Arkistot: Pääkirjoitukset

Löikö Mörkö sisään? No, kyllähän se Mörkö löi sisään ja kunnolla löikin. Kun katsoi ihmisten totaalista sekoamista jääkiekon MM-kullasta, niin aika kaukana oli se yleinen kuva viileistä ja totisista suomalaisista, jotka eivät juuri koskaan hymyile eivätkä pussaa. Riemu oli todellakin käsin kosketeltavissa. Lahdessakin LanuSpa oli ahkerassa käytössä ja tori täyttyi iloisista ihmisistä. Nyt, jos koskaan oli lupa irroitella ja niin taisivat kaikki tehdäkin.

Leijonien tarina on erityinen ja pysäyttävä tässä monimiljonääriurheilijoiden turruttamassa maailmassa. Leijonille ei ennustettu etukäteen minkäänlaista menestystä, koska muilla joukkueilla oli niin paljon NHL-pelaajia mukana joukkueessaan. Listattiin sitä montako NHL-ottelua joku on pelannut ja montako maalia on ison veden takana mätetty. Tärkeintä oli tietenkin se, paljonko he NHL:ssä tienaavat, koska urheilua mitataan nykyään aivan liikaa rahan kautta. Leijonat kuitenkin näyttivät täydellisesti sen, mitä on joukkuehenki. Pelattiin joukkueen eteen sataprosenttisesti. Kukaan ei ajatellut omia pisteitään tai sitä, että juuri minun tulisi erottua porukasta edukseen. Joukkue oli numero yksi ja kaikki pelaajat puhalsivat yhteen hiileen. Toki on muistettava se, että tänä päivänä suomalainen SM-liigapelaaja on ihan kaikilla mittareilla arvioituna hyvä laatupelaaja, joten ihan millään rupupelaajilla ei Suomikaan sentään operoinut, vaikka ne ”maailmantähdet” joukkueesta puuttuivatkin.

Joskus jääkiekko voi olla kokoaan suurempi ja voitolla voi olla isokin merkitys koko maalle. Tämä nähtiin varsinkin vuonna 1995, jolloin silloiset kiekkosankarit olivat nostamassa Suomea ylös lamasta. Tässä Leijonien MM-kullassa on mielestäni vähintäänkin mukiinmenevä opetus ihan meille kaikille. Vain ja ainoastaan yhteispelillä olemme kokoamme suurempia. Mitä enemmän riitelemme keskenämme, sitä hajanaisempi olemme kansana ja sitä vähemmän saamme aikaan. Leijonat opettivat meille sen, että on ihan OK toivoa, että myös kaveri siinä vieressä onnistuu parhaansa mukaan. Se ei ole keneltäkään pois. Yksilöä korostava minä-minä -kulttuuri ei aina tuo parasta tulosta, joten annetaan sen kaverinkin loistaa ja loistetaan yhdessä. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja tuloskin parempi.

Yksi juttu vielä, jota mietin suomalaisten juhlintaa katsoessa. Vielä pari viikkoa sitten Suomen lipun liehuttaminen tai leijonavaakunan käyttö olisi ollut joidenkin mielestä epäilyttävää yltiönationalismia, mutta Leijonien kultajuhla näytti sen, että Suomen lippu ja leijonavaakuna kuuluvat edelleen koko kansalle, niitä ei saa yksi poliittinen suuntaus itselleen omia. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa isänmaallisuutta, vaan Suomi ja isänmaa merkitsevät eri asioita eri ihmisille. Kunnioitetaan sitä, että olemme erilaisia ja yritetään tulla toimeen toistemme kanssa myös silloin kun Leijona ei ärjy tai Mörkö lyö sisään. Kiitos Leijonat!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Aina näin keväisin omakotiyhdistystoiminta nostaa päätään, kun pitkän talven jälkeen porukalla järjestetään siivoustalkoita, kirpputoreja, yhteisiä reissuja tai lainaillaan työvälineitä keskenään. Lehtemme ilmestymisalueella on yksitoista toimivaa omakoti- tai asukasyhdistystä, jotka kaikki jossain määrin kärsivät osanottajapulasta. Vetäjiä yhdistyksiin on kohtalaisen vaikea saada ja moni yhdistys varmasti miettiikin näin keväisin, onko toimintaa järkevää jatkaa, kun kokouksissa istuvat samat naamat vuodesta toiseen. Pakko nostaa hattua korkealle niille, jotka vuodesta toiseen jaksavat pitää yllä alueensa omakotiyhdistystoimintaa. Verenvaihto ainakin silloin tällöin olisi kuitenkin suotavaa, jotta pitkän pätkän vastuuta kantaneetkin saisivat välillä hieman hengähtää.

Itse olen aina arvostanut omakotiyhdistystoimintaa, jossa toimitaan yhdessä koko asuinalueen hyväksi. Pienelle Petri-pojalle Korsipuistossa järjestetyt Elojuhlat olivat aikanaan kovasti odotettuja tapahtumia ja oli mukavaa kun naapurustossa järjestettiin kaikenlaista toimintaa hiihtokilpailuista lähtien. Mahdollisissa kiistatilanteissa on helpompaa saada oma ääni kuuluville nimenomaan yhdistyksen kautta. Esimerkiksi Lahden kaupunki voi helposti niputtaa yksittäiset valitukset/ehdotukset yksittäistapauksiksi ja olla huomioimatta niitä, mutta joukossa on sentään vielä voimaa. Yhdessä voimme vaikuttaa moniin asioihin ja yhdessä voimme tehdä omasta asuinalueestamme paremman ja viihtyisämmän paikan elää.

Tänä päivänä tarvitsemme ns. kylähenkeä ja yhteen hiileen puhaltamista enemmän kuin koskaan, sillä yhteiskunnassamme tuijotetaan jo aivan liikaa omaan napaan ja meitä suomalaisia ollaan kovaa vauhtia jakamassa tiukasti eri leireihin, milloin minkäkin asian tiimoilta. Netissä on helppo olla sosiaalinen, mutta eihän se korvaa millään muotoa oikeaa kontaktia toisten ihmisten kanssa. Ainainen kiire on huono, mutta myös paljon käytetty tekosyy. Kyllä aikaa löytyy myös yhdistyksen asioihin, jos vain halua löytyy.

Älä siis anna alueesi omakotiyhdistystoiminnan kuihtua, vaan lähde mukaan kokouksiin ja tapahtumiin kuuntelemaan, keskustelemaan ja tutustumaan naapurustosi ihmisiin. Voit yllättyä, kuinka mukavaa on puuhailla yhdessä yhteisten tavoitteiden puolesta ja tutustua uusiin ihmisiin asuinalueellasi.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

P.S. Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin 5.5.2017, mutta koska asia on mielestäni tärkeä, niin uusinta sallittakoon?

Lahden kaupunki on päättänyt lähteä mukaan iittiläisen moottoriradan eli KymiRingin kehittämiseen osaomistajana. Kaupunginvaltuusto hyväksyi 2 miljoonan euron pääomalainan äänestyksen jälkeen, joten Lahti Events ryhtyy tuottamaan KymiRingille MotoGP-kisoja sekä muita tapahtumia. Kaupunki pyrkii tällä varmistamaan, että radan toiminta tukeutuu vahvasti Lahden seudun majoitus- ja ravintolapalveluihin. KymiRingin päätapahtumaksi on kaavailtu ratamoottoripyöräilyn Moto-GP-kilpailuja, joiden on arvioitu vetävän paikalle jopa 100 000 katsojaa. Verrattuna vaikkapa Salpausselän kisoihin, puhutaan siis moninkertaisesta yleisömäärästä. Samalla KymiRingistä pyritään rakentamaan iso tapahtumakeskus, jossa mm. isot konsertit olisi mahdollista järjestää. Yksien GP-kilpailujen varaan rakentaminen olisikin silkkaa tyhmyyttä. Kouvola on lähempänä rataa kuin Lahti, mutta Kouvolan paukut eivät tällaiseen satsaukseen yksinkertaisesti riitä, joten tässä kohtaa Lahti on haistanut selkeästi bisneksen teon mahdollisuuden.

Ei satsaaminen KymiRingiin suinkaan ongelmatonta ole. Lahti pyrkii nyt jo kolmatta kertaa peräkkäin Euroopan ympäristöpääkaupungiksi, mutta aikoo samalla osallistua moottoriurheiluradan rakentamiseen. Kieltämättä melkoinen ristiriita vai mitä? Radan kannattajat puhuvat kilpaa moottoriurheilun muuttumisesta vihreämmäksi ja yrittävät puhua mustaa valkoiseksi. Samaan aikaan hankkeen vastustajat kauhistelevat nopeaa suunnanmuutosta kaupungin arvoissa.  Vihreä ympäristöaate on sysätty syrjään raa’an bisneksen tieltä.

Tällä hetkellä Lahdella ei mene taloudellisesti niin vahvasti, että kannattaisi ainakaan yhden Euroopan vihreä Pääkaupunki -kilpailun vuoksi pyllistää mahdollisuudelle tehdä isoa bisnestä KymiRingillä. Esimerkiksi Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän tulos uhkaa tammi-maaliskuun perusteella painua peräti 33 miljoonaa euroa miinukselle. Jostain Lahteen pitää repiä lisää rahaa, jotta peruspalvelut voidaan kaupunkilaisille taata jatkossakin.

On myös ihmetelty sitä, että hyvinvointiyhtymän pitää säästää 6 miljoonaa euroa samaan aikaan, kun Kymiringille hankitaan 2 miljoonan euron laina. Asiat eivät kuitenkaan suoraan kilpaile keskenään, sillä Hyvinvointiyhtymän tapauksessa kyseessä ovat säästöt, joita on pakko tehdä, jotta toiminta saadaan edes jollain tapaa kannattavaksi. KymiRing on vastaavasti investointi tulevaisuuteen ja näitä on yksinkertaisesti tehtävä, jottei kaupunki näivettyisi.

Tuottojen odotetaan olevan tulevaisuudessa sen verran suuria, että tässä tapauksessa on ymmärrettävää, että valtuusto heitti hetkeksi vihreän ajattelun romukoppaan ja ja valitsi rahan. Arveluttavaa eettisesti, mutta ymmärrettävää talouden kannalta. Tulevaisuus näyttää kuinka Lahden käy. Menettääkö Lahti lopullisesti uskottavuutensa ja vihreän maineensa, johon se on näyttävästi satsannut viime vuodet vai hurrataanko Lahdessa jatkossa moottoriurheilun puolesta kassan kilistessä hurjaa tahtia? Suurimmalle osalle kaupunkilaisista tärkeintä lienee se, että rahat riittävät peruspalveluiden tuottamiseen. Keinoista ja eettisyydestä viis.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Antti Rinne on käynnistänyt tällä viikolla hallitusneuvottelut, joihin ottavat osaa demarit, keskusta, vihreät, vasemmistoliitto ja Rkp. Tiedossa on siis selkeä poliittinen suunnanmuutos verrattuna useamman vuoden oikeistohallitusten jälkeen. Nyt lähdetään tekemään enemmän vihervasemmistolaista politiikkaa. Mitä se sitten pitää sisällään selvinnee lähivuosina. Rinteen ja demareiden tärkeitä teemoja ovat mm. eriarvoisuuden vähentäminen, työllisyysasteen nostaminen, koulutukseen satsaaminen ja ilmastoasiat. Ja eiköhän tällekin hallitukselle ole luvassa sitä iänikuista sote-vääntöä vähintään omiksi tarpeiksi, niin kuin parille aikaisemmallekin hallitukselle. Haluaako joku lyödä vetoa siitä, saadaanko sote-uudistus maaliin tällä hallituskaudella?

Oikeistosiipi jätettiin tällä kertaa tylysti hiekkalaatikon ulkopuolelle leikkimään omia leikkejään, mikä on ollut ilmeisen kova pala etenkin kokoomukselle ja perussuomalaisille, hävisiväthän ne vaalien paalupaikan äärimmäisen niukasti. Äänimäärissä mitaten persut olisivat tarvinneet valtakunnallisesti vain noin 8000 ääntä enemmän ollakseen suurin puolue ja kokoomuskin olisi saavuttanut paalupaikan keräämällä noin 23 000 ääntä enemmän. Mielenkiintoista on myös nähdä minkälaista politiikkaa ja yhteistyötä kokoomus ja perussuomalaiset tekevät oppositiossa. Vaarana on se, että vihervasemmiston nyt ollessa vallassa, oikeistosiipi suuntautuu entistäkin enemmän oikealle erottuakseen enemmän hallituksen harjoittamasta politiikasta.

Monia on kummastuttanut keskustan pääseminen mukaan hallitukseen, vaikka vaaleissa puolue sai suurimman epäluottamuslauseen kansalta menettäen peräti 18 kansanedustajaa. On puhuttu jopa demokratian irvikuvasta ja vaalituloksen mitätöivästä koplauksesta, mutta kaiken kaikkiaan kyse on täysin normaalista politiikasta. Suomessa ei ole kolmen suurimman puolueen pakko muodostaa hallitusta, vaan se lankeaa aina vaalien suurimmalle puolueelle, joka nyt, tosin pienellä marginaalilla, oli demarit.
Täytyy muistaa, että muut puolueet, jotka mukana nyt hallituksessa ovat, olivat niitä vaalien voittajia. Ottamalla keskustan hallitukseen, demarit saa hallitukseen kivan apupuolueen, jonka kanssa ei ole odotettavisssa hirveitä vääntöjä. Demarit on nyt hallituksen selkeä ykköspuolue ja keskusta nöyrä apupoika suurtappionsa jälkeen. Sen sijaan kokoomuksen tai perussuomalaiset valitsemalla Rinne olisi tehnyt hallitustyöskentelystä itselleen todella vaikeaa, kun selkeää mandaattia ei olisi ollut oikeistopuolueisiin nähden. Saadakseen omia tavoitteitaan ja ajatuksiaan paremmin eteenpäin, on fiksua valita itselleen samanmielisiä yhteistyökumppaneita. Selvää on kuitenkin se, että kompromisseja joudutaan tekemään myös tällä hallituskokoonpanolla, vaikka näennäisesti puolueet samaan suuntaan katselevatkin.

Uudelle hallitukselle on perinteisesti keksitty kivoja hellittelynimiä. Rinne itse on puhunut uudesta punamullasta, tulevaisuuden tekijöistä ja tulevaisuushallituksesta. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kutsui tulevaa hallitusta punavihreäksi kansanrintamaksi. Somessa hallitusta on jo ehditty kutsua mm. hillopurkki-, unelma- ja punajuurihallitukseksi. Nämä nimiehdotukset lienee tulleet sieltä eduskuntasalin oikeasta reunasta.

Ennakkokaavailuissa SDP on saamassa seitsemän, keskusta viisi, vihreät kolme, vasemmistoliitto kaksi ja RKP yhden ministerisalkun. Olisikohan yksi salkuista osumassa pitkästä aikaa Lahteen?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kyllä ennen muinoin poliitikoilla oli paljon helpompaa. Omat varsin raflaavat ja jyrkätkin mielipiteensä pystyi tuomaan julki vaikkapa eduskunnan kuppilan kahvipöydässä vallan hyvin, ilman että piti pelätä niiden julkituloa mediassa. Riitti että piti suunsa supussa median edessä. Ne omat hölmöimmätkin sutkautukset pysyivät pienen piirin vitsinä. Nykymaailma on sen sijaan aika raaka paikka poliitikoille. Vanhoista synneistä jää helposti kiinni, varsinkin jos ne synnit ovat vanhoja blogikirjoituksia tai some-päivityksiä. Kas kummaa, kun jotain laittaa nettiin, niin niitä on erittäin vaikea saada sieltä pois. Tätä totuuttahan on ihmisille yritetty tuputtaa jo niin kauan kuin internet saapui meitä ilahduttamaan, mutta ei se vain tunnu menevän kovin hyvin perille sinne korvien väliin.

Viimeisimmät mediakohut on saatu aikaiseksi Jussi Halla-ahon vanhoista blogiteksteistä ja demareiden Hussein Al-Taeen somepäivityksistä. Halla-ahon tekstit ovat olleet esillä käytännössä kaikkien vaalien jälkeen, mutta edelleen ne jaksavat kiinnostaa. Mies ei blogiteksteistään ole erityisesti irtisanoutunut, on vain todennut muuttuneensa enemmän salonkikelpoisemmaksi ulosanniltaan. Ne, jotka eivät blogitekstien sisältöä tiedä, niin kerrottakoon, että niissä mies mm. pohtii ampuvansa homoseksuaalia päähän ja toivoo, että raiskatuksi joutuisivat ennen kaikkea punavihreävasemmistolaiset, jotka maahanmuuttajia eniten sympatiseeraavat. Eikä Halla-aholla erityistä syytä ole ollutkaan teksteistään irtisanoutua, sillä ne tuntuvat vain lisänneen hänen suosiotaan perussuomalaisten maahanmuuttokriittisenä ”Mestarina”.

Toisin on Al-Taeen kohdalla. Siinä missä Halla-aho julkaisi ajatuksiaan 2000-luvun alussa ovat Al-Taeen uusimmat pölhöt pävitykset vain noin viiden vuoden takaa. Niissä hän puhuu halventavasti homoseksuaaleista, somaleista, juutalaisista, saudeista ja sunnimuslimeista. Hän mm. rinnastaa Israelin valtion ja äärijärjestö Isisin ja puhuu saudeista lasten hyväksikäyttäjinä.

Al-Taeen piti olla demareiden uusi kultapoika, jolla on loistava poliitinen tulevaisuus. Nyt näyttää siltä, että Al-Taeen poliittinen tulevaisuus on vedetty vessanpöntöstä alas ja vetäjänä on mies itse. Se, että hän on salannut radikaalin menneisyytensä kaikilta onnistuneesti, myös omalta puolueeltaan, saattaa demarit todella kiusalliseen tilanteeseen.

Juuri Halla-ahon rasistiset blogikirjoitukset ovat olleet Antti Rinteen suurin syy olla ottamatta perussuomalaisia mukaan hallitukseen. Nyt sitten omasta pesästä löytyikin ihan oma pikku kotirasisti. Al-Taee on kyllä näyttävästi pyytänyt kirjoituksiaan anteeksi ja vannonut olevansa muuttunut mies, mikä onkin ymmärrettävää, sillä toisin kuin perussuomalaisten joukossa, demareiden riveistä tuskin saa kovin paljon sympatiaa ja kannatusta rasistisilla kirjoituksilla.

Itseäni hieman epäilyttää tällä hetkellä koko mies ja varmasti montaa muutakin, eihän kirjoituksista ole aikaa kuin viisi vuotta. Nykyisessä hektisessä ja nopeatempoisessa yhteiskunnassamme viisi vuotta voi tuntua pitkältä ajalta, mutta sitä se ei ole. Al-Taee on ollut kirjoituksiensa aikaan noin 30 vuotias, ei siis mikään vihainen teinipoika, vaan ihan aikamies, jonka pitäisi kyllä ymmärtää ottaa vastuu kirjoituksistaan. Television A-studiossa mieheltä kysyttiin, löytyykö vielä jotain luurankoja kaapista. Sen verran kiertelevä ja kaarteleva oli Al-Taeen vastaus kysymykseen, että jään suurella mielenkiinnolla odottamaan seuraavia käänteitä herran poliittisella uralla, vaikkei se ura todellakaan kovin pitkältä tällä hetkellä vaikuta. Kyllä sieltä vielä jotain löytyy, uskokaa tai älkää…

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahden kaupunki järjesti keskiviikko-iltana Liipolan Onnissa keskustelutilaisuuden, jossa käytiin läpi eteläisen Lahden tulevaisuutta. Mitä tänne on jo rakenteilla ja mitä vasta suunnitellaan tehtäväksi? Ja niitä kohteitahan täällä riittää. Ajankohtaisia teemoja eteläisen Lahden alueella ovat rakenteilla olevat Launeen monitoimitalo sekä suurimpana ja näkyvimpänä uusi eteläinen kehätie, joka asukasillassa olikin suurena kiinnostuksen kohteena. Eikä ihme, sillä kehätien rakennustyömaata louhinta- ja räjähdystöineen ei voi Etelä-Lahdessa olla huomaamatta. Niin Liikennevirasto kuin Lahden kaupunkikin ovat tiedotteissaan kilpaa kehuneet sitä, kuinka ihanasti kehätien rakentaminen on sujunut ja ettei asukkaille ole aiheutunut oikeastaan mitään haittaa työmaasta. Jokainen meistä kuitenkin tietää, että haittaa on ollut ja haittaa tulee olemaan aina siihen asti kunnes tie on valmis. Sen jälkeen tiestä johtuvat haitat ovatkin ihan eri luokkaa, kun kaikki se liikenteen melu ja saaste valtaavat Etelä-Lahden.

Lisäksi kiinnostusta herätti Liipolan ostarille suunnittelun alla oleva uusi asuin- ja hoivarakentaminen palveluineen. Ajatuksena on, että nyt tyhjillään oleva länsiosan liikekiinteistö purettaisiin ja tilalle tulisi asuin- ja hoivarakentamista kahdella 12-kerroksisella tornitalolla ryyditettynä. Korkeat tornitalot saivat jo heti kättelyssä arvostelua osakseen, jopa niin paljon, että suunnitelmia tullaan ehkä muuttamaan, mikä ehdottomasti olisi hyvä esimerkki siitä, että asukkailla on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa kantaa ottamalla.

Lahden ympäristökaupungin mainetta tulee varmasti nostamaan eteläisen Lahden älypyörätiehanke. CitiCAP-pyörätie toteutetaan nykyisiä väyliä leventämällä ja parantamalla. Pyörätie tullaan erottelemaan jalankulusta kiviraidalla. Mitä sitten hieno termi ”älypyörätie” oikein tarkoittaa käytännössä? Yhtenä esimerkkinä ovat katuvalot, joiden valoteho vaihtelee sen mukaan, onko väylällä liikennettä vai ei. Älyreitin rakentamisessa voidaan lisäksi käyttää mahdollisimman paljon kierrätettäviä materiaaleja. Automaattisella liikenteenohjauksella on mahdollisuus varoittaa autoilijoita lähestyvistä pyöräilijöistä. Samoin tietotekniikan avulla voidaan tehdä seurantaa pyörätien liikenteestä.

Hennalan tai Starkin alueen rakennussuunnitelmista ei tässä tilaisuudessa mainittu mitään, mutta niissäkin uutta asuintaloa ja liikekiinteistöä tulee lähivuosina nousemaan kuin sieniä sateella. Lisäksi on oletettavaa, että kehätien valmistuttua, sen varteen alkaa nousta useampia liike- ja teollisuuskiinteistöjä. Tämä kehitys on helposti todettavissa kaikissa kaupungeissa, joissa näitä kehäteitä on rakennettu. Etelä-Lahti siis kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia tulevina vuosina. Tiedä vaikka Harkimon ja Skinnarin idea Launeen jalkapallostadionistakin vielä heräisi henkiin, varsinkin nyt kun Lahdessa vaihteen vuoksi jälleen kerran mietitään josko sittenkin tehtäisiin halpaversio Kisapuiston stadionista. Eli tehtäisiin stadion, jolla ei voisi pelata kansainvälisiä pelejä, eikä siinä olisi vaadittavia nykyaikaisia edustus- ja VIP-tiloja lainkaan, mikä heikentäisi stadionin käyttöastetta merkittävästi. Tähän voi todeta, että nähtävästi Lahdessa pitää aina olla vähintään se yksi ikuisuusprojekti, jota aina vaan vatvotaan ja vatvotaan…

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Sunnuntainen vaalitulos ennustaa vaikeita hallitusneuvotteluja, sillä yksikään puolue ei saanut selkeää mandaattia kansalta. Kolme suurinta puoluetta päätyivät loppujen lopuksi hyvin tasaiseen tilanteeseen, jossa demarit kuitenkin yhden paikan enemmän saaneena on kuskin paikalla, kun hallitusta aletaan kasaamaan. Itsestään selviä yhteistyökumppaneita tulevaan hallitukseen ovat niin ikään vaalivoiton napanneet vihreät ja vasemmistoliitto, jotka jakavat pitkälti samoja arvoja kuin demarit. Sitten tuleekin se hallitusneuvotteluiden suurin kysymys; kokoomus vai keskusta eli palataanko Suomessa sinipunaan vai punamultaan? Itse arvelen todennäköisemmän hallituskumppanin löytyvän kokoomuksesta, sillä uskon, että keskusta on saanut tarpeekseen hallitusvastuusta ja se haluaa pikaisesti päästä oppositioon nuolemaan haavojaan ja nostamaan kannatustaan. Varmaa on myös se, ettei kokoomus halua hallitukseen, jossa se on ainoa porvaripuolue. Siksi mukaan haalitaan vielä joko kristilliset ja/tai Rkp, jolloin hallituksen paikkaluku eduskunnassa olisi reippaasti yli 120 eli saataisiin aikaan riittävän vahva hallitus.

Kun ajatellaan vaalien voittajia, on vaikea sivuuttaa perussuomalaisia. Persut haluaisivat kyllä hallitukseen, mutta kovin epätodennäköiseltä se näyttää. Tuleva pääministeri(?) Antti Rinne on jo ehtinyt toistella useampaan otteeseen, etteivät hänen ja Jussi Halla-ahon arvot kohtaa, joten persut hyvin todennäköisesti ovat hallituksesta ulkona. Sehän tarkoittaa sitä, että perussuomalaiset pääsevät seuraavat neljä vuotta kasvattamaan suosiotaan oppositioon ja vuoden 2023 vaaleissa se tuleekin olemaan todennäköisesti suurin puolue. Eli jättämällä nyt persut pois hallituksesta, demarit kasaavat itselleen ongelmia neljän vuoden päähän. Suo siellä, vetelä täällä.

Mediassa on myös mietitty sitä, onko Rinteestä pääministeriksi. Mikä on miehen kunto alkuvuoden kovan sairastelun jäljiltä? Riittääkö Rinteen kieltämättä hieman puutteellinen ulosanti pääministerin vaativassa ja kovapaineisessa työssä? Monesta suusta, myös demareiden, on todettu, että palatessaan sairaslomalta, Rinne käytännössä romahdutti demareiden gallup-etumatkan muutamassa viikossa televisioesiintymisillään, jotka eivät antaneet kovin vahvaa kuvaa Rinteestä. Ulosanti tökki ja miehestä jäi jotenkin hapuileva ja jopa ärtynyt kuva. Tätä ei parantanut sairastelun vuoksi hieman riutunut olemus. Vinkkini demareille onkin, että Rinteestä tulee hankkiutua nopeasti eroon. Demarit tarvitsee vallassa pysyäkseen nykyaikaisen puolueenjohtajan, jonka prototyyppejä kyllä löytyy muutama jo varapuheenjohtajista. Vaaleissakin nähtiin, ettei puheenjohtaja kerännyt lähellekään sitä puolueen isointa äänipottia. Pääministerinä Rinne tulee olemaan ”sitting duck” eli kovin helppo maalitaulu arvostelijoille. Möläytyksiä ja epäselviä lausuntoja on luvassa ja niihin on kovin helppo tarttua.

Hallitus saadaan kyllä varmasti kasaan, siitä ei ole epäilystäkään. Ruotsin kaltaista hallitusfarssia ei meillä tulla näkemään. Mielenkiintoista on sen sijaan nähdä kuinka moni puolue on valmis kääntämään takkinsa hallitukseen päästäkseen. Nyt mitataan sitä, kuinka tärkeitä puolueen omat tavoitteet ja arvot loppujen lopuksi ovat. Mihin hintaan kompromisseja on rakennettava?
Se on kyllä nähty jo aikojen alusta lähtien, että ns. hillotolppa kiinnostaa kaikkia, jopa perussuomalaisia.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Viimeisin YLEn suorittama gallup kertoo meille, että edessämme on todella mielenkiintoiset ja tiukat vaalit. SDP pitää kyselyn mukaan edelleen kärkipaikkaa, mutta senkin kannatus on laskenut alle 20% maagisen rajan. Takana kyttää tiukka kolmikko eli Perussuomalaiset 16,3%, Kokoomus 15,9% ja Keskusta 14,5%, jotka näyttävät kisaavan tiukasti kakkossijasta, sillä erot ovat kyselyn virhemarginaalin 2,3% sisällä. Sen sijaan Vihreät näyttävät pikkuhiljaa putoavan kyydistä. Eikä demareidenkaan voitto kirkossa ole suinkaan kuulutettu, sillä Perussuomalaiset näyttävät olevan juuri nyt kovassa nousussa ja vaikuttaa siltä, että he tarjoavat kansalle selkeästi erilaisen vaihtoehdon muihin puolueisiin verrattuna. Maahanmuutto- ja ilmastokriittiset ovat selkeästi löytäneet kodin Halla-ahon opeista.

Ennakkoäänestys lupaa vilkasta äänestyspäivää sunnuntaille. Ennakkoon äänensä antoi noin 1,5 miljoonaa kansalaista eli 36,1% äänioikeutetuista. Ne ketkä eivät ennakkoon äänestäneet seurannevat tarkasti mm. television vaalipaneleita. Ainakin itse aion niin tehdä, sillä itsellänikin äänestäminen jäi sunnuntaille.

Niinpä eilen illalla seurasin MTV3:n keskustelua, jossa mukana olivat puolueiden puheenjohtajat. Olin tyrmistynyt, sillä harvoin näkee noin huonosti toteutettua keskustelua. Puoluejohtajat puhuivat ja huusivat toistensa päälle niin, ettei vastauksista saanut mitään tolkkua. Juontajat kysyivät kyllä hyviä kysymyksiä, mutta eivät malttaneet kuunnella vastausta kymmentä sekuntia kauempaa. Ymmärrän kyllä, ettei poliittista jargonia kukaan jaksa loputtomiin, mutta kaikkiin kysymyksiin ei vain voi vastata parilla sanalla, sillä monet kysymykset ovat erittäin monisyisiä ja vaativat myös hieman taustoittamista.

Niinpä tulinkin siihen johtopäätökseen, että luen mielummin netistä ja lehdistä ehdokkaiden mielipiteitä ja näkökantoja, kuin katson televisiosta näitä yhteisiä vaalipaneeleja, joissa kilpaa huutavat puoluejohtajat yrittävät parhaimpansa mukaan kampittaa naapuria. Toinen hyvä vaihtoehto on katsoa YLE Areenasta kaikkien puoluejohtajien tentit, joissa he saivat kertoa omista ja puolueensa linjauksista ihan rauhassa. Sillä vaikka kuinka vaaleissa äänestetäänkin henkilöä, tulee aina muistaa, että loppujen lopuksi ääni menee puolueelle ja kansanedustaja äänestää aina puolueen johdon tahdon mukaisesti. Muistakaa äänestää, sillä nyt jos koskaan, jokainen ääni ratkaisee!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Rakentamista pidetään yleisesti hyvänä merkkinä kaupungin talouden voimasta ja elinvoimaisuudesta. Kaupunki on viriili ja vetovoimainen, kun joka puolella kaupunkia rakennetaan. Tämä on varmasti osaltaan oikea kuva, mutta hopeareunuksen takaa pilkottaa muutama kysymys ja uhkakuva.

Tällä viikolla Helsingin Sanomien haastattelussa Vuokraturvan Timo Metsola varoitti kohtaanto-ongelmasta keskisuurten kaupunkien asuntomarkkinoilla. Liian reipas rakentaminen saattaa vetää rattaat jumiin perusteellisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että useissa keskisuurissa kaupungeissa asuntojen tarjonta ei kohtaa asuntojen kysyntää. Paikoitellen uudistuotanto synnyttää asunnoista jopa suoranaista ylitarjontaa. Ylitarjonnan ja muuttotappion yhteisvaikutus voi syöstä asuntojen hinnat pysyvään laskuun keskisuurissa kaupungeissa. Näin voi käydä myös myös Lahdessa, sillä kaupungin muuttovoitto on loppujen lopuksi aika pientä verrattuna suuriin kasvukeskuksiin kuten esimerkiksi pääkaupunkiseutu, Tampere ja Turku. Myös Metsola mainitsee haastattelussa Lahden yhtenä esimerkkinä isoista kaupungeista, joissa kehitys on huolestuttavaa.

Vuosina 2013-2017 Lahden väkiluku kasvoi noin 1 500 asukkaalla. Suurin syy väestönlisäykseen oli vuonna 2105 tapahtunut iso maahanmuutto, joka toi kaupunkiin lähes 1 550 asukasta lisää. Muuten Lahden muuttovoitto on vuosittain marginaalista, eikä millään tavoin korreloi sen hurjan rakentamistornadon kanssa, joka kaupungissa tällä hetkellä riehuu. Juuri tällä hetkelläkin radanvarresta puretaan vanhaa Starkkia ja pääpostia, joiden tilalle on suunniteltu satoja asuntoja. Ranta-Kartanon rakentaminen on aloitettu jne. Silti meillä on tällä hetkellä Lahdessa myynnissä yli 1500 asuntoa plus satoja vapaita vuokra-asuntoja.

Herääkin kysymys, kenelle Lahdessa asuntoja oikein rakennetaan? Onko asuntojen rakentaminen räikeästi ylimitoitettu kaupungin tarpeisiin vai perustuuko tarve johonkin tutkimukseen Lahden vetovoimasta? Vai onko takana vain Lahden kaupungin uusi strategia, jossa sokeasti uskotaan kaupungissa asuvan vuonna 2030 peräti 150 000 asukasta. Siis 11 vuodessa saisimme 30 000 uutta asukasta?? 1975 jälkeen Lahden väkiluku on kasvanut vain 10 000 uudella asukkaalla, jos ei lasketa mukaan Nastolan liittämisen tuomaa lisäystä asukasmäärään. Eli viimeisten 45 vuoden aikana Lahti on kasvattanut väkimääräänsä vain 10 000 ja nyt uskotaan 11 vuodessa kasvun olevan 30 000 asukasta? Saatan olla inhorealisti, mutta kyllähän tuo kaupungin strategia kuulostaa enemmän sadulta ja toiveajattelulta kuin realistiselta tavoitteelta. Uusi yliopistoko tuo kaikki nuo uudet asukkaat vaiko Lahden ympäristökaupungin maine? Tuskinpa.

Tällä rakentamistahdilla päädymme Lahdessa Timo Metsolan luomaan uhkakuvaan asuntojen hintojen nopeasta laskusta ennen kuin ehdimme kissaa sanomaan. Käytännössä asuntojen hinnat ovat jo nyt Lahdessa laskussa eli tämä ei ole enää edes mikään uhkakuva, vaan kehitys on jo nyt selkeästi nähtävissä. Pian meillä on käsissämme suuri asuntokupla ja voimme vain odottaa milloin se lopullisesti puhkeaa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Eduskuntavaalit ovat jo ovella ja moni miettii kuumeisesti ketä äänestäisi vai äänestäisikö lainkaan? Paljon näkee sosiaalisessa mediassa kommentteja, joissa kerrotaan, ettei omaa ehdokasta ole vielä löytynyt tai että luotto politiikkaan on mennyt ja on aivan sama ketä äänestää, kun kaikki kuitenkin valehtelevat ja ajavat vain omaa etuaan. Äänestämättä jättämistä voi pitää jonkinasteisena protestina, mutta oikeastihan se ei vie mitään asiaa eteenpäin. Miten voi vaatia, että minun asiaani joku veisi eteenpäin, jos en anna ääntäni kellekään? Äänestäminen vapaassa vaaleissa on oikeus, jollaista ei joka maassa ole. Turha itkeä lopputulosta, jos itse ei ole käynyt edes äänestämässä.

Nukkuvien puolue on toistuvasti kaikissa vaaleissa se suurin. Esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa äänestysprosentti oli nippa nappa yli 70 %. Tämä tarkoitti sitä, että äänestämättä jätti peräti 1 481 402 äänestysikäistä ihmistä. Kyllä, liki 1,5, miljoonaa äänioikeutettua!

Luvun suuruuden ymmärtää paremmin, kun vertaa sitä puolueiden saamiin äänimääriin vuonna 2015. Kolme suurinta puoluetta vuonna 2015 (keskusta, persut ja kokoomus) keräsivät yhteensä 1,7 miljoonaa ääntä eli siis vain hieman enemmän kuin tuo nukkuvien puolue. Virallisissa luvuissa vaalit voittaneen Keskustan kannatus ilmoitettiin olevan 21,1%. Jos luvut suhteutetaan kaikkiin äänioikeutettuihin (mukana myös nukkuvien puolue), olisi Suomen suurimmaksi puolueeksi leivotun Keskustan kannatus ollut niinkin alhainen kuin 14%. Tämä osoittaa selvästi sen, kuinka pienellä mandaatilla puolueet hallituksessa loppujen lopuksi operoivat. Toisaalta ei se ole puolueiden vika, että 1,5 miljoonaa suomalaista ei käytä äänestysoikeuttaan.

Oma tarinansa ovat sitten ne protestiäänet. Liki 17 000 äänestäjää jaksoi viime vaaleissa kyllä uurnille asti, mutta jätti hylätyn äänen eli toisin sanoen piirsi sen kirkkoveneen tai jonkun muun hyvän vitsin äänestyslippuunsa. Kyllä varmasti on äänestyskopissa naurattanut…

Monet jättävät äänestämättä myös sen vuoksi, etteivät vain jaksa lähteä äänestyspaikalle varsinaisena äänestyspäivänä. On kaikenlaista kiiirettä, saunavuoroa ja se kuuluisa kana tietenkin uunissa. Toisaalta ennakkoäänensä voi antaa helposti vaikka kauppareissulla, silloin kun se itselle parhaiten sopii, sillä ennakkoäänestys kestää seitsemän päivää ja äänestyspaikkoja löytyy kirjastoista ja suurimmista kaupoista.

Voi olla, että monen mielestä nykyinen äänestyssysteemi on jo vanhanaikainen. Valtiovalta voisikin jatkossa rohkeasti alkaa kehittämään meille luotettavaa nettiäänestysmahdollisuutta, jolla nostettaisiin äänestysprosenttia merkittävästi. Lisäksi ääntenlaskenta nopeutuisi huimasti. Kenenkään ei tarvitsisi lähteä kotoaan erikseen äänestämään, vaan äänensä voisi antaa kotoaan tai älypuhelimella vaikka keskellä yötä, jos siltä tuntuu. Tosin äänten hakkeroinnin mahdollisuus kasvaisi merkittävästi, sillä aukottoman nettiäänestyssysteemin rakentaminen voi olla vielä liian hankalaa.

Älä sinä jätä käyttämättä mahdollisuutta vaikuttaa, vaan käy äänestämässä. Tutkimalla eri medioiden vaalikoneita saa jo aika hyvän kuvan itselleen sopivista ehdokkaista. Toinen hyvä neuvo on etsiä ehdokas, joka on samassa elämäntilanteessa kuin sinä. Ennakkoäänestys alkaa jo ensi keskiviikkona, joten vaaliuurnille mars!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi