”Perussuomalaisia ei saa eduskunnan täysistunnoissa kutsua enää persuiksi, eikä keskustalaisia kepulaisiksi. Eduskunnan puhemiestön päätöksen mukaan salityöskentelyssä pitää noudattaa vakaata ja arvokasta puhetapaa. SDP:n kansanedustajia sen sijaan voi kutsua demareiksi, koska he eivät koe puhuttelua loukkaavana.” Näin uutisoi YLE tämän viikon tiistaina.
Samaan aikaan myös Perussuomalaisten eduskuntaryhmä kertoi jakaneensa omille kansanedustajilleen ryhmän oikeudellisen asiantuntijan, entisen oikeustieteen professorin Erkki Havansin ohjeet siitä, millainen vihapuhe on rikoslaissa rangaistavaa ja mikä ei.
Havansi opettaa edustajia esimerkiksi, että sanoja ”neekeri”, ”ählämi”, ”ryssä” ja ”hurri” on syytä karttaa. Myös sanoja ”mustalainen” ja ”lappalainen” hän kehottaa välttämään. ”Jenkki”, ”sakemanni”, ”irkku” ja ”japsi” ovat ainakin vielä salliituja, samoin ”mamu”. Sen sijaan haukkumasanat ”kamelikuski” ja ”taatelintallaaja” ovat opastuksen mukaan aiheetonta syytteen provosoimista.
Myös media on vedetty mukaan tähän nimittelycaseen, sillä julkisen sanan neuvosto on antanut yksimielisen vapauttavan päätöksen kanteluista, jotka sille oli tehty persu-sanan käytöstä tiedotusvälineissä. JSN kuitenkin suosittaa, että tiedotusvälineet käyttäisivät persu-sanaa harkitusti.
Keväällä kansanedustajaksi valitun perussuomalaisten James Hirvisaaren mukaan persu-nimityksellä halutaan loukata ja halveksia. Hirvisaari kertoo saaneensa tarpeekseen eduskunnassa työskentelevistä toimittajista. Hän kirjoittaa blogissaan, että kansanedustajilla on vastassaan röyhkeä, ylimielinen ja valehteleva roskajoukko.
Näin hieman ounastelinkin käyvän, kun eduskuntaan valittiin keväällä suuri määrä ensikertalaisia, joilla ei tunnu olevan mitään käsitystä siitä, miten politiikkaa tehdään ja kuinka kansanedustajan tulee käyttäytyä. Kansanedustaja ei voi julkisesti puhua samalla tavalla kuin puhutaan lähikuppilan pöydässä. Kolmen H:n kerho Halla-aho, Hirvisaari ja Hakkarainen ovat ikävä kyllä näyttäneet jo oman keskustelun tasonsa.
Koska kaikki tuntuvat olevan nykyään niin herkkähipiäsiä nimittelyn suhteen, niin odotan innolla ensimmäistä oikeudenkäyntiä siitä, kun Ari-niminen henkilö haastaa kaverinsa oikeuteen, koska he kutsuvat häntä törkeästi ja halventavasti nimellä ”Arska”
Hiekkalaatikkolla nähdään!
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Itella ilmoitti noin kuukausi sitten tappiollisen tuloksen ( -3,4 miljoonaa euroa) johdosta, että se aloittaa yt-neuvottelut ja vähennystarpeeksi arvioitiin 430 henkilötyövuotta. Itella aloittaa säästöohjelman, jonka tavoitteena on vähentää kustannuksia yli sata miljoonaa euroa kolmessa vuodessa. Leikkausten arvioidaan tietävän osa-aikaistamisia, eläkkeelle siirtoja ja irtisanomisia. Itella on kärsinyt esimerkiksi siitä, että erityisesti lehtien jakelumäärät ovat vähentyneet viime aikoina. Säästötoimet eivät kuitenkaan koske postinjakelua, ainakaan vielä…
Tällä viikolla Itella ilmoitti yllättäen uusista yt-neuvotteluista, tälläkin kertaa vähennystarve on 430 henkilötyövuotta ja nyt osansa säästötoimista saa hallintohenkilöstö.Varmaa on, että myös jakelupuoli tulee lähiaikoina saamaan omat yt-neuvottelunsa, sillä kuten Itellan suuri pomo Alho kertoo, on postilähetysten määrä jyrkässä laskussa ja se tietää varmuudella irtisanomisia jatkossa myös postinjakajien keskuudessa.
Postialan kilpailu on avattu uudella postitoimilailla kesäkuun alusta ja ensimmäisenä kiirehti postitoimilupaa hakemaan lahtelainen Esa Jakelut. Varmasti muutamat muutkin alueelliset jakeluyhtiöt isoissa asutuskeskuksissa tulevat jakamaan kakkua lähitulevaisuudessa, sillä uusi postitoimilaki sallii niin sanotun kermankuorinnan. Tämähän tarkoittaa sitä, että jatkossa Itella hoitaa edelleen kallista postinjakelua haja-asutusalueilla ja pienemmät jakelufirmat keräävät voitot suurissa kaupungeissa, joissa jakeluvolyymit ovat suuret ja etäisyydet pienet.
Mielenkiintoista on nähdä millaiseksi kilpailu alalla kehittyy ja kuka siitä selviytyy voittajana. Epäilen kuitenkin, että häviäjänä tässäkin asiassa on jälleen kerran kuluttaja.
päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
”Tori tarkoittaa varsinkin kaupankäyntiä varten suunniteltuja aukioita, joita on erityisesti kaupungeissa ja muissa asutuskeskuksissa, mutta tori voi tarkoittaa myös kaupankäyntiin liittymätöntä aukiota.” Näin torin määrittelee kaikkitietävä netin Wikipedia.
Lahden toria on viime vuosina syytetty tylsäksi ja tapahtumaköyhäksi ihan syystäkin, mutta pari viikkoa sitten järjestetyt Mölkyn MM-kisat ja Tanssiva Lahti -tapahtuma toivat torille juuri sitä iloista, ihmisläheistä toimintaa, jota varten torit ovat nimenomaan olemassa. Torin pitäisi olla paikka, jossa ihmiset mielellään käyvät, tapaavat toisiaan, tekevät kauppaa ja yleisesti ottaen viihtyvät. Tähän asti torilla on nähty lähinnä torimummoja ja kerran kesässä jazzia ja rokkia, joten Mölkky- ja tanssitapahtumien yhdistäminen torille oli loistava idea. Hetken Lahti tuntui jopa pieneltä eurooppalaiselta metropolilta vilkkaine toreineen.
Tätä miellyttävää ”Tori ihmisille”-linjaa jatketaan joulukuussa, kun torille pystytetään ensimmäisen kerran Joulukylä. Ideahan on napattu Keski-Euroopasta, jossa samanlaiset punamökkiset joulukylät ovat olleet perinteenä jo ammoisista ajoista lähtien. Toivottavasti myyntikojuissa myydään nimenomaan jouluista tavaraa ja mielellään mahdollisimman paljon käsityönä tehtyä, sillä uutta krääsämarkettia en torille kaipaa eikä se oikein sopisi kuvaan. Glögin pitää ainakin tuoksua.
Mielenkiintoista on se, mihin tori siirretään ja miten käy torin elvyttämisen, jos toriparkkia aletaan lähivuosina rakentamaan. Rakennusurakka tulee kestämään vähintään parisen vuotta, joten torille tulisi löytää uusi paikka siksi aikaa. Lahden keskustasta löytyy vain yksi paikka, joka voisi toimia korvaavana alueena torille. Linja-autoaseman ja Kisapuiston parkkipaikka on kohtalaisen keskellä kaupunkia ja tarpeeksi laaja, jotta markkinapäivinä kaikki myyjät ja asiakkaat sinne mahtuvat.
Hieman kauempana olevista paikoista hätätapauksessa voisivat Perhepuiston tapahtumakenttä tai Lahden satama myös toimia. Joka tapauksessa, toriparkkia tai ei, toria ei saa tappaa. Sen pitää olla kaupungin sydän.
päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Tammi-helmikuussa järjestetään Suomessa taas presidentinvaalit. Presidenttiehdokkaiden etsiminen alkaa pikkuhiljaa muistuttaa farssia, kun ennen niin haluttu pesti ei tunnu ketään oikein kiinnostavan. Tai kiinnosti kyllä vielä jokin aika sitten, mutta sen jälkeen kun suursuosikki Sauli Niinistö ilmoitti olevansa kilvassa mukana, ei vakavasti otettavia haastajia ole ilmaantunut.
Kukapa haluaisi lähteä mukaan vaaliin, jossa jaossa on vain häviäjän titteli, kun gallupit lupailevat Niinistölle tällä hetkellä liki 50 % kannatusta. Lähimmäksi pääsee Paavo Lipponen huiman 9 % kannatuksella. Loput ehdokkaat eli tähän mennessä mukaan erehtyneet Haatainen, Haavisto ja Biaudet ovat pikkukaloja tässä äänestyksessä.
Keskusta on presidenttiehdokkaan etsimisessä sen sijaan saanut pakit jo Vanhaselta, Ollilalta, Rehniltä, Jäättenmäeltä kuin Pekkariseltakin ja sekös puolueessa tuntuu nyt korpeavan, kun käteen on jäämässä Musta Pekka, vanha kunnon Paavo Väyrynen, joka on aina ollut enemmän kuin valmis presidentiksi. Väyryselle olisi nyt saatava vastaehdokas hinnalla millä hyvänsä, joten saa nähdä kuka on se onnekas, joka tämän tehtävän saa?
Ehkäpä ainoa, kellä voisi olla jotain sanomista tässä vaalissa on Timo Soini, mutta perussuomalaiset eivät puolueena kestäisi sitä, että ainoa uskottava puolueen jäsen valittaisiin presidentiksi. Kuka sen jälkeen pitäisi narut käsissä puolueen sisällä?
Joten näillä näkymin Sauli I kruunataan Suomen seuraavaksi presidentiksi jo tammikuussa. Voin tietenkin olla väärässäkin, sillä politiikka voi joskus olla kovin arvaamatonta…
päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Viime viikolla uutisoitiin laajasti mediassa, että suomalaiset kävelevät tai pyöräilevät työmatkansa yhä harvemmin. Neljä viidestä työssäkävijästä käyttää jo kolmen kilometrin työmatkalla autoa tai linja-autoa. Vielä 1980-luvulla naisista jopa 60 ja miehistä 40 prosenttia käveli tai polki töihin. Nykyisin naisista reilu 40 prosenttia ja miehistä alle kolmannes liikkuu päivittäin edes 15 minuuttia työmatkallaan. Valtaosa työmatkoista ajetaan omalla autolla.
Taajamissa polkupyörän on todettu olevan nopein kulkuväline alle seitsemän kilometrin matkoilla. Pyöräilystä hyötyvät sekä oma terveys että ympäristö. Pyöräily on helppoa arkiliikuntaa, joka sopii kaikille. Jo puolen tunnin reipas pyöräily tai kävely lähes päivittäin riittää terveyden ylläpitämiseen. Lisäksi ulkona liikkuessa stressi vähenee ja mieli virkistyy. Moottoriliikenteen vähenemisen myötä puolestaan vähenevät niiden aiheuttamat päästöt, melu ja ruuhkat.
Työmatkan kulkeminen omalla autolla on tehty Suomessa jo liiankin kannattavaksi, sanovat asiantuntijat. Samanaikaisesti ihmisten työmatkat ovat myös pidentyneet. Verovähennykset, kilometrikorvaukset ja vapaat autoedut kannustavat muutenkin ajamaan niin paljon kuin mahdollista ja työnantaja maksaa vaikka luulisi työnantajankin mielummin kannustavan työntekijöitään liikkumaan ja pitämään huolta kunnostaan. Ja tämä kuntoilu kun olisi täysin ilmaista!
Liikenne- ja viestintäministeriö julkaisi keväällä tavoitteen, jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä kävely- ja pyöräilymatkoja tehtäisiin 300 miljoonaa enemmän kuin vertailuvuonna 2005. Toteutuakseen tämä vaatisi, että pyörä- ja kävelyreitteihin ja niiden kunnossapitoon todella satsattaisiin. Lisäksi kaupunkien rakenne pitäisi saada pyöräilyä ja kävelyä suosivaksi, nyt se on pääsääntöisesti liian autokeskeinen.
Joten huomenna töihin kävellen tai pyörällä ja huono sää on vain surkea tekosyy, sillä sää on aina vain pukeutumiskysymys…
päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Lahteen on taas tulossa rutkasti lisää kauppaneliöitä, kun isot kauppaketjut kilvan rakentavat uusia hehtaarihallejaan ympäri kaupunkia. Samanaikaisesti on tietenkin laajennettava entisiä, jo pieneksi jääneitä kauppoja. Etelä-Lahtikin saa taas uuden ison kaupan, kun Biltema ilmoitti rakentavansa 4500 neliötä käsittävän myymälän Renkomäkeen, joten kyllä se on kauppa joka kannattaa!
Olen usein ihmetellyt, kuinka nämä kaikki superhypermarketit voivat tehdä voittoa, mutta kaipa näillä isoilla kauppaketjuilla on niin suuret volyymit, että pari vuotta voi tehdä tappiotakin. Joskus tuntuu, että tärkeintä on vain viedä asiakkaita kilpailijoilta tai tehdä mahdollisimman paljon kiusaa muille kaupparyhmittymille.
Kauppojen kehitys on aiheuttanut sen, että nuo mammuttikaupat ovat syöneet suihinsa melkein kaikki alueemme pikku kaupat. Muistan kun pikkupoikana Launeella asuessani löytyi kauppa melkein joka kadunkulmasta. Pieni osuuskauppa tai K-kauppa toimi vielä 70-luvulla ainakin Launeenkadulla, Patomäentiellä, Jokitiellä, Alijuhakkalantiellä, Vanamontiellä ja Nikkilänkadulla taisi olla jopa parhaimmillaan pari-kolmekin kauppaa. Martintori ja Kotipokki taisivat olla ensimmäiset ”isot” marketit Etelä-Lahdessa ja ai että ne tuntuivat silloin tosi isoilta kaupoilta.
Silloin oli helppoa ja turvallista laittaa vaikkapa perheen pikkupoika kauppaan hakemaan pari maitoa ja leipä. Tänä päivänä superhallit sijaitsevat sen verran kaukana ettei sinne pientä poikaa voi yksinään laittaa, lisäksi on vaarana, että maidot ja leipä jää saamatta, kun poika eksyy isoon hehtaarihalliin.
Tiedän että kehitys menee eteenpäin ja hehtaarihallit ovat tätä päivää ja tulevaisuutta, eikä siinä leikissä jää sijaa pienille lähikaupoille, mutta olivat ne pikkukaupat aika kivoja…
päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Viime viikolla moni meistä aikuisista palasi sorvin ääreen ja tällä viikolla oli sitten perheen lapsien aika palata koulutielle oman pienen sorvinsa ääreen. Lahdessa liki 900 ekaluokkalaista aloitti pääosin eilen koulutaipaleensa, joista monet täällä Etelä-Lahden kouluissa. Varmasti liikenne mm. Launeen, Salinkallion, Länsiharjun kuin Renkomäenkin koulujen ympärillä vilkastui taas radikaalisti. Säätyyppikin muuttui tällä viikolla sopivan syksyiseksi koulun aloittamista varten, joten ketään ei varmastikaan harmittanut paluu kouluun?
Lähipäivinä on siis syytä muistaa varovaisuus liikenteessä, kun nuo pienet ja vähän isommatkin lapset ovat palanneet sankoin joukoin koulutielle. Autolla liikkuvilta toivotaan varovaisuutta nyt syystäkin, mutta syytä olisi myös kouluissa käydä läpi hieman liikennekäyttäytymistä.
Itse käytän silloin tällöin Mustamäenkatua töihin mennessäni ja joskus kyllä ihmetyttää millaista liikennekasvatusta Salinkallion koulussa opetetaan vai opetetaanko lainkaan. Monesti mopoilla tai pyörillä ajetaan neljäkin rinnakkain ja muiden kadunkäyttäjien väistäminen tuntuu olevan joillekin koululaisille todella vaikeaa. Äänimerkkiä ei kannata käyttää, sillä silloin saa helposti kansainvälisen käsimerkin vastaukseksi.
Silloin kun kaikki pelaavat samojen sääntöjen mukaan myös liikenteessä, voidaan parhaiten välttää joka syksyiset ikävät uutiset koululaisten ja autojen yhteentörmäyksistä. Eli malttia siellä liikenteessä, niin autoilijat kuin lapsetkin.
päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Heinäkuun lomarupeama on nyt sitten onnellisesti ohi ja pääosa suomalaisista on palannut sen kuuluisan sorvin ääreen, tosin joillain onnellisilla on ollut vielä tämä viikkokin lomaa. Ensi viikolla palataan perheissä lopullisesti arkirutiineihin, kun koulut taas alkavat.
Itse vietin lomani pääosin kesämökillä, josta puuttuivat niin sähkö kuin juokseva vesikin. Loman loppupuolella huomasin mietiskeleväni, miksi ihmeessä meidän suomalaisten pitää sulloutua pieneen 20 neliön mökkiin, nukkua ohuilla patjoilla ja olla ilman sähköä ja varsinkin televisiota, kun kotona olisi kaikki mahdolliset elektroniset vimpaimet, kunnon patjat ja tilaa useampi sata neliötä temmeltää. Mikä tämän loman tarkoitus oikein on? Pitääkö meidän tosiaan mennä ankeisiin olosuhteisiin, jotta loma tuntuisi todella lomalta?
Pienen pohdinnan jälkeen löysin kuitenkin helposti muutamia puoltavia ajatuksia mökkeilyn ihanuuden puolesta. Ensinnäkin perhe on kasassa 24/7, jota se harvoin arkena on, kun kaikilla on kaupungissa omat menonsa. Toinen plussa on ehdottomasti jokailtainen saunominen ja järvessä pulikointi. Kolmas plussa löytyy luonnon rauhasta. Ei tarvitse toljottaa turtana televisiota tai tietokonetta, kun voi ihailla kaunista auringonlaskua ja nauttia hiljaisuudesta. Arkena kaupungissa olemme nimittäin melkoisen metelisaasteen turruttamia ihmispoloja.
No jos jotain negatiivistä pitää hakea, niin kyllä se sähkö olisi helpottanut olemista monella tapaa ja kyllä se juomavesikin olisi ihan kiva saada hanasta…ja nyt sorvi käyntiin!
päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
On taas tullut se hetki vuodesta, kun on ihan pakko jättää kiireinen työelämä hetkeksi taakseen.
Kuukauteen ei tarvitse vahdata sähköpostia tai miettiä juttujen deadlineja. Niinpä niin, tänä vuonna Omalähiö pitää peräti kuukauden mittaisen kesäloman, joten luulisi siinä akkujen latautuvan, varsinkin, jos säät sallivat.
Itse ajattelin maksimoida loman siten, että pysyttelen mahdollisimman kaukana kaikista sähköisistä viestimistä eli mahdollisimman vähän televisiota, tietokoneita, sähköposteja ja facebookkia.
Sen takia vuokrasimme perheen kanssa pienen mökin ilman sähköä, ykkösvarusteena vanha kunnon kaasuhella. Matkapuhelintakaan ei pääse lataamaan, joten pääsisiköhän sitä meikäläinenkin hetkeksi irti kännykästään?
Viime vuoden kesäloma meni minulta täysin ohi, kun muiden lomaillessa istuin keikkabussissa matkaten ympäri Suomea, joten tänä vuonna aion ottaa vahingon takaisin ja todellakin lomailla sanan todellisessa merkityksessä. Minulle unelmaloma pitää sisällään yhdessäoloa perheen kesken, lekottelua auringossa, uimista, saunomista sekä tietenkin grillausta. Ajattelimme myös tutustua mökin ympärillä oleviin pikkupaikkakuntiin elävine toreineen ja tapahtumineen.
Suomi on nimittäin pullollaan kivoja pikkupaikkoja, jotka kesäisin heräävät henkiin mökkikansan tulviessa paikkakunnalle. Olemme viimeisimmissä Omalähiön numeroissa keränneet pieniä kesälomavinkkejä teille. Toivottavasti jokainen löytää niistä itselleen mieluisan kesätapahtuman.
Tapaamme jälleen elokuun ensimmäisenä perjantaina, kun Omalähiö seuraavan kerran tipahtaa postiluukustasi.
Hyvää lomaa!
päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Brittien yleisradio eli BBC irvailee suomalaisten kustannuksella:
”Kun kokot sammuvat, rohkeimmat ja humalaisimmat suomalaiset uivat järvien halki niiden kokkojen luokse, joiden äärellä juhlat vielä jatkuvat.”
Lisäksi he naureskelevat, että juhannuspäivä on suomalaisille pelastus, sillä rankasta krapulasta toipumiseen totisesti tarvitaan yksi pyhäpäivä lisää. Briteiltä jäi kyllä huomaamatta se tosiseikka, että suomalaiset juovat yleensä vielä juhannuspäivänäkin, joten se krapulapäivä on kylläkin sunnuntai. Tarkemmin ajateltuna kyseessä ei siis ole edes minkäänlainen irvailu, vaan ihan kylmä fakta.
Suomalaiset ovat kyllä saaneet melkoisen maineen maailmalla ja se leima ei ihan helposti lähde ja tätä kuvaa tulee joskus itsekin vaalittua ihan huomaamattakin.
Kun ulkomaalainen tulee vieraaksi Suomeen, niin totta kai hänelle ihan ensimmäiseksi lykätään käteen pullo Koskenkorvaa, viedään saunaan ja opetetaan muutama kiva kirosana. Eipä ihme, jos maine paljon juovana ja hulluja asioita harrastavana kansana pysyy meissä kuin täi tervassa.
Laitetaan tähän loppuun vielä lainaus BBC:ltä koskien juhannustaikoja:
”Suomalaisessa kansantarussa keskiyö on aika, jolloin naimattomat suomalaisnaiset yrittävät ennustaa tulevaa aviomiestään. Yhden uskomuksen mukaan nuoren naisen tulee seistä alastomana järven äärellä tarkalleen keskiyöllä, jolloin hän voi nähdä tulevan sulhonsa – joka sattumoisin on yksi niistä juopoista, joka yrittää uida toiselle kokolle.”
No mikä ettei, kunhan pysyvät pinnalla….
Hyvää juhannusta!!
päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
