Tällä viikolla olemme toimituksessa viettäneet Omalähiön syntymäpäiviä. Sen vuoksi käsissäsi onkin nyt Omalähiön hieman normaalia suurempi 35-vuotisjuhlalehti. Tämän lehden sisältö on hyvin nostalgiapainotteinen ja useimmat kirjoitukset liittyvätkin jollain tavoin Omalähiöön ja sen 35-vuotiseen historiaan. Kukapa kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse?
No suotakoon se anteeksi, sillä 35 vuotta ilmaisjakelulehteä näinä sanomalehdille vaikeina aikoina ei ole huono saavutus. Onhan Omalähiö Lahden vanhin omalla alallaan. Itse olen tuntenut oloni etuoikeutetuksi, kun olen saanut olla mukana lehdenteossa päätoimittajana jo liki viisi vuotta. Lehtimaailmaan tutuistuin kuitenkin jo paljon aikaisemmin, kun vanhempani Seppo ja Marja jo 70-luvulla toimittivat lehteä niin Heinolaan kuin Kouvolaankin.
Lehteä tehtiin kotioloissa, joten istuin usein lehden taittopöydän alla ja noukin käsiini pöydältä putoavia lehtileikkeitä ja autoin omasta mielestäni kovastikin lehden valmistumisessa. Jo ala-asteikäisenä minulle olivat selvää mitä ovat lehden palstat, mikä on palstamillimetri, miten lehden graafinen taitto tehdään ja paljonko paperia on riisi. Lisäksi saatoin viettää parikin tuntia illassa katsomassa, kuinka kirjapainossamme taittopöydällä olleet taitetut sivut valmistuivat filmeistä valmiiksi painotuotteeksi.
Aikuiseksi ehdittyäni työura löytyi kuitenkin muualta ja samalla hautasin lapsuuden toiveeni siitä, että joskus vielä olisin mukana lehdenteossa. Toki perheyrityksemme osakkaana seurasin tarkasti Omalähiön kehitystä koko ajan. Vuonna 2009 kohtalo puuttui peliin. Omalähiön kantava voima, isäni Seppo menehtyi ja tuli aika miettiä, mitä sen jälkeen? Onko Omalähiöllä tulevaisuutta?
Hyppäsin liikkuvaan junaan isäni paikalle päätoimittajaksi ja pääsin toteuttamaan lapsuudenajan haavettani. Ilman hyvää ja rutinoitunutta työporukkaa olisin tuskin onnistunut, joten kiitos äidilleni Marjalle sekä Jounille ja Pirjolle avusta.
Voin nyt liki 5 vuotta myöhemmin todeta, että nähtävästi jotain on tehty oikein. Lehti on tänä päivänä edelleen elinvoimainen Etelä-Lahden pikkujättiläinen, jota odotetaan perjantaisin putoavaksi luukuista. Luulenpa että Seppo-isäkin myhäilee pilven reunalla kohtalaisen tyytyväisenä.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Sen jälkeen kun Elop puhalsi Nokian puhelinbisneksen Microsoftille, on Suomessa ihmetelty sitä mistä seuraava kultaa takova Sampo löydetään. Yksi varteenotettava vaihtoehto voisi löytyä tietokoneiden pelimaailmasta. Viime viikolla saimme kuulla suomalaisesta peliyhtiöstä Supercellistä, joka myytiin Japaniin 1,1 miljardilla eurolla. Ihan mukavasti yhtiöltä, joka perustettiin vasta kolme vuotta sitten.
Jos joku on joskus naureskellut pelifirmoille ja niissä työskenteleville nörteille, niin eipä naureskele enää. Supercell tahkoaa voittoa noin 2 miljoonaa euroa päivässä, joten mistään nappikaupasta ei todellakaan ole kysymys. mm. Angry Birdsilla kultasuoneen osuneen Rovion tulos viime vuonna oli hurjat 77 miljoonaa euroa.
Rahantekeminen perustuu ns. Free to play -pelimalliin, jossa tuotot perustuvat pelaajien tekemiin pelinsisäisiin ostoksiin. Eli itse peli on ilmainen ladata, mutta jos haluaa edetä pelissä, täytyy tehdä ostoksia. Ja ihmisethän tekevät.
Jo viisi vuotta vanhat pelit tuntuvat tänä päivänä lähinnä nostalgisilta, joten tahti alalla on hurja. Pelialalla puhutaankin usein siitä, että vain muutos on pysyvää, joten uusi tuhkimotarina voi jo olla valmisteluvaiheessa.
Älä ole siis huolestunut, jos lapsesi viihtyy paljon tietokoneensa ääressä. Jälkikasvusi saattaa olla seuraavan hittipelin kehittelijä ja seuraava pelimiljonääri. Huomattavasti kannattavampaa ja vähemmän hikistä, kuin rahdata lasta jääkiekkoharrastuksiin sillä varjolla, että kyllä se poika vielä joskus pelaa NHL:ssä.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Tällä viikolla kansalaisten oikeudentajua on taas vaihteeksi koeteltu. Paloittelumurhaaja Pönkä nimittäin karkasi lomaltaan. Siis mitä? Paloittelumurhaaja lomalla? Eipä taida olla maailmassa montaa maata, joissa vankeuteen tuomitut paloittelumurhaajat lomailevat vankilasta, joten hyvinpä meillä on vankien asiat.
Vankiloman eli poistumisluvan tarkoitushan on jalo ja sinällään ihan kannatettava. Sillä on tarkoitus tukea vangin yhteyksien säilymistä ja sijoittumista yhteiskuntaan sekä vähentää vapaudenmenetyksestä aiheutuvia haittoja. Ihan OK ajatus, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Varsinkin vankien kohdalla, jotka ovat saaneet tuomionsa henki- tai seksuaalirikoksista, monen on vaikea nähdä syytä, miksi heidät ylipäänsä edes pitäisi päästää lomille.
Samassa keskustelussa esiin on nostettu vankien hyvät olot Suomen vankiloissa. Tällä hetkellä suomalaiset vankilat täyttyvät ulkomaalaisista vangeista. Eniten heitä tulee Venäjältä, Virosta, Liettuasta, Romaniasta, Somaliasta ja entisen Jugoslavian maista. Eikä ihme, sillä jotkut ulkomaalaiset vangit ovat lehtihaastatteluiden mukaan sanoneet, että suomalainen vankila on kuin viiden tähden hotelli omassa maassa. Lisäksi vankilassa maksetaan työstä palkkaa, joka on enemmän kuin matalapalkkainen työmies ansaitsee esim. Virossa.
Työttömille tarjoutuukin tässä oiva tilaisuus parantaa tilanteensa. Kun peruspäivärahalla oleva saa noin 500 euroa kuussa kun verot on otettu, niin vankilassa työskennellesään vanki voi ansaita melkein kaksinkertaisen summan. Lisäksi on ilmainen sairaanhoito ja pienet ruoka- ja asumiskustannukset. Paha saa aina palkkansa, vai mitenkäs se nyt menikään?
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Tällä viikolla on mediassa kohistu 26-vuotiaasta Tatusta, jota ei kiinnosta työnteko eikä opiskelu. Tatulle riittää yhteiskunnan tuki, jota hän saa vajaat 1100 euroa tekemättä mitään. Tästä rahasta tosin maksetaan Tatun asumiskulut, joten vakituisten menojen jälkeen hänellä jää kuussa huimat 400 euroa käteen eli noin satanen viikossa.
Lisäksi herra Tatu kertoi, ettei hän ole ollut vuoteen yhteydessä sossuun, mutta raha on silti virrannut. Mitähän tästä mahtavat miettiä henkilöt, jotka ovat matalapalkkaisilla aloilla? He paiskivat hommia 160 tuntia kuussa saadakseen suunnilleen saman verran palkaa kuin Tatu saa tekemättä mitään. Reiluako?
Ymmärrettävästi monia työssäkäyviä harmittaa moinen vapaamatkustelu yhteiskunnan tukijärjestelmillä. Toisaalta jokainen voi miettiä elääkö Tatu herroiksi tuolla jäljelle jäävällä 400 eurolla per kuukausi. Eipä taida näillä nykyisillä ruuan hinnoilla Chateaubriand kaupasta irrota.
Suomalainen yhteiskunta on rakentunut aina vahvasti työntekemisen ympärille. Sitä on arvostettu ja se on monelle elämän yksi tärkeistä tukipilareista. Niinpä monen meistä työtätekevistä onkin vaikea ymmärtää nuoren miehen ratkaisua. Moni saattaa ajatella, että tuohonko ne minunkin veroeuroni tuhraantuvat.
Vaikka nyt poliitikot kilvan ovatkin tukkimassa porsaanreikiä tukijärjestelmässä, niin eihän tämä nyt mitään uutta tai tavatonta Suomessa ole. Näitä tukien hyväksikäyttäjiä on ollut aina ja tulee olemaan vastaisuudessakin. Minä en ole ainakaan tavannut ketään, kelle ei ilmainen raha kelpaisi.
Aikaisemmin sillä ei vain ole lehtien palstoilla kukaan kehdannut retostella.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
James siellä, James täällä, James päällä joka säällä. Tämän syksyn ensimmäisen poliittisen kohun aiheuttaja löytyy tällä kertaa Päijät-Hämeestä, tarkemmin sanoen Asikkalasta. Jo aikaisemminkin kohua aiheuttanut perussuomalaisten kansanedustaja James Hirvisaari on erotettu puolueestaan. Erottamisen syyksi ilmoitettiin Hirvisaaren toiminnan olevan puolueen edun vastaista. Viimeinen pisara, joka nähtävästi katkaisi kamelin selän, oli Hirvisaaren kaveri Seppo Lehto, joka otatti itsestään kivan natsitervehdyskuvan vierailessaan Hirvisaaren vieraana eduskuntatalossa. Ja jotta saaga olisi täydellinen, laittoi kuvan tietenkin sosiaaliseen mediaan. Sen verran Hirvisaarella oli järkeä, ettei itse näyttäydy samassa kuvassa.
Timo Soini on yrittänyt päästä eroon puolueen huonosta maineesta, joten voi uskoa, että tämän tyyppiset natsitervehdyskuvat ovat saaneet puheenjohtajan näkemään punaista ja muuta vaihtoehtoa ei enää ollut kuin Hirvisaaren erottaminen. Varsinkin, kun Hirvisaari on jo aikaisemmin hyvin selvästi tuonut esiin omat kantansa kaikissa vähemmistö- ja maahanmuuttoasioissa. Hirvisaaren mielipiteethän ovat jo sinällään muistuttaneet kovasti 30-luvun Saksan ajatusmaailmaa, joten käsi etukenossa pönöttävä kaveri Hirvisaaren CV:stä enää puuttuikin.
Hirvisaari luultavasti syyttää tästäkin kohusta vain ja ainoastaan mediaa ja toimittajia. Kyseessä on ajojahti jne…Jameksen mielestä Lehto on superhumoristi, jota ei oikein ymmärretä. Voi olla, ettei ymmärretä, mutta luulisi kansanedustajan olevan jo sen verran monessa liemessä keitetty mies, että tajuaisi, ettei natsitervehdys todellakaan jää huomiotta mediassa. Puheenjohtaja Soinilla on vielä kova savotta edessään, ennen kuin perussuomalaiset ovat ns. salonkikelpoisia. Eri asia tietenkin on, haluavatko he ollakaan?
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Lahden kaupungin talouskurimus syvenee. Hallituksen rakenneohjelma edellyttää sopeuttamistoimia kunnilta, mikä merkitsee Lahden kaupungille noin 30-35 milj. euron säästötoimia. Lahden kaupungin talousarviovalmisteluun keväällä hyväksytty kehys ylittynee varmuudella ja paineet säästöihin kovenevat.
Lahden kaupungin talous- ja toimintaorganisaatiotoimikunta esitti väliraportissaan syyskuun alussa palvelurakenteen merkittävää uudistamista, henkilöstömäärän kasvun rajoittamista ja toimitilojen vähentämistä.
Talouden tasapainottamiseksi toimikunta lisäisi ostopalveluja, yhtiöittäisi kaupungin palvelukokonaisuuksia ja harkitsisi konserniyhtiöiden toimintojen myyntiä, jos se on taloudellisesti ja toiminnallisesti perusteltua.
Taloustavoitteisiin pääsemiseksi tarvitaan ensi vuodelle päätetyn veronkorotuksen lisäksi toimintatapojen kehittämistä ja toimintojen karsimista eli suomeksi sanottuna kuntalaisille lisäveroa ja osalle kuntatyöntekijöille monoa.
Mielenkiinnolla odotan sitä rohkeaa, joka uskaltaa vetää ”Myydään Lahti Energia”-kortin hihastaan ihan virallisesti. Asia josta on kuiskuteltu jo vuosia, mutta virallisissa yhteyksissä asia kielletään. Viimeksi eilen kaupunginjohtajan suulla. Lahti Energian myynnillä Lahti saisi taloutensa jonkinlaiseen kuntoon kerralla, toisaalta kannattaako tappaa lypsävä lehmä, jos se ei aina tuotakaan maksimaalisesti?
Kaupunkilaisille myynti merkitsisi varmuudella lämpökustannusten selkeää nousua. Eli niin tai näin, maksumiehet säästöihin löytyvät loppupelistä aina meistä kuntalaisista.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
”Elämme kovia aikoja ystävä hyvä.” Tämä Aku Ankastakin tuttu puhuvan koiran lentävä lause on harvinaisen totta tämän päivän Suomessa. Tuntuu, että joka päivä uutiset ovat täynnä uusia lomautuksia, YT-neuvotteluja, irtisanomisia ja konkursseja.
Tuoreessa muistissa ovat varmasti Tiimarin ja Lahden Autokorin konkurssit, jotka nousivat uutisiin viikon välein. Lisäksi henkilöstövähennyksistä ovat viikon sisään ilmoittaneet mm. Metso, NordKalk, STX ja Aller.
Tämä kaikki sai minut tutkimaan, kuinka paljon näitä irtisanomisia ja YT-neuvotteluja oikein on tänä vuonna ollut. Kuinka monen ihmisen arkeen on astunut epävarmuus työpaikasta? SAK:n tilastojen mukaan vuonna 2013 ( 12.9. mennessä ) YT-neuvotteluissa on ollut mukana liki 73 000 työntekijää. Yritysten ilmoittama henkilöstön vähennystarve on 12 706 henkilöä ja tähän mennessä on 7526 henkilöä irtisanottu. Synkkiä lukuja. Synkemmäksi asian tekee se, että jo viime vuonna henkilövähennysten tahti oli liki identtinen tähän vuoteen verrattuna.
Onko mitään valoa näkyvissä tunnelin päässä vai onko sekin vain vastaantuleva juna? No, verrattuna 90-luvun lamaan työttömyysluvut ovat sentään vielä erittäin maltillisia. Nykyinen työttömyysaste 6,6 % näyttää pieneltä, jos sitä verrataan vuoden 1994 lukuun, joka oli huima 20 %.
Jossain on jo väläytelty, että Euroopan finassikriisin pahin vaihe olisi jo ohi. Hyvä, jos näin on, mutta ikävä kyllä kestää aikansa, ennenkuin tilanne Suomessa normalisoituu. Isoja rakennemuutoksia on vielä edessä ja se taas tietää lisää henkilövähennyksiä niin yrityksissä kuin kunnissakin. Siihen sitä vain on totuteltava vai lähdettäisiinkö jo kohta barrikaadeille?
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Lahti, Iitti, Nastola ja Kärkölä ovat aloittaneet jo jokin aika sitten kuntaliitostunnustelut. Hollolaa on kovasti toivottu mukaan, mutta Hollola ei ole asialle vielä lämmennyt. Jos mietitään työssäkäynti- ja asiointialueita, niin kyllähän Lahden, Hollolan ja Nastolan liitto olisi enemmän kuin järkevää. Iitti ja Kärkölä ovat mielestäni ikäänkuin ”ylimääräisiä” tähän liittoon. Uuden kunnan alue olisi ilman Hollolaa kuin Jopi Jalkapuoli, jossa Kärkölä olisi erillään muusta alueesta.
Hollolan ja Nastolan keskukset sijaitsevat vain noin 15 kilometrin säteellä Lahden torista ja asukkaat sukkuloivat töihin yli kuntarajojen päivittäin. Vuoden 2010 tietojen mukaan joka viides Lahdessa työssäkäyvistä asui naapurikunnassa eli 9 478 henkilöä. Kehyskunnista eniten Lahdessa työssäkäyviä oli Hollolasta. Heitä oli 4 535 henkilöä eli joka kymmenes Lahdessa työssäkäyvä oli hollolalainen.
Monet Lahdessa työskentelevät kantavat siis veroeuronsa naapurikuntiin. Tähän kun lisätään, että kehyskuntien asukkaat käyttävät päivittäin Lahden kauppa-, liikunta- ja kulttuuritarjontaa, niin voi hyvin ymmärtää miksi Lahdessa halutaan yhdistää nämä kunnat isommaksi yksiköksi.
Hollolalla ei ole jatkossa vaihtoehtoa, vaan sen on melko nopealla aikataululla päätettävä, kenen kanssa se neuvottelut aloittaa. Jos ei vapaaehtoisesti, niin sitten pakolla, sillä valtiovarainministeriön linjaus kuntaliitosneuvotteluissa on selvä. Kaikkien on neuvoteltava.
Ymmärrän kyllä, ettei Lahti tunnu tällä hetkellä ykkösvaihtoehdolta. Äskettäin julkaistu tieto siitä, että Lahti pyrkii säästämään yhteensä yli 65 miljoonaa euroa seuraavan kolmen vuoden aikana tuskin on omiaan lisäämään liitoshaluja. Mm. kunnallisveroprosentti on nousemassa vuonna 2014 0,75 prosenttiyksiköllä.
Kuntien ilmoitukset kuntaliitosten selvitysalueista tulisi olla valmiina marraskuun 2013 loppuunmennessä ja kuntien yhdistymisselvitykset 1.4. 2014 mennessä. Kuntajaon muutokset viimeistään 1.1.2017.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Tiistaina Nokia pudotti uutispommin, joka on aiheuttanut Suomessa ja maailmalla paljon kohua. Nokia myy koko puhelinliiketoimintansa Microsoftille. Kauppahinta on 5,44 miljardia euroa, jota on arveltu monissa arvioissa reippaasti alihintaiseksi. Myös toimitusjohtaja Stephen Elop jättää Nokian ja siirtyy takaisin Microsoftille, josta mies myös kolme vuotta sitten tuli Nokian peräsimeen.
Tämä on tietysti herättänyt kaikenlaisia salaliittoteorioita, sillä kun Elop tuli Nokian toimitusjohtajaksi, hän päätti nopeasti, että Nokia tukeutuu vain Windowsiin ja nyt kolme vuotta myöhemmin hän päätti myydä Nokian matkapuhelimet huomattavan alhaiseen hintaan Microsoftille. Oliko Elop siis Microsoftin ”myyrä” vai onko kysymys sittenkin vain Microsoftin ja Nokian välisestä suunnitelma, jota hierottiin tuo kolme vuotta? Luultavimmin tuo jälkimmäinen, jossa Elopille jäi vain toteuttajan virka, joka samalla puhdisti Nokian liikakuluista (=työntekijöistä)
Nokiasta tulee yrityskaupan jälkeen verkkovalmistaja. Tässä Nokia seuraa ruotsalaista Ericssonia, joka muutama vuosi sitten teki samanlaisen siirron ja nousi maailman suurimmaksi verkkoyhtiöksi.
Pitkä on ollut Nokian tie kumisaappaista ja autonrenkaista tähän päivään. Mielenkiintoista nähdä mihin Nokian rahkeet verkkovalmistajana riittävät. Jotain hyvin suomalaista on nyt kuitenkin myyty, sillä kun seuraavan kerran ostat Nokian puhelimen, kyseessä ei ole enää se sama suomalainen tuote, josta on voinut maailmalla ylpeillä. Onneksi sentään kumisaappaissani vielä ainakin toistaiseksi lukee Nokia.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Suomi on tällä hetkellä lamassa, joidenkin mukaan jopa syvemmässä kuin 90-luvulla. Nyt tämä lama alkaa näkyä konkreettisesti myös Lahdessa. Lahden tämän vuoden budjetti on ylittymässä 15 miljoonalla eurolla. Alkuvuodesta vielä kohtalaisen stabiililta näyttänyt taloustilanne on heittänyt kuperkeikkaa ja nyt ollaan tilanteessa, jossa on pakko etsiä säästöjä isolla kädellä. Työttömyysprosentti on kaupungissa noussut jo 17 prosenttiin, joka alkaa olla maan kärkilukuja isojen kaupunkien luokassa.
Yksi vaihtoehto olisi veroäyrin nostaminen, mutta toisaalta se saattaisi myös karkoittaa asukkaita pienemmän äyrin kuntiin. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Ilkka Viljasen mukaan sieltä täältä nipistäminen ei enää riitä vaan nyt pitää pureutua kaupungin tila- ja henkilöstökuluihin. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilöstöä ei lisätä, vaikka työntekijöitä jää eläkkeelle. Vapautuvia tehtäviä ei täytetä tai uusia tehtäviä perusteta vuosina 2014-2016, ellei siihen ole selvästi osoitettavaa lainsäädännön tai kaupunkilaisten terveyden edellyttämää vaatimusta.Viljasen mukaan säästöjä voitaisiin etsiä myös sähköisten palvelujen lisäämisestä, sillä hänen mielestään kunnat laahaavat perässä sähköisissä palveluissa, kun taas esimerkiksi pankeissa sähköinen asionti on jo arkipäivää.
Säästökohteita varmasti löytyy, onhan Lahden kaupunki 700 miljoonan euron yksikkö, konsernit mukaanlukien peräti miljardin. Nyt jos koskaan, on kovan keskustelun paikka siitä, mistä säästetään ja mihin satsataan. Eipä käy kateeksi valtuutettuja, sillä säästökuurille kaupunkilaiset laittava poliitikko ei suosiota torikeskusteluissa kerää. Mielenkiintoista nähdä löytyykö valtuustossa konsensus säästökohteista vai meneekö keskustelu vain likaiseksi hiekkalaatikkoleikiksi.
päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
