Tämän ajan kaksi suosituinta termia päivänpolitiikassa ovat änkyröinti ja populismi. Näihin kahteen termiin törmää mediassa liki päivittäin, useimmiten liittyen eduskunnan päätöksentekoon, mutta myös yhä enenevässä määrin kuntapolitiikan eri alueilla. Lahdessa änkyröinti- ja populismi-kortit on vedetty esiin viimeksi toriparkki-asiassa. Kaikki henkilöt, jotka ovat uskaltaneet olla eri mieltä kaupunginjohdon kanssa toriparkin tarpeellisuudesta, on leimattu johdonmukaisesti kaupunginjohdon suulla sekä tietenkin myös lahtelaisessa valtamediassa, änkyröiksi ja populisteiksi.
Onko kaupungintalolla oikeasti vaikea ymmärtää, että ihmiset voivat ja myös saavat olla kaupungin tekemistä päätöksistä eri mieltä ilman että heidät leimataan populisteiksi ja kaupungin kehityksen pysäyttäjiksi? Ei ihme, että tämän hetkinen kaupunginjohto ei kehuja turuilla ja toreilla kerää.
Monesta lahtelaisesta varmasti tuntuu siltä, että kaupunkia johdetaan kaupunkilaisten mielipiteistä välittämättä. Ylhäältä norsuunluutornista pidetään yllä sanelukulttuuria, jossa keskustelulle ei ole sijaa, vaan asiat jyrätään läpi vaikka läpi harmaan kiven. Kaupunginvaltuutetut eivät saa muuttaa mieltään ilman leimaa änkyröinnistä ja populismista, vaikka mielensä muuttamiseen olisikin olemassa selkeät faktat. Änkyräleima lävähtää otsaan alta aikayksikön. On olemassa vain yksi totuus ja se tulee ylhäältä norsunluutornista.
Tällä hetkellä näyttää siltä, ettei Lahdella ole olemassa tai edes näkyvissä minkäänlaista finanssikriisiä. Sen verran paljon on uusia kalliita investointeja jo päätetty tehdä. Tai sitten kaupungintalolla tiedetään jo, että lisää maksajia saadaan piakkoin naapurikunnista. Eläköön Business City Lahti!
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Paikallinen maakuntalehti nosti mainoskieltoluukku-asian palstoilleen tällä viikolla. Jutussa todettiin, että Lahdessa ei jaeta ilmaisjakelulehtiä sellaisiin luukkuihin, joissa on mainoskielto. Myös Omalähiö mainittiin jutussa tälläiseksi lehdeksi, jota ei saa luukkuunsa, jos on kieltänyt mainosten jaon. Näin ei todellisuudessa kuitenkaan ole, sillä lehtemme jaetaan myös mainoskieltoluukkuihin. Näin siksi, että jossain vaiheessa emme jakeneet lehteä mainoskieltoluukkuhin ja saimme todella paljon palautetta siitä, ettei kielto suinkaan koske Omalähiötä. Niinpä yleistä käytäntöäkin uhmaten palautimme jakelun ennalleen.
Perustamme menettelymme seuraavaan kuluttajaviraston linjaukseen:
Lain mukaan kuluttajalla on siis oikeus kieltäytyä vastaanottamasta osoitteetonta suoramarkkinointia. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kuluttajalla on oikeus itse päättää, haluaako hän kotiinsa suoramainontaa vai ei. Kuluttajansuojalain markkinointisäännökset koskevat vain markkinointiviestintää, joten toimituksellisen julkaisun eli tässä tapauksessa ilmaisjakelulehtien jakamisen kielto-oikeus ei kuulu kuluttajansuojalain piiriin.( Kuluttajavirasto 7.8.2012 )
Osoitteettoman suoramainonnan ja ilmaisten kaupunkilehtien tarkoitus poikkeaa toisistaan. Mainonnalla on kaupallinen, myyntiä edistävä tarkoitus, kun taas kaupunkilehtien tarkoitus on journalistinen. Sanomalehtien Liiton mukaan lehdillä on myös yhä tärkeämpi merkitys paikalliselle tiedonvälitykselle, kun useat kunnat ja yhdistykset käyttävät lehtiä virallisena tiedotuskanavanaan.
Todennäköistä on, että valtaosa ”ei-mainoksia” -kotitalouksista kieltäytyy jakelusta juuri mainosten eikä kaupunkilehtien vuoksi. Itellan vuoden 2010 tutkimuksen mukaan 43 prosenttia kuluttajista, jotka ovat kieltäneet suorajakelun, suhtautuu myönteisesti kaupunkilehtiin.
Eli lyhyesti:Omalähiön jakelun voi lopettaa laittamalla luukkuunsa Ei ilmaisjakelua-tekstin.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Varmempi kevään merkki kuin lämpimät aurinkoiset ilmat tai ensimmäinen leskenlehti, on joka keväinen, välillä kovin kiivaitakin sävyjä saava keskustelu koirankakasta. Lumien sulettua karu totuus paljastuu monille, sillä kaikki koiranomistajat eivät ole keränneet koiriensa jätöksiä roskikseen, itse asiassa ei edes joka toinen koiranomistaja. Joissakin puistoissa voi näkymä olla kovinkin karu. Eikä varmasti ketään naurata, kun astuu vahingossa koiranläjään.
Silti kannattaisi muistaa, että koiranjätökset ovat onneksi maatuvaa tavaraa, toisin kun ne roskat joita kaupunkilaiset viskovat pitkin tien penkkoja ja puistoja. Ja sitä roskaa kyllä riittääkin. Tien penkat ja puistot saattavat olla täynnä rikkontuneita kaljapulloja ja -tölkkejä ynnä muuta maatumatonta tavaraa ja yhtä paljon kuin harmittaa kävellä koirankakkaan, harmittaa vaikkapa ajaa pyörällä lasinsirpaleiden yli.
Miksiköhän on niin vaikeata kerätä koiran jätökset roskikseen tai viedä se lasipullo kauppaan tai lasinkeräysastiaan? En usko, että kovin moni roskaisi omaa pihaansa samalla lailla, joten miten ihmeessä meistä tulee moisia sottapyttyjä, kun pääsemme ulos omasta pihastamme?
Jokainen voisi aloittaa kevään siisteyskampanjan omasta itsestään. Kun itse pitää huolen siitä, ettei heitä roskia luontoon ja kerää koiransa jätökset, on jo parhaansa asian eteen tehnyt. Muuta ei vaadita. Yksinkertaista mutta totta.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Launeen koulun asiaa viedään nyt eteenpäin järein asein ja hyvä niin. Tällä viikolla Launeen koulun oppilaista noin 2/3 jäi kolmeksi päiväksi kotiin eli kyseessä on lyhyesti ilmaistuna koululakko. Koulussa tehdyn kyselyn perusteella jopa 60 prosentilla Launeen koululaisista on ollut homealtistukseen liittyviä oireita, joten mistään ”nyhjää tyhjästä”-asiasta ei ole kyse, vaan ongelma on todellinen ja käsinkosketeltava monissa perheissä.
Launeen koulua on 10 viime vuoden aikana remontoitu noin 13 miljoonalla eurolla, mutta oireet niin oppilaiden kuin opettajien ja muun henkilökunnan keskuudessa vain jatkuvat. Vanhemmmat vaativat koko rakennuksen purkamista ja koulun siirtämistä valittömästi väistötiloihin, joka alkaakin näyttämään yhä todennäköisimmältä vaihtoehdolta.
Valitettavasti Launeen koulu ei ole ongelmansa kanssa yksin, sillä OAJ:n teettämän kyselyn mukaan 2/3 kouluista ja päiväkodeista on terveysriski. Koko Suomesta löytyy tällä hetkellä jopa noin 2000 kosteusvaurioiden vuoksi korjaustarpeessa olevaa koulua tai päiväkotia.Se on järkyttävä määrä.
Mikä suomalaisessa rakentamisessa on mennyt noin pahasti vikaan? Vielä jokin aika sitten kehuttiin suomalaisen rakentamisen olevan huippuluokka ja kysyttyä ympäri maailmaa. Vai onko vain niin, että silloin kun kaupungit kilpailuttavat rakennushankkeitaan, valituksi tulee poikkeuksetta aina se halvin vaihtoehto. Jokainen varmasti tietää, että kombinaatio hyvä ja halpa on äärimmäisen harvoin totta.
Jokohan pian opittaisiin, ettei halvalla saa parasta lopputulosta ja joskus on maksettava enemmän, jotta saadaan kunnon laatua. Nyt huonosta rakentamisesta ja huonoista päätöksistä maksetaan kovaa hintaa ympäri Suomea. Ei hyvä.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Viime päivinä olemme saaneet lukea eri paikallismedioista kuinka Päijät-Hämeen kunnat ovat alkaneet selvittää mahdollisia kumppaneitaan tulevassa uudessa kuntajaossa. Nähtävästi kunnissa on nyt ihan oikeasti herätty huomaamaan se tosiseikka, että jatkossa ei yksin ehkä enää pärjätääkään. Alkutunnustelut ovat olleet sivusta katsoen sanalla sanoen huvittavia ja mieleen nouseekin hauskoja mielleyhtymiä iltatansseista, jossa etsitään liki kiimaisesti sitä mieluisinta partneria ja halutaan välttää pakkoavioliitto sen epämielyttävän lieron kanssa.
Vyyhti muistuttaa jo nyt kaikkine juonenkäänteineen hieman tosielämän Kauniita ja Rohkeita. Lahti on kiinnostunut Orimattilan, Iitin, Kärkölän ja Nastolan seurasta. Näistä ainakin Nastola on jo vinkannut alustavasti silmää Lahdelle.
Myös Iitti on kuulemma alkanut puhumaan Lahdesta positiiviseen sävyyn, joskin Iitin oma ykkössuosikki ja salarakas on aina ollut Nastola. Vastaavasti Orimattila on heittänyt lemmekkäitä katseita Pukkilan ja Myrskylän suuntaan, sillä Lahti vaikuttaa pienelle Orimattilalle liian isolta ja pahalta.
Lahden ja Hollolan välinen viha-rakkaussuhde on tällä hetkellä vihavaiheessa, sillä Hollola on ilmoittanut olevansa itsenäinen neito, jota likaisen ja ruman Lahden on turha lähestyä. Toisaalta mitä tahansa voi näiden kahden välillä vielä tapahtua ja viha voi koska tahansa muuttua tosi rakkaudeksi. Sen verran läheisiä nämä kaksi kuitenkin loppujen lopuksi ovat vuosien varrella olleet.
Näiden tanssien todellinen Musta Pekka-kortti on tietenkin Heinola, jota kukaan ei halua kumppanikseen. Neiti Heinola kun kuulemma on erittäin riitaisaa sorttia ja tappelee itsensäkin kanssa. Eihän sellaista kaveria kukaan halua? Ja onhan meillä lopuksi vielä tämä ikuinen kapinakenraali, ihana ja itsenäinen Asikkala, joka aikoo pysyä poikamiehenä hamaan tappiin asti. Ettei vaan edessä olisi pakkoavioliitto neiti Heinolan kanssa…?
Faktaahan on kuitenkin se, että kuntien ilmoitukset kuntaliitosten selvitysalueista tulisi olla valmiina marraskuun 2013 loppuunmennessä ja kuntien yhdistymisselvitykset 1.4. 2014 mennessä. Jäämme seuraamaan asioiden kehitystä mielenkiinnolla.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Helsingin Alppilan yläasteen opettaja Antti Korhonen erotettiin työstään kun hän poisti koulun ruokalassa häiriköineen oppilaan selästä työntämällä. Poliisi tutkii yläasteen välikohtausta epäiltynä pahoinpitelynä. Tämä välikohtaus on saanut peräti yli 180 000 ihmistä allekirjoittamaan netissä adressin, jossa vaaditaan opettaja Korhosen pelastamista ja että laadittaisiin yhteisesti sovitut pelisäännöt koulukurin palauttamiseksi.
Adressin mukaan kasvatusvastuuta pakoileva nykykulttuurimme on tehnyt opettajista hampaattomia ja kädettömiä auktoriteetteja. Nuorison keskuudessa lisääntyvä pahoinvointi on tehnyt oppilaitoksista levottomia ja kotioloista saatu olematon tuki ei edesauta oppimismiljöön pitämisenä edes jotakuinkin normaalina.
On totta, ettei opettajilla ole kouluissa käytännössä minkäänlaista valtaa tänä päivänä. Lapset voivat tehdä melkein mitä lystäävät ja jos konfliktitilanne syntyy, löydetään vika miltei aina opettajasta. Monesti opettajan on turha hakea tukea lapsen vanhemmilta konfliktitilanteissa. Ajatusmalli ”Meidän poika/tyttö ei ole tehnyt mitään väärää, opettaja vain on epäpätevä” istuu joillakin vahvassa. Silloin yhteistyö koulun ja kodin välillä vaikeutuu merkittävästi.
Liian harva tuntuu nykyään muistavan, että meillä vanhemmilla on tärkeä vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä ja joskus on tehtävä sellaisiakin päätöksiä, joista lapsi ei pidä. Vanhempien tulisi muistaa, että he antavat pääosin lapsilleen ne roolimallit ja elämänarvot, joita lapset seuraavat omassa elämässään. Koulu voi auttaa tässä asiassa, mutta ainoastaan silloin, jos pelisäännöt ovat selvät molemminpuolin.
Ei kuitenkaan kannata ristiinnaulita kokonaista sukupolvea häiriköiksi, sillä häirikköoppilaita on ollut niin kauan kuin on ollut koulujakin. Ennen opettajilla oli kuitenkin keinot puuttua tilanteeseen, nyt ei enää. Suurin osa lapsista ja nuorista hoitaa koulutyönsä edelleen moitteettomasti ja onkin ikävää, että yksikin häirikkö luokassa voi pilata toisten oppilaiden oppimismahdollisuudet.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Isot lehtitalot ovat satsanneet viime vuosina paljon rahaa älypuhelimilla ja tableteilla luettaviin versioihin lehdistään. Yli puolella suomalaisista on nykyään älypuhelin tai tablettitietokone, joten uutisten selaileminen on helppoa ja vaivatonta milloin ja missä tahansa. Ja kyllähän meillä selaillaankin. Ennustetaan, että muutamassa vuodessa netin mobiilikäyttö ohittaa internetin selailun kotikoneella.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sanomalehdet perinteisessä, paperisessa muodossaan jäisivät turhiksi ja kuolisivat pois. On selvää, etteivät ihmiset jaksa lukea netin kautta pitkiä juttukokonaisuuksia, vaan netistä luetaankin enemmän pieniä uutisia ja juttuja. Tämä taas vaikuttaa siihen, että kynnys uutisen tekemiseen pienestäkin asiasta madaltuu selvästi.
Koska mediatalot laskevat nykyään suosiotaan klikkauksina, riittääkin usein vain raflaava otsikko malliin ”Huh mikä kaula-aukko!” tai yleisesti vain ”Katso järkyttävät kuvat!” Usein itse juttu on minimaalinen, mutta sillä ei ole niin suurta väliä, kunhan sivulle saadaan mahdollisimman paljon kävijöitä.
Tänä päivänä ei voi välttyä siltä ajatukselta, että kaikki tuntuu olevan jotenkin infernaalisen legendaarista, isoa, mahtavaa ja uskomatonta. Todellisuudessa se vuosisadan lumimyrsky usein osoittautuu kuitenkin ihan tavalliseksi talvipuhuriksi lumisateen kera.
Tässä piileekin sanomalehden paperisen olomuodon elinehto. Uskon, että tulevaisuudessakin lukijoita kiinnostaa muutkin asiat kuin järkyttävät kuvat ja liian suuret kaula-aukot. Itse ainakin nautin, kun saan ottaa aidon lehden käteeni ja perehtyä siinä oleviin hyvin tehtyihin artikkeleihin omassa rauhassani. En kaipaa raflaavia kohuotsikoita, vaan hyvin toimitettua tekstiä, jossa taustatiedot ovat kunnossa ja uskon etten ole yksin näiden ajatusteni kanssa.
Luulenpa, että huhut sanomalehden kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Launeen koulun sisäilmaongelmat jysähtivät tällä viikolla kertaheitolla jopa valtakunnalliseen julkisuuteen, kun syystäkin närkästyneet vanhemmat perustivat nettiin adressin, jossa koulun lapsille ja opettajille vaaditaan puhtaita ja terveellisiä työtiloja.
Launeen koulua on remontoitu noin kymmenen vuotta, mutta aina remontin jälkeen ilmaantuu uusia ongelmia tai vanhat ongelmat palaavat. Mitenköhän minusta tuntuu, että olen kuullut tämän aikaisemminkin? Kukahan pystyisi kertomaan mikä on se rahamäärä, mikä noihin remontteihin on vuosien saatossa upotetettu ja samalla altistettu lukematon määrä lapsia ja opettajia homeelle? Olisiko ollut järkevämpää jo alussa todeta rakennus korjauskelvottomaksi, kuten loppujen lopuksi tehtiin niin Liipolan kuin Jalkarannankin koulujen tapauksessa.
Kaupungintalolla ei ole pidetty siitä, että tavallinen tuulipukukansa puhuu samassa lauseessa toriparkista ja homekouluista. Niitä kun ei saisi vertailla keskenään ikäänkuin kilpailevina hankkeina. Silloin kun kaupungin koulut ja päiväkodit homehtuvat ja vanhustenhuolto ei toimi, ei tärkein asia kaupungintalolla voi olla autojen parkkipaikka torin alle keskustan elävöittämisen nimissä tai pari sataa miljoonaa maksava läpitie tiheästi asutun kaupunginosan läpi.
Me peruspalveluja käyttävät, tavalliset lahtelaiset tarvitsemme ennen kaikkea perusasiat kuntoon kaupungissamme. Sen jälkeen, kun ne ovat kunnossa, voidaan vasta miettiä mahdollisia toriparkin kaltaisia lisäpalveluja. Keskustan elävöittämisellä ei Green City Lahteen houkutella ensimmäistäkään uutta asukasta. Sen sijaan ihmisläheinen ja lämminhenkinen kaupunki, joka välittää asukkaistaan, heidän palveluistaan ja hyvinvoinnistaan houkuttelee varmasti.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Suomen kansalaisilla on perustuslaissa turvattu oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi. 1.3.2012 alkaen Suomessa on ollut käytössä uusi valtiollisen tason vaikuttamiskeino, kansalaisaloite. Se antaa kansalaisille mahdollisuuden saada aloitteensa eduskunnan käsiteltäväksi. Eduskunta käsittelee aloitteen, joka saa taakseen vähintään 50 000 äänioikeutettua kannattajaa kuudessa kuukaudessa.
Helpoiten kansalaisaloitteen pystyy allekirjoittamaan netissä osoitteessa kansalaisaloite.fi, joka on ollut käytössä nyt kolmisen kuukautta. Järjestelmä tunnistaa aloitteen allekirjoittajat esim. pankkitunnuksien avulla, joten ihan köykäisin perustein ei näitä aloitteita allekirjoiteta. Nimet listoissa muuttuvat julkisiksi, kun listassa on vaadittavat 50 000 nimeä.
Kuinka suomalaiset ovat sitten ottaneet tämän uuden vaikuttamiskeinon käyttöönsä?
Vuodessa on tehty kaikkiaan 66 aloitetta, joista tässä seitsemän selkeästi eniten kannatusta saaneet:
* Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista 127 512 nimeä
* Järkeä tekijänoikeuslakiin 23 854 nimeä
* Kannabiksen käytön ja hallussapidon rangaistavuudesta luopuminen 19 857 nimeä
* Ruotsin kieli valinnaiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla yli 14 291 nimeä
* Toimenpidealoite perustulosta 14 043 nimeä
* Vaadimme, että Suomen suurpetokanta rajoitettava l3 798 nimeä
* Kansanäänestys Suomen eroamisesta Euroopan unionin jäsenyydestä 13 361 nimeä
Kannattaa käydä tutustumassa sivustoon. Tämä on sitä demokratiaa eli kansanvaltaa puhtaimmillaan.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Lahtelaisten suuresti rakastama ajatus ihan ikiomasta toriparkista alkaa muotoutua pikkuhiljaa konkretian tasolle. Tällä viikolla kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta teki viranhaltijapäätöksen, jolla myönnetään toriparkkia rakennettavalle Lahden Pysäköinti Oy:lle 20 miljoonan euron laina. Laina otetaan Lahden konsernipankista, joka hakee pääomansa rahalaitoksista. Eli lyhyesti kaupunki lainaa itselleen lainarahaa, mikä oli ikäänkuin pakko, koska yksikään yksityinen taho ei tähän projektiin uskaltanut lähteä mukaan. Kyseessä on selvästi riskibisnes, mutta mitäpä kaupungilla on hävittävää, kun takaajana ovat tavalliset lahtelaiset veronmaksajat.
Itse rakentaminen edellyttää vielä investointipäätöksen tekemistä. Sitä ennen Lahden toriparkin rakentamiskiistaan odotetaan ratkaisua korkeimmalta hallinto-oikeudelta, sillä Salpausselän luonnonystävät ry, Päijät-Hämeen Vihreät ry ja kolme yksityishenkilöä vaativat korkeinta hallinto-oikeutta kumoamaan Lahden kaupunginvaltuuston toriparkkihallisuunnitelman, investointiluvan ja antolainauspäätöksen. Pahoin pelkään, että kiista ratkaistaan kaupungin eduksi ja toriparkin rakentaminen aloitetaan jo toukokuussa.
Suomessa tuntuu nyt juuri riehuvan varsinainen toriparkkibuumi. Useammassa kaupungissa pohditaan toriparkkimahdollisuutta ja jokaisessa kaupungissa käydään tätä samaa eipäs-juupas-keskustelua. Kaupunginjohtaja Myllyvirta pitää toriparkkia elintärkeänä Lahden keskustan elävöittämiseksi. Esimerkkinä on käytetty Mikkelin ja Kuopion toriparkkihalleja. Lahden tori eroaa kuitenkin näiden kaupunkien toreista siinä, ettei täällä torin ympärillä ole juurikaan merkittäviä kauppoja tai kauppakeskuksia. Torin ympärillä on lähinnä ravintoloita, joihin tullaan yleensä kai ilman autoa?
Jos ihmisten asiontia keskustassa halutaan lisätä, olisi mielummin mietittävä, miten pysäköinnin hinta voitaisiin pitää kohtuullisena tai sitten kehittää joukkoliikennettä. Ei auta, jos kadunvarsipaikkoja vähennetään ja samalla pysäköinnin hintaa nostetaan. On itsestään selvää, että jos pysäköinti keskustassa on liian kallista, ihmiset hurauttavat autoineen markettien ilmaisille parkkipaikoille Launeelle.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
