Arkistot: Pääkirjoitukset

Konsernipalvelujohtaja Mika Mäkinen esitteli Lahden synkkiä talouslukuja valtuustoseminaarissa tämän viikon keskiviikkona ja pakkohan se on myöntää, ettei hyvältä näytä. Lahden kaupungilla on edessään varsin haastavat ajat, sillä sopeutustarve on noin 59 miljoonaa euroa. Kansankielellä voitaisiin sanoa yksinkertaisesti, että kuoppa on syvä. Erittäin syvä.

Joku voisi syyttää tästä kaikesta pelkästään koronapandemiaa, mutta syyt ovat syvemmällä. Kaupunki on menettänyt kyllä koronankin vuoksi parikymmentä miljoonaa euroa verotulojen vähentyessä sekä toimintotuottojen pienentyessä, kun uimahallit, teatteri, museot ym. ovat olleet koronan vuoksi suljettuina. Toisaalta Lahti on saanut valtiolta korona-avustusta, joka kattaa osan menetyksistä, mutta esimerkiksi ensi vuodeksi tällaisia avustuksia ei näköpiirissä enää ole.

Eihän Lahden talous ole kauheasti viime vuosina naurattanut, mutta tällä hetkellä ollaan jo sellaisessa tilanteessa, että kaupungintalolla on syytä alkaa tekemään perustavaa laatua olevia päätöksiä. Mitkä asiat ovat kaupunkilaisten hyvinvoinnille niitä tärkeimpiä asioita, joihin on panostettava ja mitkä taas sitten niitä asioita, joita voidaan hoitaa kuntoon, jos ja kun rahat riittävät?  Uskon, että monelle kaupunkilaiselle on tärkeintä, että ne elämän perusasiat eli asunto, työpaikka, päiväkodit ja koulut sekä terveydenhuoltopalvelut ovat kunnossa. Tavallista kaduntallaajaa tuskin kiinnostaa älypyörätie tai se, onko Lahti Euroopan ympäristöpääkaupunki, jos tavalliset jokapäiväiset palvelut kuntalaisille eivät toimi tai niitä ei ole. Imago- ja ympäristöasiat ovat ehdottoman tärkeitä asioita kaupungin vetovoimaa rakennettaessa, mutta tässä tilanteessa tärkeintä on ensisijaisesti turvata kuntalaisten palvelut.

Lahti on suunnitellut vuosille 2021–2025 yhteensä 419 miljoonan euron investointeja. Mäkisen mukaan karsintaa investoinneista olisi tehtävä noin sadan miljoonan euron verran. Järkevää toimintaa, kunhan karsinta vain osuisi oikeisiin kohteisiin, sillä Lahdessa on viime vuosina vaikuttanut siltä, että mielellään tuhlataan rahaa imagollisiin kohteisiin, kuntalaisten palveluiden tason heikentyessä. Muitakin säästökeinoja on olemassa. Ensimmäisenä varmastikin käydään perinteisesti kaupungin palveluverkko läpi. Kuinka monta kirjastoa Lahdessa tarvitaan? Onko orkesteri tarpeellinen, entä oma teatteri? Mikä on yleisesti ottaen kulttuurin merkitys lahtelaisille? Omaisuuttakin kaupungilla on myytäväksi asti. Lahti Energialle löytyisi varmasti ottajia, mutta kannattaako lypsävää lehmää myydä? Ehkäpä korkeintaan joku vähemmistöosuus?

Kaupungin tulisi myös kriittisesti käydä läpi oma organisaationsa ja viimeistään nyt lähteä purkamaan laajaa hallintohimmeliään, jossa erilaisten pikkupomojen ja osastopäälliköiden päät iloisesti toisiinsa kolahtelevat tungoksessa. Ja ainahan meillä on se iloinen vaihtoehto, että nostetaan veroastetta. Sillä saataisiin kuoppaa täytettyä vajaalla 20 miljoonalla eurolla. Koska ensi keväällä meillä on edessämme kuntavaalit, uskon ettemme tule näkemään ensimmäistäkään ehdokasta, joka haluaisi jo valmiiksi korkeaa kuntaveroamme nostaa. Toisaalta kyseessä voi olla tällä kertaa ns. pakkorako.

Lahti ei paini taloudellisten ongelmiensa kanssa yksin, sillä tilanne on aivan sama tai vielä pahempi melkein kaikissa Suomen kunnissa. Kevään kuntavaaleista onkin odotettavissa suurten linjauksien ja arvokeskustelun värittämä taisto puolueiden kesken. Mihin kunnilla on jatkossa varaa ja mihin ei? Nähtäväksi jää se, kellä on kuntalaisten mielestä parhaat lääkkeet tähän vaivaan?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla on kovasti taitettu peistä mediassa Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän ja Mehiläisen yhteisyrityksen perustamisesta. Yhteisyritys herättää tunteita, niin puolesta kuin vastaankin, eikä ihme, annetaanhan yksityiselle yrittäjälle eli Mehiläiselle yrityksestä valta 51 prosentilla, hyvinvointiyhtymän jäädessä 49 prosenttiin. Asian nielemistä ei helpota se seikka, että Mehiläinen on ollut otsikoissa viime vuosina verokikkailun vuoksi ja yrityksen verotusta on setvitty oikeudessa asti. Mehiläisen kyseenalaiset veromenettelyt, nousivat julkisuuteen vuonna 2011. Vaikka yhtiö teki 35 miljoonaa euroa voittoa tuona vuonna, se maksoi veroja Suomeen vain hieman yli 300 000 euroa. Kannattaa muistaa, että osakeyhtiön päämäärä on aina tuottaa osakkailleen mahdollisimman suuret voitot. Miten tällainen business-ajattelu sitten sopii meidän kuntalaisten terveydenhuoltoon, jää nyt nähtäväksi.

Sitten se toinen keskustelua herättänyt seikka, joka on aiheuttanut melkoisen poliittisen myrskyn Lahdessa. Aikaisemmin Lahden kaupunginhallitus äänestyksessään päätti, että Lahti ei lähde yhteisyritykseen mukaan. Toisin kuitenkin kävi, sillä Lahden edustajista kokoomuksen Terttu Pohjolainen ja Francis McCarron äänestivätkin yllättäen yhteisyrityksen puolesta eli vastoin kaupunginhallituksen päätöstä. Lisäksi ennen äänestystä Lahden yhtymäkokousedustaja Markku Karjula (kesk.) poistui kokouksesta, jolloin hänen äänimääränsä jaettiin Lahden muille edustajille.
Jos Lahden kaikki yhtymäkokousedustajat olisivat totelleet kaupunginhallituksen ohjetta, kaupunki olisi luultavasti pystynyt 105 äänensä turvin kaatamaan hankkeen.

On sitten mitä mieltä tahansa siitä, onko yhteisyritys hyvä vai huono asia, niin mielestäni kyseessä on räikeä demokratian halveksunta McCarronin, Pohjalaisen ja Karjulan toimesta. Äänestäminen kaupunginhallituksen ohjeiden vastaisesti syö kyseisten poliitikkojen uskottavuutta rotan lailla ja mieleen nousevat kaikki mahdolliset salakabinetti- ja saunasopimukset, joita ei tänä päivänä pitäisi politiikassa enää harrastaa. Karjulan poistuminen ei myöskään käy järkeeni. Miksi ihminen, joka on halunnut poliittista vastuuta lähtemällä kuntapolitiikkaan mukaan, jättää äänestämättä näin tärkeässä asiassa? Kuinka voimme äänestäjinä luottaa siihen, että jatkossakaan yhtäkään kaupunginhallituksen päätöstä pitäisi noudattaa? Aika näyttää tekivätkö McCarron, Pohjalainen ja Karjula poliittisen itsemurhan vai käykö niin, että yhteisyritys nostaa Lahden ja lähikuntien terveyshuollon uudelle, paremmalle tasolle, jolloin nämä demokratian halveksujat ovatkin suuria sankareita, jotka änkyröinnillään pelastivat paikallisen terveydenhuollon?

Sitten vielä yksi mutta. Päijät-Hämeessä perusterveydenhuollosta ulkoistetaan yli puolet. Se on asia, jossa yhtymällä on täysin eri näkemys kuin maan hallituksella, joka sote-uudistusta parhaillaan suunnittelee. Voikin käydä niin, että yhteisyritys Mehiläisen kanssa jää muutaman vuoden mittaiseksi ja valtio sanelee miten sote jatkossa toteutetaan maanlaajuisesti.
Melkoinen soppa ja hämmentäjiä riittää varmasti jatkossakin.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kesälomat on nyt suurelta osin vietetty ja ihmiset ovat tällä viikolla palailleet työpaikoilleen. Monissa työpaikoissa pitkään jatkunut etätyö on muuttunut taas toimistoissa tehtäväksi. Lisäksi koululaiset palaavat sankoin joukoin kouluihin ensi viikolla. Kesän aikana kaikkia koronarajoituksia höllennettiin ja niinpä ulkomaan matkoillakin ovat jotkut hätäisimmät jo ehtineet käydä. Elokuun alussa myös konsertien ja tapahtumien yleisörajoituksista on pitkälti luovuttu, joten ensimmäiset festaritkin ovat nähneet päivänvalon.

Tämä kaikki on johtanut siihen, että monet ovat jokapäiväisessä arjessaan unohtaneet, että olemme edelleen pandemian keskellä. Kesän suvantovaihe on saanut monet palaamaan entisiin käytäntöihin. Turvavälit ovat unohtuneet kaupoissa ja yleisötilaisuuksissa, käsien pesusta laistetaan jne. Tänä päivänä esimerkiksi kaupan kassoilla huomaa muutoksen, kun ihmiset hengittävät tiiviisti edellisen niskassa ilman minkäänlaista turvaväliä. Jos huomautat asiasta, olet hysteerikko.

Niinpä ei olekaan mikään ihme, että koronan toinen aalto väijyy meitä jo aivan kulman takana. Huonot merkit ovat jo ilmassa, kun tartuntojen määrä on selkeästi noussut heinäkuusta. Itse asiassa näin on käynyt monessa Euroopan maassa. Jotenkin olemme kuvitelleet, että se korona riehuu nyt ainoastaan siellä kaukana valtameren takana USA:ssa ja Etelä-Amerikassa, eikä meillä ole enää mitään hätää. Päinvastoin, nyt jos koskaan pitää toimia, sillä parin viikon päästä voimme olla jo aivan erinäköisessä tilanteessa. Tanskan valtion virologi ennustaa, että Suomessa tartuntojen määrä palaa keväisiin lukemiin syys-lokakuun aikana. Tähän voimme vaikuttaa ainoastaan pitämällä huolen turvaväleistä ja käsihygieniasta sekä muistaa sen, ettei pienempienkään oireiden kanssa lähdetä ihmisten ilmoille. Jos oireita tai epäilyksiä on, on käytävä testissä.
Ulkomaille ei ole mikään pakko matkustaa nyt lomailemaan. Itse asiassa pidän tällaista toimintaa näissä olosuhteissa kovin moraalittomana, varsinkin jos ei ymmärrä, että ulkomaan matkan jälkeen on syytä käydä testissä ja pitää itseään karanteenissa, kunnes testin tulos on saatu.

On täysin meistä nyt kiinni se, missä mitassa toinen aalto meihin iskee. Joukkoliikenteen maskipakko on todennäköisesti tulossa ensi viikolla ja saahan sitä maskia muuallakin käyttää. Kädet on muistettava pestä mielummin liian usein kuin liian harvoin. Vaikkei yhtään huvittaisi, niin muistetaan pitää ne turvavälit mm. urheilutapahtumissa ja konserteissa. Jos voit ja saat, niin jää kotiin etätöihin. Vältä suuria yleisömassoja. Voin vakuuttaa, että tapahtuma-alalla on kädet ristitty nyt kyynärpäitä myöten rukouksiin, etteivät yleisörajoitukset palaa tapahtumiin. Suurin osa tapahtuma-alan työntekijöistä on ollut työttömänä viisi kuukautta ja ainakin osa on juuri päässyt palailemaan takaisin töihin. Uudet yleisörajoitteet olisivat monelle yritykselle suoranainen kuolinisku, joten vaikka siellä konsertissa tai keikalla olisi kuinka kivaa tahansa ja alkoholi virtaisikin, niin muista ne turvavälit!

Seuraavat kaksi viikko näyttävät mihin suuntaan olemme menossa pandemian suhteen. Riittää, kun jokainen huolehtii oman osansa, niin ehkäpä käy niin hyvin, että selviämme toisesta aallosta pienemmin vaurioin kuin ensimmäisestä aallosta. Tosin katseltuani muutaman viikonlopun meininkiä kaupungilla, olen hieman skeptinen sen suhteen, että kaikki menisi hyvin.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Pitelet käsissäsi Omalähiön kesälehteä, joka normaalisti on ollut pullollaan juttuja ja mainoksia erilaisista kesätapahtumista ympäri Suomea. Tämä vuosi ja tämä kesä on erilainen. Vielä kuukausi sitten näytti kesätapahtumien kannalta todella surkealta, mutta koronarajoitusten höllentäminen juuri kesän kynnyksellä muutti tilannetta merkittävästi parempaan suuntaan myös kesätapahtumien suhteen. Nyt meillä kotimaassa näyttäisi olevan paljon enemmän tarjottavaa lomalaiselle, kuin monella muulla maalla maailmassa, vaikka ei tilanne meilläkään normaali vielä suinkaan ole.

Kuten varmasti monet tietävät, on kesätapahtumien kirjo tänä kesänä normaalia vähäisempi. Mitään isoja yleisötapahtumia ei tänä kesänä nähdä ennen elokuuta. Onneksi sentään monet pienemmät tapahtumat järjestetään. Muutama iso musiikkifestari on hieman ehkä yllättäenkin ilmoittanut järjestävänsä meidän musiikin ystävien iloksi tapahtumansa koronasta huolimatta elokuussa. Tietenkin kaikki turva- ja hygieniatoimet ovat mittavat ja vaativat paljon panostusta ja uudelleen organisointia, mutta hienoa että jotkut tähän pystyvät. Aluehallintovirastojen ohjeet ovat todella tiukat ja esimerkiksi FC Lahti joutui lopettamaan kaiken myynnin ottelutapahtumissaan, kun se ei pystynyt tarjoamaan jokaiselle katsojalle omaa paikkaa ja pöytää, jossa nauttia makkaransa ja oluensa. Hieman kyllä epäilen, ovatko nämä asiat kunnossa millään muullakaan veikkausliigastadionilla. Ehkäpä Etelä-Suomen aluehallintovirastossa ollaan vain pilkuntarkempia sääntöjen suhteen kuin muualla? Harmi sinänsä, sillä seuralle oheismyynnistä tulevat eurot olisivat varmasti enemmän kuin tarpeen. Toisaalta ohjeita on syytä noudattaa, sillä loppujen lopuksi on kyse ihmisten terveydestä.

Tällä hetkellä koronatilanne on Suomessa hyvä. Rajoja avataan moneen Euroopan maahan maanantaina, joten ulkomaanmatkat alkavat olla jo mahdollisuuksien rajoissa. Itse olen ajatellut kuitenkin pysyä tämän vuoden totaalisesti kotimaan kamaralla, sillä matka esimerkiksi koronan runtelemiin Italiaan tai Espanjaan ei todellakaan tällä hetkellä houkuttele. Maa, jossa juuri on riehunut pandemia, tappaen kymmeniätuhansia ihmisiä ei varmasti ole se paras houkutin turisteille.

On muuten aika outoa, että me suomalaiset haikailemme ulkomaan reissuja juuri silloin kun maassamme on kerrankin lämmintä ja luonto kauneimmillaan. Ymmärrän ehkä paremmin sen, että lähdetään pakoon helmikuun pakkasia tai marraskuun loskaa, mutta miksi lentää tukahduttavan kuumaan etelään keskeltä kauneinta Suomen kesää? Nyt vain rohkeasti tutkimaan mitä kotimaalla on tarjottavana sinulle lomasi ajaksi. Lehtemme sivuilta löydät varmastikin joitain vinkkejä, jotka sinua kiinnostavat. Sitä paitsi, nyt jos koskaan, on aika tukea paikallisia tapahtumajärjestäjiä ja yrityksiä. Monet ovat taloudellisissa ongelmissa ja käyttämällä nyt näitä paikallisia palveluja, tapahtumia ja yrityksiä pidät siitä huolen, että ne ovat ilonamme myös tulevina kesinä.

Myös Omalähiö jää nyt kuukauden kesälomalle ja seuraavan kerran tapaamme elokuun 7. päivä. Koronan vuoksi olemme kesän ajan ilmestyneet joka toinen viikko. Elokuussa palaamme normaaliin ilmestymisrytmiimme eli jatkossa Omalähiö putoaa luukkuusi perinteisesti joka perjantai.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kevään koronaeristyksen aikana tuli jossain vaiheessa mieleen, että kesää ei tänä vuonna tule lainkaan. Koronavirus näytti peruuttavan kesän ja samalla kaikki sen sadat eri tapahtumat. Ei kesäteatteria, ei musiikkifestareita, ei järviristeilyjä, ei ulkomaan matkoja, ei yksinkertaisesti yhtään mitään. Pelkkää eristystä, sosiaalista etäisyyttä ja käsidesin hinkkaamista käsiin. Mitäpä sitä sitten lomaakaan pitämään, kun keväällä korona jo ehti aiheuttaa useamman viikon lomautuksen tai pahimmillaan jopa koko työpaikan menetyksen?

Nyt kuitenkin näyttää hieman valoisammalta. Rajoituksia on Suomessa ja muualla Euroopassa varovaisesti purettu, vaikka muualla maailmassa virus vielä jyllääkin kovalla voimalla. Onneksi Euroopan maissa ollaan pikku hiljaa pääsemässä ensimmäisen aallon jälkimaininkeihin. Sitä miksi näin on, ei varmuudella tiedä kukaan. Olivatko rajoitukset riittäviä vai hiipuiko virus vain kesän ajaksi ja palaa toisen aallon muodossa syksyllä? Ruotsin esimerkki näyttäisi, että rajoitustoimilla on todellakin ollut merkitystä, sillä Ruotsi kärvistelee vielä aika isoissa koronaluvuissa, kun naapurimaat jo availevat rajojaan.

Vielä emme voi palata entiseen normaaliin, mutta uudet käytännöt niin erilaisissa tapahtumissa kuin urheilukatsomoissakin opitaan kyllä nopeasti. Suomalaiselle sosiaalinen etäisyys tulee kuin luonnostaan ja viimeistään tähän mennessä jopa suomalainen mies on oppinut huolehtimaan käsihygieniastaan. Tapahtuman järjestäminen vaatii jatkossa paljon tarkempaa organisointia kuin aikaisemmin.

Nyt kun kesä on upeimmillaan, on mahtavaa että osa tapahtumajärjestäjistä on päättänyt järjestää tapahtumansa, kenties jollain tapaa rajoitettuna versiona, mutta kuitenkin. Suurimmalle osalle tapahtumajärjestäjistä peruutus oli ainoa vaihtoehto, sillä esimerkiksi musiikkifestivaalia ei näillä rajoituksilla pysty taloudellisesti järkevästi toteuttamaan. Ihmiset kuitenkin tarvitsevat elämyksiä ja varsinkin toisten ihmisten seuraa, joten onni, että edes jotain on tarjolla. Nyt jos koskaan on aika tukea sitä paikallista pienyrittäjää, jonka toimeentulo on ollut vaakalaudalla koko kevään. Osta paikallista ja käytä paikallisia palveluita. Matkusta ympäri Suomea ja huomaat, että täällä on paljon upeita paikkoja, joista et ollut edes kuullut aikaisemmin, kun kiirehdit joka kesäiselle Rhodoksen matkallesi.

Vaikean kevään jälkeen uskon, että me kaikki osaamme nyt nauttia kesästä täysin palkein. Tänä kesänä asioita katsookin ikään kuin uusin silmin ja osaa arvostaa niitä pieniäkin asioita. Pidetään kuitenkin mielessä ne etäisyydet ja hygieniaohjeet. Kukaan meistä ei halua toista korona-aaltoa tulevaksi, se on varma.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Koronaepidemia tunnetusti pysäytti käytännössä koko Suomen maaliskuun puolessa välissä. Tämä totaalinen pysäytys ajoi monet alat ja yritykset vaikeuksiin, kun kassaan ei edellisvuosien tapaan kertynytkään mitään. Monet yritykset sulkivat ovensa ja ainoastaan päivittäistavarakaupat, Alko ja apteekit jatkoivat toimintaansa suurin piirtein normaalilla talouskäyrällä. Pikku hiljaa on poikkeusoloja lähdetty purkamaan, joista koulujen avaaminen toukokuun puolivälissä ja ravintoloiden avaaminen erikoisjärjestelyin ovat olleet ehkä ne merkittävimmät askeleet kohti normaalia. Samalla koko epidemia näyttää tällä hetkellä hiipumisen merkkejä, ainakin meillä Suomessa.

Eilen hallitus teki päätöksiä koskien yli 500 hengen ulkoilmatilaisuuksista. Pitkään pinteessä olleet tapahtuma-ala ja huippu-urheilu saivat varmasti mieluisia uutisia, kun hallitus päätti luopua yli 500 hengen tapahtumarajoituksista heinäkuun alusta lähtien. Alunperinhän rajoitukset oli asetettu kestämään heinäkuun loppuun.

Tapahtuma-ala kuitenkin tuntee nahoissaan koronan kirot edelleen liki 100 prosenttisesti, sillä keikkoja, festareita, kesäteattereita ym. tapahtumia ei edelleenkään voida järjestää entiseen malliin. Tämä tarkoittaa sitä, että välillisesti noin 50 000 ihmistä on ollut ilman työtä maaliskuun puolivälistä lähtien ja näillä näkymin tuo tila on voimassa heinäkuun loppuun asti, jonka jälkeen arvioidaan yleisörajoituksia uudelleen. Tällöin ollaan tilanteessa, jolloin tapahtuma-alan väki on ollut työttömänä jo liki 5 kuukautta. Niin pienet kuin suuretkin tapahtuma-alan yritykset ovat polvillaan odottamassa kuoliniskua, joten tukea tarvitaan myös sinne monen muun alan ohella.

Samassa veneessä ollaan urheilun puolella. Alle 500 hengen katsomoilla ei yksinkertaisesti pidetä yllä veikkausliiga- ja SM-liigajoukkuetta. Tähän ratkaisuna hallitus esitti eilen katsomoiden lohkomista siten, että kussakin lohkossa olisi enintään 500 katsojaa. Näille lohkoille pitäisi olla mm. omat poistumisreittinsä, omat väliaikapalvelunsa ja turvaväleistä tulee pitää huolta. Esimerkiksi Lahdessa tämä pitäisi onnistua helposti hiihtostadionilla, jossa on noin 8000 istumapaikka sekä lisäksi päädyssä voisi peliä katsoa seisten. Kun FC Lahden peleissä käy keskimäärin 2000 ihmistä, olisi verrattain helppo järjestää katsomot riittävin turvavälein lohkomalla katsomot siten, että isossa pääkatsomossa olisi vaikkapa kolme lohkoa ja aurinkokatsomossa kaksi lohkoa. Tämäntapainen lohkominen onnistuu varmasti kaikilla veikkausliigan stadioneilla.

Itse tervehdin suurella ilolla sitä, että pääsen taas nauttimaan urheilusta livenä. Vielä kun pääsisi livekeikalle, puhumattakaan siitä, että pääsisi itse soittamaan keikan. Muistetaan kuitenkin se, että epidemia ei ole vielä ohi. Jokaisen meistä tulee huolehtia käsihygieniasta ja riittävistä turvaväleistä, eikä vähänkään kipeänä lähdetä kotoa minnekään. Se on sitä pahinta myrkkyä virukselle.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahti komeilee piikkipaikalla tilastossa, jossa ei kannattaisi olla kärjessä. Ei, tällä kertaa emme puhu siitä, että olemme kärjessä huumeiden käytössä, sillä siitä uusi tilasto on tulossa vasta hieman myöhemmin. Tällä kertaa on kysymys suurimpien kaupunkien työttömyysasteesta, joka oli vuoden 2020 huhtikuun lopussa korkein meillä Lahdessa (21,9 %) ja Joensuussa (21,6 %). Matalin työttömyysaste löytyi niinkin läheltä kuin Hämeenlinnasta, jossa työttömyysaste oli 15,3 %. Koko maassa luku on 16,5 %, joten Lahti kulkee kaukana yli keskitason. Koronaepidemia tietenkin nostaa työttömyysluvut jo omiin sfääreihinsä, mutta suhteessa ongelma pysyy samana.

Eihän tämä uutta ole, sillä Lahti on komeillut kyseisellä paikalla jo vuosikaudet, eikä muutosta ole näköpiirissä. Jotain Lahden elinkeinopolitiikassa tehdään toistuvasti vuosi toisensa perään huonosti tai sitten siihen ei panosteta tarpeeksi, koska muutosta ei näy, eikä kuulu. Kaikki tietävät, että paras lääke työttömyyteen on työpaikat eli miten saada Lahteen uusia yrityksiä? Kunnan yritysilmapiiri on yksi yritysten toiminta- ja kasvuedellytyksiin vaikuttava toimintaympäristötekijä ja toisin kuin monet muut, siihen kunta voi varmuudella ja hyvin suoraan vaikuttaa omalla toiminnallaan. Tällä hetkellä Lahden yritysilmapiiri on huonompi kuin monen muun ison kaupungin.

Suomen Yrittäjät valitsivat vuoden 2018 parhaaksi yli 50 000 asukkaan kunnaksi Seinäjoen. Se sai arvosanaksi 7,61. Tällä mittarilla mitattuna Lahden elinkeinopolitiikka arvioitiin kokonaisarvosanalla 6,2 eli alle koko maan keskiarvon (6,7). Mitään poppakonsteja ei Seinäjoellakaan ole muille tarjota, sillä paikallisen kaupunginjohtajan mukaan hyvä tulos selittyy lähinnä sillä, että kaupunki pyrkii olemaan koko ajan notkeampi ja nopeampia yritysten suhteen. Hän korostaa myös paikallisen elinkeinoelämän ja kaupungin välistä yhteistyötä. Ei pitäisi olla vaikeaa Lahdessakaan?

Osaksi Lahden korkean työttömyysasteen selittää se, että tänne muuttaa paljon työttömiä työnhakijoita, joilla on vain perusasteen koulutus. Lahden väkiluku kyllä pikkuhiljaa kasvaa, mutta uudet tulijat eivät ole hyvätuloisia veronmaksajia vaan matalasti koulutettuja työttömiä. Hyvää on se, että Lahden sijainti houkuttelee muuttajia. Täällä käy paljon kääntymässä koulutetumpaa väkeä, joka muuttaa lopulta pääkaupunkiseudulle työn perässä ja Lahti jää nuolemaan näppejään. Nyt kun Lahdesta on väännetty yliopistokaupunki, olisi tärkeää, etteivät yliopistosta valmistuvat saman tien karkaa pääkaupunkiseudulle, vaan jäisivät Lahteen ja kenties perustaisivat yrityksen tänne.

Nykyinen tilanne koronan varjossa tulee muuttamaan tilannetta huonompaan suuntaan, sillä tällä hetkellä epidemian aiheuttama lasku kaupungille on arvioiden mukaan huimat 46 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi talouskäyrät näyttävät kaikkialla maailmassa alaspäin, joten jatkossa työllistäminen on entistäkin vaikeampaa. Kuntavaalit häämöttävät jo horisontissa, joten jään mielenkiinnolla odottamaan millaisilla leikkauslistoilla ja linjauksilla puolueet käyvät vaalitaistoon. Mihin asioihin Lahdessa panostetaan tulevaisuudessa? Lahden strategia 2030 linjaa kaupungin yhteisölliseksi, lapsiystävälliseksi ja yrityksiä kuuntelevaksi kaupungiksi. Onko kyseessä vain konsulttien kaunis ja kallis sanahelinä vai todellinen ja realistinen tavoite, johon myös sitoudutaan?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Uskokaa tai älkää, niin kyllä työrutiineihin palaaminen maistuu hyvältä näin kuuden viikon lomautusten jälkeen. Koronakriisi iski talouteen kovalla kädellä ja se näkyi myös lehtemme toimituksessa. Tämän vuoksi jouduimme ensimmäistä kertaa Omalähiön yli 40-vuotisessa historiassa keskeyttämään lehden tekemisen. Se oli itselleni henkilökohtaisesti kova paikka, mutta tämä ratkaisu oli tehtävä, jotta lehden tulevaisuus pitkässä juoksussa pelastetaan. Emme ole vielä valmiita lyömään rukkasia naulaan, ei lähelläkään.

Kuuden viikon aikana ovat tilanteet epidemian ympärillä vaihdelleet jossain pelkojen ja pienen toiveikkuuden välimaastossa. Joitain yritystukiakin kuulemma on jaettu. Niistä saatiinkin sitten kunnon vääntö ja jopa tappouhkauksia sateli tukea saaneille. Epätietoisuutta aiheutti lähinnä se, että tukea jaettiin oikeastaan vain kehityskohteille. Joillekin yrityksille kehityskohteen keksiminen keskellä talouskriisiä oli käytännössä mahdotonta, kun päivät täytti huoli siitä pysyykö firma edes pystyssä. Ja sitten toisaalta oli niitä konsulttifirmoja, jotka työkseen tekevät näitä tukihakemuksia päivittäin. Eipä siis ihme, että muutama iso tuki nostatti kulmakarvoja kysyvästi täälläkin suunnassa. En nyt silti lähtisi kenenkään henkeä uhkaamaan, vaikka ilman tukia jäisinkin ja toinen saisi. Joku roti sentään.

Tällä viikolla vihdoin tiedotettiin uudesta, suorasta yritystuesta ilman kehityskohdevaatimusta. Tuki korvaa siis yritysten kiinteitä kustannuksia, kuten esim. palkat ja tilavuokrat. Tämä kuulostaa jo sellaiselta tuelta, jota pieni lehtemmekin voisi saada. Puhetta on ollut myös erillisestä mediatuesta, mutta uskon, että sellaista ei tulla näkemään, ei ainakaan ihan lähiaikoina.

Koska kellään meistä ei ole kristallipalloa, josta tulevaisuuteen voisi vilkaista, on kuitenkin oltava vielä varovainen. Tämän vuoksi olemme linjanneet, että kesän ajan Omalähiö ilmestyy poikkeuksellisesti joka toinen viikko. Elokuun alussa pyrimme palaamaan jälleen normaaliin julkaisurytmiin, jos epidemian kulku sen vain sallii ja Suomen talous avautuu edes lähelle normaalia.

Suomen hallitukselle täytyy nostaa hattua pääosin hyvin hoidetusta kriisistä. Varsinkin pääministeri Marin on ollut esiintymisissään varsin vakuuttava. Joitain kompasteluja on matkan varrelle kyllä sattunut, joista Sarmasteen ja Jylhän maskigate oli se näyttävin. Tosin Suomi ei ollut ainoa maa, joita on näillä maskikaupoilla huijattu, jos se nyt ketään lohduttaa. Ikävää, että maailma pitää sisällään myös näitä huijareita, joille maailmanlaajuinen kriisi on sitä parasta aikaa tehdä hämärää bisnestä. Ihmisten hädällä on helppo tehdä rahaa, mutta voidaan kysyä, mikä on näiden ihmisten moraali, jotka tätä harrastavat? Onneksi kriisi on tuonut mukanaan myös paljon yhteisöllisyyttä, yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja paljon myös pyyteettömiä, hyviä tekoja toisten ihmisten puolesta. Ehkä ihmiskunnalla kuitenkin on vielä toivoa?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Koronapandemia kurittaa nyt kovalla tavalla ihmiskuntaa ympäri maailman. Näin myös Suomessa. Hallituksen asettamat rajoitukset ovat rajuja, mutta erittäin tarpeellisia, jotta tästä selvitään mahdollisimman vähäisillä vaurioilla. Tärkeintä on tietenkin pelastaa mahdollisimman monen ihmisen henki, mutta myös taloudellinen kriisi on jo odottamassa tuossa ihan nurkan takana.

Koronaepidemian vaikutukset ulottuvat myös Omalähiön toimitukseen. Koska lehtemme rahoitus on sata prosenttisesti ilmoitusmyynnin varassa, olemme tällä hetkellä kovin haavoittuvassa asemassa. Monet lehdessämme mainostavat yrittäjät ovat juuri niitä pienyrittäjiä, joita koronasta johtuva talouskriisi pahiten koettelee, mikä taas meillä lehdessä tulee näkymään vääjäämättä kassavajeena. Meillä ei ole taustalla tukena isoa konsernia, josta voisimme ammentaa varoja toimintaamme näin kriisiaikana, joten joitain rajujakin toimia Omalähiön pitämiseksi elossa on nyt tehtävä.

Tämän vuoksi olemme päättäneet säästöjen saamiseksi ajaa taustayhtiömme Salomaan Kirjapaino Oy:n julkaisu- ja kustannustoiminnan osittain alas toistaiseksi, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että Omalähiö ilmestyy näin poikkeusoloissa harvemmin eli vain kerran kuussa. Seuraavan lehden ilmestymispäiväksi on päätetty perjantai 15.5. Kesäkuun numeron ilmestymispäivän päätämme myöhemmin, sillä tilanteet ja olosuhteet vaihtuvat päivittäin nopeastikin.

Toivomme, että viimeistään elokuussa pääsemme takaisin normaaliin kerran-viikossa julkaisurytmiin. Toki paluu normaaliin julkaisurytmiin on mahdollista jo aikaisemminkin, jos käy niin hyvin, että hallituksen asettamat tiukat rajoitukset voitaisiin purkaa jo toukokuun jälkeen.

Terveyttä ja voimia kaikille tasapuolisesti näinä kovina aikoina!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Korona-virusepidemian vuoksi Suomi on siirtynyt poikkeustilaan ensimmäistä kertaa sitten sotavuosien. Oppilaitokset ovat siirtyneet pääosin etäopetukseen ja Suomi sulkenut rajaliikenteensä. Yli 70-vuotiaiden ja riskiryhmään kuuluvien henkilöiden toivotaan pysyvän pääosin sisätiloissa, yli 10 hengen julkiset kokoontumiset on kielletty ja lääkkeiden myyntiä rajoitettu. Todella kovia rajoituksia ja kaikkien meidän olisikin nyt syytä näitä ohjeita myös noudattaa, jotta epidemia ei vyöry ylitsemme hallitsemattomasti, kuten on käymässä Italiassa ja Espanjassa. Myös Saksan tilanne kehittyy päivä päivältä huonompaan suuntaan.Seuraava askel on ulkonaliikkumiskielto, jos näillä keinoillla epeidemia ei hidastu.

Elämme kovia aikoja, sillä epidemia tulee vaikuttamaan jatkossa suuresti myös talouteen, niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti. Käytännössä lähes tulkoon kaikki yritykset ovat nyt valmistautumasssa irtisanomisiin tai lomautuksiin. Varsinkin pienet, yhden tai kahden hengen yritykset ovat ensimmäisenä kurimuksessa. Yleensä näillä pienillä yrityksillä ei ole suuria puskureita tällaisia tilanteita varten, vaan elämä on ollut mallia kädestä suuhun eli kaikki mikä on kassaan tullut, on mennyt samantien elämiseen. Niinpä moni pienyrittäjä on jo kirjoittamassa ”Suljettu”-lappua oveensa ja toimeentulosta on tulossa todella epävarmaa. Nyt jos koskaan olisi aika tukea nimenomaan paikallisia pienyrittäjiä, jotta suurtyöttömyydeltä vältyttäisiin. Valtiovalta suunnittelee kiireellisiä talouden tukitoimia, mutta kuinka hyvin ja nopeasti ne tavoittavat kaikki ahdingossa olevat pienyrittäjät, jää nähtäväksi.

Korona koskettaa toki myös meidän pientä lehteämme, jonka rahoitus on täysin ilmoitusmyynnin varassa. Meillä ei ole taustalla tukena isoa konsernia, josta voisimme ammentaa varoja toimintaamme näin kriisiaikana. Varsinkin, kun monet lehdessämme mainostavat yrittäjät ovat juuri näitä pienyrittäjiä, joita koronasta johtuva talouskriisi pahiten koettelee. Tulevat viikot tulevat näyttämään mitä tulee tapahtumaan, mutta olemme valmistautuneet siihen, että tarvittaessa Omalähiö tulee ilmestymään vain joka toinen viikko tai jos vielä kehnommin käy, lehden tekeminen tullaan lopettamaan toistaiseksi. Toivottavasti tähän ei tarvitse mennä ja pystyisimme luovimaan kriisin läpi ilman suuria vaurioita. Tulevina viikkoina äyskäröitävää riittää varmasti monissa yrityksisssä, kun laiva yritetään pitää pinnalla. Voimia kaikille yrittäjille!

Nyt vain yksinkertaisesti kaikki muistamme noudattaa niitä suosituksia ja määräyksiä, joita hallitus ja THL meille antaa. Ne ovat todellakin vain ja ainoastaan tehty meitä suojelemaan. Vaikka sinusta korona olisikin vain yksi flunssavirus muiden joukossa, niin joillekin korona voi olla kohtalokas, joten ei hölmöillä. Virusta ja sen muuntautumiskykyä ei vielä tunneta ja kenelläkään ei ole immuniteettia sen suhteen. Uskon kuitenkin, että tästä kriisistä kasvaa vielä jotain hyvääkin, vaikkei siltä juuri nyt tunnukaan. Ainakin moni miettinee nyt omia elämänarvojaan. Mikä on oikeasti elämässä tärkeää ja mikä sitten sitä vähän turhempaa, minkä voisi helposti jättää pois?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi