Eilen THL ja sosiaali- ja terveysministeriö kertoivat, että Suomessa ollaan nyt koronaepidemian kiihtymisvaiheessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tartuntojen jäljitettävyys on huonontunut merkittävästi ja positiivisten näytteiden osuus kasvanut viime aikoina kovaa vauhtia. Valitettavasti tämä oli odotettavissa. Suurin osa tartunnoista tapahtuu koti- ja perhepiirissä. Kodin ulkopuolella tartuntoja tapahtuu siellä missä on paljon ihmisiä koolla ja turvavälejä ei noudateta tai voida noudattaa. Monen eri maan kokemuksen perusteella myös myöhäiset tunnit ravintolassa ovat usein tilanteita joissa tartuntoja on tapahtunut paljon ja suurelle joukolle lyhyen ajan kuluessa.

Tämän vuoksi nyt suositellaan maskien käyttö koko maassa ja ravintoloille on annettu uudet aukiolorajoitukset. Maskisuositus koskee koko Suomea ja niitä suositellaan käytettäväksi toisen asteen oppilaitoksissa korkeakouluissa, sekä julkisissa sisätiloissa ja yleisötilaisuuksissa, jossa lähikontakteja ei voida välttää. Ymmärrettävästi varsinkin ravintoloiden rajoitukset ovat aiheuttaneet ravintoloiden vastalauseiden myrskyn. Varsinkin ne ravintolat, jotka toimivat alueilla, joilla ei tartuntoja ole ollut moneen viikkoon, katsovat kärsivänsä nyt näistä uusista rajoituksista ihan turhaan. Sinänsä varsin ymmärrettävää, joten olisiko rajoituksia voinut jollain tavalla kohdistaa pelkästään ongelma-alueille?

Yhä useammin keskusteluissa kyseenalaistetaan koronan vaarallisuus, ainakin silloin, kun uusia rajoituksia tehdään. Totta on se, että sairaalahoidon ja tehohoidon tarve on edelleen pieni. Onneksi näin. Asiantuntijoiden mielestä suurin syy tähän on se, että nyt korona leviää pitkälti nuorten keskuudessa, joiden riski joutua sairaalahoitoon on huomattavan pieni. Jos epidemia lähtee leviämään vanhempiin ihmisiin, sairaalahoidon tarve lähtee nopeaan nousuun ja myös kuolemia alkaa tulla enemmän uskotaan THL:ssa.

Rajoituksilla on tarkoituksensa. Mikäli viime keväänä ei olisi otettu käyttöön kovia rajoituksia, tilanne voisi olla nyt paljon huonompi. Eli vaikka jotkut jatkuvalla syötöllä haukkuvat sitä kuinka huonosti ja väärin Suomessa on epidemia hoidettu, toteaisin ihan vain faktoihin nojaten, että esimerkiksi Ruotsi hoiti epidemian eri tavalla. Tuloksena kuolleita väkilukuun suhteutettuna noin 8-kertainen määrä Suomea enemmän. Olisiko se ollut myös meille oikea malli?

Vaakakupissa ovat tällä hetkellä vastakkain hyvin vahvasti terveys ja talous. Ei käy kateeksi hallitusta, joka yrittää tasapainoitella näiden kahden välillä. Ihmisten terveys on tärkeää, mutta niin on maan talouskin. Jos talous ei pyörii, ei pyöri hyvinvointivaltiokaan. Painetta lyödään monesta suunnasta. Yrittäjät ovat kauhuissaan toimeentulonsa puolesta, ihmiset kauhuissaan terveytensä puolesta. Ja kun hallitus ottaa lisää velkaa auttaakseen yrittäjiä, huutaa oppositio kuorossa hallituksen olevan vastuuton lainanottaja. Toisaalta taas joka toinen päivä oppositiostakin vaaditaan lisää tukea yrittäjille.

Ei ihme, että itse kukin alkaa kokemaan pieniä tai aika isojakin ahdistuksen tunteita korviensa välissä näinä päivinä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Muistatko sinä omalta kouluajoiltasi sen luokkasi häirikön, joka koko ajan oli vääntämässä jotain nenästä tai nauramassa ja ilkkumassa toisten vaatteita tai ulkonäköä? Ja kuinka me muut vain hymyilimme vieressä ja toivoimme, ettei tämä häirikkö kohdistaisi ivaansa juuri minuun? Silloin tuntui helpottavalta olla vain katsoja, ei kiusattu. Ei tullut mieleenkään, että lähtisin puolustamaan sitä kiusattua, vaikka sisimmässäni tiesin kyllä, että pitäisi mennä väliin. Odotin, että opettaja tai joku muu aikuinen tulisi väliin ja antaisi kyytiä sille häirikölle. Ja kyllähän vielä 70-luvulla opettajat sitä kyytiä häiriköille joskus antoivatkin tarvittaessa. Ei se kiusaamista kai koskaan kokonaan lopettanut, mutta antoi hetkeksi tunteen, että opettaja on sentään turvana, jos kiusaamista tapahtuu. Kun tänään, noin 50 vuotta myöhemmin, luen mediasta otsikoita koulukiusaamisesta, ymmärrän, että mikään ei ole koulumaailmassa muuttunut. Kiusaaminen kouluissa jatkuu ja edelleen se hiljainen enemmistö katsoo vierestä kiusaamista puuttumatta siihen.

Presidentti Niinistöä myöten on tällä viikolla otettu kantaa Vantaalla tapahtuneeseen vakavaan väkivallantekoon, jossa kuudesluokkaista poikaa lyötiin ja potkittiin koulun pihalla siten, että tämä menetti tajuntansa. Teosta epäiltyinä on neljä alle 15-vuotiasta lasta. Koulumaailma voi olla todella julma paikka lapselle tai nuorelle, varsinkin jos jollain tavalla eroat muusta porukasta. Monesti kiusaamiseen riittää joku aivan pikkuseikka, joka kiinnittää kiusaajien huomion. Silmälasit, ylipaino, ihonväri, vaatteet jne. Mannerheimin Lastensuojeluliitto kertoo, että tutkimusten mukaan Suomen peruskouluissa kiusataan toistuvasti jopa yhtä lasta kymmenestä. Se on järkyttävä määrä kiusaamista päivittäin.

Perimmiltään kiusaamisessa on kyse vallankäytöstä ja nokkimisjärjestyksen ratkomisesta väkivallan keinoin, mutta myös henkinen ja sanallinen väkivalta aiheuttaa kenties elinikäisiä traumoja kiusatulle. Jokainen kiusaaja pitäisi saada tajuamaan, että saattaa tuhota toisen ihmisen elämän loppuiäksi. Oudointa tässä kaikessa on mielestäni se, etteivät nämä kiusaajat yleensä itse edes ymmärrä olevansa kiusaajia. Heidän mielestään kiusattu liioittelee tapahtumia eikä vaan yksinkertaisesti ymmärrä leikkiä. ”Enhän mä tosissani, se oli vaan sellasta leikkiä” selittää moni kiusaaja.

Tässä tapauksessa syyttävä sormi osoittaa koteihin. On vanhempien tehtävä kasvattaa lapsensa niin, että hän ymmärtää kiusaamisen olevan väärin. Se ei ole koulun, sosiaaliviranomaisen eikä poliisin tehtävä. Kasvatuksen vastuuhenkilöt löytyvät vain ja ainoastaan kotoa. Presidentti Niinistö tiivisti asian hyvin: ”Kodeissa pitäisi osata nuorelta kysyä, miksi tahtoo pahaa toiselle.”
Tämä tietysti vaatii sen, että koulusta otetaan aina matalalla kynnyksellä yhteyttä kotiin, kun kiusaamista esiintyy. Monesti kiusaamisesta ei uskalleta kotona kertoa ja ongelmat vain suurenevat päivä päivältä, kunnes tilanne räjähtää käsiin, kuten kävi Vantaan tapauksessa.

Valitettavasti kiusaaminen ei suinkaan lopu kouluvuosiin, vaan kiusaamista tapahtuu monessa muussakin ympäristössä mm. työpaikoilla ja tänä päivänä yhä enemmän somessa, joka onkin oikein otollinen ympäristö kiusaamiseen. Mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Koronan toista aaltoa povattiin saapuvaksi Suomeen syksyllä ja kuinkas ollakaan, näinhän siinä myös kävi kuten arveltiin. Lahti selvisi ensimmäisestä rytäkästä keväällä aika lailla kuivin jaloin, mutta nyt näyttää tilanne ainakin tartuntojen määriä vertaillessa jopa pahemmalta kuin keväällä. Ehdimme Lahdessa kenties jo hieman henkäistä helpotuksesta, kun kesällä tartuntojen määrä oli minimaalinen, mutta rajoitusten osittainen poistaminen ja koulujen sekä päiväkotien alkaminen yhdistettynä höllentyneeseen korona-ohjeiden noudattamiseen nosti taudin uudestaan esiin. Osasyynä tartuntojen määrän lisääntymiseen on varmasti myös sillä, että testeissä käy nyt moninkertainen määrä ihmisiä verrattuna viime kevääseen.

On selvä, että enää emme voi sulkea yhteiskuntaa viime kevään tapaan. Sitä yhteiskuntamme ei enää taloudellisesti kestäisi ja monella alalla nähtäisiin varmuudella lukuisa määrä konkursseja ja irtisanomisia. Näin voi käydä joka tapauksessa, jos koronaan ei pian saada toimivaa rokotetta. Tasan ei käy onnen lahjat. Siinä missä päivittäistavarakauppa tekee historiansa kovinta tulosta, matkailu- ja tapahtuma-ala vetelevät viimeisiään ja niille olisikin elintärkeää se, että ihmiset uskaltaisivat matkustaa kotimaassa ja käydä erilaisissa tapahtumissa.

Mediassa on pohdittu sitä, onko tämä syksyinen korona-aalto taudinkuvaltaan lievempi kuin se keväinen, joka oli selkeästi ärhäkämpi ja tappavampi versio. Tätä tukee myös se tosiseikka, että niin kuolleiden, kuin tehohoitoa tarvitsevien määrätkin, ovat nyt paljon pienemmät kuin keväällä. Tätä ilmiötä ovat asiantuntijat selittäneet sillä, että nyt tautia levittävät nuoremmat ja parempi kuntoiset henkilöt, joilla tauti ilmenee usein melko lievänä. Toisaalta tauti myös tunnetaan nyt paremmin ja se ei ehkä ole niin paha mörkö terveydenhuollolle, kuin vielä keväällä ajateltiin. Asiantuntijoiden mukaan ei kuitenkaan ole oletettavaa, että tauti olisi millään tapaa lieventynyt ja riskiryhmiä on edelleen syytä suojella.

Näyttää siltä, että terveysviranomaisten hybridistrategia, jossa testataan paljon ja jäljitetään tartuntaketjuja ja asetetaan paikallisia karanteeneja toimii ja yhteiskuntamme voidaan pitää suurelta osin avoinna. Kuitenkin on syytä muistuttaa, että meillä kansalaisillakin on vastuu omasta toiminnastamme. Tämä tarkoittaa sitä, että käsihygieniasta on edelleen pidettävä huoli ja kasvomaskeja tulisi käyttää aina, kun käytetään julkisia kulkuneuvoja tai ollaan yleisötilaisuuksissa. Vähänkään oireisena ei tietenkään lähdetä kotoa minnekään ja jos oireita ilmenee, on syytä suunnata koronatestiin.

Seuraavaksi me penkkiurheiluhullut jännäämme sitä, miten käy jääkiekkoliigan koronan puristuksessa. Tällä hetkellä tilanne vaikuttaa aika huonolta, sillä koronatapauksia on ollut jo useammassa joukkueessa. Miten liiga saadaan pelattua, jos koko ajan joku joukkueista on karanteenissa? Kuinka toteutetaan jäähalleissa turvallinen ottelutapahtuma katsojille? Tyhjille katsomoille ei voida pelata, sillä se tarkoittaisi joidenkin arvioiden mukaan ainakin kymmenen liigaseuran loppua. Täytyy kuitenkin lopuksi muistaa, että terveys on aina se ykkösprioriteetti, sillä jos sinulla ei ole terveyttä, ei sinulla ole oikein mitään muutakaan.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Minkälainen kuva sinulla on tapahtumateollisuudesta? Onko se sinusta ns. oikeaa työtä vai fuskaamista ja hauskanpitoa, jonka hyvinvointiyhteiskunta meille mahdollistaa? Usein ajatellaan, että tapahtumateollisuus pitää sisällään vain livekeikat ja lähinnä ne nimiartistit ja bändit. Tapahtuma-alahan on oikeasti valtavan laaja käsite ja pitää sisällään niin seminaarit, livekeikat, teatterit kuin urheilutapahtumatkin, joiden järjestämiseen vaaditaan hurja määrä työtä alan todellisilta ammattilaisilta monilta eri aloilta. Tapahtumat eivät siis itsestään popsahda jostain esiin, kuten sienet syksyisessä metsässä, vaan ne pitää ihan oikeasti rakentaa.

Itse alalla jo yli 30 vuotta työskennelleenä tiedän sen varmuudella olevan ihan ”oikeaa työtä”, mutta valitettavasti näitä hauskanpito-kommentteja saa toistuvasti lukea netin mielipidepalstoilta ja somesta. Se kertoo karua kieltään siitä, etteivät kaikki osaa arvostaa tapahtuma-alan osaajia ja ammattilaisia. Tai ehkä kyse on enemmänkin siitä, etteivät he ymmärrä tai yksinkertaisesti tiedä sitä kuinka paljon työtä ja kuinka monen ihmisen laaja-alainen työpanos tarvitaan, jotta tavallinen Matti Meikäläinen pääsee nauttimaan messuista, urheilutapahtumasta tai musafestareista.

Tällä hetkellä koronapandemia vie tapahtuma-alaa kuin sitä kuuluisaa litran mittaa. Tapahtumateollisuuden mukaan toimialan kokonaisarvosta uhkaa kadota tänä vuonna koronasta aiheutuneiden rajoitusten vuoksi jopa 1,5 miljardia euroa. Tapahtumateollisuudessa toimii noin 3 200 yritystä ja sen kokonaisarvo on 2,35 miljardia euroa. Alalla työskentelee yhdistyksen mukaan 20 000 kokoaikaista ja 175 000 tilapäistä työntekijää. Tänä vuonna jäi Suomen musiikkitapahtumien verkoston LiveFIN ry:n mukaan järjestämättä 265 festivaalia!

Valtiovalta on kyllä huolissaan, ihan aiheesta tosin, Kaipolan paperitehtaasta, josta katoaa 450 työpaikkaa, mutta minkäänlaisia toimia ei toistaiseksi ole nähty tapahtuma-alan pelastamiseksi, jossa kuitenkin puhutaan kymmenistä tuhansista ammattilaisista. Toimialan erityisen kustannus- ja tulorakenteen vuoksi tähän saakka myönnetyt tuet eivät ole riittävästi kohdistuneet alan yrityksille. Alan yritysten liikevaihdot ovat maaliskuusta alkaen pudonneet 80-95%. Tapahtumateollisuus ry:n teettämän kyselyn mukaan 85% alan yrityksistä on hakenut taloudellisia tukia koronakriisin aikana. Kustannustukea on myönnetty vain 24 prosentille ja opetus- ja kulttuuriministeriön tukea vain neljälle prosentille tukia hakeneista alan yrityksistä.

Näin ei voi jatkua. Ala torpattiin ensimmäisenä maaliskuun puolivälissä ja se tulee olemaan varmasti myös se viimeinen, joka täysimääräisesti palaa 100 prosenttiseen toimintavalmiuteensa, kunhan koronasta päästään eroon tai se saadaan rokotteen avulla hallintaan. Tapahtuma-ala on ollut nyt seisahduksissa melko tarkalleen 6 kuukautta. Kuinka kauan sinä tulisit toimeen ilman työtäsi? Vai oletko vieläkin sitä mieltä, että nyt niiden pitkätukkien pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä etsimään niitä oikeita töitä, eikä elää fuskaamisella ja hauskaa pitämällä?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

UPM ilmoitti viime viikon lopulla lopettavansa Kaipolan paperitehtaan toiminnan ja irtisanovansa 450 tehtaan työntekijää. UPM:n johtaja Pesonen siirsi vastuuta Kaipolan tehtaan sulkemisesta valtiovallalle ja viittasi korkeisiin palkkakustannuksiin, korkeaan sähköveroon ja korkeaan dieselveroon. Tästä suivaantuneena pääministeri Marin kysyi, miksi tehdas piti lopettaa juuri nyt, kun olemme keskellä historiallista kriisiä ja kantaako UPM mielestään yhteiskuntavastuuta jakamalla miljoonaosinkoja johtajilleen samalla kyseenalaistaen työntekijöiden korkeat palkat.

Viime viikko onkin sitten kiivaasti kaivettu poteroita niin työnantaja- kuin työntekijäpuolellakin. Myös oppositio, varsinkin kokoomus, on nyt löytänyt itselleen hyvän keppihevosen, jolla nostaa profiiliaan. Vasemmistohallitus on liian työntekijämyöteinen, eikä ymmärrä yrittämisestä mitään huudellaan kokoomuksen riveistä. Sikäli ei mikään ihme, sillä kokoomuksen suurimmat tukijat löytyvät melko usein juuri näiden isojen yrityksien johtoportaista. Varmasti taustalla piilevät niin tulevat kuntavaalit, kuin se, että Sipilän porvarihallitus, joka harjoitti ns. työnantajaystävällistä politiikkaa, on vaihtunut punavihreään hallitukseen. Poliittinen asetelma on muuttunut Suomessa aika tavalla ja se tuntuu kismittävän yrittäjien piireissä ilmeisen paljon.

Mistä sitten on oikein kysymys? Yksinkertaisesti sanottuna paperiteollisuus vetelee viimeisiään, ainakin Suomessa. Digitalisaatio on vähentänyt paperin tarvetta maailmalla isosti ja nyt kustannuksia pitäisi vähentää, sillä ison paperitehtaan ylläpito Suomessa on kallista puuhaa. Kalliimpaa kuin muualla. Välimatkat ovat isot ja palkat korkeat verrattuna halpatyömaihin. Toimintaa on tuettu valtion toimesta jo vuosia, sillä ala on monesti nähty tärkeimpänä vientituotteenamme. Siihen vedoten paperityöntekijöiden palkkoja on korotettu vuodesta toiseen. Työmarkkinakierros on aina alkanut sillä, että paperimiesten palkat pitää saada kuntoon. Ja kuntoonhan ne on saatu. Samalla on sahattu omaa oksaa. Nyt UPM:n Pesonen sitten kertoo, että palkat ovat aivan liian isoja. Sikäli ironista, että Pesonen itse veti osinkoja liiveihinsä viime vuonna 7 miljoonan euron verran. Jokainen varmasti tajuaa, etteivät työntekijät halua pudottaa palkkojaan, eihän Pesonenkaan luopuisi edes osasta osinkojaan?

Yksinkertaisesti Suomella ei ole keinoja taistella vastaan, jos nämä suuryritykset haluavat siirtyä ulkomaille jatkamaan toimintaansa. Niille on tarjolla siellä pienempi verotus, paljon halvempi työvoima ja pienemmät kuljetuskustannukset, sanalla sanoen suuremmat voitot. Eihän UPM tappiota ole Suomessakaan tehnyt, mutta ulkomailla sitä odottavat isompi voitto ja isommat osingot. Tämä taas tarkoittaa sitä, että suuryritysten valuminen Suomesta tulee jatkumaan, riippumatta siitä, mistä poliittisesta suunnasta hallitus on, sillä tätä muuttoliikennettä on jatkunut jo vuosikaudet ja sitä on kovin vaikea pysäyttää jatkossakaan.

Siksi onkin varsin typerää, että hallitus ja yritykset nyt kiistelevät näkyvästi, kun niiden pitäisi tehdä vahvaa yhteistyötä ja aktiivisesti etsiä yhdessä keinoja pitää nämä suuryritykset ja työpaikat maassamme. Koska on kovin epätodennäköistä, että kaikki suuryritykset voidaan Suomessa pitää, tulisi hallituksen panostaa nyt pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ja helpottaa niiden toimintaa sekä henkilöstön palkkaamista. Joku voi pitää tuota pienenä näpertelynä, mutta luvut puhuvat puolestaan. Suomen yrityksistä 93% on alle 10 hengen yrityksiä ja koko 2000-luvulla uudet työpaikat Suomessa ovat syntyneet pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Vuosina 2001-2018 pk-yritykset loivat työpaikkoja yli 150 399 hengelle. Pk-yrityksillä on varaa ja halua kasvaa, jos niiden toimintamahdollisuuksia vain ymmärretään parantaa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kuntavaalit pidetään keväällä 2021, mutta jo nyt puolueet valmistautuvat kovaa vauhtia kohti kevään koitoksia. Kuten ehkä olet jo huomannutkin, olemme myös Omalähiössä ottaneet varaslähdön kevään vaaleihin tiedustelemalla juttusarjassamme kultakin puolueelta, missä mennään tällä hetkellä.

Ehdokasasettelu etenee kovaa vauhtia kaikissa puolueissa ja tänään saimmekin kuulla melkoisen siirtopommin (jota ennen vanhaan myös loikkaukseksi kutsuttiin), kun perussuomalaiset ilmoittivat, että kokoomuksen Hannu Kaasinen ja Lahti ensin-ryhmän Jorma Ratia liittyvät perussuomalaisten valtuustoryhmään ja ovat myös ehdokkaina kevään vaaleissa perussuomalaisten riveissä. Loikkaus eittämättä nostaa kuntavaalikiiman toiseen potenssiin ja kuumentaa entuudestaan lahtelaista kuntapolitiikan kenttää. Näemmekö kenties vielä lisää loikkauksia puolueesta toiseen?

Kevään vaalien kuuma peruna on varmuudella Lahden huonolla tolalla oleva talous, jonka hoidosta puolueilla on varmasti erilaisia painotuksia. Mistä voidaan säästää? Mihin satsataan?  Nyt on esitetty, että suurimmat säästöt tehtäisiin perusopetuksesta ja varhaiskasvatuksesta ja ymmärrettävästi tämä ei kaikille käy, sillä monen mielestä nämä ovat asioita, joista ei ole enää varaa säästää. Totta onkin, että jos varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta säästetään nyt, voi tulevaisuudessa lasku olla moninkertainen. Näinä vaikeina aikoina on selvä, että keskusteluun nousevat säästömielessä myös erilaiset kulttuuripalvelut, kuten orkesteri ja teatteri. Kuinka tarpeellisia ne ovat, jos vaihtoehtona on säästää kouluista ja päiväkodeista? Voiko ja saako niitä edes verrata keskenään?

Varmasti kovaa keskustelua tullaan käymään myös kaupungin viime vuosien kovasta investointi-innosta, jossa on palanut rahaa hurjat määrät. On rakennettu toriparkki, kehätie, matkakeskus jne. Onko rahaa jaettu liiankin avokätisesti joka ainoalle projektille, tietämättä mitä loppujen lopuksi on ollut kunkin projektin taloudellinen hyöty kaupungille. On haluttu nostaa kaupungin imagoa, mutta onko se ollut sen arvoista? Arvostaisivatko kaupunkilaiset enemmän hyviä palveluja ja satsaamista perheisiin ja terveydenhuoltoon, kuin uutta kehätietä tai matkakeskusta? Kaupungin holtittomasta ja lyhytjänteisestä rahankäytöstä saatiin tällä viikolla esimerkki, kun matkakeskuksen viereisestä tontistä ollaan valmiita maksamaan 4,7 miljoonaa euroa. Kolme vuotta sitten kaupungille tarjottiin samaa tonttia hintaan 1,3 miljoonaa euroa. Ei kelvannut silloin, mutta nyt kelpasi, kun hinta oli liki nelinkertainen. Tiedän kyllä, että tällä kertaa tontti on rakennusvalmis, toisin kuin kolme vuotta sitten, mutta en usko, että vanhan pääpostin rakennuksen purkaminen on maksanut 3,4 miljoonaa euroa?

Entä kuka nappaa kopin Lahdessa vellovasta ja erittäin näkyvästä huumeongelmasta? Tähän asti se on ollut lähinnä Kalle Aaltosen ”lempilapsi”, mutta suotavaa olisi, että muutkin päättäjät heräisivät ratkomaan tätä ongelmaa, joka on kaupungilla käveltäessä käsin kosketeltavissa. Vaikkei Aaltonen kaikkien rakastama yhteistyökumppani valtuustossa ehkä olekaan, olisi valtuutettujen tunnistettava oikeat ongelmat, tulevat ne sitten esiin mistä suunnasta tai keneltä tahansa.

Poliitikoillamme, niin kunta- kuin valtakunnallisellakin tasolla, on edessään todella isoja arvokysymyksiä ja me kuntalaiset pääsemme keväällä päättämään sen, minkä puolueen tai poliitikon arvomaailma kohtaa omamme. Kannattaa seurata keskustelua avoimin silmin ja korvin ja mieluiten mahdollisimman monesta eri mediasta. Näin saat paremman kokonaiskäsityksen siitä, missä oikeasti mennään. Hyppää rohkeasti ulos omasta kuplastasi, maailma ei onneksi ole mustavalkoinen!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Konsernipalvelujohtaja Mika Mäkinen esitteli Lahden synkkiä talouslukuja valtuustoseminaarissa tämän viikon keskiviikkona ja pakkohan se on myöntää, ettei hyvältä näytä. Lahden kaupungilla on edessään varsin haastavat ajat, sillä sopeutustarve on noin 59 miljoonaa euroa. Kansankielellä voitaisiin sanoa yksinkertaisesti, että kuoppa on syvä. Erittäin syvä.

Joku voisi syyttää tästä kaikesta pelkästään koronapandemiaa, mutta syyt ovat syvemmällä. Kaupunki on menettänyt kyllä koronankin vuoksi parikymmentä miljoonaa euroa verotulojen vähentyessä sekä toimintotuottojen pienentyessä, kun uimahallit, teatteri, museot ym. ovat olleet koronan vuoksi suljettuina. Toisaalta Lahti on saanut valtiolta korona-avustusta, joka kattaa osan menetyksistä, mutta esimerkiksi ensi vuodeksi tällaisia avustuksia ei näköpiirissä enää ole.

Eihän Lahden talous ole kauheasti viime vuosina naurattanut, mutta tällä hetkellä ollaan jo sellaisessa tilanteessa, että kaupungintalolla on syytä alkaa tekemään perustavaa laatua olevia päätöksiä. Mitkä asiat ovat kaupunkilaisten hyvinvoinnille niitä tärkeimpiä asioita, joihin on panostettava ja mitkä taas sitten niitä asioita, joita voidaan hoitaa kuntoon, jos ja kun rahat riittävät?  Uskon, että monelle kaupunkilaiselle on tärkeintä, että ne elämän perusasiat eli asunto, työpaikka, päiväkodit ja koulut sekä terveydenhuoltopalvelut ovat kunnossa. Tavallista kaduntallaajaa tuskin kiinnostaa älypyörätie tai se, onko Lahti Euroopan ympäristöpääkaupunki, jos tavalliset jokapäiväiset palvelut kuntalaisille eivät toimi tai niitä ei ole. Imago- ja ympäristöasiat ovat ehdottoman tärkeitä asioita kaupungin vetovoimaa rakennettaessa, mutta tässä tilanteessa tärkeintä on ensisijaisesti turvata kuntalaisten palvelut.

Lahti on suunnitellut vuosille 2021–2025 yhteensä 419 miljoonan euron investointeja. Mäkisen mukaan karsintaa investoinneista olisi tehtävä noin sadan miljoonan euron verran. Järkevää toimintaa, kunhan karsinta vain osuisi oikeisiin kohteisiin, sillä Lahdessa on viime vuosina vaikuttanut siltä, että mielellään tuhlataan rahaa imagollisiin kohteisiin, kuntalaisten palveluiden tason heikentyessä. Muitakin säästökeinoja on olemassa. Ensimmäisenä varmastikin käydään perinteisesti kaupungin palveluverkko läpi. Kuinka monta kirjastoa Lahdessa tarvitaan? Onko orkesteri tarpeellinen, entä oma teatteri? Mikä on yleisesti ottaen kulttuurin merkitys lahtelaisille? Omaisuuttakin kaupungilla on myytäväksi asti. Lahti Energialle löytyisi varmasti ottajia, mutta kannattaako lypsävää lehmää myydä? Ehkäpä korkeintaan joku vähemmistöosuus?

Kaupungin tulisi myös kriittisesti käydä läpi oma organisaationsa ja viimeistään nyt lähteä purkamaan laajaa hallintohimmeliään, jossa erilaisten pikkupomojen ja osastopäälliköiden päät iloisesti toisiinsa kolahtelevat tungoksessa. Ja ainahan meillä on se iloinen vaihtoehto, että nostetaan veroastetta. Sillä saataisiin kuoppaa täytettyä vajaalla 20 miljoonalla eurolla. Koska ensi keväällä meillä on edessämme kuntavaalit, uskon ettemme tule näkemään ensimmäistäkään ehdokasta, joka haluaisi jo valmiiksi korkeaa kuntaveroamme nostaa. Toisaalta kyseessä voi olla tällä kertaa ns. pakkorako.

Lahti ei paini taloudellisten ongelmiensa kanssa yksin, sillä tilanne on aivan sama tai vielä pahempi melkein kaikissa Suomen kunnissa. Kevään kuntavaaleista onkin odotettavissa suurten linjauksien ja arvokeskustelun värittämä taisto puolueiden kesken. Mihin kunnilla on jatkossa varaa ja mihin ei? Nähtäväksi jää se, kellä on kuntalaisten mielestä parhaat lääkkeet tähän vaivaan?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla on kovasti taitettu peistä mediassa Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän ja Mehiläisen yhteisyrityksen perustamisesta. Yhteisyritys herättää tunteita, niin puolesta kuin vastaankin, eikä ihme, annetaanhan yksityiselle yrittäjälle eli Mehiläiselle yrityksestä valta 51 prosentilla, hyvinvointiyhtymän jäädessä 49 prosenttiin. Asian nielemistä ei helpota se seikka, että Mehiläinen on ollut otsikoissa viime vuosina verokikkailun vuoksi ja yrityksen verotusta on setvitty oikeudessa asti. Mehiläisen kyseenalaiset veromenettelyt, nousivat julkisuuteen vuonna 2011. Vaikka yhtiö teki 35 miljoonaa euroa voittoa tuona vuonna, se maksoi veroja Suomeen vain hieman yli 300 000 euroa. Kannattaa muistaa, että osakeyhtiön päämäärä on aina tuottaa osakkailleen mahdollisimman suuret voitot. Miten tällainen business-ajattelu sitten sopii meidän kuntalaisten terveydenhuoltoon, jää nyt nähtäväksi.

Sitten se toinen keskustelua herättänyt seikka, joka on aiheuttanut melkoisen poliittisen myrskyn Lahdessa. Aikaisemmin Lahden kaupunginhallitus äänestyksessään päätti, että Lahti ei lähde yhteisyritykseen mukaan. Toisin kuitenkin kävi, sillä Lahden edustajista kokoomuksen Terttu Pohjolainen ja Francis McCarron äänestivätkin yllättäen yhteisyrityksen puolesta eli vastoin kaupunginhallituksen päätöstä. Lisäksi ennen äänestystä Lahden yhtymäkokousedustaja Markku Karjula (kesk.) poistui kokouksesta, jolloin hänen äänimääränsä jaettiin Lahden muille edustajille.
Jos Lahden kaikki yhtymäkokousedustajat olisivat totelleet kaupunginhallituksen ohjetta, kaupunki olisi luultavasti pystynyt 105 äänensä turvin kaatamaan hankkeen.

On sitten mitä mieltä tahansa siitä, onko yhteisyritys hyvä vai huono asia, niin mielestäni kyseessä on räikeä demokratian halveksunta McCarronin, Pohjalaisen ja Karjulan toimesta. Äänestäminen kaupunginhallituksen ohjeiden vastaisesti syö kyseisten poliitikkojen uskottavuutta rotan lailla ja mieleen nousevat kaikki mahdolliset salakabinetti- ja saunasopimukset, joita ei tänä päivänä pitäisi politiikassa enää harrastaa. Karjulan poistuminen ei myöskään käy järkeeni. Miksi ihminen, joka on halunnut poliittista vastuuta lähtemällä kuntapolitiikkaan mukaan, jättää äänestämättä näin tärkeässä asiassa? Kuinka voimme äänestäjinä luottaa siihen, että jatkossakaan yhtäkään kaupunginhallituksen päätöstä pitäisi noudattaa? Aika näyttää tekivätkö McCarron, Pohjalainen ja Karjula poliittisen itsemurhan vai käykö niin, että yhteisyritys nostaa Lahden ja lähikuntien terveyshuollon uudelle, paremmalle tasolle, jolloin nämä demokratian halveksujat ovatkin suuria sankareita, jotka änkyröinnillään pelastivat paikallisen terveydenhuollon?

Sitten vielä yksi mutta. Päijät-Hämeessä perusterveydenhuollosta ulkoistetaan yli puolet. Se on asia, jossa yhtymällä on täysin eri näkemys kuin maan hallituksella, joka sote-uudistusta parhaillaan suunnittelee. Voikin käydä niin, että yhteisyritys Mehiläisen kanssa jää muutaman vuoden mittaiseksi ja valtio sanelee miten sote jatkossa toteutetaan maanlaajuisesti.
Melkoinen soppa ja hämmentäjiä riittää varmasti jatkossakin.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kesälomat on nyt suurelta osin vietetty ja ihmiset ovat tällä viikolla palailleet työpaikoilleen. Monissa työpaikoissa pitkään jatkunut etätyö on muuttunut taas toimistoissa tehtäväksi. Lisäksi koululaiset palaavat sankoin joukoin kouluihin ensi viikolla. Kesän aikana kaikkia koronarajoituksia höllennettiin ja niinpä ulkomaan matkoillakin ovat jotkut hätäisimmät jo ehtineet käydä. Elokuun alussa myös konsertien ja tapahtumien yleisörajoituksista on pitkälti luovuttu, joten ensimmäiset festaritkin ovat nähneet päivänvalon.

Tämä kaikki on johtanut siihen, että monet ovat jokapäiväisessä arjessaan unohtaneet, että olemme edelleen pandemian keskellä. Kesän suvantovaihe on saanut monet palaamaan entisiin käytäntöihin. Turvavälit ovat unohtuneet kaupoissa ja yleisötilaisuuksissa, käsien pesusta laistetaan jne. Tänä päivänä esimerkiksi kaupan kassoilla huomaa muutoksen, kun ihmiset hengittävät tiiviisti edellisen niskassa ilman minkäänlaista turvaväliä. Jos huomautat asiasta, olet hysteerikko.

Niinpä ei olekaan mikään ihme, että koronan toinen aalto väijyy meitä jo aivan kulman takana. Huonot merkit ovat jo ilmassa, kun tartuntojen määrä on selkeästi noussut heinäkuusta. Itse asiassa näin on käynyt monessa Euroopan maassa. Jotenkin olemme kuvitelleet, että se korona riehuu nyt ainoastaan siellä kaukana valtameren takana USA:ssa ja Etelä-Amerikassa, eikä meillä ole enää mitään hätää. Päinvastoin, nyt jos koskaan pitää toimia, sillä parin viikon päästä voimme olla jo aivan erinäköisessä tilanteessa. Tanskan valtion virologi ennustaa, että Suomessa tartuntojen määrä palaa keväisiin lukemiin syys-lokakuun aikana. Tähän voimme vaikuttaa ainoastaan pitämällä huolen turvaväleistä ja käsihygieniasta sekä muistaa sen, ettei pienempienkään oireiden kanssa lähdetä ihmisten ilmoille. Jos oireita tai epäilyksiä on, on käytävä testissä.
Ulkomaille ei ole mikään pakko matkustaa nyt lomailemaan. Itse asiassa pidän tällaista toimintaa näissä olosuhteissa kovin moraalittomana, varsinkin jos ei ymmärrä, että ulkomaan matkan jälkeen on syytä käydä testissä ja pitää itseään karanteenissa, kunnes testin tulos on saatu.

On täysin meistä nyt kiinni se, missä mitassa toinen aalto meihin iskee. Joukkoliikenteen maskipakko on todennäköisesti tulossa ensi viikolla ja saahan sitä maskia muuallakin käyttää. Kädet on muistettava pestä mielummin liian usein kuin liian harvoin. Vaikkei yhtään huvittaisi, niin muistetaan pitää ne turvavälit mm. urheilutapahtumissa ja konserteissa. Jos voit ja saat, niin jää kotiin etätöihin. Vältä suuria yleisömassoja. Voin vakuuttaa, että tapahtuma-alalla on kädet ristitty nyt kyynärpäitä myöten rukouksiin, etteivät yleisörajoitukset palaa tapahtumiin. Suurin osa tapahtuma-alan työntekijöistä on ollut työttömänä viisi kuukautta ja ainakin osa on juuri päässyt palailemaan takaisin töihin. Uudet yleisörajoitteet olisivat monelle yritykselle suoranainen kuolinisku, joten vaikka siellä konsertissa tai keikalla olisi kuinka kivaa tahansa ja alkoholi virtaisikin, niin muista ne turvavälit!

Seuraavat kaksi viikko näyttävät mihin suuntaan olemme menossa pandemian suhteen. Riittää, kun jokainen huolehtii oman osansa, niin ehkäpä käy niin hyvin, että selviämme toisesta aallosta pienemmin vaurioin kuin ensimmäisestä aallosta. Tosin katseltuani muutaman viikonlopun meininkiä kaupungilla, olen hieman skeptinen sen suhteen, että kaikki menisi hyvin.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Pitelet käsissäsi Omalähiön kesälehteä, joka normaalisti on ollut pullollaan juttuja ja mainoksia erilaisista kesätapahtumista ympäri Suomea. Tämä vuosi ja tämä kesä on erilainen. Vielä kuukausi sitten näytti kesätapahtumien kannalta todella surkealta, mutta koronarajoitusten höllentäminen juuri kesän kynnyksellä muutti tilannetta merkittävästi parempaan suuntaan myös kesätapahtumien suhteen. Nyt meillä kotimaassa näyttäisi olevan paljon enemmän tarjottavaa lomalaiselle, kuin monella muulla maalla maailmassa, vaikka ei tilanne meilläkään normaali vielä suinkaan ole.

Kuten varmasti monet tietävät, on kesätapahtumien kirjo tänä kesänä normaalia vähäisempi. Mitään isoja yleisötapahtumia ei tänä kesänä nähdä ennen elokuuta. Onneksi sentään monet pienemmät tapahtumat järjestetään. Muutama iso musiikkifestari on hieman ehkä yllättäenkin ilmoittanut järjestävänsä meidän musiikin ystävien iloksi tapahtumansa koronasta huolimatta elokuussa. Tietenkin kaikki turva- ja hygieniatoimet ovat mittavat ja vaativat paljon panostusta ja uudelleen organisointia, mutta hienoa että jotkut tähän pystyvät. Aluehallintovirastojen ohjeet ovat todella tiukat ja esimerkiksi FC Lahti joutui lopettamaan kaiken myynnin ottelutapahtumissaan, kun se ei pystynyt tarjoamaan jokaiselle katsojalle omaa paikkaa ja pöytää, jossa nauttia makkaransa ja oluensa. Hieman kyllä epäilen, ovatko nämä asiat kunnossa millään muullakaan veikkausliigastadionilla. Ehkäpä Etelä-Suomen aluehallintovirastossa ollaan vain pilkuntarkempia sääntöjen suhteen kuin muualla? Harmi sinänsä, sillä seuralle oheismyynnistä tulevat eurot olisivat varmasti enemmän kuin tarpeen. Toisaalta ohjeita on syytä noudattaa, sillä loppujen lopuksi on kyse ihmisten terveydestä.

Tällä hetkellä koronatilanne on Suomessa hyvä. Rajoja avataan moneen Euroopan maahan maanantaina, joten ulkomaanmatkat alkavat olla jo mahdollisuuksien rajoissa. Itse olen ajatellut kuitenkin pysyä tämän vuoden totaalisesti kotimaan kamaralla, sillä matka esimerkiksi koronan runtelemiin Italiaan tai Espanjaan ei todellakaan tällä hetkellä houkuttele. Maa, jossa juuri on riehunut pandemia, tappaen kymmeniätuhansia ihmisiä ei varmasti ole se paras houkutin turisteille.

On muuten aika outoa, että me suomalaiset haikailemme ulkomaan reissuja juuri silloin kun maassamme on kerrankin lämmintä ja luonto kauneimmillaan. Ymmärrän ehkä paremmin sen, että lähdetään pakoon helmikuun pakkasia tai marraskuun loskaa, mutta miksi lentää tukahduttavan kuumaan etelään keskeltä kauneinta Suomen kesää? Nyt vain rohkeasti tutkimaan mitä kotimaalla on tarjottavana sinulle lomasi ajaksi. Lehtemme sivuilta löydät varmastikin joitain vinkkejä, jotka sinua kiinnostavat. Sitä paitsi, nyt jos koskaan, on aika tukea paikallisia tapahtumajärjestäjiä ja yrityksiä. Monet ovat taloudellisissa ongelmissa ja käyttämällä nyt näitä paikallisia palveluja, tapahtumia ja yrityksiä pidät siitä huolen, että ne ovat ilonamme myös tulevina kesinä.

Myös Omalähiö jää nyt kuukauden kesälomalle ja seuraavan kerran tapaamme elokuun 7. päivä. Koronan vuoksi olemme kesän ajan ilmestyneet joka toinen viikko. Elokuussa palaamme normaaliin ilmestymisrytmiimme eli jatkossa Omalähiö putoaa luukkuusi perinteisesti joka perjantai.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi