.Tavalliselle kaduntallaajalle kuitenkin 200 000 euroa on todella iso summa, joten sellaisen summan laittaminen jääkuutioihin tuntuu kieltämättä aika hölmöltä. Koska olen kuitenkin sitä mieltä, että ympäristöpääkaupunkistatus on Lahdelle positiivinen asia kokonaisuudessaan ja on syytä yleisestikin tavoitella kestävämpää elämäntapaa, toivon, että Lahti suuntaa jatkossa rahansa tehokkaampiin keinoihin viedä ympäristökaupungin tavoitteita eteenpäin. Tällaiset rahantuhlaukset kaatavat vain lisää vettä vastustajien myllyyn ja aiheuttavat tavalliselle kaduntallaajalle ilmastoasioihin automaattisen hylkimisreaktion.

Koska joku kuitenkin kysyy, että mitä hyötyä tästä koko ympäristöpääkaupunkitouhusta on kaupungin asukkaille, niin kävin lunttaamassa hyödyt Green Lahden nettisivuilta. Hyötyjä ovat: Asukkaiden ylpeys omasta kaupungista, ympäristötavoitteiden kirkastaminen ja kunnianhimoinen toteutus, kansainvälinen medianäkyvyys, kaupungin maine, verkottuminen ja yhteistyömahdollisuudet, matkailun kysynnän kasvu, uusien työpaikkojen synnyttäminen ja tuotteistettavat ratkaisut ja uudet rahoitusmahdollisuudet.
Käytännössä tuo edellämainittu jargon tarkoittaa sitä, että ympäristöpääkaupungin todelliset hyödyt nähdään taloudellisessa muodossa vasta vuosien kuluttua.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Koronatartuntaluvut ovat viime aikoina nousseet hälyttävän korkeiksi ja keskustelu koronapassin käyttöönotosta on saanut uusia kierroksia. Passia mietittiin hallituksen sisällä jo keväällä, mutta silloin vielä rokotekattavuus oli sen verran alhainen, ettei asia edennyt pidemmälle. Näin jälkikäteen voidaan hyvällä syyllä kysyä, miksei koronapassin käyttöönottoon varauduttu ja tehty tarvittavia lakimuutoksia jo keväällä? Nyt kun rokotekattavuus on suurempi, olisi helppo ottaa koronapassi käyttöön nopeallakin aikataululla. Passin käyttöönottoon liittyy nimittäin muutamia oikeudellisia ongelmia ja ne olisi pitänyt ratkaista jo hyvissä ajoin. Kun niitä nyt ryhdytään ratkomaan, voi käydä niin, että passi saadaan käyttöön vasta lokakuussa, jos silloinkaan.

Koronapassia on valmisteltu todisteeksi joko kahdesta saadusta koronarokotteesta, negatiivisesta testituloksesta tai sairastetusta koronataudista. Se voisi toimia ainakin ravintoloihin ja tapahtumiin pääsemisen ehtona. Julkisiin palveluihin, kuten kauppoihin, kirjastoihin, uimahalleihin, virastoihin jne. koronapassia ei voida vaatia, sillä ne palvelut on taattava kaikille. Koronapassin avulla pyritään välttämään yhteiskunnan sulkemista, mutta samalla sillä halutaan saada kansalaiset rokottautumaan.

Mikä sitten koronapassissa hiertää, jos sen avulla ravintolat saisivat olla normaalisti auki ja isojakin tapahtumia, niin kulttuurin, musiikin kuin urheilunkin saralla voitaisiin järjestää turvallisesti? Taikasana on yhdenvertaisuus. Meillä perustuslaki pitää huolen siitä, että yhdenvertaisuuden periaaate maassamme säilyy. Eli jos koronapassi otettaisiin käyttöön, sillä lain mukaan syrjittäisiin niitä, jotka eivät halua/voi ottaa rokotetta tai käydä koronatestissä.

Jokainen voi tahollaan miettiä sitä, onko huoli yhdenvertaisuudesta tässä tapauksessa ylimitoitettu siihen nähden, minkälaisen hyödyn passista saisimme? Varsinkin jos toinen vaihtoehto on taas lähteä sulkemaan ravintoloita ja peruuttamaan tapahtumia. Lähtisitkö sinä vaikkapa Pelicansin peliin, jos siellä kysyttäisiin ovella koronapassia? Itse lähtisin ja olisin erittäin tyytyväinen siitä, että kanssani katsomossa on vain koronapassin omaavia ihmisiä. Jollain tapaa meidän on päästävä jatkamaan normaalia elämää ja oppia elämään koronaviruksen kanssa, sillä näyttää vahvasti siltä, ettei se ihan heti ole katoamassa maapallolta. Matkalla normielämään yksi hyvä keino olisi varmasti juurikin koronapassin käyttöönotto.

Monissa maissa koronapassi on ollut käytössä jo jonkin aikaa, joten kokemuksia passin käytöstä ja toimivuudesta löytyy. Israelissa passia vaaditaan sisä- tai ulkotiloissa, jos paikalle kokoontuu yli sata ihmistä. Sääntö ei kuitenkaan koske muun muassa kauppoja, ostoskeskuksia, uimahalleja, museoita ja kirjastoja. Tanskassa passia vaaditaan esimerkiksi kuntosaleilla ja massatapahtumissa, joissa on yli 500 ihmistä sisätiloissa ja yli 2 000 ihmistä ulkotiloissa. Ravintoloiden ja baarien sisätiloihin pääsyä varten passia tarvitsee vielä ainakin 1. syyskuuta asti. Koronapassin käyttö on aiheuttanut monissa maissa myös mielenosoituksia, kun ihmiset ovat vastustaneet passin käyttöä yhdenvertaisuuslain vastaisena.

Vaikea kysymys. Riskeerataanko kaikkien terveys, talous, työpaikat ja henkinen hyvinvointi sen vuoksi, että olisimme mahdollisimman yhdenvertaisia ihmisten kanssa, jotka eivät suostu koronapassin asettamiin vaatimuksiin? Kaikilla meillä on kuitenkin mahdollisuus ottaa rokote tai käydä hakemassa testitulos eli tässä ei ole kyse syrjinnästä ihonvärin, sukupuolen tms. vuoksi. Kaikilla on kuitenkin yhtäläinen mahdollisuus ottaa rokote tai käydä hakemassa se vapauttava testitulos.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi