Arkistot: Pääkirjoitukset

Tiistai-iltana TV 2:lla vietettiin känni-iltaa. Usean tunnin keskustelussa käytiin läpi mm. baarien aukioloajat, olutmainonta, kakkosolut ja julkijuopottelu. Sisäministeri Räsänen lupaili joitakin toimia jo tämän hallituskauden aikana, joilla alkoholin kulutusta saataisiin vähennettyä. Lähinnä toteutumista lienee jonkinlaiset lisärajoitukset alkoholimainontaan.

Keskustelussa kuultiin monenlaisia mielipiteitä, niin tiukemman kuin liberaalimmankin linjan puolesta. Kaikki suomalaisethan osaavat omasta mielestään ottaa viinaa oikein, ongelmia on lähinnä niillä muilla. Sen tähden Räsäsen ehdottamat toimet tuntuvatkin useimmista meistä turhankin holhoavilta. ”Mitä se Räsäselle kuuluu, jos minä otan muutaman oluen silloin tällöin tai vetäsen viikonloppukännin, jos siltä tuntuu?”, moni varmasti kyselee. Holhoaminen ei ole kivaa, eihän?

Ehkäpä olisi kuitenkin hyvä kurkata myös se kolikon toinen, synkempi puoli eli mietitäänpä hetki mitä vaikutuksia alkoholilla on kansanterveydelle.
Suomessa alkoholin käytöstä johtuvia kuolemia on vuosittain n. 3000 ja alkoholiin liittyviä tapaturma- ja väkivaltakuolemia on n. 1000. Alkoholisyyt ovat olleet vuodesta 2005 työikäisten (15-64 -vuotiaiden) yleisin kuolemansyy. Alkoholi aiheuttaa onnettomuus-, väkivalta-, terveys- ja sosiaalikustannuksia ja -haittoja. mm. alkoholisidonnaisten henkirikosten osuus kaikista henkirikoksista on 80 %. Suurkuluttajia Suomessa arvioidaan olevan noin 300 000 – 600 000.

Vuonna 2010 alkoholijuomien kokonaiskulutus oli 44 miljoonaa litraa sataprosenttisena alkoholina, mikä asukaslukuun suhteutettuna on noin 10 litraa/henkilö. Vuonna 2009 kuluttajat käyttivät kotimaassa alkoholiostoihin 4,3 miljardia euroa. Asukasta kohden laskettuna alkoholia hankittiin 809 eurolla. Valtion saamat verotulot arvonlisävero mukaan luettuna olivat 2 miljardia euroa.
Päihdetilastollisen vuosikirjan mukaan alkoholinkäyttö aiheutti 0,8 – 1,0 miljardin euron välittömät kustannukset ja 3,3 – 6,3 miljardin euron välilliset kustannukset vuonna 2008. Yli kolmannes välittömistä kustannuksista aiheutui järjestyksen ylläpidosta. Terveydenhuollon osuus oli reilu viidennes.

Näitä lukuja tutkiessa ymmärtää kohtuu hyvin, miksi valtio haluaa edes jollain tasolla hallita suomalaisten juomista. Kalliiksihan se juominen yhteiskunnalle tulee…

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Nastolassa ja Iitissä tuntuu asuvan fiksuja kunnanisiä ja päättäjiä. Vuosikausia suunnitteilla ollut valtatie 12 parannus välillä Lahti-Kouvola nytkähti eteenpäin, kun Kymenlaaksossa tajusivat tehdä vaihtoehtoisen ja halvemman tiesuunnitelman. Näin tien hintaa saatiin pudotettua 176 miljoonasta eurosta 96 miljoonaan. Pudotusta hintaan saatiin huimat 80 miljoonaa euroa.

Nastolassa ja Iitissä oli otettu vinkistä vaari, kun liikenneministeri Merja Kyllönen taannoin kehotti tekemään vaihtoehtoisia ja nimenomaan halvempia tiesuunnitelmia. Sama toive halvempien ratkaisujen etsimisestä löytyy myös liikennepoliittisen selonteon loppupäätelmistä.
Voin hyvin kuvitella, että liikenneministeriössä katsotaan nyt Lahti-Kouvola välisen tien suunnitelmia ihan uudella innolla, kun hinta on edes jollain tavoin järjellisissä mitoissa.

Outoa sen sijaan on, etteivät Lahden päättäjät ole kiinnostuneet halvemmasta ratkaisusta, kun puhutaan VT 12 eteläisestä ohitiestä, vaan ajavat superkallista Launeen linjausta kuin käärmettä pyssyyn. Launeen linjauksen hintahan on noin 180 miljoonaa, kun taas Renkomäen vaihtoehto olisi ehkä jopa noin 100 miljoonaa euroa halvempi. Nyt kannattaisi ottaa härkää sarvista ja tehdä pikaisesti vaihtoehtoinen suunnitelma Renkomäen linjauksesta liikenneministeriölle. Olen varma, että ministeriössä oltaisiin huomattavasti kiinnostuneempia eteläisestä ohitiestä, kun hinta olisi edes järjellisellä tasolla.

Voihan tietysti olla, että Lahden päättäjät ovat puupäisempiä kuin päättäjät Nastolassa ja Iitissä ja pitäytyvät hamaan tappiin asti Launeen linjauksessa, vaikka rahaa olisi helpommin saatavissa halvempaan Renkomäen ratkaisuun. Ehkäpä kyse onkin vain omien kasvojen säilyttämisestä ja siitä ettei voida myöntää, että ollaan oltu väärässä?

Puheet siitä, että Renkomäen linjaus ei vähennä liikennettä tarpeeksi vanhalla valtatiellä on höpö höpö-juttuja. Edes Launeen linjaus ei tulisi vähentämään liikennettä välillä Hollola-Lahti vai luuletteko, että hollolalaiset kulkisivat Lahteen töihin Launeen kautta?
Tärkeintä olisi saada rekkaliikenne ja kaupungin ohittava liikenne pois keskustasta. Oli uusi linjaus kumpi tahansa, tosiasia on, että vanha vt12 tulee pysymään jatkossakin lahtelaisten ja hollolalaisten välisenä kulkuväylänä.

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Vanha sanonta ”Rahalla saa ja hevosella pääsee” näyttää pitävän tänä päivänä hyvin kutinsa. Allaolevat otteet ovat lainauksia Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen nettisivuilta:

”Rikkaiden ja köyhien suomalaisten elinajan erot ovat kasvaneet selvästi enemmän kuin koulutusryhmien tai ammattiin perustuvien sosiaaliryhmien väliset erot. Näin toteaa väitöskirjaansa valmisteleva projektitutkija, VTM Lasse Tarkiainen Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitokselta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hyvätuloinen 35-vuotias suomalainen nainen elää keskimäärin 86,2-vuotiaaksi ja hyvätuloinen mies 82,0-vuotiaaksi. Sen sijaan köyhimpien 35-vuotiaiden suomalaisnaisten elinajanodote on 79,4 vuotta ja köyhimpien miesten 69,5 vuotta.
Sekä miehillä että naisilla keskeiset elinajanodotetta lyhentävät kuolemansyyt alimmassa tuloluokassa liittyivät alkoholiin.”

”Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton tutkimuksesta käy ilmi, että jopa puoli miljoonaa suomalaista voi huonosti. Kaikkein vaikeimmassa tilanteessa on noin 70 000 ihmistä. Huonoimmaksi tilanteensa kokivat yksinäiset työttömät. Työttömyys romahduttaa tulot, joita on vaikea saada riittämään edes lääkärillä käymiseen. Muutaman kympin maksu on suuri, kun ei ole muutamaa kymppiä. Väestöerot terveydessä kasvavat ja sen myötä erot eliniän odotteessa.”

”Perheen köyhyys vaikeuttaa lapsen mahdollisuuksia osallistua elinpiirinsä tavanomaisiin toimintoihin ja valintoihin. Vanhemmille taloudellinen tilanne aiheuttaa usein stressiä jokapäiväisestä selviytymisestä. Se voi helposti johtaa uupumuksen ja masennuksen kierteeseen.
Näyttää myös siltä, että vanhemmat, jotka eivät ole kokeneet riittävää huolenpitoa lapsena, eivät välttämättä kykene sitä tarjoamaan omillekaan lapsilleen.”

Näin siis ovat asiat mallillaan Hyvinvointi-Suomessa vuonna 2012…

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Pakollisen pienen takatalven jälkeen vihdoinkin lumet ovat sulaneet ja leskenlehdetkin ilmestyneet ojanpientareille.
Viimeistään nyt on hyvä hetki kaivaa vanha kunnon polkupyörä varastosta, rasvata ketjut, pumpata kumit ja alkaa kulkemaan työmatkat pyörällä.

Taajamissa polkupyörän on todettu olevan nopein kulkuväline alle seitsemän kilometrin matkoilla, joten on turhaa yrittää vedota kiireeseen, jos työmatka on tuo alle 7 kilometriä. Työmatkojen kulkeminen polkupyörällä on mitä parhainta hyötyliikuntaa ja mikä parasta, ei tarvitse istuskella tuskastuneena auton ratissa aamuruuhkassa. Yksi pyöräilyn eduista on tietenkin sen edullisuus, sillä näillä bensan hinnoilla säästö kuukaudessa on jo merkittävä, puhumattakaan siitä, että samalla vähennetään ympäristön päästöjä ja melua. Eikä huono ajatus ole sekään, että samalla oma kunto nousee ja mieli reipastuu.

Vanhemmat voisivat opettaa myös lapsilleen kävelyn ja pyöräilyn merkitystä, sillä lapset ja nuoret ovat tänä päivänä yllättävän huonokuntoisia, koska vanhemmilla tuntuu olevan tapana kuskata lapsiaan joka paikkaan autolla. Ei lapsi siitä mene rikki, että kävelisi tai pyöräilisi edes koulumatkat. Tehtiinhän niin ennenkin. Liikkumalla luodaan lapsen vahva pohjakunto, jolla on tärkeä merkitys iän karttuessa.

Viestit mm. kouluista ja puolustusvoimista kertovat tätä samaa. Eräskin viisikymppinen naisopettaja ihmetteli miten hän voi olla selvästi paremmassa kunnossa kuin moni 12-vuotias koululainen, joka kipeytyy pienemmästäkin liikunnasta. Ennen armeijassa löytyi joukkueesta yksi kaveri, joka ei saanut vedettyä yhtään leukaa kuntotestissä. Tänä päivänä homma on kääntynyt niin, että joukkueesta ehkä yksi pystyy vetämään leukoja, muiden tyytyessä pullan syöntiin ja tietokoneella pelaamiseen.

Nyt siis pyörät esiin, niin vanhemmat kuin lapsetkin.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Perussuomalaiset jaksavat edelleen hämmästyttää epäkorrekteilla lausunnoillaan ja blogikirjoituksillaan.

Tällä kertaa myrskyn silmään on joutunut kansanedustaja James Hirvisaaren eduskunta-avustaja Helena Eronen, joka ehdotti Suomessa oleville ulkomaalaisille hihamerkkejä poliisin työn helpottamiseksi. ”Jos jokainen ulkomaalainen velvoitettaisiin pitämään taustastaan kertovaa hihamerkkiä, niin poliisi näkisi heti ekalla vilkaisulla, että ”ahaa, tuo on muslimi Somaliasta” tai ”ahaa, tuo on kerjäläinen Romaniasta”, Eronen kirjoitti blogissaan.

Varmasti Eronen yritti olla kuolettavan hauska tai ainakin toivon niin, sillä jos blogi on kirjoitettu edes osaksi tosissaan, on syytä olla huolissaan Erosen puolesta. Kyseiset hihamerkithän olivat kovassa käytössä 30- ja 40-lukujen aikana Natsi-Saksassa tunnetuin seurauksin ja uskon Erosenkin sen myös tietävän.

Erosen pomon eli Hirvisaaren mielestä ulkomaalaisten hihamerkit oli hyväntahtoista ja hauskaa pakinointia, sen sijaan Eronen itse myöntää, että kirjoitus oli överivitsi, joka meni överiksi. No niin meni ja hyvä, että Eronen sen itsekin tajuaa. Vitsit ovat kivoja, mutta väärässä paikassa väärään aikaan esitettyinä ne saattavat nousta kovin outoon valoon.

Ikävää sen sijaan on, että kansanedustaja Hirvisaari on sitä mieltä, että mitä tahansa voi kirjoittaa, mutta mistään ei pidä ottaa vastuuta. Riittää, että syyttää kaikesta kohusta mediaa ja toteaa asian olleen vitsi. Ei näin James, ei todellakaan.

Vieno toiveeni onkin, että nämä uudet perussuomalaiset kansanedustajat ottaisivat virkansa tosissaan ja alkaisivat käyttäytyä kuin aikuiset ihmiset. Uskottavuus on asia, joka pitää ansaita. Sen voi myös menettää ja sen takaisin saaminen onkin sitten paljon vaikeampaa.

Soinin tulisi komentaa koko puolue nyt pikaisesti ”Miten käyttäydyn mediassa”-kurssille, muuten voimme odotellakin jo seuraavaa persumöläytystä saapuvaksi lehtien etusivuille.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahtelainen jääkiekkojoukkue SM-liigan finaaleissa. Kuuulostaa unelta, mutta totta se on.
Pitkin kautta on Lahtea mainostettu mediassa sloganilla ” Lahti, kiekkokaupunki”. Jossain vaiheessa kautta mainos tuntui hieman yliampuvalta, varsinkin, kun mainoksessa mainittiin Lahden olevan kiekkokaupunki jo vuodesta 1891.
Kyseinen vuosihan on Pelicansin kantaisän Viipurin Reippaan perustamisvuosi ja jostain syystä myös Viipurin Reippaan jääkiekkomestaruuden vuoksi Lahden jäähallin katossa riippuu mestaruusviiri vuodelta 1928.

Pelicansin menestyksellä on paljon positiivisiä vaikutuksia koko kaupungille ja sen asukkaille, onhan kyseessä Suomen suosituin ja seuratuin urheilulaji. Lahden kaupunginisät voivat lähettää ison kiitoksen Pelicansille loistavasta Lahti-propagandasta, sillä vastaavaa positiivista julkisuutta Lahti ei ostamalla saisi. Ei vaikka palkattaisiin kymmenen konsulttia suunnittelemaan Lahden imagoa ja näkyvyyttä.

Pelicans on noussut mediaseksikkyydessä aivan HIFK:n ja Jokereiden kantaan ja nyt kun pääkaupunkialueen seurat ovat pudonneet, voi Pelicans ja Lahti paistatella julkisuuden valokeilassa. Lahti on kiekkokaupunki-slogan on tänään totta ja se näkyy ja kuuluu myös lahtelaisten ihmisten keskusteluissa turuilla ja toreilla. Pelicans on nyt meidän kaikkien lahtelaisten joukkue.

Maanantaina turkoosia päälle, kun kiekko putoaa ensimmäisessä finaalissa jäähän Lahden Isku Areenassa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Ex-valtiovarainministeri Iiro Viinanen suomi lahtelaisia päättäjiä mielipidekirjoituksessaan tällä viikolla ESS:n palstoilla. Viinasen mielestä Lahti on saanut eripuraisen kaupungin maineen, eikä täällä osata puhaltaa yhteen hiileen. Esimerkiksi hän kaivoi mm. toriparkin, Teivaan hotellihankkeen, eteläisen ohitien, Aleksin kävelykadun ym. ja kyllähän nuo edellämainitut kysymykset ovat lahtelaisia jo vuosia jakaneetkin.

Onko se sitten huono asia, että asioista keskustellaan? Ei tietenkään, sillä tavallahan demokratia juuri toteutuu. Kysymys onkin enemmän siitä, että kaupungin asukkaat eivät tunnu sulattavan ratkaisuja, joita päättäjät tekevät. Silloin kun kaupungin koulut ja päiväkodit homehtuvat ja vanhustenhuolto ei toimi, ei tärkein asia voi olla autojen parkkipaikka torin alle tai pari sataa miljoonaa maksava läpitie tiheästi asutun kaupunginosan läpi.
Ikäänkuin päättäjät eivät eläisi tässä maailmassa, vaan jossain fantasia-Lahdessa, jossa bisnes kukoistaa ja asukkaiden mielipiteet ja ongelmat voidaan lakaista maton alle.

Lahtelaisten päättäjien ykköshuolenaihe tulisi ehdottomasti olla lahtelaisten hyvinvointi. Onneksi valtuustosta löytyy niitäkin henkilöitä, jotka oikeasti välittävät lahtelaisista ihmisistä, siis silloinkin, kun vaalit eivät ole ovella. Varmasti eripuraa syntyy, kun vastakkain on kaksi näin erilaista arvomaailmaa. Jostain pitäisi kuitenkin tasapaino bisneksen ja asukkaiden hyvinvoinnin välille löytyä.

Vaikeaa, muttei mahdotonta. Sen se kuitenkin vaatii, että edes joskus joku poliitikko myöntää olleensa edes jossain asiassa väärässä. Muuten junnataan asemasodassa vielä pitkään.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Launeen omakotiyhdistyksen järjestämämä keskustelutilaisuus liittyen valtatie 12 linjauksiin oli menestys. Paikalla oli satapäinen kuulijajoukko sekä arvovaltaisia puhujia. Tilaisuuden ajatuksena oli saada lisätietoa siitä, vieläkö Launeen linjaus voidaan vaihtaa puolet halvempaan Renkomäen linjaukseen. Lisäpontta tähän antoi se tosiseikka, ettei valtio myöntänyt rahaa ohitiehankkeeseen, joten seuraavaa hakukertaa on odotettava kolme vuotta. Lisäksi liikenneministeri Kyllösen lausunto lehdessämme, ettei mikään hanke ole hakattu kiveen ja uusia, halvempia malleja on etsittävä, antoi toivoa Renkomäen linjauksen kannattajille.

Illan puheenvuoroissa tuli hyvin esille se, miten Launeen linjaus saatiin valtuustossa läpi vuonna 2006. Valtuusto oli äänestänyt jo kolme kertaa (!) Renkomäen linjauksen puolesta, mutta se ei jostain kumman syystä kelvannut tietyille tahoille, vaan hanke oli saatava vielä kerran äänestykseen. Varavaltuutettujen avulla lopulta Launeen linjaus manipuloitiin voittajaksi yhdellä äänellä ja sen jälkeen hanke vietiin kiireellä eteenpäin ympäristöministeriöön. Onko tämä sitä lahtelaista demokratiaa, josta mm. Ilkka Viljanen suureen ääneen mielipidepalstoilla kertoo? Eli äänestetään niin kauan, kunnes saadaan itselle sopiva lopputulos? Vaikuttaa lähinnä ylimieliseltä oman edun tavoittelulta.

Ikävä kyllä maakunnan ykköslehti on lähtenyt tälle samalle ylimieliselle linjalle keskiviikkoisessa pääkirjoituksessaan. Renkomäen linjausta kun lehden mukaan kannattavat vain paikallinen omakotiyhdistys ja muutama takarivin kuntapoliitikko. Ei siis kukaan oikeasti merkittävä henkilö. Lisäksi tuodaan esille se, että Launeen linjausta kannattavat ”merkittävät lahtelaiset henkilöt” eli Lahden kuka kukin on-lista. Eikö meillä tavallisilla lahtelaisilla saa olla mielipidettä ja montaako tavallisen ihmisen ääntä vastaa yhden merkittävän henkilön ääni?

Näiden ylimielisten lausuntojen jälkeen kannattaa muistaa, että merkittäväksi nämä henkilöt on suurelta osin tehnyt se, että heidät on tavallinen kansa äänestänyt luottamustoimeensa. Se tavallinen ja tyhmä kansa voi jatkossa äänestää myös toisin…
Kunnallisvaalit ovat syksyllä ja silloin on syytä tarkkaan katsoa, ketkä ehdokkaista ovat valmiita etsimään halvempia ratkaisuja tähän Suomen kalleimpaan ohitiehankkeeseen. Olen varma, että rahat tiehen on saatavilla, kunhan suunnitelma on jollain tapaa edes realistinen.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kun on tämän viikon aikana seurannut mediasta puolustusministeri Stefan Wallinin kujanjuoksua Dragsvik-kohussa kaikkine ”absoluuttisine faktoineen”, ei voi kuin ihmetellä. Ihmetellä siis sitä, mitä kaikkea pajunköyttä meille päättäjien toimesta oikein syötetään ja sitä, ettei ole olemassa mitään syytä, joka saisi vallankahvasta tiukasti kahdella kädellä roikkuvan poliitikon myöntämään, että on valehdellut, saati siten, että myöntäisi erheensä ja eroasi suoraselkäisesti toimestaan.

Jo peruskoulun yhteiskuntaopin tunnilla opin, ettei ministeriltä vaadita paljon. Perusvaatimuksena on perustuslain 60 § mukaan oltava rehellinen ja taitavaksi tunnettu Suomen kansalainen. Ei mielestäni liikoja pyydetty, mutta Wallinilta tuo rehellisyyskohta ei ole mennyt ihan nappiin. Riittääkö siis, jos on vähän epärehellinen, mutta täyttää kuitenkin nuo muut ylläolevat ehdot?
Wallinin moka on totaalinen, jos hän todellakin on salannut ns. poliittisen ohjauksen Dragsvik-asiassa pääministeriltä ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan istunnossa vai voiko tässä uskoa enää pääministerinkään sanaa? Taitaa Katainenkin jotain salata?

Wallin on samalla tehnyt karhunpalveluksen koko hallitukselle ja tietenkin kaikille suomenruotsalaisille. Kuka jatkossa uskoo ensimmäistäkään hallituksen lausuntoa tai kannanottoa? Tai laajemmin ajatellen, kuka uskoo jatkossa yhdenkään poliitikon sanaan? Sanoja vääntelemällä rimpuillaan vastuusta, kun suoraselkäinen mies ottaisi vinkistä vaarin ja häipyisi takavasemmalle. Toisaalta melkoinen kielitieteilijä saa olla, jos haluaa saada jotain selkoa tämän päivän poliitikkojen jargonista. Selvää kyllä tai ei -vastausta on turha odottaa.

Jupakan yhteydessä suomenruotsalaisista on tehty, kiitos Wallinin, salamyhkäinen etuoikeutettujen salaseura, joiden etuja ei leikata kielipoliitikkaan vedoten. Ikäänkuin ruotsinkielisen vähemmistön ei tarvitsisi osallistua säästötalkoisiin kielensä takia. Heja Stefan! Hurraavat varmasti Wallinin puoluetoveritkin.

Vanha sananlasku ”Valheella on lyhyet jäljet” pätee näköjään vielä, onneksi.
Jatkossa päättäjien olisi syytä kertoa kaikki päätöksiin liittyvät faktat kerralla, jotta tämänkaltaisilta farsseilta säästyttäisiin. Sen verran realisti kuitenkin olen, että eiköhän seuraava poliittinen farssi odottele jo oven takana.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla se sitten alkoi. Ai mikä? No kevät tietenkin. Mahtava auringonpaiste ja nollan yläpuolella pysyttelevä lämpötila on omiaan nostamaan ainakin omia fiiliksiäni pitkän talven jälkeen.

Tuntuu, että koko talvi on ollut täynnä negatiivissävytteistä keskustelua. On puhuttu Kreikan velkaongelmista, Suomen talousvaikeuksista, kuntauudistuksesta, toriparkista, varuskuntien lakkauttamisista, AKT:n riidoista jne…

Tiedä sitten, onko syynä pimeä ja pitkä talvi vai kaivetaanko meillä aina kaikki negatiivinen vain esiin? Sehän se taitaa parhaiten kuitenkin myydä, ainakin jos kysytään iltapäivälehdiltä. Ainoat iloiset asiat, joilla iltapäivälehtiä myydään, ovat Ruotsin kuninkaalliset ja suomalaisten hyvät urheilusuoritukset. No tänä talvena ei ollut edes niitä hyviä urheilusuorituksia. Onneksi sentään prinsessa Victoria kävi synnyttämässä.

Yksi aurinkoinen kevätpäivä saa kuitenkin helposti unohtamaan kaiken negatiivisen ja mieli on yllättävän kevyt ja positiivinen. Tuntee ihan luissa ja ytimissä, kuinka energiataso kropassa nousee. Ongelmat tuntuvat kuin poispyyhityiltä, kun pääsee ulkoilmaan nauttimaan edes hetkeksi lämpimästä kevätauringosta. Ikävä kyllä, eihän ne ongelmat tietenkään mihinkään katoa, mutta ehkäpä positiivinen lähestymistapa madaltaa ns. kipukynnystä.
Nautitaan keväästä ja kestetään myös se todennäköinen takatalvikin.

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi