Arkistot: Pääkirjoitukset

Lokakuun alussa Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen esitti talousarvioehdotuksessaan, että Lahden kunnallisveroa nostettaisiin puolella prosenttiyksiköllä 21,25 prosenttiin. Alkoi tiukka poliittinen keskustelu siitä, onko veroa todellakin pakko korottaa. Veronkorotuksen vastustajilla kävi tällä kertaa ns. hyvä munkki, sillä lokakuun aikana selvisi, että kaupungin valtiolta saama koronatuki on taloudellisesti varsin merkittävä. Lisätuloa kaupunki saa myös myymällä Paavolan kampuksen kiinteistöt 10 miljoonalla eurolla. Niinpä tällä viikolla äänin 7–4 kaupunginhallitus päätti esittää valtuustolle, että ensi vuoden budjetti rakennetaan nykyisen veroprosentin 20,75 varaan. Lahden ensi vuoden talousarviosta on tulossa kaupunginhallituksen tekemien muutosten jälkeen näin vain 1,6 miljoonaa euroa alijäämäinen.

Poliitikoille asian ratkeaminen kuin itsestään oli suuri helpotus. Kuntavaalit pidetään jo puolen vuoden päästä ja yksikään ehdokkaista ei varmasti olisi halunnut itselleen veronkorottajan leimaa vaalivaltikseen. Näin saatiin tämä ikävä veronkorotusasia lakaistua ikään kuin maton alle ennen vaaleja. Tosiasia kuitenkin on, että viimeistään vuoden päästä pitää matot viedä ulos tuulettumaan ja kappas vaan, kun maton alta paljastuukin taas se sama vanha veronkorotuspaine. Se, että koronatuet ja Paavolan kampusalueen myynti parantavat tälle vuodelle talousarviota on todellisuudessa vain laastari ja se sallii päättäjille pienen aikalisän. Ensi vuodelle ei ole tiedossa valtiolta koronatukea, eikä kiinteistöjen myynnistä voida odottaa tämän vuoden kaltaista jackpottia, jolla pelastaa kaupungin talous. Musta Pekkana kuviossa pyörii vielä korona, joka aiheuttaa talouteen merkittävän epävarmuustekijän. Lahdessa on rakenteellinen alijäämä eli kaupungin talouden tasapaino edellyttää joka tapauksessa merkittäviä säästötoimia jatkossa. Huomattavia säästövelvoitteita on asetettu varsinkin sivistyspalveluille ja myös tilakeskukselta edellytetään toiminnan tehostamista. Kaupunginjohtaja Timonen arvioikin, että todellinen kiperä paikkaa on vuoden 2022 talousarvio. Tämä on helppo allekirjoittaa.

Vielä kevään kuntavaleissa poliitikot pääsevät elvistelemään, että estivät toimillaan ikävän veronkorotuksen, mutta ainakin minä odotan kevään kuntavaaliehdokkailta realistisia ehdotuksia siitä, millä toimilla kaupungin vuotava laiva aiotaan paikata jatkossa. Vanha kunnon veronkorotus on silloin varmasti esillä yhtenä vaihtoehtona. Toivon kuitenkin, että ensin kaupunki kävisi kriittisesti läpi oman organisaationsa ja lähtisi purkamaan laajaa hallintohimmeliään, jossa erilaisten pikkupomojen ja osastopäälliköiden päät iloisesti toisiinsa tungoksessa kolahtelevat.

Lahti on suunnitellut vuosille 2021–2025 yhteensä 419 miljoonan euron investointeja. Nämä investoinnit on käytävä läpi ja laitettava tärkeysjärjestykseen. On varmasti välttämättömiä investointeja, jotka on tehtävä nyt ja toisaalta sellaisia, joita voidaan rauhassa lykätä hamaan tulevaisuuteen. Lahti on viime vuosina käyttänyt rahaa paljon ns. imagollisiin kohteisiin, me kuntalaiset varmasti arvostaisimme, jos kuntapalveluiden taso pystyttäisiin pitämään edes nykyisellään.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Rakentamista pidetään yleisesti hyvänä merkkinä kaupungin talouden voimasta ja elinvoimaisuudesta. Niinpä ei voi lähtökohtaisesti pitää pahana sitä, että Lahti kaupunkina rakentaa tänä päivänä todella paljon. Paljon on julkista rakentamista, kuten Eteläinen kehätie, uudet monitoimitalot, Paavolan kampus jne. Tämän lisäksi myös uusien asuntojen rakentaminen on kovassa vauhdissa. Uusia, isoja asuinalueita on nousemassa mm. Starkin ja Ranta-Kartanon alueille, joihin on lähivuosina valmistumassa noin 2000 uutta asuntoa. Herääkin kysymys, kenelle Lahdessa asuntoja oikein rakennetaan, kun samaan aikaan meillä on kaupungissa myytävänä noin 1000 vanhaa asuntoa ja vuokrattavanakin noin 600 asuntoa?

Onko asuntojen rakentaminen räikeästi ylimitoitettu kaupungin tarpeisiin vai perustuuko tarve johonkin tutkimukseen Lahden vetovoimasta? Lahden kaupungilla on muistaakseni tulevaisuusvisio tai -strategia, jossa uskotaan kaupungissa asuvan vuonna 2030 peräti 150 000 asukasta. Lahti saisi siis strategiansa mukaan 10 vuodessa 30 000 uutta asukasta. Menneet vuodet kertovat kuitenkin täysin erilaisesta kehityksestä, sillä viimeisten 45 vuoden aikana Lahti on kasvattanut asukaslukuansa vain 10 000:llä hengellä (poislukien Nastolan liittyminen Lahteen 2016) ja nyt uskotaan 10 vuodessa kasvun olevan 30 000 asukasta? Vai havitteleeko Lahti kuntaliitoksilla yhdistävänsä Hollolan ja Orimattilan Lahteen vuoteen 2030 mennessä?

Eikä viimeiset viisi vuottakaan näytä kääntäneen kelkkaa merkittävästi. Vuosina 2015-2020 Lahden väkiluku on kasvanut noin 1150 asukkaalla. Suurin syy väestönlisäykseen oli vuonna 2015 tapahtunut iso maahanmuutto, joka toi kaupunkiin lähes 1 550 asukasta lisää eli käytännössä olemme pikemminkin menettäneet asukkaita muualle. Lahden muuttovoitto on vuosittain erittäin marginaalista, eikä siis millään tavoin korreloi sen hurjan rakentamistornadon kanssa, joka kaupungissa tällä hetkellä riehuu. Tällä kehityksellä on uhkakuvansa ja sen nimi on asuntokuplan puhkeaminen.

Ehkäpä Lahdessa olisi nyt hyvä aika katsoa peiliin, todeta realiteetit ja unohtaa tämänkaltaiset pilvilinnakuvitelmat ja alkaa tehdä suunnitelmia todellisen väestönkasvun perusteella. Muuten voi käydä niin, että ylenpalttinen rakentaminen vetää rattaat jumiin perusteellisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Lahdessa asuntojen tarjonta ei kohtaisi asuntojen kysyntää. Merkkejä tästä on jo näkyvissä, eikä uusien asuntojen liikarakentaminen Lahdessa helpota tilannetta. Pian vanhojen asuntojen hinnat romahtavat ja monen perheen talous saa ison loven, kun oman asunnon arvo putoaa roimasti.

Jos se jotain helpottaa, niin Lahti ei ole ongelmansa kanssa yksin, sillä koko maassa on tällä hetkellä tyhjiä asuntoja noin 300 000 eli joka kymmenes asunto on tyhjä. Aika huima määrä. Suurimmat ongelmat löytyvät syrjäseuduilta ja kaupungeista, joissa muuttovoitto on minimaalista tai jopa tappiollista. Syitä tähän voi olla taustalla monia, mutta kaiken kaikkiaan asuntomarkkinoiden kehitys on huolestuttava. Kuinka kauan ja kuinka paljon voidaan rakentaa uutta, ilman että se kääntyy itseään vastaan ja alkaa syömään kysyntää ja vanhojen asuntojen arvoa?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kuntavaalikiima alkaa olla pikku hiljaa käsin kosketeltavissa meidän omassa mastokaupungissamme. Kierroksia on nostettu puolin ja toisin ja näyttääkin vahvasti siltä, että saamme ensi keväänä aikaiseksi varsin mielenkiintoiset vaalit.

Asetelmia luodaan nyt kovaa vauhtia ja kovimmissa vaikeuksissa tällä hetkellä tuntuu olevan kokoomus. Valtakunnallisesti kokoomus ei ole onnistunut kovinkaan hyvin oppositiopolitiikassaan, sillä kokoomus on tottunut johtamaan, ei olemaan oppositiossa ja se näkyy ja kuuluu kauas. Tämä näkyy myös Lahden kuntapolitiikassa, jossa kokoomuksen muutamat oikealla laidalla olevat edustajat ovat jo loikanneet suoraan perussuomalaisten syliin. Kenttä vaikuttaa hajanaiselta ja erilaisia kuppikuntia näyttää syntyneen puolueen valtuustoryhmänkin sisään. Näyttää siltä, että Päijät-Hämeen vahvin kokoomuslainen löytyy tällä hetkellä Asikkalasta muikkuverkkojensa äärestä. Sääli vain kokoomukselle, että eläkeläispoliitikko Ilkka Viljanen ei aio lähteä vaaleihin ehdokkaksi, vaan tyytyy kirjoittelemaan isällisiä neuvoja puoluekavereilleen lehtien mielipidepalstoille.

Lahdessa kokoomus on jäänyt pahasti pahimman kilpakumppaninsa demareiden varjoon, jolla on marssittaa vaaleihin kaksi vahvaa kansanedustajaa, kokoomuksen nollaa vastaan. Hyvin todennäköisesti tulemme keväällä näkemään perussuomalaisten nousun Lahden toiseksi suurimmaksi puolueeksi ohi kokoomuksen. Käytännössä loikkausten jälkeen ryhmät ovat jo nyt yhtä isoja. Tämä tullee merkittävästi muuttamaan Lahden kunnallispolitiikkaa, sillä demarit ja kokoomus ovat yhdessä johtaneet Lahtea jo vuosikymmeniä. Ensi keväänä olemme tilanteessa, jossa tämä kaikki voi muuttua.

Pormestarimalli on myös aiheuttanut porua ja kiistaa koko vuoden. Alussa liki kaikki puolueet vaikuttivat olevan tyytyväisiä suunniteltuun malliin, mutta mitä lähemmäksi vaalit ovat tulleet, sitä enemmän malliin tyytymättömiä on kaupungintalolta löytynyt. Liekö motivaattorina sitten se, että siitä saa kivan keppihevosen vaaleihin? On totta, että Lahti on isoissa taloudellisissa vaikeuksissa, mutta faktaa on myös se, ettei pormestarimallin romukoppaan heittämisellä tai älypyörätien rakentamatta jättämisellä Lahden taloutta pelasteta. Ei lähellekään, mutta populistipoliitikolle aiheet ovat oikein osuvia ja tarpeeksi raflaavia. Ja näitä populisteja muuten löytyy tänä päivänä ihan jokaisesta puolueesta.

Valitettavasti politiikasta on tullut someheittojen viidakko, jossa parhaan läpän heittänyt ja eniten peukutuksia ja hurraavia kommentteja saanut voittaa. Sen sijaan, että vannottaisiin yhteistyön nimeen, levitetään eripuraa ja haukutaan rumasti muita somessa. Toisen ihmisen tekeminen naurunalaiseksi on henkistä kiusaamista eikä edistä millään tavalla minkäänlaisen yhteistyön syntymistä. Harvassa alkavat olla ne poliitikot, jotka oikeasti haluavat rakentaa yhteistyötä puolueiden välille ja ymmärtävät, että politiikka on pitkälti kompromissien tekemistä ja asioiden hoitamista yhdessä. Nyt kaivataan sillanrakentajia, ei sillanpolttajia. Yksin ei kukaan saa mitään aikaan, ellei sitten ole onnistunut pääsemään diktaattoriksi. Kun seuraa politiikkaa, tuntuu että aika monessa poliitikossa taitaa olla vähän sitä diktaattorin vikaa. Ja jos ei diktaattorin vikaa, niin ainakin kiusaajan vikaa. Ja sitten vielä ihmetellään, miksi Suomessa ei olla päästy eroon koulukiusaamisesta. Lapsethan vain ottavat aikuisista mallia ja poliitikkomme näyttävät sitä mallia pahimmalla tavalla päivittäin. Olisiko jo aika ryhdistäytyä?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Liikenne- ja viestintäministeriö kertoi jatkavansa uuden Itäradan hankeyhtiöneuvotteluja Porvoon ja Kouvolan kautta kulkevan reitin pohjalta. Päätöksellä vedettiin Lahdelta ja koko Päijät-Hämeeltä matto kirjaimellisesti jalkojen alta. Herääkin kysymys, missä ovat olleet Päijät-Hämeen edunvalvojat ja lobbarit ja onko nykyisten raidelinjojen parantaminen ollut edes mukana vaihtoehdoissa? Ilmeisesti Lahdessa on luultu, että liikenneministeriön aikaisemmin kesällä tekemä selvitys, jossa todettiin ettei Lahden ohittava Itärata olisi kokonaistaloudellisesti kannattava, tarkoitti sitä, ettei pelkoa uudesta Itäradasta enää ole? Lahdessa ja Päijät-Hämeessä Itärataan on suhtauduttu kielteisesti, koska Kouvolan oikoradan toteutuessa Lahden kautta ajettaisiin todennäköisesti vain lähiliikennettä ja Lahden katsotaan jäävän junaliikenteen suhteen paitsioon. Väyläviraston selvityksessä esitetyn arvion mukaan Kouvolan kautta menevän oikoradan tapauksessa Lahden kautta menevien kaukojunien määrä puolittuisi.

Porvoon kautta Kouvolaan rakennettava Itärata maksaisi uskomattomat 1,7 miljardia euroa. Matka-aika Helsingistä Kouvolaan lyhenisi vain 13 minuuttia, joten yhden säästöminuutin hinnaksi tulisi 131 miljoona euroa. Helsingin ja Pietarin välillä aikasäästö olisi vain yhdeksän minuuttia. Itä-Suomessa Itärataa on osattu lobata isosti ja yhdessä. Itäradan kannalla olevat kaupungit ja kunnat (Kuopio, Kouvola, Joensuu, Lappeenranta, Mikkeli, Porvoo, Kajaani, Imatra, Iisalmi, Varkaus, Pieksämäki, Suonenjoki, Kitee, Parikkala, Mäntyharju ja Taipalsaari) tekivät yhdessä päätöksen, että ne ovat valmiit rahoittamaan uuden itäisen ratayhteyden suunnittelua, jos linjaus kulkee Porvoon ja Kouvolan kautta. Itä-Suomen kuntien kauniissa visioissa ihmiset alkaisivat pendelöimään nykyistä enemmän pääkaupunkiseudulle uuden radan myötä. Käsi ylös, kuka oikeasti uskoo tähän visioon, että esimerkiksi Lappeenrannasta lähdettäisiin helpommin pendelöimään Helsinkiin töihin, jos junayhteys olisi kokonaiset 13 minuuttia nopeampi?

Entäpä sitten Lahti? Lahti ei ilmeisesti ole tuonut neuvottelupöytään yhtään mitään vai onko lahtelaisia enää näihin neuvottelupöytiin edes pyydetty? Onko edes olemassa vaihtoehtoa, jossa nykyisiä yhteyksiä parannetaan vai onko tämä ollut vain lahtelaisten päättäjien omaa mielikuvitusta tai harhaluuloa? Halvin ja kannattavin vaihtoehto Itäradalle eli nykyisten raidelinjojen parantaminen on nyt jäämässä pahasti jalkoihin, kun uutta Itärataa ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. Kustannuksista viis, uusi ja komea Itärata on saatava. Hieman etäisesti tulee mieleen Lahdesta eteläisen kehätien yhteydessä käyty keskustelu siitä, mitä kautta uuden kehätien tulisi kulkea. Siinäkin tapauksessa päädyttiin siihen kalleimpaan ja kauneimpaan vaihtoehtoon, vaikka paljon järkevämpi ja halvempi vaihtoehto oli olemassa. Sama kuvio on toistumassa nyt Itäradan suhteen.

Kovin läpinäkyväksi ei päätöksentekoa tässä Itärata-asiassa voida sanoa, jos monet hallituksen ministeritkin ovat olleet täysin tietämättömiä tästä ratkaisusta, puhumattakaan Lahden edunvalvojista. Vai nukuttiinko Lahdessa tälläkin kertaa Ruususen unta juuri silloin kun olisi pitänyt lyödä puuta uuniin entistä kovempaa? Nyt näyttää vahvasti siltä, että juna meni jo ja Lahti jäi sen alle.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Eilen THL ja sosiaali- ja terveysministeriö kertoivat, että Suomessa ollaan nyt koronaepidemian kiihtymisvaiheessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tartuntojen jäljitettävyys on huonontunut merkittävästi ja positiivisten näytteiden osuus kasvanut viime aikoina kovaa vauhtia. Valitettavasti tämä oli odotettavissa. Suurin osa tartunnoista tapahtuu koti- ja perhepiirissä. Kodin ulkopuolella tartuntoja tapahtuu siellä missä on paljon ihmisiä koolla ja turvavälejä ei noudateta tai voida noudattaa. Monen eri maan kokemuksen perusteella myös myöhäiset tunnit ravintolassa ovat usein tilanteita joissa tartuntoja on tapahtunut paljon ja suurelle joukolle lyhyen ajan kuluessa.

Tämän vuoksi nyt suositellaan maskien käyttö koko maassa ja ravintoloille on annettu uudet aukiolorajoitukset. Maskisuositus koskee koko Suomea ja niitä suositellaan käytettäväksi toisen asteen oppilaitoksissa korkeakouluissa, sekä julkisissa sisätiloissa ja yleisötilaisuuksissa, jossa lähikontakteja ei voida välttää. Ymmärrettävästi varsinkin ravintoloiden rajoitukset ovat aiheuttaneet ravintoloiden vastalauseiden myrskyn. Varsinkin ne ravintolat, jotka toimivat alueilla, joilla ei tartuntoja ole ollut moneen viikkoon, katsovat kärsivänsä nyt näistä uusista rajoituksista ihan turhaan. Sinänsä varsin ymmärrettävää, joten olisiko rajoituksia voinut jollain tavalla kohdistaa pelkästään ongelma-alueille?

Yhä useammin keskusteluissa kyseenalaistetaan koronan vaarallisuus, ainakin silloin, kun uusia rajoituksia tehdään. Totta on se, että sairaalahoidon ja tehohoidon tarve on edelleen pieni. Onneksi näin. Asiantuntijoiden mielestä suurin syy tähän on se, että nyt korona leviää pitkälti nuorten keskuudessa, joiden riski joutua sairaalahoitoon on huomattavan pieni. Jos epidemia lähtee leviämään vanhempiin ihmisiin, sairaalahoidon tarve lähtee nopeaan nousuun ja myös kuolemia alkaa tulla enemmän uskotaan THL:ssa.

Rajoituksilla on tarkoituksensa. Mikäli viime keväänä ei olisi otettu käyttöön kovia rajoituksia, tilanne voisi olla nyt paljon huonompi. Eli vaikka jotkut jatkuvalla syötöllä haukkuvat sitä kuinka huonosti ja väärin Suomessa on epidemia hoidettu, toteaisin ihan vain faktoihin nojaten, että esimerkiksi Ruotsi hoiti epidemian eri tavalla. Tuloksena kuolleita väkilukuun suhteutettuna noin 8-kertainen määrä Suomea enemmän. Olisiko se ollut myös meille oikea malli?

Vaakakupissa ovat tällä hetkellä vastakkain hyvin vahvasti terveys ja talous. Ei käy kateeksi hallitusta, joka yrittää tasapainoitella näiden kahden välillä. Ihmisten terveys on tärkeää, mutta niin on maan talouskin. Jos talous ei pyörii, ei pyöri hyvinvointivaltiokaan. Painetta lyödään monesta suunnasta. Yrittäjät ovat kauhuissaan toimeentulonsa puolesta, ihmiset kauhuissaan terveytensä puolesta. Ja kun hallitus ottaa lisää velkaa auttaakseen yrittäjiä, huutaa oppositio kuorossa hallituksen olevan vastuuton lainanottaja. Toisaalta taas joka toinen päivä oppositiostakin vaaditaan lisää tukea yrittäjille.

Ei ihme, että itse kukin alkaa kokemaan pieniä tai aika isojakin ahdistuksen tunteita korviensa välissä näinä päivinä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Muistatko sinä omalta kouluajoiltasi sen luokkasi häirikön, joka koko ajan oli vääntämässä jotain nenästä tai nauramassa ja ilkkumassa toisten vaatteita tai ulkonäköä? Ja kuinka me muut vain hymyilimme vieressä ja toivoimme, ettei tämä häirikkö kohdistaisi ivaansa juuri minuun? Silloin tuntui helpottavalta olla vain katsoja, ei kiusattu. Ei tullut mieleenkään, että lähtisin puolustamaan sitä kiusattua, vaikka sisimmässäni tiesin kyllä, että pitäisi mennä väliin. Odotin, että opettaja tai joku muu aikuinen tulisi väliin ja antaisi kyytiä sille häirikölle. Ja kyllähän vielä 70-luvulla opettajat sitä kyytiä häiriköille joskus antoivatkin tarvittaessa. Ei se kiusaamista kai koskaan kokonaan lopettanut, mutta antoi hetkeksi tunteen, että opettaja on sentään turvana, jos kiusaamista tapahtuu. Kun tänään, noin 50 vuotta myöhemmin, luen mediasta otsikoita koulukiusaamisesta, ymmärrän, että mikään ei ole koulumaailmassa muuttunut. Kiusaaminen kouluissa jatkuu ja edelleen se hiljainen enemmistö katsoo vierestä kiusaamista puuttumatta siihen.

Presidentti Niinistöä myöten on tällä viikolla otettu kantaa Vantaalla tapahtuneeseen vakavaan väkivallantekoon, jossa kuudesluokkaista poikaa lyötiin ja potkittiin koulun pihalla siten, että tämä menetti tajuntansa. Teosta epäiltyinä on neljä alle 15-vuotiasta lasta. Koulumaailma voi olla todella julma paikka lapselle tai nuorelle, varsinkin jos jollain tavalla eroat muusta porukasta. Monesti kiusaamiseen riittää joku aivan pikkuseikka, joka kiinnittää kiusaajien huomion. Silmälasit, ylipaino, ihonväri, vaatteet jne. Mannerheimin Lastensuojeluliitto kertoo, että tutkimusten mukaan Suomen peruskouluissa kiusataan toistuvasti jopa yhtä lasta kymmenestä. Se on järkyttävä määrä kiusaamista päivittäin.

Perimmiltään kiusaamisessa on kyse vallankäytöstä ja nokkimisjärjestyksen ratkomisesta väkivallan keinoin, mutta myös henkinen ja sanallinen väkivalta aiheuttaa kenties elinikäisiä traumoja kiusatulle. Jokainen kiusaaja pitäisi saada tajuamaan, että saattaa tuhota toisen ihmisen elämän loppuiäksi. Oudointa tässä kaikessa on mielestäni se, etteivät nämä kiusaajat yleensä itse edes ymmärrä olevansa kiusaajia. Heidän mielestään kiusattu liioittelee tapahtumia eikä vaan yksinkertaisesti ymmärrä leikkiä. ”Enhän mä tosissani, se oli vaan sellasta leikkiä” selittää moni kiusaaja.

Tässä tapauksessa syyttävä sormi osoittaa koteihin. On vanhempien tehtävä kasvattaa lapsensa niin, että hän ymmärtää kiusaamisen olevan väärin. Se ei ole koulun, sosiaaliviranomaisen eikä poliisin tehtävä. Kasvatuksen vastuuhenkilöt löytyvät vain ja ainoastaan kotoa. Presidentti Niinistö tiivisti asian hyvin: ”Kodeissa pitäisi osata nuorelta kysyä, miksi tahtoo pahaa toiselle.”
Tämä tietysti vaatii sen, että koulusta otetaan aina matalalla kynnyksellä yhteyttä kotiin, kun kiusaamista esiintyy. Monesti kiusaamisesta ei uskalleta kotona kertoa ja ongelmat vain suurenevat päivä päivältä, kunnes tilanne räjähtää käsiin, kuten kävi Vantaan tapauksessa.

Valitettavasti kiusaaminen ei suinkaan lopu kouluvuosiin, vaan kiusaamista tapahtuu monessa muussakin ympäristössä mm. työpaikoilla ja tänä päivänä yhä enemmän somessa, joka onkin oikein otollinen ympäristö kiusaamiseen. Mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Koronan toista aaltoa povattiin saapuvaksi Suomeen syksyllä ja kuinkas ollakaan, näinhän siinä myös kävi kuten arveltiin. Lahti selvisi ensimmäisestä rytäkästä keväällä aika lailla kuivin jaloin, mutta nyt näyttää tilanne ainakin tartuntojen määriä vertaillessa jopa pahemmalta kuin keväällä. Ehdimme Lahdessa kenties jo hieman henkäistä helpotuksesta, kun kesällä tartuntojen määrä oli minimaalinen, mutta rajoitusten osittainen poistaminen ja koulujen sekä päiväkotien alkaminen yhdistettynä höllentyneeseen korona-ohjeiden noudattamiseen nosti taudin uudestaan esiin. Osasyynä tartuntojen määrän lisääntymiseen on varmasti myös sillä, että testeissä käy nyt moninkertainen määrä ihmisiä verrattuna viime kevääseen.

On selvä, että enää emme voi sulkea yhteiskuntaa viime kevään tapaan. Sitä yhteiskuntamme ei enää taloudellisesti kestäisi ja monella alalla nähtäisiin varmuudella lukuisa määrä konkursseja ja irtisanomisia. Näin voi käydä joka tapauksessa, jos koronaan ei pian saada toimivaa rokotetta. Tasan ei käy onnen lahjat. Siinä missä päivittäistavarakauppa tekee historiansa kovinta tulosta, matkailu- ja tapahtuma-ala vetelevät viimeisiään ja niille olisikin elintärkeää se, että ihmiset uskaltaisivat matkustaa kotimaassa ja käydä erilaisissa tapahtumissa.

Mediassa on pohdittu sitä, onko tämä syksyinen korona-aalto taudinkuvaltaan lievempi kuin se keväinen, joka oli selkeästi ärhäkämpi ja tappavampi versio. Tätä tukee myös se tosiseikka, että niin kuolleiden, kuin tehohoitoa tarvitsevien määrätkin, ovat nyt paljon pienemmät kuin keväällä. Tätä ilmiötä ovat asiantuntijat selittäneet sillä, että nyt tautia levittävät nuoremmat ja parempi kuntoiset henkilöt, joilla tauti ilmenee usein melko lievänä. Toisaalta tauti myös tunnetaan nyt paremmin ja se ei ehkä ole niin paha mörkö terveydenhuollolle, kuin vielä keväällä ajateltiin. Asiantuntijoiden mukaan ei kuitenkaan ole oletettavaa, että tauti olisi millään tapaa lieventynyt ja riskiryhmiä on edelleen syytä suojella.

Näyttää siltä, että terveysviranomaisten hybridistrategia, jossa testataan paljon ja jäljitetään tartuntaketjuja ja asetetaan paikallisia karanteeneja toimii ja yhteiskuntamme voidaan pitää suurelta osin avoinna. Kuitenkin on syytä muistuttaa, että meillä kansalaisillakin on vastuu omasta toiminnastamme. Tämä tarkoittaa sitä, että käsihygieniasta on edelleen pidettävä huoli ja kasvomaskeja tulisi käyttää aina, kun käytetään julkisia kulkuneuvoja tai ollaan yleisötilaisuuksissa. Vähänkään oireisena ei tietenkään lähdetä kotoa minnekään ja jos oireita ilmenee, on syytä suunnata koronatestiin.

Seuraavaksi me penkkiurheiluhullut jännäämme sitä, miten käy jääkiekkoliigan koronan puristuksessa. Tällä hetkellä tilanne vaikuttaa aika huonolta, sillä koronatapauksia on ollut jo useammassa joukkueessa. Miten liiga saadaan pelattua, jos koko ajan joku joukkueista on karanteenissa? Kuinka toteutetaan jäähalleissa turvallinen ottelutapahtuma katsojille? Tyhjille katsomoille ei voida pelata, sillä se tarkoittaisi joidenkin arvioiden mukaan ainakin kymmenen liigaseuran loppua. Täytyy kuitenkin lopuksi muistaa, että terveys on aina se ykkösprioriteetti, sillä jos sinulla ei ole terveyttä, ei sinulla ole oikein mitään muutakaan.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Minkälainen kuva sinulla on tapahtumateollisuudesta? Onko se sinusta ns. oikeaa työtä vai fuskaamista ja hauskanpitoa, jonka hyvinvointiyhteiskunta meille mahdollistaa? Usein ajatellaan, että tapahtumateollisuus pitää sisällään vain livekeikat ja lähinnä ne nimiartistit ja bändit. Tapahtuma-alahan on oikeasti valtavan laaja käsite ja pitää sisällään niin seminaarit, livekeikat, teatterit kuin urheilutapahtumatkin, joiden järjestämiseen vaaditaan hurja määrä työtä alan todellisilta ammattilaisilta monilta eri aloilta. Tapahtumat eivät siis itsestään popsahda jostain esiin, kuten sienet syksyisessä metsässä, vaan ne pitää ihan oikeasti rakentaa.

Itse alalla jo yli 30 vuotta työskennelleenä tiedän sen varmuudella olevan ihan ”oikeaa työtä”, mutta valitettavasti näitä hauskanpito-kommentteja saa toistuvasti lukea netin mielipidepalstoilta ja somesta. Se kertoo karua kieltään siitä, etteivät kaikki osaa arvostaa tapahtuma-alan osaajia ja ammattilaisia. Tai ehkä kyse on enemmänkin siitä, etteivät he ymmärrä tai yksinkertaisesti tiedä sitä kuinka paljon työtä ja kuinka monen ihmisen laaja-alainen työpanos tarvitaan, jotta tavallinen Matti Meikäläinen pääsee nauttimaan messuista, urheilutapahtumasta tai musafestareista.

Tällä hetkellä koronapandemia vie tapahtuma-alaa kuin sitä kuuluisaa litran mittaa. Tapahtumateollisuuden mukaan toimialan kokonaisarvosta uhkaa kadota tänä vuonna koronasta aiheutuneiden rajoitusten vuoksi jopa 1,5 miljardia euroa. Tapahtumateollisuudessa toimii noin 3 200 yritystä ja sen kokonaisarvo on 2,35 miljardia euroa. Alalla työskentelee yhdistyksen mukaan 20 000 kokoaikaista ja 175 000 tilapäistä työntekijää. Tänä vuonna jäi Suomen musiikkitapahtumien verkoston LiveFIN ry:n mukaan järjestämättä 265 festivaalia!

Valtiovalta on kyllä huolissaan, ihan aiheesta tosin, Kaipolan paperitehtaasta, josta katoaa 450 työpaikkaa, mutta minkäänlaisia toimia ei toistaiseksi ole nähty tapahtuma-alan pelastamiseksi, jossa kuitenkin puhutaan kymmenistä tuhansista ammattilaisista. Toimialan erityisen kustannus- ja tulorakenteen vuoksi tähän saakka myönnetyt tuet eivät ole riittävästi kohdistuneet alan yrityksille. Alan yritysten liikevaihdot ovat maaliskuusta alkaen pudonneet 80-95%. Tapahtumateollisuus ry:n teettämän kyselyn mukaan 85% alan yrityksistä on hakenut taloudellisia tukia koronakriisin aikana. Kustannustukea on myönnetty vain 24 prosentille ja opetus- ja kulttuuriministeriön tukea vain neljälle prosentille tukia hakeneista alan yrityksistä.

Näin ei voi jatkua. Ala torpattiin ensimmäisenä maaliskuun puolivälissä ja se tulee olemaan varmasti myös se viimeinen, joka täysimääräisesti palaa 100 prosenttiseen toimintavalmiuteensa, kunhan koronasta päästään eroon tai se saadaan rokotteen avulla hallintaan. Tapahtuma-ala on ollut nyt seisahduksissa melko tarkalleen 6 kuukautta. Kuinka kauan sinä tulisit toimeen ilman työtäsi? Vai oletko vieläkin sitä mieltä, että nyt niiden pitkätukkien pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä etsimään niitä oikeita töitä, eikä elää fuskaamisella ja hauskaa pitämällä?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

UPM ilmoitti viime viikon lopulla lopettavansa Kaipolan paperitehtaan toiminnan ja irtisanovansa 450 tehtaan työntekijää. UPM:n johtaja Pesonen siirsi vastuuta Kaipolan tehtaan sulkemisesta valtiovallalle ja viittasi korkeisiin palkkakustannuksiin, korkeaan sähköveroon ja korkeaan dieselveroon. Tästä suivaantuneena pääministeri Marin kysyi, miksi tehdas piti lopettaa juuri nyt, kun olemme keskellä historiallista kriisiä ja kantaako UPM mielestään yhteiskuntavastuuta jakamalla miljoonaosinkoja johtajilleen samalla kyseenalaistaen työntekijöiden korkeat palkat.

Viime viikko onkin sitten kiivaasti kaivettu poteroita niin työnantaja- kuin työntekijäpuolellakin. Myös oppositio, varsinkin kokoomus, on nyt löytänyt itselleen hyvän keppihevosen, jolla nostaa profiiliaan. Vasemmistohallitus on liian työntekijämyöteinen, eikä ymmärrä yrittämisestä mitään huudellaan kokoomuksen riveistä. Sikäli ei mikään ihme, sillä kokoomuksen suurimmat tukijat löytyvät melko usein juuri näiden isojen yrityksien johtoportaista. Varmasti taustalla piilevät niin tulevat kuntavaalit, kuin se, että Sipilän porvarihallitus, joka harjoitti ns. työnantajaystävällistä politiikkaa, on vaihtunut punavihreään hallitukseen. Poliittinen asetelma on muuttunut Suomessa aika tavalla ja se tuntuu kismittävän yrittäjien piireissä ilmeisen paljon.

Mistä sitten on oikein kysymys? Yksinkertaisesti sanottuna paperiteollisuus vetelee viimeisiään, ainakin Suomessa. Digitalisaatio on vähentänyt paperin tarvetta maailmalla isosti ja nyt kustannuksia pitäisi vähentää, sillä ison paperitehtaan ylläpito Suomessa on kallista puuhaa. Kalliimpaa kuin muualla. Välimatkat ovat isot ja palkat korkeat verrattuna halpatyömaihin. Toimintaa on tuettu valtion toimesta jo vuosia, sillä ala on monesti nähty tärkeimpänä vientituotteenamme. Siihen vedoten paperityöntekijöiden palkkoja on korotettu vuodesta toiseen. Työmarkkinakierros on aina alkanut sillä, että paperimiesten palkat pitää saada kuntoon. Ja kuntoonhan ne on saatu. Samalla on sahattu omaa oksaa. Nyt UPM:n Pesonen sitten kertoo, että palkat ovat aivan liian isoja. Sikäli ironista, että Pesonen itse veti osinkoja liiveihinsä viime vuonna 7 miljoonan euron verran. Jokainen varmasti tajuaa, etteivät työntekijät halua pudottaa palkkojaan, eihän Pesonenkaan luopuisi edes osasta osinkojaan?

Yksinkertaisesti Suomella ei ole keinoja taistella vastaan, jos nämä suuryritykset haluavat siirtyä ulkomaille jatkamaan toimintaansa. Niille on tarjolla siellä pienempi verotus, paljon halvempi työvoima ja pienemmät kuljetuskustannukset, sanalla sanoen suuremmat voitot. Eihän UPM tappiota ole Suomessakaan tehnyt, mutta ulkomailla sitä odottavat isompi voitto ja isommat osingot. Tämä taas tarkoittaa sitä, että suuryritysten valuminen Suomesta tulee jatkumaan, riippumatta siitä, mistä poliittisesta suunnasta hallitus on, sillä tätä muuttoliikennettä on jatkunut jo vuosikaudet ja sitä on kovin vaikea pysäyttää jatkossakaan.

Siksi onkin varsin typerää, että hallitus ja yritykset nyt kiistelevät näkyvästi, kun niiden pitäisi tehdä vahvaa yhteistyötä ja aktiivisesti etsiä yhdessä keinoja pitää nämä suuryritykset ja työpaikat maassamme. Koska on kovin epätodennäköistä, että kaikki suuryritykset voidaan Suomessa pitää, tulisi hallituksen panostaa nyt pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ja helpottaa niiden toimintaa sekä henkilöstön palkkaamista. Joku voi pitää tuota pienenä näpertelynä, mutta luvut puhuvat puolestaan. Suomen yrityksistä 93% on alle 10 hengen yrityksiä ja koko 2000-luvulla uudet työpaikat Suomessa ovat syntyneet pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Vuosina 2001-2018 pk-yritykset loivat työpaikkoja yli 150 399 hengelle. Pk-yrityksillä on varaa ja halua kasvaa, jos niiden toimintamahdollisuuksia vain ymmärretään parantaa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kuntavaalit pidetään keväällä 2021, mutta jo nyt puolueet valmistautuvat kovaa vauhtia kohti kevään koitoksia. Kuten ehkä olet jo huomannutkin, olemme myös Omalähiössä ottaneet varaslähdön kevään vaaleihin tiedustelemalla juttusarjassamme kultakin puolueelta, missä mennään tällä hetkellä.

Ehdokasasettelu etenee kovaa vauhtia kaikissa puolueissa ja tänään saimmekin kuulla melkoisen siirtopommin (jota ennen vanhaan myös loikkaukseksi kutsuttiin), kun perussuomalaiset ilmoittivat, että kokoomuksen Hannu Kaasinen ja Lahti ensin-ryhmän Jorma Ratia liittyvät perussuomalaisten valtuustoryhmään ja ovat myös ehdokkaina kevään vaaleissa perussuomalaisten riveissä. Loikkaus eittämättä nostaa kuntavaalikiiman toiseen potenssiin ja kuumentaa entuudestaan lahtelaista kuntapolitiikan kenttää. Näemmekö kenties vielä lisää loikkauksia puolueesta toiseen?

Kevään vaalien kuuma peruna on varmuudella Lahden huonolla tolalla oleva talous, jonka hoidosta puolueilla on varmasti erilaisia painotuksia. Mistä voidaan säästää? Mihin satsataan?  Nyt on esitetty, että suurimmat säästöt tehtäisiin perusopetuksesta ja varhaiskasvatuksesta ja ymmärrettävästi tämä ei kaikille käy, sillä monen mielestä nämä ovat asioita, joista ei ole enää varaa säästää. Totta onkin, että jos varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta säästetään nyt, voi tulevaisuudessa lasku olla moninkertainen. Näinä vaikeina aikoina on selvä, että keskusteluun nousevat säästömielessä myös erilaiset kulttuuripalvelut, kuten orkesteri ja teatteri. Kuinka tarpeellisia ne ovat, jos vaihtoehtona on säästää kouluista ja päiväkodeista? Voiko ja saako niitä edes verrata keskenään?

Varmasti kovaa keskustelua tullaan käymään myös kaupungin viime vuosien kovasta investointi-innosta, jossa on palanut rahaa hurjat määrät. On rakennettu toriparkki, kehätie, matkakeskus jne. Onko rahaa jaettu liiankin avokätisesti joka ainoalle projektille, tietämättä mitä loppujen lopuksi on ollut kunkin projektin taloudellinen hyöty kaupungille. On haluttu nostaa kaupungin imagoa, mutta onko se ollut sen arvoista? Arvostaisivatko kaupunkilaiset enemmän hyviä palveluja ja satsaamista perheisiin ja terveydenhuoltoon, kuin uutta kehätietä tai matkakeskusta? Kaupungin holtittomasta ja lyhytjänteisestä rahankäytöstä saatiin tällä viikolla esimerkki, kun matkakeskuksen viereisestä tontistä ollaan valmiita maksamaan 4,7 miljoonaa euroa. Kolme vuotta sitten kaupungille tarjottiin samaa tonttia hintaan 1,3 miljoonaa euroa. Ei kelvannut silloin, mutta nyt kelpasi, kun hinta oli liki nelinkertainen. Tiedän kyllä, että tällä kertaa tontti on rakennusvalmis, toisin kuin kolme vuotta sitten, mutta en usko, että vanhan pääpostin rakennuksen purkaminen on maksanut 3,4 miljoonaa euroa?

Entä kuka nappaa kopin Lahdessa vellovasta ja erittäin näkyvästä huumeongelmasta? Tähän asti se on ollut lähinnä Kalle Aaltosen ”lempilapsi”, mutta suotavaa olisi, että muutkin päättäjät heräisivät ratkomaan tätä ongelmaa, joka on kaupungilla käveltäessä käsin kosketeltavissa. Vaikkei Aaltonen kaikkien rakastama yhteistyökumppani valtuustossa ehkä olekaan, olisi valtuutettujen tunnistettava oikeat ongelmat, tulevat ne sitten esiin mistä suunnasta tai keneltä tahansa.

Poliitikoillamme, niin kunta- kuin valtakunnallisellakin tasolla, on edessään todella isoja arvokysymyksiä ja me kuntalaiset pääsemme keväällä päättämään sen, minkä puolueen tai poliitikon arvomaailma kohtaa omamme. Kannattaa seurata keskustelua avoimin silmin ja korvin ja mieluiten mahdollisimman monesta eri mediasta. Näin saat paremman kokonaiskäsityksen siitä, missä oikeasti mennään. Hyppää rohkeasti ulos omasta kuplastasi, maailma ei onneksi ole mustavalkoinen!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi