Kaikki lahtelaisethan tietävät vanhan kaskun, jossa Liipola on Suomen Monaco – ”Eihän siellä kukaan käy töissä eikä kukaan maksa veroja…” Tällä viikolla julkaistu Liipola-tutkimus osoittaa, että kaskun taustalla on olemassa yhteys oikeaan elämään, sillä Liipolan asukkaista yli 30% on työttömiä, kun koko kaupungin vastaava työttömyysluku on 15%. Kaiken lisäksi huolta Liipolassa nostattavat maahanmuuttajat, paikkojen sotkeminen ja rikollisuus.
Toisaalta liipolalaiset ovat kuitenkin tietoisia asuinlähiönsä huonosta maineesta ja se osittain on jopa lisännyt yhteenkuuluvaisuuden tunnetta asukkaiden kesken. Kaikesta negatiivisesta huomiosta huolimatta liipolalaiset ovat nimittäin pääosin tyytyväisiä asuinalueeseensa. He mieltävät Liipolan luonnonympäristön puustoineen ja korkeuseroineen osaksi alueen identiteettiä ja kokevat niiden rakentavan positiivista paikallisväriä. Näin varsinkin varttuneemman väestön keskuudessa.
Liipola-tutkimus maalaileekin Liipolasta tulevaisuudenkuvaa ikäystävällisen asumisen kokeilualueena, jossa ilmainen palvelubussi kuljettaisi ikäihmisiä Liipolanmäeltä ostarille ja sieltä Launeen market-alueelle. Ihmisten houkuttelemisessa Liipolaan yksi tärkeä askel voisi olla omistusasuntojen määrän lisääminen alueella. Nythän alueen asunnoista yli 60 % on vuokra-asuntoja. Joka tapauksessa asukkaiden oma aktiivisuus Liipolan kehittämisessä on ensiarvoisen tärkeää. Eikä kaupunkikaan ole lyönyt rukkasia naulaan Liipolan osalta, sillä uusi, entistä ehompi koulu etenee jo kovaa vauhtia suunnitelmissa.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Marsalkka Mannerheim on vielä yli 60 vuotta kuolemansa jälkeenkin kiitelty ja myös kiistelty hahmo Suomen historiassa. Toisten mielestä vapaussodan sankari, toisten mielestä punaisten lahtaaja. Joka tapauksessa myös Suomen presidentti sodanjälkeisessä Suomessa.
Pääosin uskon Mannerheimin nauttivan Suomessa kuitenkin suurta arvostusta. Ainakin joitakin vuosia sitten, kun nukkeanimaatiossa ”Uralin perhonen” Marskista tehtiin nuorten poikien rakastaja, heräsi hurja vastalauseiden ryöppy.
Tätä taustaa vastaan onkin hieman outoa, että Suomen kansallinen yleisradioyhtiö eli Yle tuottaa Mannerheim-elokuvan, jossa pääroolissa on tummaihoinen näyttelijä ja tapahtumat on siirretty Keniaan. Toisaalta, jos tarkoituksena on ollut saada julkisuutta elokuvalle, niin nyt sitä varmasti riittää.
Uskon että Yle on ottanut tässä harkitun riskin, sillä kaikki on mahdollista julkisen lynkkauksen ja maailman suurimman camp-elokuvan väliltä.
Aikaisemminhan kaiken huomion Mannerheim-elokuvien sarjassa on vienyt Markus Selinin ikuisuusprojekti, johon ollaan upottamassa yli 10 miljoonaa euroa, mutta muuta ei ole saatu aikaiseksi kuin kuvat näyttelijä Mikko Nousiaisesta Mannerheimina.
Samaa tehokeinoa eli tummaihoinen valkoisen roolissa tai päinvastoin on käyttänyt mm. Mel Brooks elokuvassaan Villiä villimpi länsi, mutta se elokuva onkin komedia ja lähtökohdat hieman toiset kuin suomalais-kenialaisessa yhteistyöelokuvassa.
Malttamattomana odotan Mannerheim-elokuvan innoittamana sitä, kun Hollywood tekee elokuvan valkoihoisesta Martin Luther Kingistä ajamassa mustien kansalaisoikeuksia Venäjällä tai tummaihoista George Washingtonia kirjoittamassa itsenäisyysjulistusta Kiinassa.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Lahti on vuosikymmenien varrella profiloitunut kaupungiksi, jossa mitään vanhaa ei osata arvostaa. Vain uusi ja kiiltävä on tarpeeksi hyvää kaupunkikuvastamme vastaaville. Lahdesta on järjestelmällisesti purettu vuosien varrella kaikki hienot vanhat puurakennukset ja tilalle on rakennettu hengettömän oloisia betoni- ja lasipalatseja ja kauppakeskuksia.
Kaupungin viimeisin visio on rakentaa keskustasta olohuone meille lahtelaisille. Ehkäpä ei tarvitsisi rakentaa nyt niin paljon, jos jossain vaiheessa oltaisiin ymmärretty myös säilyttää, edes jotain.
Kaikki jotka ovat käyneet vaikkapa Raumalla tai Porvoossa tietävät mistä puhun. Näissä kaupungeissa on vanha keskusta säilytetty liki sellaisenaan ja tänä päivänä ne ovat juuri näitä kaupunkilaisten olohuoneita, jotka vetävät puoleensa myös turisteja ympäri maailmaa. Näissä vanhoissa keskustoissa asuu aivan erityinen henki. Siinä missä Lahden keskusta henkii ranskalaisia perunoita ja kebabia, henkii Porvoon keskusta isoäidin juuri leivottua lämmintä piirakkaa.
No, Lahdessa on turha enää rypistää, kun on jo laskettu housuun eikä tehtyä tekemättömäksi saa. Tämä kaikki tuli mieleeni, kun luin kaupunginhallituksen maanantaisia päätöksiä. Yhtenä kohtana oli purkuluvan hakeminen niin Lahden urheilutalolle kuin Lähteen päiväkodille (ent. Alilääkärin talo/Launeenk.76). Kaupunginmuseo vastustaa molempien rakennuksen purkamista, mutta tuntien Lahden historian innokkaana vanhan purkajana, molemmat rakennukset tultaneen purkamaan, jotta tilalle saataisiin komeita kerrostaloja. Ainakin urheilutalon kohtalo tuntuu jo sinetöidyltä, päiväkodilla sen sijaan lienee pieni sauma säilyä.
Koskahan Lahdessa opitaan?
päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Tämän kesän yksi puhutuimmista aiheista on ollut varmastikin sää. Parin kuuman ja helteisen kesän jälkeen tuntuu siltä, että olemme palanneet takaisin kylmään Pohjolaan säiden puolesta.
Tämän kesän hellepäivät on laskettavissa melkein yhden käden sormilla, kun esimerkiksi kesällä 2010 Lahtea hemmoteltiin jo pelkästään heinäkuussa peräti 20 päivän yhtämittaisella hellejaksolla. Tänä kesänä sää on ollut lievästi sanoen epävakaa. Välillä on paistanut ja heti perään roiskinut vettä niskaan, lämpötilan seilatessa kahdenkympin molemmin puolin. Toisaalta lomalaiset ovat olleet tasa-arvoisessa asemassa loma-ajankohdasta riippumatta, kun kenellekään ei ole osunut hellejaksoa. Hyvä asia on tietysti se, että eipähän pääse kukaan keulimaan ruokatunnilla mahtavilla lomasäillään.
Makkaramainoksesta tuttu lause ” Tänään ei sada yhtään niin paljon kuin eilen” on ollut tänä kesänä erittäin osuva. Tasan ei käy onnen lahjat, sillä mm.Välimerellä on ”kärvistelty” koko kesä yli +30C asteisessa kelissä. Toisaalta siellä päin ei valtioiden taloudenhoito tunnu luonnistuvan yhtä hienosti kuin meillä täällä.
Tehtäisiinkö vaihtokauppa? Vähän talousosaamista Välimeren maille ja meille vastineeksi lisää hellepäiviä kesäloma-ajalle.
Tosin nyt loman loputtua ei niistä hellepäivistäkään niin väliksi ole ja toisaalta mehän kai loppujen lopuksi kuitenkin maksamme myös Välimeren maiden velat…
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Olen yrittänyt näin loman lähestyessä ladata kesää alkavaksi, mutta tietokoneeni ilmoittaa toistuvasti: Error – summer not available in your country. Iltaisin television metereologit yrittävät vakuuttaa minua ja muitakin huolestuneita siitä, että kyllä ne helteet sieltä vielä tulevat…joskus.
Ainoa pouta mikä on näillä leveysasteilla näkynyt, on ollut television säätieteilijä Pekka Pouta.Ikään kuin tämän kaiken vakuudeksi työhuoneeni ikkunaan hakkaa paraikaa kova raekuuro. Eipä uskoisi, että kesä on nyt siinä pisteessä, että pitäisi jäädä lomalle.
Varmuuden vakuudeksi varasin reissun etelään eli Kroatiaan. Sieltä pitäisi sitten viimeistään ne helteet löytyä. Kunhan ei vaan lentoyhtiö ehdi mennä konkurssiin ennen reissua. Yksi meni jo ja sen mukana iso osa perheemme lomabudjettia. Sitkeänä sissinä varasin uudet lennot, tällä kertaa suomalaiselta lentoyhtiöltä. No, yksi suomalainen lentoyhtiökin meni jo nurin, joten jännittämistä riittää nähtävästi loppuun asti.
Eipä silti vajota totaaliseen epätoivoon. Loma on loma vaikka sää ei suosisikaan. Ladataan akut kunnolla ja palataan työpaikalle taaas kuukauden päästä tarmoa pursuen. Niin ajattelin ainakin itse tehdä. Tai ainakin yritän…
Omalähiö viettää kuukauden loma, joten seuraavan kerran tapaamme elokuun alussa.
Hyvää lomaa!
päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Kilometrien autojonot kiemurtelevat taas Suomen tuhansilla teillä, kun vähintään puoli Suomea siirtyy juhannuksen viettoon mökeilleen järvien rannoille. Meidän suomalaisten juhannustraditiot on imetty jo äidinmaidossa, sillä niin muuttumattomia ne ovat olleet jo vuosikymmeniä. Autojonojen lisäksi juhannustraditioihin kuuluvat oleellisesti mm. uudet perunat sillin kera, kotimaiset mansikat, grillaaminen, juhannuskokko ja tietenkin sauna.
Jotkut ylläpitävät vielä vanhaa perinnettä eli juhannustaikojen tekemistä mm. keräämällä kukkia kedolta tyynyn alle nähdäkseen tulevan puolisonsa unessaan. Monet juhannustaiat tehtiin ainakin alunperin alasti.Tänä päivänä taikojen tekeminen on vähentynyt ja nykyään pellolla vaeltava alaston tyyppi on luultavasti ainoastaan kännissä ja eksyksissä…
Niinpä niin, jotkut kuulemma nauttivat siis myös hieman alkoholia juhannuksen aikana. Hieman yllättäen alkoholin kulutuksessa ryyppyjuhlan maineessa paistatteleva juhannus kuitenkin häviää vielä joululle, joka on sentään juhlista jaloin.
Ikävä kyllä monen päivän viinalla läträäminen aiheuttaa moninkertaisen riskin onnettomuuksien suhteen, niinpä juhannus on ollut perinteisesti kuolemantapausten vuosittainen tilastokärki. Onneksi tänä vuonna järvien vedet ovat sen verran kylmiä, että luultavasti hukkumiskuolemia ei juhannuksena tilastoida normaalia enempää. Kunhan kaikki muistaisivat pitää myös kaverista huolta, vaikka juhlinta kovaa olisikin.
On asialla positiivinen kääntöpuolensakin, sillä rakkautta on ainakin paljon ilmassa. Onhan tunnettua, että maaliskuussa niitetään juhannuksen suursatoa synnytyslaitoksilla ympäri maan. Joku kyynisempi voisi sanoa, että kyse ei ole suuresta määrästä rakkautta, vaan ainoastaan kännisten ihmisten unohtamasta ehkäisystä…
Itse taidan uskoa enemmän juhannustaikoihin, tehdäänhän ne nimenomaan alasti.
Hyvää juhannusta!
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Lahden kaupunginvaltuusto hyväksyi maanantaina niin sanotun palvelukonseptin linjaukset, joiden mukaan palveluita ryhdytään tulevina vuosina järjestämään uudella tavalla tuottavuuden kasvattamiseksi. Palvelukonseptissa hyödynnetään uusien toimintamallien mahdollisuuksia ja
parannetaan kaupungin palvelutoiminnan laatua, kustannustehokkuutta ja vaikuttavuutta. Tämän toteuttaminen lähivuosien taloudellisten resurssien puitteissa edellyttää uusiutumista ja tekemisen tapojen rohkeaa kyseenalaistamista kaupungin kaikissa palveluissa.
Tälläisiä toimia ovat mm. terveyspalveluiden uudistaminen yhdeksi vahvaksi terveysasemaksi ja nykyisiä alueellisia terveysasemia kevyemmiksi lähiklinikoiksi ja uudentyyppisen ja nykyistä kevyemmän kirjastokonseptin toteuttaminen kaupungin alueilla.
Lähikirjastoille moinen konsepti tarkoittaa muuttumista kirjastopisteiksi, joissa nähtävästi lainattavan materiaalin määrä tulee pienemään noin yhteen kolmasosaan nykyisestä sekä aukioloaikojen selkeää supistamista muutamaan tuntiin per päivä.
Kunnilla ei mene hyvin. Säästettävä on ja tässä on sitten Lahden kaupungin vastaus säästöihin. Tai ainakin yksi monista, sillä varmasti lisää säästötoimia on tulossa. Kummastuttaa hieman, että mm. toriparkkiin, matkakeskukseen ja ohitiehen tuntuu kuitenkin edelleen olevan varaa. Kummastuttaa varsinkin silloin, jos uusi palvelukonsepti tarkoittaa palvelujen huonontamista kaupunkilaisilta. Jostain syystä olen hyvin skeptinen, jos suunnitelmassa edes mainitaan ”tuottavuuden kasvattaminen” tai ”kustannustehokkuus”, sillä ikävä kyllä se tuntuu olevan usein se suunnitelman tärkein pointti, vaikka muuta vakuutellaankin. Toivottavasti olen väärässä.
Yleensä, kun tuottavuutta halutaan kasvattaa, tarkoittaa se irtisanomisia ja palvelun heikentymistä. Loppujen lopuksi kyse on tietenkin siitä, minkälaisen kaupungin lahtelaiset päättäjät haluavat. Onko tähtäimessä dynaaminen ja ulospäin upealta näyttävä, mutta kolkko Business City vai asukkaistaan oikeasti välittävä, viihtyisä kaupunki, jossa palvelut pelaavat loistavasti?
Konseptin lopullinen hyvyys tai huonous selviää lähivuosien aikana, kun nähdään mitä se käytännössä tarkoittaa.
päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Suurin osa Etelä-Lahden omakoti- ja asukasyhdistyksistä oli mukana jättämässä viime tiistaina kuntalaisaloitetta kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirralle. Omakotiyhdistysten mukaan Lahden ohitieasiaa tulisi arvioida uudelleen. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että kaupungin tulisi harkita vielä, onko Launeen linjaus todellakin ainoa vaihtoehto ohitielle. Taloudellisesti edullisempi ja ympäristö- ja ihmisystävällisempi Renkomäen linjaus voisi mennä paremmin läpi liikenneministeriössä.
Lahden kaupungin valtuuston puheenjohtaja Ilkka Viljanen on ilmoittanut minulle Renkomäen olevan mahdoton vaihtoehto. Itse en ole nähnyt tai kuullut ensimmäistäkään argumenttia tälle mahdottomuudelle, mutta minulle on onneksi luvattu asiasta jonkinlainen selvitys kaupungin taholta, joten jäämme odottamaan.
Ilmeisesti niin mahdottomasta linjauksesta on kysymys, etteivät kaupungin päättäjät tunnu korviaan letkauttavan omakotiyhdistysten suuntaan. Kuulemma koko keskustan kehittäminen matkakeskuksineen on tästä ohitiestä kiinni. Ihmettelen vain, että miten asiaan vaikuttaa se, onko tie Launeella vai kauempana Renkomäessä. Nähtävästi joillekin kaupparyhmittymille on aikoinaan luvattu, että ohitie tulee kulkemaan Launeen linjauksen mukaisesti ja nyt on lupausten lunastamisen aika.
Lahden kaupunki mainostaa olevansa Green City. Eipä siltä tunnu, kun ehdoin tahdoin päättäjät haluavat tien keskelle asutusta, jossa välittömässä läheisyydessä asuu yli 25 000 ihmistä. En tiedä yhtään Euroopan kaupunkia, jossa ohitie olisi tai sitä edes suunniteltaisiin käytännössä keskelle kaupunkia. Nykyiseltä VT12:ta on matkaa Launeen linjaukselle vaivaiset 1,5 km. Herää kysymys: Onko järkee vai ei?
Syksyn kunnallisvaaleissa ohitieasia saattaa olla hyvinkin merkittävässä asemassa, kun uusia valtuutettuja valitaan. Uusi, ympäristöystävällisempi valtuusto voi kaiken muuttaa, vai voiko?
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Lauantaina kajahtaa taas kouluissa ja muissa oppilaitoksissa vanha kunnon Suvivirsi.
Koulut loppuvat ja lapset ja nuoret pääsevät ansaitusti kesälaitumille, kun pitkä lukukausi saa päätöksensä. Varmasti myös opettajat ovat lomansa ansainneet. Onnekkaimmat pääsevät kesätöihin, toisten loman kuluessa lähinnä lomailun merkeissä.
Tämän vuoden kevätjuhlia varjostaa Hyvinkään ikävä ampumistapaus, joka osoitti jälleen, että vaikka Suomea pidetäänkin maailmalla mallimaana, ei täälläkään kaikilla ole hyvä olla. Osalla meistä on paha olla ja eriasteiset henkiset ongelmat kuten esimerkiksi masennus on lisääntynyt hälyttävästi suomalaisten keskuudessa.
Masennus aiheuttaa yksittäisistä sairauksista eniten työkyvyttömyyttä Suomessa. Sen kansantaloudelliset vaikutukset ovat mittavat. Masennuksen ja muiden henkisten ongelmien tunnistamiseen ja hoitoon tulisikin kiinnittää entistä enemmän huomiota. Tutkimusten mukaan joka viides suomalainen sairastuu jossain elämänsä vaiheessa masennukseen.
Mitä tavallinen suomalainen sitten voisi asian eteen tehdä? Vähemmän lääkkeitä, enemmän kuuntelijoita voisi olla yksi hyvä lähtökohta. Ilmaisia kuuntelijoita ovat ystävät ja läheiset. Tänä päivänä, kun suuri osa nuorista ja vähän vanhemmistakin pitää yhteyttä sosiaalisen median kautta, jää se henkilökohtainen, fyysinen kuunteleminen todella vähäiseksi. Kysellä mitä kaverille kuuluu, miten sillä menee eli välitetään ihan oikeasti ja pidetään kaverista huolta. Ei tyydytä pelkkiin facebookin statuspäivityksiin. Yhteisöllisyyden lisäämiselle yhteiskunnassamme on suuri tarve.
Ikävä kyllä ihan yksinkertaista kaavaa ei taida olla olemassakaan tälläisten hirmutekojen poistamiseksi, sillä ihmismieli on kaiken kaikkiaan hyvin arvaamaton. Kaikesta tästä huolimatta uskoa parempaan huomiseen riittää.
Paljon onnea ylioppilaille ja muille valmistuneille!
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Luin tällä viikolla mielenkiintoisen artikkelin Taloussanomista. Artikkelissa todettiin, ettei Suomi tarvitse uutta Nokiaa, sillä talous kasvaa ja elpyy pitkälti pienten- ja keskisuurten yritysten ansiosta.
Työntekijäpuolen keskusjärjestön SAK:n keräämien tietojen mukaan noin 28 000 suomalaista on saanut tammi-maaliskuun aikana yt-kutsun. Irtisanomisissa suuret yhtiöt ovat olleet asialla. Niiden varjoissa luodaan kuitenkin jatkuvasti uusia työpaikkoja. Pk-yritykset pitävät väkensä ja aikovat palkata lisää, joten niiden osuus työllistäjänä kasvaa koko ajan.
Vuosina 2001-2010 pienten ja keskisuurten yritysten työntekijämäärä kasvoi yli 77 000:lla, mutta suuryritysten väkimäärä pieneni 300:lla. Henkilöstön vähentäminen onkin pienissä yrityksissä paljon harvinaisempaa kuin isoissa. Jos esimerkiksi kymmenen henkilön yrityksestä irtisanotaan yksi tai kaksi henkilöä, kyse on yrityksen pienentämisestä. Siinä menetetään liiketoimintaa ja asiakassuhteita ja leikataan tulevaisuuden kasvumahdollisuuksia.
Määrällisestikin suuryrityksiä on jo nyt vähän. Jos maa-, metsä- ja kalatalous lasketaan mukaan, Suomessa oli vuonna 2010 miltei 320 000 yritystä. Näistä ainoastaan 614 eli 0,2 prosenttia lasketaan suuryrityksiksi.
Yksi pulma pk-yritysten nousuun kuitenkin liittyy. Pienten yritysten toiminta on usein paikallisempaa kuin suurten. Ne työllistävät ja investoivat Suomessa. Juuri tähän yritysten paikallisuuteen liittyykin se yksi selkeä pulma, nimittäin vienti. Suomen kauppatase on heikentynyt jo kymmenen vuotta. Jos yritykset ovat kovin paikallisia, ne törmäävät kotimarkkinoiden ostokykyyn ja raja tulee jossain vaiheessa vastaan. Jo senkin takia myös pk-yritysten tulisi harkita vientitoimia, vaikka nyt kotimarkkinat vetäisivätkin hyvin.
Suositaan jatkossa siis näitä kansantaloudelle tärkeitä kotimaisia pienyrityksiä esim. käymällä McDonalsin sijaan syömässä se hampurilainen vaikkapa lähinakkarilla.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
