Arkistot: Pääkirjoitukset

Niinhän siinä sitten kävi, kuten hieman etukäteen pelkäsinkin. Nukkuvien puolue nappasi kuntavaaleissa suurvoiton, äänestysprosentin ollessa Lahdessa vaivaiset 52,9% Lahdessa näitä onnensa ohi nukkuneita oli peräti 40 038 kappaletta. Oikean mittakaavan tuohon lukuun saa, kun todetaan vaalien voittajan kokoomuksen saaneen Lahdessa 13 143 ääntä eli todella valtava äänireservi jäi käyttämättä näissäkin vaaleissa.

On tietysti selvä, ettei kuntavaalit voi vetää vertoja mediaseksikkyydessä glamouria tihkuvalle presidentinvaalille tai eduskuntavaaleille, joissa sentään on yleensä mukana paljon tuttuja julkkiksia televisiosta tai urheilukentiltä. Kuntavaaleissa on kieltämättä mukana hurjan paljon ehdokkaita ja he ovat usein suurelle yleisölle tuntemattomia, mikä varmasti vaikeuttaa äänestyspäätöksen tekemistä.

Harmi sinänsä, sillä kuntavaalit ovat juuri ne vaalit, joiden tulos eniten vaikuttaa tavallisen matti meikäläisen arkeen ja jos ei oma arki kiinnosta, niin täytyy kyllä ihmetellä mikä sitten kiinnostaa? Ikävän usein ne, jotka eniten nurisevat turuilla ja toreilla kaupungissa tehdyistä linjauksista ja päätöksistä, jättävät äänestämättä. Ei kuulemma kannata äänestää, kun siitä ei ole mitään hyötyä.

Näyttää siltä, että nykyisenlainen äänestystapa on aikansa elänyt. Kehoitankin valtiovaltaa jatkossa rohkeasti kehittämään meille luotettavan nettiäänestysmahdollisuuden, jolla nostettaisiin äänestysprosenttia merkittävästi. Lisäksi ääntenlaskenta nopeutuisi huimasti. Kenenkään ei tarvitsisi lähteä kotoaan erikseen äänestämään, vaan äänensä voisi antaa kotoaan tai älypuhelimella vaikka keskellä yötä, jos siltä tuntuu. Siihen kun lisätään vielä mahdollisuus äänestää facebookissa, twitterissä ja tekstiviestillä, niin johan on meillä pian äänestysprosentit lähellä sataa.

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Sunnuntaina on kuntavaalien varsinainen äänestyspäivä. Kuntavaaleissa valitaan edustajat kaupunginvaltuustoon, joka tekee päätökset meille lahtelaisille elintärkeissä asioissa. Niinpä ei olekaan yhdentekevää, ketkä siellä valtuustossa istuvat.

Kuntauudistus, kunnallisveron korotuspaineet, terveydenhuolto, vanhustenhuolto, koulu- ja päiväkotiasiat, toriparkki, matkakeskus, eteläinen kehätie, keskustan kävelykatusuunnitelmat jne…. Asioita on käsittelyyn jonoksi asti ja kuten tiedetään kaupungin rahat eivät tule riittämään kaikkeen. Ainakin, jos halutaan välttyä lisälainanotolta. Niinpä seuraavalta valtuustolta vaaditaankin erittäin järkevää taloudenpitoa ja asioiden priorisointia.

Koska kaikkeen ei ole tulevaisuudessa varaa, on mietittävä tarkkaan, mikä on Lahden linjaus seuraavat neljä vuotta. Itseasiassa suuret linjat tulisi vetää vähintään 20 vuoden päähän. Satsataanko peruspalveluiden parantamiseen ja asukkaiden hyvinvointiin hoitamalla peruspalvelut niin kiitettävästi, että se huomioitaisiin valtakunnallisestikin ja siten houkuteltaisiin uusia asukkaita vai yritetäänkö tehdä Lahdesta houkutteleva kaupunki uusille asukkaille ja yrityksille rakentamalla mm. kehätie, toriparkki ja kävelykeskusta? Kaikki ovat omalla tahollaan toki kannatettavia suunnitelmia, mutta kaikkeen ei ole varaa. Ainahan voidaan veroäyriä nostaa ja nostetaankin, mutta silti eivät rahat tule riittämään.

Lahdessa ei ole paljon puhuttu kuntauudistuksesta, vaikka hyvin todennäköisesti se seuraavan neljän vuoden sisään tapahtuukin ja uusi valtuusto on tässäkin asiassa avainasemassa. Naapurikunnissa se on ollut vaalien ykkösjuttu. Lahti ei ole helpolla saamassa kavereita kuntauudistuksessa. Jotain täällä tehdään jatkuvasti väärin, kun Lahti ei kumppanina houkuttele.
Siinäpä lisää työsarkaa uudelle valtuustolle. Sunnuntaina äänestämään!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Viime sunnuntaina Omalähiö sai kunnian vastaanottaa Lahden kaupunkikulttuuriseuran myöntämän ”Lahtelainen kaupunkikulttuuriteko 2012” – tunnustuksen. Tunnustus jaetaan vuosittain lahtelaista kaupunkikulttuuria rikastuttaneelle asialle tai henkilölle.
Valintakriteereissä mainitaan mm. Omalähiön ihmisläheinen uutisointi, joka antaa tilaa erilaisille mielipiteille, sekä toiminta alueen kylähengen vahvistajana.

Vaikkei lehteämme tehdäkään palkinnot ja tunnustukset silmissä kiiluen, on aina hienoa saada tunnustusta työstään ihan näin julkisestikin. Itse olen ollut Omalähiön ruorissa vasta liki 4 vuotta, joten suurin kunnia lehden saamasta tunnustuksesta menee eittämättä vanhemmilleni Seppo ja Marja Salomaalle, jotka yhdessä perustivat Omalähiön jo 34 vuotta sitten. Isäni ajatus kaupunginosalehdestä, Etelä-Lahden pikkujättiläisestä, oli vuonna 1978 uusi ja innostava. Vuosien saatossa palo tehdä lehteä ei ole kadonnut, vaan lehtemme on kehittynyt alkuaikojen 4-sivuisesta, neljäpalstaisesta ”mainosläpyskästä” nykypäivän moderneihin mittoihin.

34 vuoden aikana moni paikallislehti on syntynyt ja kuollutkin. Mikä on siis Omalähiön salaisuus?
Luulen, että avainsana on pitkäjänteisyys. Hanskoja ei ole lyöty tiskiin edes vaikeina aikoina, vaikka se olisi voinut olla helpompi ratkaisu kuin jatkaa. Lisäksi alueen omakotiyhdistykset, seurakunta, lukuisat avustajat, kirjoittajat ja lukijamme ovat omalta osaltaan muokanneet lehtemme linjaa ihmisläheiseksi, nimenomaan etelälahtelaisten omaksi lehdeksi. Omalähiö ei ole meille tekijöille pelkkä työpaikka, se on myös elämäntapamme.

Ikävä kyllä, en itse päässyt paikanpäälle vastaanottamaan tunnustusta, joten välitän tässä ja nyt nöyrimmät kiitokseni Lahden kaupunkikulttuuriseuralle näin lehtemme palstalla. Kiitos, tästä on hyvä jatkaa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Yle on viime aikoina ollut harvinaisen paljon kansalaisten hampaissa. Negatiivisia reaktioita ovat viime aikoina aiheuttaneet mm. ensi vuonna voimaan astuva lupamaksut korvaava Yle-vero, jolla Ylen toimintaa jatkossa pyöritetään, jääkiekon MM-kisojen menettäminen maksullisille kanaville ja Mannerheim-elokuva. Lisää todisteita Ylen haparoivasta linjanhausta saatiin, kun Yle hankki TV-kakkoselle tanssiohjelman. Kyseessä on kuulemma miljoonasatsaus. Kukahan neropatti Ylellä on keksinyt, että tanssiohjelmahan se juuri meiltä suomalaisilta puuttuukin?

Muutenkin Yle on turhaan lähtenyt kilpailemaan maksukanavien kanssa. Meillä on ihan tarpeeksi jo näitä turhia julkkiksia pursuavia hömppäohjelmia ja tosi-TV-formaatteja muilla kanavilla, joten pyydänkin että Yle pitäytyisi siinä minkä parhaiten osaa eli pääosin laadukkaissa asiaohjelmissa, TV-sarjoissa ja elokuvissa. Myös Ylen musiikkiohjelmat ovat huomattavasti korkeatasoisempia kuin millään muulla kanavalla.

Myös toimittajien taso Ylellä on ikävä kyllä valahtanut monenkirjavaksi. Tuntuu, että joka ohjelmassa on oltava mukana twitter-, facebook- tai tekstiviestiosuus, jolloin toimittajan ei tarvitse asioihin niin paljon perehtyäkään, kunhan toimii eräänlaisena viestinvälittäjänä. Ohjelmaa vievät tällöin eteenpäin katsojien kommentit, eivät asiansa osaavat toimittajat. Melko uskomaton oli myös Ylen kuntavaalikeskustelun aloitus, jossa ns.asiantuntijat valitsivat keskustelun suurimman onnistujan ja epäonnistujan, ikäänkuin kyseessä olisi ollut joku halpa talent-kilpailu.

Kansakunta kaipaa viihdettä, mutta jonkun kanavan pitäisi myös jatkossa satsata luotettavuuteen ja asiaosaamiseen. Julkisen palvelun tehtävä on määritelty Yle-laissa. Tehtävä on laaja ja Ylellä on merkittävä kulttuurinen vastuu. Yle saa ensi vuonna 500 miljoonaa euroa, enemmän kuin koskaan ennen. Nyt olisi viimeistään aika puhua siitä, mitä sillä rahalla Suomen kansa vastaanottimiinsa saa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kunnallisvaalit lähenevät kovaa vauhtia ja jostain pitäisi nyhjäistä juuri omia mielipiteitäni myötäilevä ehdokas. 100 % samaa mieltä kanssani olevaa ehdokasta ei varmasti löydy muuten kuin itse ehdokkaaksi lähtemällä, joten ajattelin katsastaa niin YLE:n kuin ESS:nkin vaalikoneet.

Vaalikonevertailussa Yle vetää pitemmän korren. Sen kysymykset tuntuvat olevan perusteellisempia ja ihan lopuksi otetaan huomioon myös ehdokkainen henkilökohtaiset ominaisuudet ja tapa tehdä vaikeita päätöksiä. Myös toteutus ja toimivuus on Ylellä parempi.

Ylellä paras Eniten samaa mieltä-prosenttini oli 75%, huonoin osuvuus 41%. Näköjään vastaukset puolueiden sisällä heittelevät paljonkin, sillä omassa top 5:ssani oli vaatimattomasti viiden eri puolueen edustajia.

ESS:n vaalikoneen tulos on hieman hämmästyttävä. Ykkönen oli kanssani samaa mieltä peräti 86,8 prosenttisesti. Ihan kiva, mutta, kun yli 75 prosenttisesti kanssani samaa mieltä olevia on peräti 194 kappaletta, voidaan kysyä, onko tästä mitään hyötyä? No, jäihän 160 ehdokasta kuitenkin alle 75%:n. Huonoin yhteensopivuusprosentti oli 52% eli en löytänyt ketään, joka olisi kanssani yli 50 prosenttisesti eri mieltä. Jotta soppa olisi vielä hieman sekavampi, ei kummankaan top 5:ssä näy samoja nimiä.

Ehkäpä vaalikonetta kannattaa käyttää niin, että vastaa vain muutamaan, itselle elintärkeään kysymykseen. Silloin on mahdollista saada selville, kuka ehdokkaista ajattelee juuri siitä asiasta kanssani samoin tavoin. Ylen vaalikone tosin vaatii vastamaan vähintään kolmeen kysymykseen, ennen kuin eroa löytyy tarpeeksi ehdokkaiden väliltä.

Samoja asioita voi eri vaalikoneissa tiedustella hieman eri painotuksin, siitä lopuksi esimerkkinä eteläistä ohitietä koskeva kysymys.
Yle: Lahden eteläinen kehätie tulee sittenkin rakentaa Renkomäkeen eikä Launeelle.
ESS: Lahden eteläisen kehätien suunnitelmia voi karsia esimerkiksi vähentämällä liittymiä ja tunneleita, jotta kustannukset alentuisivat ja toteutus nopeutuisi.

Kummastakaan vaalikoneesta en vielä sopivaa ehdokasta itselleni löytänyt, joten etsintä jatkuu.

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Paikallinen omakotiyhdistyksemme on todella pelottava ilmestys. Siltä ajatukselta on aika vaikea välttyä, kun seuraa lahtelaista valtamediaa. Kun Launeen omakotiyhdistys uskalsi jälleen kerran ottaa VT 12-kysymyksen esille viime maanantain vaalitentissään, kiirehti kaupungin valtamedia ESS pääkirjoituksessaan (26.9.) kertomaan, kuinka tielinjaus on jo päätetty ja valtuutetut vain kosiskelevat etelälahtelaisia äänestäjiä olemalla Launeen linjausta vastaan.

Toisin sanoen syyllistetään näitä ”vääräoppisia” ehdokkaita pelkiksi mielistelijöiksi. Onkohan kellään tullut mieleen se, että ehdokkaat saattavat ihan oikeasti olla Launeen linjausta vastaan vai onko se täysin mahdoton ajatus? Eivätkö kaikki olekaan nielleet koukkuineen tätä kaupungin harrastamaa tielinjauspropagandaa? Onneksi meillä Suomessa on vielä olemassa sellainen asia kuin sananvapaus ja ymmärtääkseni se pätee myös kaupungissamme.

Lisäksi ihmisiä pelotellaan sillä, että tietä ei saada vuosikymmeniin, jos kaikki eivät nyt yhteisesti huudakaan hurraata Launeen vaihtoehdolle. Maakuntalehtemme väittää myös, ettei toista vaihtoehtoa oikeasti ole edes olemassa. Liikenneministeri Kyllönen oli ainakin viime tammikuussa asiasta eri mieltä, josta todisteena ote Kyllösen haastattelusta:

Liikenneministeri Merja Kyllönen ei pitänyt ohitien rakentamista Renkomäen vaihtoehdon mukaisesti pelkkänä toiveajatteluna ja Laune-aktivistien huuhaana, joksi se on joissakin yhteyksissä leimattu.
– Tässä taloudellisessa tilanteessa kaikkia tulevia hankkeita on tarkasteltava aivan uudesta näkövinkkelistä. Kaikki varteenotettavat vaihtoehdot olisi syytä käydä läpi. Siinä vaiheessa vasta kun rahoitus- ja toteutuspäätökset on tehty, voidaan sanoa varmuudella mistä kohtaa tie Lahdessa kulkee ja nythän niitä päätöksiä ei vielä ole tehty. (Omalähiö 27.1.2012)

Lyhyesti kiteytettynä: VT 12 ei ole vanhentunut vaaliteema, kuten ESS väittää, vaan asiaan voidaan vielä vaikuttaa, jos tahtoa vain löytyy.
Launeen omakotiyhdistyksestä sitä tahtoa näyttää löytyvän. Keskustelu jatkukoon.

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kuntavaalien lähtölaukaus ammuttiin viime maanantaina, kun puolueiden piti jättää ehdokaslistansa. Ehdokkaiden numerot vahvistetaan viikon päästä eli kuukausi ennen varsinaista vaalipäivää, joten varsinaiselle vaalityölle ei ehdokkaille jää paljon aikaa.

Lahdessa SDP ja kokoomus kilpailevat totutusti isoimman puolueen tittelistä. Vaalien mustana hevosena voidaan pitää perussuomalaisia, jotka ovat kaksinkertaistaneet ehdokasmääränsä viime vaaleista ja ainakin puolueen sisällä odotetaan Jytkyn kakkososaa. Jos Jytky vol 2 toteutuu, jäävät vihreät, vasemmistoliito, kristilliset ja keskusta kamppailemaan tasapäisesti lopuista valtuuston paikoista. Pienemmistä puolueista en usko tälläkään kertaa kenenkään nousevan valtuustoon.

On mielenkiintoista nähdä, mitkä asiakysymykset nousevat Lahden vaalikamppailussa esille.
Kunnan palvelut, kuntaliitokset, toriparkki, Teivaan hotellihanke, eteläinen ohitie, koulujen ja päiväkotien homeongelmat, vanhustenhoito, matkakeskus, Aleksin kävelykatu, Ranta-Kartano ja Hennalan tulevaisuus. Siinä listaa varmasti esiin nousevista kiistakapuloista.

Uskon, että ne ehdokkaat, jotka pystyvät konkreettisesti tuomaan esille kantansa ovat vahvoilla. Ns. taivaanrannanmaalarit ja yleisellä tasolla asioista puhuminen ei kuntavaaleissa tule riittämään valtuustopaikkaan, vaan ehdokkailta vaaditaan konkreettisia ja realistisia vaihtoehtoja, joihin äänestäjät voivat tarttua.

Valtuuston jättää moni konkari ja samalla heiltä vapautuu peräti 5600 ääntä jaettavaksi uudelleen.
Mielenkiintoista nähdä rantautuvatko nuo äänet enää samoihin puolueisiin vai tapahtuuko nyt merkittävä uusjako valtuustopaikoissa.
Tilausta moiselle ainakin on.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla maakuntalehdessä uutisoitiin näyttävästi, että Lahden eteläisen kehätien suunnittelu etenee. Liikenneviraston pääjohtaja Juhani Tervala korosti tiesuunnitelman nopeuttavan itse hankkeen toteuttamista. Aikaa suunnitteluun on varmasti tarpeeksi, sillä hallituksen liikennepoliittisessa selonteossa kehätie mainitaan vasta vuosien 2016-2022 luettelossa. Nykyinen Launeen halkaiseva suunnitelma sisältää peräti kuusi eritasoliittymää ja kolme tunnelia. Tämä kaikki ainoastaan 13 kilometrin matkalla. Ei siis ihme, että kustannuksetkin ovat huimat 180 miljoonaa euroa.

Ennen seuraavaa kokousta lokakuussa tien suunnittelutyöryhmä selvittää, olisiko tiesuunnitelmaan tehtävissä kustannuksia säästäviä muutoksia. Ennen kuin työryhmä keksii poistaa tunneleita, eritasoliittymiä ja poistaa tien tarvitsemat tarpeelliset ympäristönsuojaukset Launeen linjauksesta, olisi nyt syytä tutkia se olemassaoleva toinen vaihtoehto eli Renkomäen linjaus. Tie Renkomäen vaihtoehdon mukaisesti säästäisi noin 80 miljoonaa euroa, joten säästö olisi todella huomattava. Lisäksi tie kulkisi kauempana tiheästä asutuksesta. Liikennevirastossa kyllä ollaan tietoisia tästä halvemmastakin vaihtoehdosta, vaikka kaupungin päättäjät kovapäisesti Launeen linjausta eteenpäin vievätkin.

Kuukauden päästä pidettävissä kuntavaaleissa kehätie ja sen paikka on varmasti yksi merkittävimmistä puheenaiheista ja yksi tekijä, joka vaikuttaa siihen, ketä etelälahtelaiset äänestäjät vaaleissa äänestävät. Niinpä Launeen omakotiyhdistys järjestää 24.9. vaalitentin kuntavaaliehdokkaille Salinkallion koululla, jossa paikalle kutsutut politiikot kertovat näkemyksiään siitä, mikä on Etelä-Lahden tulevaisuus ja kenen ehdoilla sitä kehitetään.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Pikkuvanhat lapset ovat aina olleet tavattoman suosittuja viihdemaailmassa. Joku siinä tuntuu viehättävän ns. suurta yleisöä, kun 10-vuotias puhuu, käyttäytyy ja pukeutuu kuin aikuinen. Täytyy kuitenkin muistaa, että aikuismaisen kuoren alla on oikeasti pieni lapsi. Ei siis aikuinen, kypsä ihminen, joka osaa käsitellä eteen tulevat vastoinkäymiset ja myös mahdollisen menestyksen ja julkisuuden. Kun seuraa mediasta julkisuuden ihmisiä, voisi tietysti todeta, ettei se julkisuuden käsittely aina tunnu onnistuvan edes aikuisille.

Asia nousi taas ajankohtaiseksi keskustelunaiheeksi, kun hiljattain peruttiin lasten missikisat ja televisiossa pyörii lasten kokkauskilpailu Junior MasterChef. Nettifoorumeilla ja palautepalstoilla on asiasta oltu taas montaa eri mieltä. Kaikkihan me muistamme lasten tenavatähtikilpailut, jotka olivat noin 20 vuotta sitten todella suosittuja. Silloinkin keskusteltiin samasta asiasta eli onko lasten pakko kilpailla julkisuudessa ja miten se vaikuttaa lasten myöhempään elämään. Asiasta ei ole tehty tietääkseni tutkimusta, joka kertoisi totuuden ja mihin kilpailujen raja pitäisi vetää. Saako leikkimielisiä kilpailuja järjestää ja missä taas menee leikkimielisen ja liian totisen kilpailun raja?

Tosiasiassahan kilpailu alkaa jo syntymästä lähtien, kun juuri syntynyt vauva saa ensimmäiset pisteensä kätilöltä. Sen jälkeenhän elämä on pelkkää kilpailua muita vastaan. Kaikessa lasta verrataan muihin. Milloin lapsi on pitempi tai paksumpi kuin muut tai naapurin Erkillä on parempi todistus jne. Ehkäpä annamme kuitenkin lasten olla vielä lapsia ja annamme heidän nauttia lapsuuden iloista ja vapaudesta vielä kun ehtivät.
Viimeistään aikuisena pääsee kyllä sitten tähän elämänmittaiseen kilpailuun mukaan…

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomen kouluihin julistettiin tällä viikolla Lahdessa koulurauha jo 22. kerran muistuttamaan, että kaikilla kouluyhteisöjen jäsenillä on oikeus turvalliseen ja tasa-arvoiseen oppimisympäristöön. Koulurauhatyön tavoitteena on, ettei ketään kiusattaisi, ettei kukaan jäisi yksin ja jokainen oppilas voisi kokea olevansa oman kouluyhteisönsä tärkeä ja hyväksytty jäsen.

Hyvä että näitä asioita tuodaan esille, sillä kiusaaminen ja syrjiminen kouluissa voi aiheuttaa lapselle elinikäiset arvet ja lopputulos voi olla todella ikävä. Siitä on Suomessakin nähty viime vuosina karmivia esimerkkejä.

Täytyy todella toivoa, ettei julistus jää pelkäksi sananhelinäksi, vaan oppilaat ja opettajat pitävät yhdessä huolen siitä, ettei ketään jätetä koulussa ulkopuoliseksi. Myös kodin osuus tässä on tärkeä. Asenteet lähtevät aina kotoa, joskin myös kaveriporukka voi vaikuttaa nuoren mielipiteisiin yllättävän paljon. Nuorena helposti samastutaan kaveriporukan mielipiteisiin, ettei vaan erotuttaisi porukasta liiaksi.

Ikäväkseni olen kuullut, ettei koulun ja kodin välillä asiat aina ole kunnossa. Ajatusmalli ”Meidän poika/tyttö ei ole tehnyt mitään väärää, opettaja vain on epäpätevä” istuu joillakin vahvassa. Silloin yhteistyö vaikeutuu merkittävästi.

Vanhempien tehtävänä on olla kiinnostunut koululaisestaan. Mitä kouluun kuuluu? Millainen koulupäivä oli? Mitä tuli läksyksi? jne ovat kysymyksiä, joilla voidaan helposti luodata missä mennään koululaisen elämässä, ilman että kysymykset tuntuvat urkkimiselta. Välittäminen ei ole millään tavoin epänormaalia vaan pikemminkin suotavaa.

Koulurauhaa!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi