Arkistot: Pääkirjoitukset

Tänä viikonloppuna järjestetään järjestyksessään jo 88. Salpausselän kisat. Meille lahtelaisille kisat ja kisatunnelma on jo äidinmaidossa imetty traditio, mutta pelkillä lahtelaisilla katsojilla ei vielä pitkälle pötkitä. Kaukana ovat ne kultaiset ajat, kun Salppurin kisat vetivät selälle 100 000 katsojaa, sillä esimerkiksi viime vuonna jäätiin noin 50 000 katsojaan.

Suomalaiset hiihtäjät ja hyppääjät eivät yhtään helpottaneet markkinamiesten hommia juuri päättyneissä hiihdon MM-kisoissa, sillä parisprintin pronssilla ei vielä kovin isoja yleisömassoja houkutella. Vielä joitakin vuosia sitten kisajärjestäjät saattoivat aina luottaa mäkimiehiin. Kukapa ei muistaisi millaisen yleisöryntäyksen aiheutti aikoinaan Toni Nieminen olympiakultineen tai viisinkertainen mäkiviikon voittaja Janne Ahonen.

Kun ihmisiä ei pystytä houkutteleman kisoihin suomalaisilla kultamitalisteilla, niin olisi voinut kuvitella, että organisaatio olisi satsannut kunnolla sitten oheisohjelmaan. No ei ole. Yhtään yleisöryntäystä aiheuttavaa artistia ei Lahdessa kisaviikonloppuna nähdä. Tässä olisi ehdottomasti petraamisen paikka tulevaisuudessa.

Silloin kun urheilu kyntää syvällä, olisi mahdollista tavoitella maksavia asiakkaita vaikkapa niillä ykkösluokan artisteilla. Olisi kannattanut tiedustella esim. Summer Up- festivaalin järjestäjiltä, olisiko kisojen oheen voinut järjestää urbaanin musiikin festarin jäähalliin? Ja toinen konsertti vaikkapa messuhalliin, jossa olisi ollut sitten huippuartisteja vähän aikuisempaan makuun.

Tämä ihan näin huolestuneen sivustakatsojan näkökulmasta mietittynä. Saa käyttää, muttei ole pakko.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Meitä tavallisia kuluttajia on järkytetty viime aikoina hevosenlihakohulla. Yks kaks yllättäen liki kaikista mahdollisista lihatuotteista on jo ehditty löytämään hevosenlihaa vaikka tuoteseloste on luvannut naudanlihaa. Pientä kuluttajaa askarruttaa jatkossa varmasti se, voiko pakkauksien kyljessä oleviin tuoteselosteisiin enää jatkossa luottaa. Varsinkin ruoka-aineallergioista kärsivät joutuvat kaupassa miettimään kaksi kertaa luottaako tuoteselosteeseen vai ei. Kohtalaisen ikävää, jos kuluttajien luottamus tuotteeseen on särkynyt, sillä sitä luottamusta ei helposti palauteta.

Hevosenlihan lisäämisellä tuotteeseen naudanlihan sijaan on tietenkin taloudelliset taka-ajatukset. Kuinkas muuten. Hevosenliha on halvempaa, jolloin voittoa kertyy tietenkin tuotannon väliportaille enemmän. Varmasti samaa menetelmää harrastetaan myös muissa eläintuotteissa, joten vyyhti jatkaa purkautumistaan kovaa vauhtia. Viimeisin tieto tuli Jenkeistä, jossa todettiin, ettei tonnikalasäilyke ehkä sisälläkään tonnikalaa.

Kuluttajaa pissitään nyt silmille ja kovaa. Mielenkiinnolla odotan mitä kaikkea vielä lihatuotteista löytyykään, kun pakkauksia aletaan nyt todella tutkimaan. Paras keino saada lautaselleen juuri sitä mitä haluaa, on välttää valmisruokapakkauksia ja tehdä ruokansa jatkossa vain tuoreista aineksista. Paras keino on myös terveellisin.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

”Kyl mä ehkä tuntisin oloni turvallisemmaksi siellä muurien sisäpuolella.” Näin tuumi eräs vanki tutustuessaan vanhusten oloihin vanhainkodissa Ylen Hullu juttu-ohjelmassa. Ohjelman mukaan vanki maksaa yhteiskunnalle 205e/pv, kun vanhus maksaa vastaavasti 125 euroa. Palveluasunnossa hinta on jotain 80-90 euron tienoilla. Jutussa mukana olleen naisvangin mielestä vartijoita on niin paljon huolehtimassa vankien hyvinvoinnista, että sieltä kyllä liikenisi vanhainkotiinkin työntekijöitä.

Netissä ja lehtien palstoilla on keskusteltu paljon juuri tästä asiasta. Tuntuu oudolta, että rikollisten olot olisivat paremmat kuin vanhuksilla. Ei kai sellainen voi olla mahdolista, vai voiko? Eipä mikään ihme, että valtaosa vanhuksista haluaa asua kotonaan mahdollisimman pitkään ja laitosvanhainkoteja kartetaan kuin ruttoa tai kuolemantuomiota, jos asiat ovat todellakin tällä mallilla.

Itselläni ei ole vielä kokemuksia kummastakaan vaihtoehdosta, joten mitään faktaa ei minullakaan ole varmistaakseni asioiden oikeaa laitaa. Varmaa on kuitenkin se, että jossain vaiheessa elämääni päädyn jompaan kumpaan, todennäköisemmin kuitenkin vanhainkotiin kuin vankilaan. Hullun jutun pelottelemana sainkin oivan idean varmistaakseni hyvän hoidon myös vanhuusvuosilleni.
Hommaamalla itselleni linnatuomion vanhuusvuosikseni vältän vanhainkodin ja varmistan hyvän hoidon loppuvuosikseni vankilassa valtion kustannuksella. Eihän se näin pitäisi mennä, eihän?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla tuli tieto, että Liipolan kirjasto suljetaan 17.5. Sulkemisen takana ovat kuitenkin tällä kertaa järkisyyt, sillä nykyinen koulurakennus, jossa kirjasto sijaitsee, puretaan kesällä ja tilalle rakennetaan monitoimitalo, johon kirjasto sijoitetaan vuonna 2015. Tilanne on täysin vastaava myös Jalkarannan kirjaston kohdalla.Kirjastoille on yritetty etsiä väistötiloja, mutta sellaisia ei ole löytynyt. Kaupungilla ei ole kummankaan kirjaston alueella vapaita tiloja.

Vaikka Liipolaan ja Jalkarantaan suunnitellaankin tätä väliaikaista tilannetta helpottamaan muutamia kirjastoautopysäkkejä, niin kirjastojen lukusali-, netti-, kirjallisuus-, tapahtuma- ja muita palveluja kirjastoauto ei kuitenkaan kykene korvaamaan.
Niinpä onkin odotettavissa, että seuraavan parin vuoden aikana Launeen kirjaston kävijämäärät tulevat lisääntymään, kun liipolalaiset oppivat käyttämään Launeen kirjastopalveluita.

Vuonna 2015 kirjasto palaa siis Liipolaan. Tai näin ainakin nyt lupaillaan. Eri asia onkin, mitä Lahden kirjastoverkolle tehdään kirjastokonseptin nimissä. Mitkä Lahden kahdeksasta lähikirjastosta lopetetaan ja mitkä kirjastot muuttuvat kirjojen noutopisteiksi? Kauhuskenaariona launeelaisille on se, että silloin Launeen kirjasto tullaan yhdistämään upouuteen Liipolan kirjastoon ja kirjanlainaajien vaellus kääntyy toisin päin, tällä kertaa Launeelta Liipolaan päin ja Launeen kirjaston tarina, joka sai alkunsa jo vuonna 1952 päättyy.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Viime viikolla koettiin Jyväskylän kirjastossa vaaratilanne, jossa äärioikeistolaiset hyökkäsivät Äärioikeisto Suomessa-kirjan esittelytilaisuuteen aseinaan puukot ja pullot. Tapaus on ollut esillä niin mediassa kuin poliitikkojenkin puheissa viime päivät. Myös presidentti viittasi tapahtumaan avatessaan valtiopäivät. Ja syystäkin.

Ymmärrän hyvin, että ihmisillä on erilaisia näkökantoja eri asioihin. Se on täysin normaalia ja olisikin järjetöntä ja mahdotonta vaatia, että kaikki ajattelisivat joka asiasta samalla tavalla. Erilaisten mielipiteiden tulisi kuitenkin olla rikkaus, eikä suinkaan asia, joka aiheuttaa väkivaltaa. Asiat eivät koskaan ole pelkästään mustavalkoisia, joina ne usein kuitenkin halutaan nähdä. Usein perinpohjainen vuoropuhelu auttaa ymmärtämään toisen näkökulmia.

Nämä ääriliikkeet, ovat ne sitten mistä poliittisesta suunnasta tahansa, näkevät pelkästään oman mielipiteensä oikeaksi ja muut mielipiteet onkin sitten tuhottava tavalla tai toisella. Vanha sanonta: ”Kun järki loppuu, alkaa väkivalta” pitää tänä päivänäkin kutinsa.

Suomessa saa edelleen sanoa sanottavansa vapaasti ja ilman pelkoa, että joutuu mielipiteidensä vuoksi väkivallanteon uhriksi. Totuushan on, että nämä ääriryhmät ovat todella marginaalisia ryhmiä, jotka koostuvat muutamasta kymmenestä ihmisestä. Huolestuttavampaa on sen sijaan se, että netin keskustelupalstoilla tuntuu löytyvän ymmärrystä tälläisille teoille yllättävänkin paljon.

Nykymeno, jossa syrjäytyneet syrjäytyvät yhä enemmän ja helpommin ja rikkaat rikastuvat entisestäänkin, on on omiaan synnyttämään tälläisiä väkivaltaisia purkauksia. Ihmiset helposti etsivät syntipukkia ongelmilleen. Syyt ovat syvällä yhteiskunnassamme ja erittäin vaikeasti korjattavissa. Toivottavasti tämä tapaus viimeistään herättää huomaamaan, ettemme enää elä missään auvoisessa lintukodossa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Pääministeri Kataisen hallituksen ajamat sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus sekä kuntauudistus ovat ajautuneet hankalaan tilanteeseen. Yksimielisyyttä ei tunnu löytyvän ja jokaisella eri taholla tuntuu olevan hallussa juuri se oikea malli, jolla kuntien asioita tulisi viedä eteenpäin. Tosiasia on kuitenkin se, että pikkuhiljaa aika on käymässä vähiin. Valtion velka kasvaa ja samalla kuntien ongelmat kasvavat. Vuosina 2001-2011 julkisten peruspalveluiden tuotantokustannukset ovat kasvaneet yli 22 prosenttia peruspalveluiden hintaindeksillä mitattuna. Moinen yhtälö on aika mahdoton tilanteessa, jossa väestö ikääntyy voimallisesti.

Kunta- ja Sote-uudistus on tiiviisti naitettu keskenään. Ilman toista ei ole toista. Kuntien ilmoitukset kuntaliitosten selvitysalueista tulisi olla valmiina marraskuun 2013 loppuunmennessä ja kuntien yhdistymisselvitykset 1.4. 2014 mennessä. Kuntajaon muutokset viimeistään 1.1.2017. Nyt sitten selvitellään ja tapellaan siitä, mikä on elinvoimainen kunta ja yllätys, yllätys, Suomihan tuntuu olevan täynnä elinvoimaisia kuntia, jotka vannovat omaan ikuiseen itsenäisyyteensä.

Päijät-Hämeessä Lahti on se suuri paha peikko, joka yrittää kosia ympärillä olevia pikkuruisia, mutta ah, niin vetovoimaisia ja itsenäisiä kuntia mukaan yhteistyöhön. Innokkaita morsioita Lahdelle ei ole liiemmin ilmoittautunut. Itse voisin hyvin kuvitella esim. Hollolan ja Nastolan yhdistämisen Lahteen olevan hyvä ratkaisu kaikille kolmelle. Työssäkäyntialue ainakin on yhtenäinen ja ihmiset käyttävät monia palveluja ristikkäin.

Ihmisten asuinpaikkaan liittyy kuitenkin paljon tunnetta ja hyvä niin. Kotiseuturakkaus on aina hyvä asia, kunhan sen nimissä ei pikkukunnissa tosiasioita kielletä. Muuten saattaa käydä niin, että viimeinen sammuttaa valot…

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Perussuomalaisten Kalle Aaltonen on nostattanut pukeutumisellaan valtuuston kokouksissa myrskyn vesilasissa. Valtuustolla on olemassa jonkinasteinen pukukoodi ja Aaltonen on tullut koodin vastaisesti kokouksiin collage-asussa. Aaltonen on perustellut pukeutumistaan sillä, etteivät muunlaiset housut mahdu päälle, onhan miehellä painoa kuulemma 130 kiloa. Minä kyllä kuvittelin vielä sen kokoisillekin miehille housuja löytyvän.

Valtuuston puheenjohtajan Mika Karin mielestä valtuusto on Lahden kaupungin korkein päättävä toimielin, jolloin tilanteeseen sopiva pukeutuminen on itsestäänselvyys. Tosiaankin kuulostaa siis myrskyltä vesilasissa. Hoitaisivat niitä kaupungin asioita ja jättäisivät verkkarimiehen rauhaan, saattaa moni nyt miettiä.

Pukukoodit ja erilaiset käyttäytymiskoodit ovat kuitenkin yhteiskunnassamme olemassa. Onneksi. Yhtä lailla voi työnantaja vaatia työntekijöitään piilottamaan asiakaspalvelussa tatuointinsa tai laittamaan nenä- ja korvarenkaansa työajan ajaksi piiloon.

Aaltonen kertoo, että hänen äänestäjänsä ovat olleet tyytyväisiä siihen, että pukupellejen joukossa on ihminen. Pelkääkö Aaltonen sitä, että menettää äänestäjänsä, jos vaihtaisi kokouksiin verkkarit pukuun ja olisi itsekin ”pukupelle” Ei kai mies nyt mikään pelkkä verkkaripuku ole? Kai miehen ajatukset ja arvomaailma pysyisivät, vaikka siististi, valtuutetun työtään kunnoittaen pukeutuisikin? Oma mielipiteeni asiaan on, että eri tilaisuuksia voi ja tulee kunnioittaa pukeutumalla tilaisuuden mukaisesti.

Ihmisillä on tänä päivänä vahva tarve yksilöllisyyteen. Hyvä esimerkki oli Veltto Virtanen aikanaan eduskunnassa. Mies ei luopunut baskeristaan, vaikka sitä vaadittiin. Jäämmekin nyt jännittämään, josko Aaltonenkin saisi pitää verkkarinsa?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahden uusi valtuusto kokoontui ensimmäisen kerran tällä viikolla. Luottamustoimien jakamiset valtuustossa sujuivat odotetun sopuisasti, mutta esimakua tulevien kuukausien ja vuosien kiistakapuloistakin toki saatiin.

Ne jotka kuvittelivat, että toriparkki-päätös olisi jo taputeltu valmiiksi, saivat kauhukseen huomata, että näin ei ole. Valtuutetut Tapani Ripatti (sd) ja Matti Kataja (kok) jättivät yhteiset valtuustoaloitteet toriparkkia ja Aleksin kävelykatua koskevien päätösten purkamiseksi. Ripatin ja Katajan perusteluissa mainitaan muun muassa, ettei valtuuston hyväksymä alustava kustannusarvio pidä paikkaansa ja että toriparkki rakennettaisiin yksinomaan lahtelaisten kustannuksella.

Hyvä, että asiasta keskustellaan ja toivon mukaan vielä äänestetäänkin, sillä toriparkki lienee se tämän hetken suurin kiistakapula lahtelaisessa politiikasssa. Sellainen tunne on , että enemmistö lahtelaisista ei halua toriparkkia tai sitten vastustajat ovat vain äänekkäämpiä kuin toriparkin kannattajat.

Lahdelle on lähivuosina tulossa paljon isoja investointeja. Rahat eivät kaikkeen riitä, joten kaikkia isoja ja kalliita hankkeita tulisi tarkastella nyt uudestaan ja saada aikaan jonkinlainen priorisointilista hankkeille. Mitkä ovat ne tärkeimmät investointikohteet joihin satsataan ja mitkä siirretään hamaan tulevaisuuteen?

Pitäisi olla selvää, että kaikki lahtelaisten hyvinvointiin tähtäävät toimet, kuten vaikkapa uudet, homevapaat koulut tai terveydenhoito ovat ensisijalla, jos toisena vaihtoehtona on syytää rahaa autojen parkkipaikkaan. Poliitikot tapaavat tässä kohtaa aina sanoa, etteivät ne kiistele keskenään. Väitän, että kyllä kiistelevät, jos rahaa kaupungilla on vain rajallinen määrä hankkeiden toteuttamiseksi.

Keskustan elävöittämisellä ei Lahteen houkutella ensimmäistäkään uutta asukasta. Sen sijaan ihmisläheinen ja lämminhenkinen kaupunki, joka välittää asukkaistaan ja heidän palveluistaan houkuttelee varmasti.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Presidentti Niinistö toimii kuten puhuukin. Uuden vuoden puheessaan presidentti toivoi, että kansallisen eheyden puolesta hyvätuloiset suomalaiset alentaisivat hieman palkkojaan. Esimerkkiä Niinistö näytti alentamalla omaa verotonta palkkaansa viidenneksellä.

Koska ollaan Suomessa, jossa kateus voittaa kiimankin, oli selvää, että tulkintoja teosta alkoi hyvin nopeasti sinkoilla mediassa pilvin pimein. Joku totesi, että helppohan se on palkkaa alentaa, kun liksa on 160 000 euroa vuodessa. Osa ihmisistä näki kokoomuslaisen ketunhännän Niinistön kainalossa ja Niinistön perimmäinen tarkoitus olisikin vain tarkoitus saada palkka-ale koskemaan kaikkia palkansaajia eli kurjistaa entisestäänkin huonopalkkaisten arkea. Jotkut totesivat, että onpa naiivi, populistinen ele, jolla ei ole mitään merkitystä.

Eero Heinäluoma ehätti kansanedustajien puolesta lupaamaan palkanalennuksen, mutta se hyvätuloisten kansanosa, jota Niinistön viesti nimenomaan kosketti, on ollut liikuttavan hiljaa. Eipä ole näkynyt mediassa ensimmäistäkään hyvätuloista yritysjohtajaa, joka olisi ottanut vinkistä vaarin ja ilmoittanut laskevansa palkkaansa. On selvää, ettei tavallinen duunari voi käsittää, mihin joku tarvitsee 30 000 euron kuukausipalkan, kun itse pitää tulla toimeen 1500 eurolla kuukaudessa. Epäoikeudenmukaisuus ja ahneus ovat päässeet maassamme valtaan, aivan kuten Niinistö puheessaan totesi.

On totta, ettei Suomen taloutta pelasteta hyvätuloisten palkka-alella. Kyse onkin enemmän hyväntahdon eleestä, jolla näytetään, että tässä ollaan samassa veneessä kaikki, niin johtajat kuin duunaritkin. Ehkäpä hyvätuloisten veroprosentin koventaminen olisi se oikeampi ratkaisu. Näin ainakin saataisiin säästyneet eurot oikeaan osoitteeseen eli valtiolle.

Presidentti Niinistö on selkeästi viemässä presidenttiyttä kansan arvojohtajan suuntaan. Hyvä niin, sillä presidentin valtaoikeudet on karsittu jo niin pieniksi, että arvojohtaminen lienee ainoa tapa, jolla presidentti voi saada aikaan maassamme muutoksia.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Käsissäsi on vuoden 2012 viimeinen Omalähiö. Vuoden viimeiseen lehteen sopinee katsaus siitä mistä kaikesta vuoden 2012 aikana puhuttiin lehtemme palstoilla.

Vuosi alkoi räväkästi Etelä-Lahdessa, kun päätös Liipola-Kaikuharjun koulun sulkemisesta saatiin aikaiseksi. Vihdoinkin, huokasivat monet helpottuneena. Alkuvuoden muita puheenaiheita olivat tietenkin presidentinvaalit ja keskustelu siitä pitäisikö ravintoloiden valomerkkiä aikaistaa. Lahtelaisittain pulinaa ja eripuraa aiheutti myös vihreän valon näyttäminen toriparkille sekä tietenkin ikävä tieto Hennalan varuskunnan lakkauttamisesta.

Kevään aikana otsikoihin nousi kuntauudistus, josta riittikin sitten puhetta läpi vuoden. Lahdessa kevät oli tänä vuonna turkoosi, sillä koko Lahti hullaantui Pelicansin yltäessä historiallisesti hopeamitaleille ja Suikaselle alettiin välittömästi suunnitella patsasta. Loppuvuodesta patsashanke lienee haudattu…Kevään poliittinen möläys lähti kansanedustaja Hirvisaaren avustajan suusta, kun hän blogissaan vaati hihamerkkejä ulkomaalaisille tunnistusta varten. Kesän korvalla keskusteltiin vielä mm. rikkaiden ja köyhien elinajan eroista ja PK-yrityksiä hehkutettiin työnantajina.

Ikävä kyllä tämäkin vuosi toi Suomeen lisää ampumistapauksia. Toukokuussa mieliä masensi Hyvinkään ampumistragedia, jossa nuori mies avasi tulen discon edessä seisovia nuoria kohti surmaten kaksi ja haavoittaen seitsemää. Pahempaakin olisi voinut käydä.

Ennen kesälomia Lahdessa keskusteltiin vielä palvelukonseptista, jossa terveys- ja kirjastopalveluita ns. kevennetään. Kesällä puheenaiheena tietenkin oli kesä, joka ei sitten koskaan alkanutkaan. Helteet pysyivät kaukana kylmästä Pohjolasta, sateet eivät.
Elokuun suurimman mediamyrskyn aiheutti musta Mannerheim, paikallisesti paljon pienemmän myrskyn aiheutti Liipola-tutkimus, jota jotkut tavasivat kuin piru Raamattua.

Syksyn ykkösaihe oli tietenkin kuntavaalit ja vaalien jälkeen kehno äänestysprosentti. Toimituksessamme syksyn isoin pommi oli kuitenkin Omalähiölle myönnetty vuoden 2012 kaupunkikulttuuriteko-tunnustus. Loppuvuoden poliittinen möläys tuli tällä kertaa kokoomusnuorista, jossa ihmeteltiin lapsilisien maksamista ”heikommalle ainekselle”. Lisäksi ihmeteltiin mitä ne paskaduunit oikein ovat ja hymyiltiin salaa, kun liikenneministeri Kyllönen puhdisti liikennevirastoa äijäenergiasta.

Joulukuussa talvi yllätti taas, joten auraus ei taaskaan toiminut. Suomen koulujen oppilaat todettiin kansainvälisessä vertailussa erittäin osaaviksi, mutta motivaation kanssa olikin sitten vähän niin ja näin. Yksi kestoaihekin lehtemme palstoilla paistatteli läpi vuoden ja sehän on tietenkin eteläinen kehätie. Siitä riittänee kirjoitettavaa vielä ensi vuodeksikin, tietenkin sillä varauksella, ettei maailmanloppu tule 21.12.2012….

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2013!

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi